Acoustenced @ RockNeck Jyväskylä 22.5.2026

 

 

Acoustenced tuli tutuksi viime vuonna John Smith Rock Frozenissa,
sillo jo jäi tämä duo mieleen
ja pääsipä myös vaihtamaan ajatuksia heijä kaa,
mitä siinä kuvaamisen ohella ehti tehä.
Tuli kuitenki tilaisuus päästä omalle keikalle kokemaan täyspitkänä esityksenä RockNeckissä,
kun Frozenissa vain ainoastaan pääesiintyjät näin kokonaan,
muitten kohalla piti katsoa hetken aikaa ja siirtyä.

RockNeck, jonka paikalliset varmasti tuntee paremmin entisenä Redneckinä,
sama pubi Forumin sivukäytävällä.
Oon käyny siel muutamaanki otteeseen,
hyvin vähä oli mitään tapahtumia sen tiloissa järjestetty,
mut ainaki yhessä jamitteluiltamassa oon ollu
ja muistan humalanhuuruisen muistikuvan,
et joku bändiki ollu joskus lavalla ku oon vetäny kylillä kierrosta.
En muista/tiedä mikä bändi oli edes lauteilla.
Joten oon ylipäätään yllättyny, varsinki nimen vaihoksen jälkeen,
et pubi on ruvennu panostamaan keikkoihin,
onha niitten tilojaki rempattu niin et on selkee lavapaikka esiintymiselle.
(Rip saunakiuas lauteineen, se oli hauska)
Tosin ku miettii et Lutakon lisäks, on Musta Kynnys,
mut mitä muita?
Freetime, nyt RockNeck, 
Katse baaria ku ei oo ollu enää moneen vuoteen ja Ilokiviki lopetti,
et keikkapaikkoja Jyväskylässäkään ei hirveesti enää oo.

RockNeck oli kuitenki saanu bookattua Acoustencedin soittamaan 50. keikkansa siellä.
Oli myös itelle kunnia olla mukana juurikin tällä keikalla,
koska kyseessä oli lastenjuhlat:
Siel oli arvonta, jossa palkintona Acoustenced-yllätyspaketti!
(Tähä päästään myöhemmin)

Paikalle päästyä silmäilin hiukan missä sitä kannattaisi olla,
joten ensi istahin penkille takarivistölle,
kunnes tilan täyttyessä päätin lopulta siirtyä lavan eteen,
jotta et kattelis pelkkiä selkiä.

Keikka alkoi Karulla, joka toimi yllättävän hyvin myös kahella kitara sovitettuna
ja siitä biisiin nimeltä Dead Moon Rising,
Crimson levyä on kyl tullu kuunneltua mut aika vähän loppupeleissä,
joten sen biisit oli akustisena haastavia tunnistaa,
kertsi lopulta vähä avitti et mikä biisi tämä olikaan.
Toinen haastava oli With Bitterness And Joy,
joka on ollut omalla soittolistalla mut akustisena oli aika tunnistamaton,
on nimittäi hetki ku kuullu tuon biisin.
Hauska versio silti akustisena, nyt ku kuuntelee taustalla alkuperäsiä versioita tätä kirjottaessa.
The River aiheutti kyl aivan totaali blackoutin,
en muista kuulleeni biisiä tai ainakaa kuunnellu tarpeeks paljon et olis jääny muistiin.

Tulee mieleen Kotipelto&Liimatainen duon meininki,
ku vetivät Stratoja, Sonataa ja Kotiksen omaa sooloa,
plus Moore, Iron Maiden covereita mitä olivat saaneet taipumaan akustiseen muotoon.
Samalla muistin et Profane Omen veti myös akustisena omia biisejä,
missä sai kanssa kuulla hauskoja sovituksia bändin biiseistä.
Erityisesti haluan mainita kuinka Acoustenced oli vääntäny Drain Me kipaleen,
kuulostamaan nuotiobiisiltä, mut seksikkäältä semmoselta.
Samaisen efektin on saanu aikaseks Profane Omen FMH biisillä,
joka oli sovitettu akustisena slovariksi ja siinä oli kyl melkosen intiimitunnelma.
Poikkeuksena tunnelmaan oli se, etten ite koskaan päässy kokemaan Sentencediä
enne ku Tenkula heitti henkensä.
Olin sillo huomattavasti nuorempi ja en ollu niin inessä Sentencedin meiningissä,
joten tää keikka oli samalla itelle lähin kosketus siihe,
miltä keikka ois vaikuttanu jos olis päässy näkemään livenä.

Kuivin silmin tällä keikalla ei selvitty,
varsinkaan kun Cross My Heart And Hope To Die soitettiin,
biisi on kulkenut 2012 vuodesta lähtien eräänlaisena muistobiisinä kaverille,
joka menehty tuona vuonna, vain 25-vuotiaana.
Se kun sai laulaa kertsiä niin lujaa ku keuhkoista lähti, teki aika höpövä.
Aika Multaa Muistot ei auttanu sen enempöö pitämään silmiä kuivina,
et silmät kiinni kuuntelin biisiä
ja No One There, joka itelle on kylmän talven keskellä yksin biisi,
huudatuskohassa tuli kylmät väreet ku pieni pubi raikas like never before.
Guilt And Regret tuutulauluna toimi todella hyvin
ja nippelitietojen mukaan, Senarit olisi suunniteltu alunperin lullaby tyyliseks,
kunnes levylle päätyi perinteinen raskas versio. 

