lauantai 30. joulukuuta 2023

Stereo Terror @ On The Rocks Helsinki 30.12.2023


 









Nonii, pääsee kirjottaa tätäkin viimein,
on ollu kyl taas kylillä juoksua ku pääsi kotio
ja lopulta niin väsyny et oli pakko ottaa lepoa.

Tässä spessuna oli se, et ostin veljelleni Topille lahjaks lipun Stereo Terrorin keikalle,
ku ensi olin kysyny et kiinnostaako moinen vähä ku ennakkouusivuosi.
Hää sano et kyllähä tuo kiinnostais ja ostin lipun hälle.
Sopivasti ite pääs hänen kyydillä jouluhysterian jälkeen Helsinkiin
ja sai viettää aikaa sit siellä uudenvuodenki ajan.
Stereo Terrorilla olis ollu Tampereella uudenvuodenpippalotki,
mut halvemmaks tuli itelle lähtä Helsinkiin.

Veljen kanssa saavuttiin On The Rocksiin
lähempänä tapahtumasivun antamia aikatauluja eli klo 23 maissa.
Sisälle päästyä, huomasin et On The Rocksin lava-aluetta oli rakennettu uusiks,
korotettu lava ja laitettu kaidetta.
Edellisellä kerralla lava oli lattiatasolla.
Mäntiin veljen kanssa istumaan sohvanurkkaukseen
ihmettelemään, et onko joku soitellut sillä aikaa
ku roudasivat rumpuja pois lavalta.
*kohauttaa olkia*
Jossai kohtaa lähdin sit lavan eteen katselemaan,
tapahtuisiko jotain kohta puoliin,
Topi jäi paikoilleen katselemaan ja seurailemaan.
Juuri ku pääsin kohdille tuli Sakulta ilmoitus et 15-20 min. päästä alotetaan
ja noh, jäin sitte kuitenki siihe viivistelemään taustamusan tahtiin.
Lopulta Saku ja Henry saapuivat lavalle
ja tanssiminen sai alkaa.
Pakko sanoo etten muista alusta paljon mitään, mut Lindemannia, Rammuja,
COB:tä tuli kappaleen verra ainaki.
Electric Callboyn We Got The Moves oli kyl best!
Tämän haluan kokea kesällä, toivottavasti pääsen Ilosaareen kattomaan.
Blutengeliäki tuli, Stereo Terrorin omat biisit tietysti.
Se mikä sai miulle hyvä mielen tällä keikalla,
oli miu veljen reaktiot ja se et hää yllättäin tuliki vierelle bailaamaan
mm. Scooterin ja The Prodigyn tahdissa.
Sanoi et nyt tulee niin paljon semmosia biisejä, ettei voi istua ja kattoa vaa.
Päästiin vetää myös letkajenkkaa Korpiklaanin Vodka biisin tahdissa,
miul kyl meinas niin loppua kunto kesken tanssahdellessa. :D
Scooterin biiseistä FCK 2020 oli kyl itelle ylläri,
oon kuunnellu sitä niin paljon ja toivonu joskus kuulevani tuon
esim. Scooterin keikalla tai jossai, nii sit tolla keikalla sopivasti.
Harmillisesti keikka keskeytyi, ku takana ollut henkilö lyyhistyi täysin
eikä reakoinut herättelyihin.
Valot piälle ja odottamaan ambulanssia paikalle.
Eikä tämä ole eka kerta ku keikalla joku vetää lukua lattialla,
keikkoja kuitenki takana yli sata (kirjotuksista päätellen),
nii siellä o muutamat tämmöset tilanteet koettu.
Sillä aikaa käytiin veljen kanssa vessoilla ja otettiin juomat odotellessa et keikka jatkuis,
voin kyl sanoa et siel oli aika kuuma,
kaikenmaailman hiet valu kyl itelläki ja onneks oli ihana veli joka huolehti myös vesipolitiikasta.
Keikka sai jatkua ja loppuilta sitte mäni katellessa veljen reaktioita,
ku tuli Turmion Kätilöitä muutama kappale,
joista Tirehtöörin aikana vaadittiin hakemaan 10 jallushottia tiskiltä,
"tänne sitä jallua" looppi pyöri sillä aikaa. :D
Yks Käärijä hetkiki siinä koettiin, mut kuuntelin taustalla jätkien laulavan
biisien sanoituksissa gambinasta ja itteä rupes naurattaa älyttömästi.
Myös huvittavat hetket taas Topia katsellessa ku tuli Güntheria ja Raptoria,
jätkä nauro täysillä pudistellen päätään, et mitä ihmettä näissä mörköjen bileissä oikei soitellaan. 
Saatiin myös happoteknoa, Rob Zombieta  ja lopulta illan viimeinen Children Of The Dark,
harmi ku Hentai Samurai jäi tulematta, ehkä ens kerralla sitte.
Sakua siinä kättelin ja narikasta lähtiessä sain halin Henryltä kiitoksien kera.

