Acoustenced @ RockNeck Jyväskylä 22.5.2026

 

 

Acoustenced tuli tutuksi viime vuonna John Smith Rock Frozenissa,
sillo jo jäi tämä duo mieleen
ja pääsipä myös vaihtamaan ajatuksia heijä kaa,
mitä siinä kuvaamisen ohella ehti tehä.
Tuli kuitenki tilaisuus päästä omalle keikalle kokemaan täyspitkänä esityksenä RockNeckissä,
kun Frozenissa vain ainoastaan pääesiintyjät näin kokonaan,
muitten kohalla piti katsoa hetken aikaa ja siirtyä.

RockNeck, jonka paikalliset varmasti tuntee paremmin entisenä Redneckinä,
sama pubi Forumin sivukäytävällä.
Oon käyny siel muutamaanki otteeseen,
hyvin vähä oli mitään tapahtumia sen tiloissa järjestetty,
mut ainaki yhessä jamitteluiltamassa oon ollu
ja muistan humalanhuuruisen muistikuvan,
et joku bändiki ollu joskus lavalla ku oon vetäny kylillä kierrosta.
En muista/tiedä mikä bändi oli edes lauteilla.
Joten oon ylipäätään yllättyny, varsinki nimen vaihoksen jälkeen,
et pubi on ruvennu panostamaan keikkoihin,
onha niitten tilojaki rempattu niin et on selkee lavapaikka esiintymiselle.
(Rip saunakiuas lauteineen, se oli hauska)
Tosin ku miettii et Lutakon lisäks, on Musta Kynnys,
mut mitä muita?
Freetime, nyt RockNeck, 
Katse baaria ku ei oo ollu enää moneen vuoteen ja Ilokiviki lopetti,
et keikkapaikkoja Jyväskylässäkään ei hirveesti enää oo.

RockNeck oli kuitenki saanu bookattua Acoustencedin soittamaan 50. keikkansa siellä.
Oli myös itelle kunnia olla mukana juurikin tällä keikalla,
koska kyseessä oli lastenjuhlat:
Siel oli arvonta, jossa palkintona Acoustenced-yllätyspaketti!
(Tähä päästään myöhemmin)

Paikalle päästyä silmäilin hiukan missä sitä kannattaisi olla,
joten ensi istahin penkille takarivistölle,
kunnes tilan täyttyessä päätin lopulta siirtyä lavan eteen,
jotta et kattelis pelkkiä selkiä.

Keikka alkoi Karulla, joka toimi yllättävän hyvin myös kahella kitara sovitettuna
ja siitä biisiin nimeltä Dead Moon Rising,
Crimson levyä on kyl tullu kuunneltua mut aika vähän loppupeleissä,
joten sen biisit oli akustisena haastavia tunnistaa,
kertsi lopulta vähä avitti et mikä biisi tämä olikaan.
Toinen haastava oli With Bitterness And Joy,
joka on ollut omalla soittolistalla mut akustisena oli aika tunnistamaton,
on nimittäi hetki ku kuullu tuon biisin.
Hauska versio silti akustisena, nyt ku kuuntelee taustalla alkuperäsiä versioita tätä kirjottaessa.
The River aiheutti kyl aivan totaali blackoutin,
en muista kuulleeni biisiä tai ainakaa kuunnellu tarpeeks paljon et olis jääny muistiin.

Tulee mieleen Kotipelto&Liimatainen duon meininki,
ku vetivät Stratoja, Sonataa ja Kotiksen omaa sooloa,
plus Moore, Iron Maiden covereita mitä olivat saaneet taipumaan akustiseen muotoon.
Samalla muistin et Profane Omen veti myös akustisena omia biisejä,
missä sai kanssa kuulla hauskoja sovituksia bändin biiseistä.
Erityisesti haluan mainita kuinka Acoustenced oli vääntäny Drain Me kipaleen,
kuulostamaan nuotiobiisiltä, mut seksikkäältä semmoselta.
Samaisen efektin on saanu aikaseks Profane Omen FMH biisillä,
joka oli sovitettu akustisena slovariksi ja siinä oli kyl melkosen intiimitunnelma.
Poikkeuksena tunnelmaan oli se, etten ite koskaan päässy kokemaan Sentencediä
enne ku Tenkula heitti henkensä.
Olin sillo huomattavasti nuorempi ja en ollu niin inessä Sentencedin meiningissä,
joten tää keikka oli samalla itelle lähin kosketus siihe,
miltä keikka ois vaikuttanu jos olis päässy näkemään livenä.