Jotta ei olisi niin slovaripainotteista, nii Excuse Me While I Kill Myself
oli hauska "nopeatempoinen".
Killing Me, Killing You kappaleesta vitsailtiin et jengi lähtee kotio kuuntelee alkuperäsen,
koska biisistä puuttui kertsin "pysähdykset",
itte en olis huomannu moista yksityiskohtaa,
koska mänin muutenki mentaliteetillä et nää on sovitettu akustiseen muotoon,
joten edessä voi olla iha mitä vaan slovarin, bluesin, kantrin ym. väliltä.
Esim. Noose Frozenissa oli taipunu blues muotoon,
sitä ei tällä kertaa kuultu, vaikka olin varma et tulis.
(Se aiheutti todella päävaivaa, ku ensi en meinanu tunnistaa mokomaa,
kunnes lyriikat paljasti biisin)
Näitten sanotukset ei sovi lasten laulettaviks, mut näin lastenkarkeloissa tehtiin poikkeus :D
Yks instrumentaalinen kappaleki saatiin väliin
ja se oli Where Waters Fall Frozen.
Bleed, kuulosti tosi hassulle akustisena,
ku miettii et miten on taivutettu alkuperäsestä ja Brief Is The Light,
oli tosi menevä et olin aivan mukana biisissä,
vaikka kyseinen ei oo miu isompia suosikkeja,
mut siinä on hyvä sanoma
ja Nepenthe Jarvan ajoilta, huhhuh,
tuntu et biisi oli raskaampi akustisena ku alkuperäsenä.
Perhana mikä kitaran hakkaaminen oli tän biisin aikana.

Arvonta suoritettiin about puolessa välissä keikkaa,
yllätyspaketissa oli ainaki kirjanmerkki, Acoustenced-tuoppi
ja Miika Tenkulan elämäkertakirja.
Harmillisesti arpaonni ei suosinu, ehkä ens kerralla,
oisko sadannen keikan kohalla sit parempi onni.

Keikka päättyi Farewelliin, voin sanoa et keikka ei voi päättyä millään muulla biisillä ku tolla,
onha tietty End Of A Road,
mut oisin hajonnu aivan palasiks kyl sen myötä,
jos se ois soitettu.
Sen biisin tahissa on menty pariinki hautajaisiin.
Farewell on kulkenu itellä biisinä,
ku hyvästellään kaikki mulkut ihmiset elämästä pois.
Keikan jälkeen kävin kiittämässä Makea ja Jannea keikasta,
jutellen viiviksistä,
kunnes oli aika painua kotio nukkumaan.

Voin sanoa et olin tän keikan tarpeessa,
sai laulaa sydämen pohjasta biisejä joita on laulanu tyyliin kotona suihkussa,
samalla sitä oli aivan romuna keikalla,
ku biiseihin on latautunu niin paljon tunteita vuosien varrelta.
Plus et viime aikoina on saanu elämältä turpaan kunnolla,
et tässä on ollu voimavarat koitoksella, varsinki ulkopuolisen tahon vaikeuttaessa elämää.
Yllätyin jo enne keikkaa et Acoustenced on tehny vasta 50 keikkaa,
luulin et duolla olisi pitempi keikkahistoria,
mut eipäs olekaan.
Ovat alottaneet homman vuonna 2023, 
kun olivat julkasseet videon missä soittivat Miika Tenkulan haudalla
ja Miika Tenkulan kirjan kirjottanut Nefertiti Malaty oli pyytänyt jätkät soittamaan 
kirjan julkkaritilaisuuteen,
siitä oli sit ajatus lähtenyt.
En tiiä kui paljon Suomessa on bändejä, jotka soittelee Senarit covereita,
mut itte ollu vähä nihkeenä niistä, koska noh, alkuperänen on alkuperänen,
ei vaa oo saatavilla enää.
Jostai syystä Acoustenced tarjosi coverit paremmin miulle,
ehkä akustiset on se juttu siinä, ku biisit o niin vapaasti sovitettavissa
kun taas muissa on hyvin paljon "matkimisen" tuntua, jos biisit vetäis täysin alkuperäsinä.
Sitä lähinnä vaa ajattelis et "Toi ei oo Ville Laihiala tai Taneli Jarva".
Noosesta mainitsinki, mut jatkoa sille et keikalla olis ollu kiva kuulla The Suicider
tai esim. mitä joku huuti keikalla Drown Together,
mut settilista miu mielestä muuten toimi niin hyvin, ettei edes sillei kaivannu muuta.
Ehkä ens kerralla The Suicider.

Jos on vähänkää ikiroutaisella sydämellä varusteltu rokkiniska,
nii suosittelen kyl tän duon keikkoja.
Pääsinpä itekki olee kerranki hyvin stereotypinen melankolinen suomalainen yrmy ilmeineen.
Kiitos Acoustenced.

Jos tässä ei mitään ihmeempää tapahu, nii alkaapi miu festarikesä 2026
John Smith Rock Festivalin parissa.
Siellä ollaan kaikki kolme päivää, aamusta iltaan 
ja siellä o itelle aika helvetin tärkiä keikka tiedossa,
et mie en oo ikinä jännittäny näin paljoa.

Seuraavaan raporttiin!


Settilista

Karu
Dead Moon Rising
Blood&Tears 
Despair-Ridden Hearts
The River
Cross My Heart And Hope To Die
Excuse Me While I Kill Myself
Drain Me
Guilt And Regret
Killing Me, Killing You
Where Waters Fall Frozen
Aika Multaa Muistot
With Bitterness And Joy
No One There
Bleed
Brief Is The Light
Nepenthe
Farewell