Semmone ennakkouusivuosi oli itellä ja oli mukavaa et Topi oli tykännyt keikasta,
et Stereo Terrorin tullessa uudestaan Helsinkii hää aikoo käyä kattomassa kyl uudestaan.
Onnistunut keikkakokemus.
Näin tällei todella myöhään Happy New Fear 2024,
niin ku kaverini Juuso ilmaisi aika hyvin.

Seuraava keikka, ehkä Jyväskylässä
tai sitte viimeistään Helsingissä kun Cradle Of Filth soittaa loppuunmyydyllä Tavastialla
synttäripäivänä.





















































maanantai 20. marraskuuta 2023

Apocalyptica @ Taulumäen Kirkko Jyväskylä 18.11.2023

 







Kukapa ois uskonu, et tän päivän moodi voi muuttua parempaan?
Totta kai musiikin voima on musiikin voima
ja siks käyn keikoilla, et voi unohtaa murheet ym. paskan,
mut kyl oli enne kirkolle lähtöä olo,
et ei pysty nauttii mistään ja kaikki tuntu samantekevälle.

Kirkon ovilla sitä kuitenki oltiin tälläytyneenä,
tuntia enne ovien avausta,
jonne tuli noin puolen maissa sitte porukkaa ja jonoakin.
Kaikki tapahtu oikeestaan nii nopeasti
ja sillei, ettei oo mitään erityistä kerrottavaa,
tuntuu ku Jyväskylässä keikkailee nii se o samaa nopeasti ohi-tilannetta.
Eturivin penkille pääsin
ja siinä jonossa jutelleiden kanssa juteltiin lisää vähä mistäkin keikkaan liittyvistä.
Keikka oli tosiaan loppuunmyyty
ja vähä joutu seurailee meininkiä,
ettei viime hetkellä vaa päätettäs kannella lisää tuoleja
tai vastaavaa, ku näytti ettei porukka meinanu löytää istumapaikkoja,
kunnes yläkerta rupesi täyttymään viimein ns. viimeisistä tulijoista.