Kuivin silmin tällä keikalla ei selvitty,
varsinkaan kun Cross My Heart And Hope To Die soitettiin,
biisi on kulkenut 2012 vuodesta lähtien eräänlaisena muistobiisinä kaverille,
joka menehty tuona vuonna, vain 25-vuotiaana.
Se kun sai laulaa kertsiä niin lujaa ku keuhkoista lähti, teki aika höpövä.
Aika Multaa Muistot ei auttanu sen enempöö pitämään silmiä kuivina,
et silmät kiinni kuuntelin biisiä
ja No One There, joka itelle on kylmän talven keskellä yksin biisi,
huudatuskohassa tuli kylmät väreet ku pieni pubi raikas like never before.
Guilt And Regret tuutulauluna toimi todella hyvin
ja nippelitietojen mukaan, Senarit olisi suunniteltu alunperin lullaby tyyliseks,
kunnes levylle päätyi perinteinen raskas versio. 

Jotta ei olisi niin slovaripainotteista, nii Excuse Me While I Kill Myself
oli hauska "nopeatempoinen".
Killing Me, Killing You kappaleesta vitsailtiin et jengi lähtee kotio kuuntelee alkuperäsen,
koska biisistä puuttui kertsin "pysähdykset",
itte en olis huomannu moista yksityiskohtaa,
koska mänin muutenki mentaliteetillä et nää on sovitettu akustiseen muotoon,
joten edessä voi olla iha mitä vaan slovarin, bluesin, kantrin ym. väliltä.
Esim. Noose Frozenissa oli taipunu blues muotoon,
sitä ei tällä kertaa kuultu, vaikka olin varma et tulis.
(Se aiheutti todella päävaivaa, ku ensi en meinanu tunnistaa mokomaa,
kunnes lyriikat paljasti biisin)
Näitten sanotukset ei sovi lasten laulettaviks, mut näin lastenkarkeloissa tehtiin poikkeus :D
Yks instrumentaalinen kappaleki saatiin väliin
ja se oli Where Waters Fall Frozen.
Bleed, kuulosti tosi hassulle akustisena,
ku miettii et miten on taivutettu alkuperäsestä ja Brief Is The Light,
oli tosi menevä et olin aivan mukana biisissä,
vaikka kyseinen ei oo miu isompia suosikkeja,
mut siinä on hyvä sanoma
ja Nepenthe Jarvan ajoilta, huhhuh,
tuntu et biisi oli raskaampi akustisena ku alkuperäsenä.
Perhana mikä kitaran hakkaaminen oli tän biisin aikana.

Arvonta suoritettiin about puolessa välissä keikkaa,
yllätyspaketissa oli ainaki kirjanmerkki, Acoustenced-tuoppi
ja Miika Tenkulan elämäkertakirja.
Harmillisesti arpaonni ei suosinu, ehkä ens kerralla,
oisko sadannen keikan kohalla sit parempi onni.

Keikka päättyi Farewelliin, voin sanoa et keikka ei voi päättyä millään muulla biisillä ku tolla,
onha tietty End Of A Road,
mut oisin hajonnu aivan palasiks kyl sen myötä,
jos se ois soitettu.
Sen biisin tahissa on menty pariinki hautajaisiin.
Farewell on kulkenu itellä biisinä,
ku hyvästellään kaikki mulkut ihmiset elämästä pois.
Keikan jälkeen kävin kiittämässä Makea ja Jannea keikasta,
jutellen viiviksistä,
kunnes oli aika painua kotio nukkumaan.

Voin sanoa et olin tän keikan tarpeessa,
sai laulaa sydämen pohjasta biisejä joita on laulanu tyyliin kotona suihkussa,
samalla sitä oli aivan romuna keikalla,
ku biiseihin on latautunu niin paljon tunteita vuosien varrelta.
Plus et viime aikoina on saanu elämältä turpaan kunnolla,
et tässä on ollu voimavarat koitoksella, varsinki ulkopuolisen tahon vaikeuttaessa elämää.
Yllätyin jo enne keikkaa et Acoustenced on tehny vasta 50 keikkaa,
luulin et duolla olisi pitempi keikkahistoria,
mut eipäs olekaan.
Ovat alottaneet homman vuonna 2023, 
kun olivat julkasseet videon missä soittivat Miika Tenkulan haudalla
ja Miika Tenkulan kirjan kirjottanut Nefertiti Malaty oli pyytänyt jätkät soittamaan 
kirjan julkkaritilaisuuteen,
siitä oli sit ajatus lähtenyt.
En tiiä kui paljon Suomessa on bändejä, jotka soittelee Senarit covereita,
mut itte ollu vähä nihkeenä niistä, koska noh, alkuperänen on alkuperänen,
ei vaa oo saatavilla enää.
Jostai syystä Acoustenced tarjosi coverit paremmin miulle,
ehkä akustiset on se juttu siinä, ku biisit o niin vapaasti sovitettavissa
kun taas muissa on hyvin paljon "matkimisen" tuntua, jos biisit vetäis täysin alkuperäsinä.
Sitä lähinnä vaa ajattelis et "Toi ei oo Ville Laihiala tai Taneli Jarva".
Noosesta mainitsinki, mut jatkoa sille et keikalla olis ollu kiva kuulla The Suicider
tai esim. mitä joku huuti keikalla Drown Together,
mut settilista miu mielestä muuten toimi niin hyvin, ettei edes sillei kaivannu muuta.
Ehkä ens kerralla The Suicider.

Jos on vähänkää ikiroutaisella sydämellä varusteltu rokkiniska,
nii suosittelen kyl tän duon keikkoja.
Pääsinpä itekki olee kerranki hyvin stereotypinen melankolinen suomalainen yrmy ilmeineen.
Kiitos Acoustenced.

Jos tässä ei mitään ihmeempää tapahu, nii alkaapi miu festarikesä 2026
John Smith Rock Festivalin parissa.
Siellä ollaan kaikki kolme päivää, aamusta iltaan 
ja siellä o itelle aika helvetin tärkiä keikka tiedossa,
et mie en oo ikinä jännittäny näin paljoa.

Seuraavaan raporttiin!


Settilista

Karu
Dead Moon Rising
Blood&Tears 
Despair-Ridden Hearts
The River
Cross My Heart And Hope To Die
Excuse Me While I Kill Myself
Drain Me
Guilt And Regret
Killing Me, Killing You
Where Waters Fall Frozen
Aika Multaa Muistot
With Bitterness And Joy
No One There
Bleed
Brief Is The Light
Nepenthe
Farewell

 

 

 

 

Business City @ Lutakko Jyväskylä 24.4.2026

 

 

 

Ensi rikoksia, nyt happoteknoo pitkästä aikaa.
Hauska sattuma et päivällä vajaa vuos sitten näin Business Cityn ekan kerran livenä!
Oikeesti, viime vuonna keikka oli 25.4. ja tämä oli nyt 24.4.
Tällä kertaa vaa oli jopa seuraa, joka tuli yllärinä Lutakon ovilla,
long time no see Ewe,
joka moikkas miulle ku itte pyrähin pyörällä paikalle ovien avauduttua.
Mukava et oli tuttujakin paikalla
ja siinä sitte jutellessa kaikenlaista niin menneitä kuulumisia,
maailman menosta ja sen päivän tapahtumista.
Tällä keikalla tosiaan lämppärinä toimi Junkkataxi- niminen artisti,
joka kyl pääs yllättämään.
Kaikenmaailman ikivihreät aina Nylon Beatista, Kari Tapion Juna Kulkee biisiin asti
oli saanut ns. remix kosketuksen,
myös Marion Rungin Tipi-tii oli saanu vähä nopeamman tanssitempon. :D
Juna Kulkee puotti kyl aivan täysin ettei voinu ku nauraa.
Miul o tuon keikan myötä soinu tiiviisti Tommi Läntisen Kevät ja Minä,
seki nimittäi oli saanu uuden ilmeen
ja se oli aika kova.
Hitto ku muistas mitä kaikkea siel oli- Ainii biiseihi oli lyöty mainoslauseita!
Hyvä ku yhen biisin aikana kuulu "Hyvässä seurassa!"
(Tämä siis on Rosson mainos)
Kummelipätkiäki kuulu musiikin keskellä, joka sai kans nauramaan,
oon ite asiassa Instagramissa katellu yhen tyypin videoita,
missä se laittaa droppeihin Kummeli lausahuksia.
Oli siel paljon muitakin mut ei nyt kerta kaikkiaan muista,
mut Junkkataxi kyl pääs yllättämään, luulen et pikkuveikka ois tykänny kanssa tästä,
jos ois ollu paikalla.
Kyl joku päivä samalle keikalle taas!