Taustalla oli odottamisen ajan soinu mystinen "humina",
pienellä kellonkilkatuksella
ja keikan alkaessa valot himmenivät merkiksi ja Apon jätkät saapuivat paikalle,
ihmettelin et missähä Mikko on vai tuleeko ekan biisin myötä
jossai kohtaa paikalle.
Rupes kuulumaan rummun rytmillistä pauketta iha korvan vierestä
ja käännyin katsomaan nähen Mikon kävelevän kirkon käytävää pitkin!
Hieno sisääntulo.
Eka biisi tai ite asiassa kaks ekaa biisiä sulautui toisiinsa niin hyvin,
et ei olis huomannu et siinä o kaks biisiä.
Deathzone ja Sacra saattoivat meidät mielen matkalle yhtenä isona teoksena.
Biisien aikana näkyi myös visuaalista efektiä vasten kirkon seinämiä,
hiema huvitti intron aikana ite asiassa,
kun seinälle heijastettiin piste joka kasvoi maapalloksi
ja maapallon sisälle jäi Jeesus taulu, joka näky sieltä läpi.
Evoluutio ja uskonto vastakkain.
Kaamoksen efektit oli kyl hienoja,
harmillisesti samankaltaista ei ollut muissa biiseissä nähtävissä sitte
ja jos haluaa nähä tämän nii suosittelen käymään livenä kattomassa,
kuvat ei anna kunnon käsitystä
ja ehkä Taulumäen Kirkon seinät ei ollu paras mahollinen pinta noille,
ehkä joku Lahen tai Kuokkalan kirkon valkoiset seinät ois paras tälle.
(Sain kuulla tosin pointin ajatuksesta et efektit istuis myös kirkon ympäristöön
tuoden oman tunnelmansa.)
Eicca piti spiikin välissä ja seuraavana oli Ruska,
vaikka meijä ruska oli ajat sitte ja maassa lunta tällä hetkellä,
toi se silti mieleen Lapin maisemat.
Rupesin mielenkiinnosta kattoo et miltä levyltä mikäki biisi on,
ku o tullu kuunneltua jotakin levyä/biisiä niin monta vuotta sitte
ettei voi muistaa.
Tutkiessa huomasin ja tajusin et nyt o tullu kuultua todella vanhaa matskua keikalla,
nyt oli ehkä kovin settilista itelle ikinä,
oli siis tutut Bittersweet ja Nothing Else Matters,
sit tietysti viimesimmän Cell-0 levyn biisejä
mm. Rise.
(Josta siis on laulettu versio Simone Simonsin kanssa,
vähä katkera etten päässy todistaa tätä livenä
ku Suomi poistettiin kyseiseltä Apo+Epica yhteiskiertueelta kokonaan.)

Tähä väliin sopivasti voisi mainita,
et Mikosta o tullu kyl kunnon rumpumestari.
Se et jätkä saapuu paikalle paraatirummun kanssa kirkon käytävää pitkin
ja sit suunnilleen seisaalleen tekee "pienet" lyömäsoitinkohdat kelloilla, lautasilla
ja jotkut rytmilliset osiot padeillaan, mitä painellaan sormin vähä väliä, ku haluaa efektin kuulumaan
(??? En oo varma miksi sitä kututaan.)
ja sit kunnon heviä soittaessa palaa perus rumpusetin äärelle.
Oli myös ns. sooloja joista Perttu teki ekan enne Bittersweetiä
ja toinen oli Mikon, missä ilmeisesti soitettiin virsiä (virsi 555/382) ihan aikuisten oikeesti,
josta siirrytään Scream For The Silent biisiin.

Vaikka olinki päässy matkustamaan mieleeni todella hyvin,
näin Eicca pyysi meitä tekemään spiikissään
ja ei tarvinu keikalla kauheesti edes yrittää,
ku itellä tulee yleensä hyvin luonnosta asia,
eipä penkissäkää kauheen paikallaan istuttu ku jalka löi tahtia
ja tuntu et synestesia löi todella lujaa pitkästä aikaa.
Settilistalta kaks biisiä saa erityismaininnan:

Worlds Collide

Olin kuunnellu tuota biisiä enne kirkkoon lähtöä
ja sanoin ääneen et "Tää olis kyl kova kuulla liveä."
!!!!
Tää ei oo ensimmäinen kerta, ku näin käy et miu toive toteutuu
ja mie kuulin tuon biisin ekaa kertaa ikinä livenä!
Kuullessa intron alkumystisyyden jälkeen, pääsi kyl "Oi saatana" suusta. :'D
Mie oon kuunnellu tota biisiä teininä tosi paljon
ja se o yks biiseistä, jotka o jääny sinne tärkeimmät listalle Apojen tuotannosta.
Kiitos tästä. ♥

Farewell

Tämänki taisin kuulla ekaa kertaa livenä,
en ainakaa noita vanhempia keikkaraportteja
kattoessa nähny mainintaa siitä
(ja joistaki ei ollu settilistaa edes googlen syövereissä,
se oli sitä aikaa ku piti ite muistaa,
jos ei settilista osunu kohalle.)
Sovitaan näin et ekaa kerta ikinä.
Tuli kuunneltua todella paljon ja taisin kuunnella viimeks
ku olin todella syvällä synkässä kuopassa.
Biisi kyl mäni tällä kerta todella syvälle
ja sai itkemään toden teolla.
Joo, vaikka tässä on paruttu keikoilla,
mut viime kokemukset ollu, kui bändi jää hyvin pitkälle tauolle,
on juhlakiertueen viimenen keikka tai ku bändi lopettaa täysin.
Tuntu et tää oli eka kerta pitkään aika ku biisi mänee ihon alle kunnolla
ja se kuulostaa hyvälle, sanotaanko näin.
Taustalla ei oo siis mitään "wääh en näe näitä enää ikinä" tyylisiä tunteita,
plus nyt ku rupesin miettii tosissani:
Farewell, suomeks hyvästi.
Tässä on kyl hyvästelty aika paljon,
et melkonen sattuma.
Oon vähä sanaton tällä hetkellä tuosta
ja siitä et miten helvetin hyvältä se kuulosti livenä,
siin oli kunnon tunnelataus.
Kiitos tästäkin. ♥

Nothing Else Matters Conquest mausteella päätti tämän hienon elämyksen
ja Taulumäki osotti kiitokset seisaallaan isoin aplodein.
Jäin viel katselemaan tulisiko jätkät mahollisesti käymään,
Paavo oli eka joka kävi tervehtimässä tuttujaan ensi,
kunnes uskaltauduin yhen fanin esimerkistä käydä kysymässä saisiko nimmarin
kansivihkoseen ja yhteiskuvan.
Vaikka itte olin jossai ujostelu fanityttömoodissa,
nii Paavon kanssa oli yllättävän helppo puhua
ja kerroin tuntemuksia keikasta kiittäen viel päälle.
Tämän saman pääsin tekemään muittenki kanssa,
kun odotuksen jälkeen tuli Perttu ja Eicca paikalle,
(Mikko puuhasi rumpujen luona tiiviisti)
Perttu oli kyl ihana ku sai hälleki kertoa biisien tärkeydestä
ja hää totes et tuntuu vanhalta ku kerroin olleeni teini noihi aikoihin biisiä kuunnellessa. :D
Eican kohalla meinas kyl hype päästä valloilleen,
ku Eicca kysyy kuvaa ottaessa et onko selfiekuva
jatkaen et hällä on tarpeeks pitkät käet nii hää voi auttaa sen kanssa.
!!!! ♥
Tuli iha puskista tuo ja Eicca on hipelöiny miu puhelinta,
en voi luopua tuosta enää. :'D
Eikä Eicca höpöjä puhunu:
Sillä oli varmaa selfietikun verra käsivartta!
*fanityttöilyä väliin*
Emmie kestä. ♥
Sain Mikonki huomion, nimmarit ja yhteiskuvan,
kiitin häntä ja sanoin et toivottavasti nähään seuraavalla kerralla.



































Tyytyväisenä poistuin kirkosta
ja olin iha puulla päähän lyöty kaikesta random fanityttöilystä,
etten meinanu osata enää kotio. :D
Tää tuli niin tarpeeseen, on kyl niin ihanan pehmeä ja pörröinen olo.
Tän vuoden ainoa, mutta paras joulukonsertti voisko näin sanoa
erittäin piristävä ja raikas keikkakokemus.
Tais olla muuten eka Apon keikka, missä ei ollu laulajia!
Tajusin tämmösen, pitäs varmaa vähä selata noita vanhoja kirjotuksia
ku ei meinaa muistaa hirveesti enää n. kymmenen vuoden takasia ulkoa.
En osaa muuta ku hehkuttaa tätä,
kiitos viel kerran ja nähdään. ♥

Tällä hetkellä ei oo varmuutta onko näin loppuvuodeks viel jotain tiedossa,
miu talous sopivasti kustiin näin joulun alla,
et ainoa mihi ehkä saatan männä o Stereo Terrorin uudenvuoden keikalle Tampereelle.
Muuten näyttäs et Apot jäi viimeseks tältä vuodelta
ja jos jää nii seuraava keikka on synttäripäivänä Cradle Of Filthin parissa.
Katsotaan miten käy, Poisonblackiaki piti nähä vaa pari kertaa,
nii mänin kattoo viel yhen keikan välissä.