 

Pahoittelut etukäteen puutteellista settilistaa,
ehkä 1-2 biisiä hukassa itellä,
ku oon aika varma ettei Business City alottanu suoraan Mussolinilla
tai sit alotti ja en vaa muista.
Sentää tiedostin et hyö oli julkassu uutta musaa,
joista yks oli viel julkaisematta nimeltään Lahti Tarvitsee Ydinaseen.
(Julkastiin tässä vähä aikaa sitte.)
Oli kova livenä.
Seuraava oli Valvottaja, joka oli tosiaan biisi,
lainaten Ewen kaveria,
jonka aikana seisotaan suolla alasti maadottuen luonnon kanssa.
Itelle oli jopa vähä yllättävää kuulla ns. Kalevala goes tekno meininkiä,
mut kova biisi kanssa.
Voisin väittää et tää keikka oli asteen parempi
ja jengi paremmin messissä, ku ekalla keikalla.
Ehkä seura teki keikasta vähä paremman,
oli joku jonka kanssa viivistellä.
Uutena julkasuna saatiin kuulla myös Puhun Delfiinii, hyvin jännä bilebiisi.
Edellisestä setistä lisää poiketen, 
tuli U666 jossa Saksa oli hyvin vahvana ja tietysti Mussolini,
jonka aikana screenillä näkyi heiluva pylly,
vähä kaikkea muutakin mut ehkä sensuroin. :D
Voitte kattoa videolta lisää.

 

Olin kyl tän tarpeessa selkeesti,
ku keikkaki mäni enempi omassa "happoteknossa"
ja sai vähä nollattua myös asioita päästä.
Seppo Rätyn aikana Lutakko oli aivan liekeissä
ja saatiin myös Junkkataxikin lavalle vetämään oman version,
oliko myös Kikan biisin aikana sama homma,
Kikka lähti aivan lapasesta ku se sai rajuun hetkeen vauhtia. :D
Kelpas kyl keikan jälkeen lähtä jatkoille Ewen ja hänen kaverinsa kaa,
yöllä rupes tosin sataa räntää et jouduin kiiruhtaa evakkomajotukseeni takasin,
pyörällä.

Näissä raporteissa kesti, koska miu kämppään tehtiin käyttövesisaneeraus
eli vaihettiin käyttövesiputket
ja miu kylppäri rempattiin samalla täysin.
Kämpässä ei ollut yhessä vaiheessa sähköjä joten en päässyt kirjottelee
tai muokkaa kuvia.
Lopulta olin n. 4 viikon aikana niin sosiaalinen majapaikkojen isäntien/emäntien kaa,
et totesin olevan mahotonta ees tehä raportteja,
edes kännykällä.
Tästä ehkä oppineena, vois hommata hätävaraks läppärin,
kuha perse kestäis ostamista.

Onneks sain raportit kirjotettua ja kuvat muokattua,
koska seuraavana Acoustenced Jyväskylän RockNeckissä,
viimeinki voin männä keikalle Sentenced paita piällä.
Seuraavaan raporttiin.

(Kuvat otin tällä kertaa pelkällä kännykällä,
taas jälleen kerra, ei kovin huono,
ku vaa osais laittaa kännykästä asetuksia kohilleen.
Ehkä joskus osaa.)

 

Settilista

 

Mussolini
Rivakka
Korson tyttö
Yks Yö Lahes
Lahti Tarvitsee Ydinaseen
Saatana Kutsuu Minua
Puhun Delfiinii
Hiihtää Hiihtää
Päivä Pulkassa
Valvottaja
U666
Yläkertaan
Projekti Ultra
Olemme Reivi Eliitti 
Setämiehet Säätää
Seppo Räty Berghainissa
Anna Rakas Raju Hetki

 

 

 

 

 

 

 

Skynd @ Olympia Tampere 23.4.2026

 

Skyndin näin viime vuoden Tuskassa ekan kerran 
ja totesin silloin jo et tämä toimisi paremmin klubi olosuhteissa, 
voin sanoa että olin oikeessa, 
ku pääsin näkee kyseisen omalla keikalla. 
Olis ollu myös mahollista nähä kaksikin kertaa, 
mut edellinen keikkareissu oli sen verran massiivinen ja pitkä, 
et päädyin pelkästään Tampereen keikkaan tällä kertaa, 
ehkä ens kerralla pääsis näkee useamman keikan. 