Sanonpa siis et kuulumisiin ja näkymisiin!






















Settilista


Deathzone
Sacra
Kaamos
Call My Name
Ruska
On The Rooftop With Quasimodo
Bittersweet
Rise
In Memoriam/Stroke
Mikko's Psalm 555/382
Scream For The Silent
Cohkka/Cortege
Worlds Collide
Dead Man's Eyes
Farewell
Nothing Else Matters/Conquest




(Nää kuvat o aika hirveitä suoraan sanottuna,
asetukset oli taas vähä miten sattu et iha ahisti huomata miten pielessä,
koettakaa kestää)




















































maanantai 6. marraskuuta 2023

Vorna: Aamunkoi


 











Vorna.
Nimen kuullut vähä väliä jossain, mut koskaan kuullu musiikkia aiemmin,
kuinka sitte tutustuin tähän?
Noh, voisin antaa tämän kunnian youtubettaja Pahalapselle,
jonka Insta storyssa oli käytetty kyseisen Aamunkoin levyn ekaa sinkkua taustamusana.
Biisi tarttui heti korvaan ja jäin jopa ihmettelee,
et tämäkö on Vornaa.
Kuuntelin sinkun ja vakuutuin, sain myös tietää et uusi levy olisi tuloillaan.
Tokan sinkun Valon myötä päätin et kyl tää bändi pitää tsekata kunnolla,
ihastuin tähän levyyn ja ekan näkemäni Vornan keikan jälkeen
on aika kirjottaa levyarvostelu.
Piti antaa jonki aikaa ajatuksien kypsyä päässä.


1. Hiljaisuus Ei Kestä

"Hiljaisuus ei koskaan kestä kauaa yksi
Hiljaisuus kutsuu jonkun itsensä rikkomaan

Ikuisuus on vain lyhyt hetki"

Kitarariffin säestämä intro, alun jälkeen biisi kasvaa uhmakkaasti
kohti ensimmäistä säkeistöä,
jossa puhtaat vokaalit täyttävät ilman, kuulen tietynlaista runollista melodiaa
joka iskee ainaki itellä tosi syvälle.
Kertsi kyl osuu jo sanoillaan jonneki henk. koht. pisteeseen,
jossa oon kokenu tuon mitä lauletaan.
Se et alku oli tommonen et "höhöö lähetääs perus bläkkismeininkiin"
ja sit se keveneeki säkeeseen,
niin ku tässä muutaman kerran biisin pyörittäneenä, aina jaksaa yllättää
ja tämä on ihanan raikas ja erilainen,
vaikka kertsissä päästään siihe perinteiseen soundiin, itse asiassa vähä aiemmin jo.
Hyvin vahva aloitus ja voisin sanoa et lyriikat tässä biisissä puhutteli todella paljon.


2. Harva Päättää Hyvästeistään

"Kaipausta saa juottaa pitkän aikaa
Ei sen janoa sammuttaa voi puhein

tai kukkamerin häikäisevin"

Voin suoraan todeta et tää oli hyvin ahistava sanoituksiltaa,
mut myös hyvin totta.
Pystyin näkemään ne kaikki edesmenneet, jotka tuli biisistä mieleen.
Hyvin herkkä biisi.


3. Valo

"Valo
Ei saa yötä kuuna kuihtumaan

mut estää painajaisien virran huomiseen
Yössä valo
Ei pysty loppuun tietä näyttämään
mut palaa korkealla ettet eksy uudestaan."

Toka sinkku, joka sai aika vuolaasti itkemään
ekoilla kuuntelukerroilla.
Rakastan tota intron ja välisoittojen aikana kuuluvaa,
vähä ku vanhasta radiosta kuuluvaa viulua (? Ainaki miu korvaan kuulosti siltä)
Tääki iskee niin henk. koht. pisteeseen,
sillei et näen itseni tilanteessa ku oon uskonu kestäväni,
mut en oo kestäny enkä oo nähny poispääsyä.
Lopulta näkyy jossain valo joka ohjaa takaisin tielle.
Tästä tulee kyl talveks semmone biisi, millä jaksan kylmän pimeyden läpi.
Lohduttava ja tietyllä tapaa toivoa tuova.


4. Aika Pakenee

"Jos on päässyt tänne asti
Jos on joskus maksanut menneistä
oppinut virheistä, juhlinut elämää
ja nähnyt sen hiipuvan pois."

Tässä oli jotain perinteistä soundia niin ku tyylillisesti
ja siltikin vahva sanoma.
Tuli kyl heti mielikuva kaikista metsiin hylätyistä mökeistä/ladoista/taloista,
joissa ei oo asunu ketään moniin vuosiin
ja ne o unohettu vaa sinne.

5. Kallioilla

"Täällä itseni löydän ja taas kadotan
Täällä rannoilla, kivillä, kallioilla

Alas lipuvat surut ja kärsimykset
Kauas lentävät voitot ja saavutukset"

Eka sinkku tosiaan ja parin kuuntelun jälkeen olin kyl koukussa,
myöskin hämmentynyt et tämäkö on Vornan soundi todellisuudessa
enne ku kuulin Valon.
Tähä o hyvin saatu aikaseks soundi,
et iha ku ois veden äärellä, juurikin kallioilla kattomassa aaltoja
tai sitä ku aallot paiskautuu kivikkoon.
Sanotukset o ehkä vähä kryptiset jossai kohissa, mut oon ollu kyl alusta alkaen,
et iha sama, ne kuulostaa hyvältä miu korvaan.
Tykkään tän biisin melodiasta aivan älyttömästi,
tämäki aiheuttanu parit itkut
ja voitte kuvitella kui paljo o laulettu.


6. Muualle

"Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn näihin kahleisiini

En kykene irroittamaan
vaikka sielu huutaa täältä pois"

Jep, eipä voi paremmin sanoa.
Niin ku aiemmin sanoin et on ahdistaviaki tekstejä,
jotka kertoo aika hyvin asioitten laidat.
Tässä on ite asiassa toinen
ja tääki ns. slovarina oli hyvin moniulotteinen
et oli raskaita kohtia ja sitte hempeää.


7. Raja

"Liikaa painaa
niskassa eilinen ja mustempi huominen

Suolaa haavaan
saadaan kun lasketaan
mitä onneen kai vaaditaan"

Seuraava mielenkiintoinen kokonaisuus aina introsta lähtien,
aivan täydellinen biisi kyl.
Tämäki aiheuttanu kyyneliä ja tän paremmin ei voi varmaa sanoittaa
omista rajoistaan.
Vesalla o miu mielestä tässä biisissä tunnetasolla parhain laulusuoritus ikinä,
siis laulaa hyvin muissakin biiseissä totta kai,
mut tässä itellä tulee semmone "nyt on kova" viivis.
Mie oon oikeesti tosi onnellinen et sain kuulla tän livenä,
se oli hyvin spessua.


8. Meri

"Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan näkymää
yksi uhmaa, toinen luovuttaa."

Niin kuin Kallioilla biisissä,
tässäki o onnistuttu saamaan veden soundia tai meren käynnin viboja musiikkiin.
Jäin biisiä kuunnellessa miettimään, et onko tää perus tarina vai metaforanen tarina,
kun siis tässä o omasta mielestä kaks näkökulmaa miten haluaa tämän kuulla.
Hyvin jännä kuuntelukokemus siinä mielessä.

9. Aamunkoi

"Aion käydä tuleen uudelleen
ja nähdä aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen"

Nimikkobiisi, josta voi tuntea todellaki toiveikkaan ja lohdullisen aamunkoin.
Lopun mieskuoro on kyl karkkia korville,
kaikki mahtipohtinen kuorossa soivat miesäänet, ah.
(riippuu tietysti, mut tässä saatiin toimimaan hyvin)
Tää on just semmone biisi mitä pitäs kuunnella juurikin pitkän pimeän yön jälkeen,
ku aamu rupiaa sarastamaan
ja hymyillä samalla huomatessa kui o selvinny.


Olipas tunteikas matka,
tässä ku yrittää sanoittaa asioita nii sitä vähemmästäki rupiaa itkemään.
Oon kyl vähä nirso suomenkielellä vetäville bändeille/artisteille noin muuten,
vaikka no kuuntelen kyl Turmion Kätilöitä
ja pari kolme kappaletta sieltä sun täältä,
se riippuu hirveesti siitä kuinka suomen kieltä o käytetty,
jos se o vaa semmosta halpaa suoraa puhetta nii ei se kauheesti iske.
Siinä pitää olla ideaa tai jotain runollista
ja Vorna iski juurikin tällä voisiko sanoa kansanperinteisellä runollisuudella,
melkei oli tuntu et kuunteli Kalevala runoja tai vastaavaa vanhan kansan lauluja.

Mutta mikä ihme on Vorna?
Google: "Vorna on karjalaisten kansantarinoiden sankari, taidokas jousenkäyttäjä,
joka taisteli niin suomalaisia kuin venäläisiäkin vastaan."
Arvelin et jotain tekemistä kansantarinoiden kanssa,
mut wauh, en olis arvannu tämmöstä.
Vorna sitten bändinä on luokiteltu pakanametalliksi, jossa on viitteitä black- ja folk metallista,
jäsenet itte ei allekirjoita tätä oikeestaan,
vaa sanovat olevansa "melodista suomenkielistä melankolista metallia",
mikä nyt oikeestaan on aika kuvaava,
ku miettii et heijä levyt ei iha samaa kaavaa noudata.
Tyylii eka levy oli aika puhasta black/folk metallia
ja siitä eteenpäi rupee vähä muuttumaan soundi ja tyyli pitäen jonku pohjan kuitenki mukana.
Vesan laulua o ollu ilo kuunnella ja aina vaa enemmä ja enemmä tykästyy herran ääneen,
plus ku o nähny livenä hänen esiintymistä, kuinka hää tulkitsee biisejä.
Muuta tuotantoa kuunnelleena ja se o ollu hyvää kyl,
mut Aamunkoi levystä on tullu itelle hyvin tärkeä,
se o osunu nyt todella hyvään saumaan näyttämään miulle Valon
ja sanoittamaan miu tunteet.
En tienny todellakaan et olisin tämmösen musan tarpeessa
ja oon siitä todella kiitollinen et tämä bändi ja levy on olemassa. ♥
Kiitokset tästä.

sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Vorna @ Ilokivi Jyväskylä 3.11.2023

 









Seuraavana aamuna hätkähin oikein hereille,
et ei kai olla nukuttu liikaa,
mut eipä onneks.
Sopivasti ajoissa taas vaikka neljältä aamuyöllä oli vasta kotona
Hesan reissun jäljiltä.

Tälle keikalle piti olla seuraakin,
mut valitettavasti tuli sairastuminen ja lähdin yksin kattomaan Vornaa Ilokiveen,
ei voi mitään vaikka harmittikin huolella,
et sairastuminen tuli juuri keikkapäivälle.

Ilokivessä käyny ehkä 2-3 kertaa, enkä hirveesti muista mitähä sitä oli käyty viimeks kattomassa
tai et mitä genreä edusti.
Joten mitään tiivistä käyntiä ei ole ollu Ilokiveen,
no nyt oli Vornan takia.
Ilokiven ovella odotellessa tuli tieto et ovien avaus myöhästyy soundcheckin takia,
onneks ei ollu kauheen kylmä keli odotella
ja muutenki aika rennosti sai odotella,
ovien avauduttua ei ollu mitään ressiä
ja sai istahtaa kattoen paikallista bändiä nimeltä Hagalas,
joka oli tämmöstä hyvin perus melodista dödistä,
mut ei huonoa oikeestaan.
Huomasin et nyökkäsin musan tahdissa aika kivasti,
en tiiä oliko eilisen hönkä piällänsä
vai olinko nyt astetta raskaamman musan parissa,
tuli siis sama viivis ku olin Copenhellissä
et oon nyt kotona omieni luona.
Tosi jännä, en osaa selittää sitä tuon paremmin.

Aika kulu aika nopiaan ja oikeestaan mitään jännää ei tapahtunu odotellessa,
Vorna saapui kotvan kuluttua lavalle
ja aloitti keikan Hiljaisuus Ei Kestä biisillä,
jonka perään tuli itsellä paljon kuunneltu Valo.
Tuo combo kyl aiheutti vähä pala kurkussa oloa
ja voin sanoa et tuli silti iloisena yllärinä et Valo soitettiin.
Seurasin samalla tiiviisti laulajan Vesa Salovaaran laulamista
ja esiintymistä,
se oli jotenki runollista ja teki miuhun vaikutuksen,
voisi sanoa et hää toi tunnetta sanoihin, tarkoitti joka sanaa
ja välitti sen todella hyvin.
Toiseks yllätyin et Vesa veti puhtaita ja örinöitä
ja seurasin varsinki örinöitten kohalla miten hää käyttää kehoaan laulaessa.
(Nää o näitä, ku itte o laulaja ja haluaa tiiviisti seurata itelle uuden laulajan suorituksia)
Pitäs näistä jutella örisevän ystäväiseni kanssa.
Plus ettei pelkästää Vesa, vaa basisti Niilo Könönen laulo myöskin puhtaita ja örinöitä!
Mie siis oikeesti luulin et on erikseen henkilö puhtailla ja örinä vokaaleilla,
mut ei siel oli kaks laulajaa periaatteessa.
Seki mikä teki tosiaan tästä keikasta tosi spessun itelle
oli tosiaan noi Aamunkoi levyn biisit, joista o tullu tosi tärkeitä
niin ku nuo kaks mitkä mainitsin, mut se et tuli Kallioilla,
jonka aikana vedet oli todellaki silmissä
ja Raja.
Raja o ollu myös tosi tärkiä biisi itelle,
mut aion tehä ite asiassa tästä uudesta albumista levyarvostelun joten jätetään sinne perustelut.
Sanon lyhkäsesti et tönöttäminen ei käyny päinsä biisin aikana
vaa tukka heilu ku viimeistä päivää.
Vaikka keikkapaikka oli pien ja yleisöäki aika vähän ku kyseessä ei ollu mikää loppuunmyyty keikka,
mut silti yleisöstä lähti meteliä,
et Jyväskylä ei pettäny tässä asiassa, ku miettii et millanen meteli Lutakossa on,
nii kyl Ilokivessäki saatiin ääntä aikaseks.
Keikka päättyi Kauas biisiin.
Vesa asteli alas lavalta moikkaamaan faneja, itse ku olin edellisestä keikasta
sosiaalisesti ähkyssä ja aika tööt viel,
päätin vain käydä kiittämässä ja halaamassa.
Ehkä ensi kerralla yhteiskuvaa.

Takin haettua narikasta, kävelin tyytyväisenä kohti kotia nukkumaan.

Oli kyl niin ihana kokemus tämäki, siis ns. vähä pienemmän bändin keikalla,
pienessä keikkapaikassa.
Iha ku ois palannu jonkilaisille juurille, et tiältä nämä menestystarinat alkaa yleensä,
tuli mieleen juurikin Profane Omenin näkeminen ekaa kertaa Mikkelissä
tiloissa jossa musiikki jäi seinien sisäpuolelle
ja ei pystyny hetkeäkää olemaan sisätiloissa koska musaa tuutattiin nii täysillä
tai kaverin bändiprojektien seuraamista baareissa.
Tykkäsin kyl Vornan livevedosta et kyl lähen uudestaan kattomaan,
jos tulee jonneki minne pääsee kattomaan.
Kiitos tästä Vorna, saitte uuden fanin. ♥

Seuraava keikka mäneeki sitte vähä rauhallisemman klassisemman musan parissa kirkossa,
mut siitä sitte seuraavassa blogissa.


Settilista

Hiljaisuus Ei Kestä
Valo
Tyhjyys On Tyyni
Aika Pakenee
Maa Martona Makaa
Kallioilla
Raja
Ukkonen
Sateet
Meri
Aamunkoi
Jälkemme
Kauas