Saavuin oville noin tunti enne ovien avausta 
ja pikkuhiljaa rupesi valumaan muitakin Olympian ovelle, 
siinä jutustelin parin henkilön kanssa, yksi oli tullut Pohjanmaalta asti katsomaan keikkaa, 
yllättäen päästiin sisälle paljon aiemmin, 
mut vain vipit pääsivät ylös ja loput jäi alas oottamaan et meet&greet oli ohi. 
Viimein kellon lyödessä kipitin suoraan eturiviin todella keskelle eturiviä, 
en ole varmaan koskaan aiemmin ollu noin keskellä Olympialla käydessä 
ja samalla oli pitkä odotus ennen kuin bändi aloittaisi, keikalla siis ei ollu lämppäriä.
Aikaa kulutettiin juttelemalla muiden eturiviläisten kanssa, 
kunnes viimein intro antoi merkin keikan alkamisesta.

Tommonen saakelin pelottava nukke 
kävi lavalla hetken aikaa,
luulin ensi introon kuuluvaks.

 

Ekana biisinä saatiin kuulla Michelle Carter, joka Tuskassa tuli vasta loppupuolella settiä.
Carter yllytti Conrad Roy- nimisen henkilön tekemään itsarin, 
pommittamalla tekstiviestejä,
missä kerto haaveilevansa tyypin kuolemasta! 
Tervettä. 
Seuraavana tuli biisi, joka ei tullut Tuskassa ja se oli Elisa Lam!
Olin nimittäi keikkapäivänä inspiroitunu Elisa Lamin tarinasta,
varsinki ku olin majottunu taas Uumeniin
ja sit kyseinen biisi viel tulee livenä, nii aikamoinen sattuma,
mut ettei ollu liiaksi,
onneks en löytynyt hotellin vesisäiliöstä hengeti keikan jälkeen eiku-
Elisa Lamille kävi noin ja hänellä oli skitsofrenia,
viimeiset kuvat hänestä ku hää oli hengissä oli hissistä, 
missä hää selkeesti puhu jolleki näkymättömälle.
Tapaukselle oli paljon arvailua, mut mitään virallista ei löytynyt kuuleman,
miten oli ylipäätään päätynyt vesisäiliöön ku säiliö oli lukkojen takana,
oliko hänet tapettu vai tekikö itsarin.
Näin ymmärsin lukiessa asiasta.

Skynd oli julkassu lyhyen ajan sisällä kaksikin kappaletta Venäjän sarjamurhaajista,
joista toinen oli tuorein nimeltä Tamara Samsonova.
Lisänimeltä Granny Ripper tai Baba Yaga, kirjotteli päiväkirjaansa murhistaan,
kuinka oli mm. palotellu vuokralaisensa.
Seuraava käsitteli Andrei Chikaliton elämää,
hää oli sarjamurhaaja, kannibaali, nekrofiili ja pedofiili.
(HESUS!)
Armin Meiwes, se kannibaali mistä Rammsteinki o tehny biisin Mein Teil
ja voin sanoa suoraan etten tienny kannibaalin nimeä enne ku rupesin Skyndiä kuuntelee,
vasta sillon sain kannibaalille nimen.
John Wayne Gacy, PoGo Tappajaklovni
(Hyiiiih, jos ei nyt pelänny klovneja nii tuon myötä pelkää),
joka tykkäs raiskata ja listiä poikia ja nuoria miehiä.

Jotta tämä ei kuulosta vaa true crime kertomuksille,
nii seuraava biisi sai miussa liikettä aikaseksi, nimittäi Edmund Kemper.
Kemper oli sarjamurhaaja ja nekrofiili, joka listi omat isovanhemmat teininä,
myöhemmin kuus naisliftaria, äitinsä ja äitinsä ystävän enne ku jäi kiinni,
kun sanon "nekrofiili" nii eipä tarvii avata enempöö. :D 
Kemper biisi kuitenki saa itellä jalan liikkumaan ja kertsi iskee tajuntaan.
Richard Ramirez oli Tuskan setin alotusbiisi ja Robert Hansen tokana biisinä,
tällä kertaa ne löyty lähempänä puoltaväliä settiä.
Robert Hansen tunnettiin nimellä Teurastajaleipuri,
joka sieppas, raiskas ja murhas naisia Alaskassa.
Tästä biisistä tuli oma suosikki viiveellä, en ollu ekoilla kuuntelukerroilla varma 
mäneekö läpi, mut Tuskan keikan jälkeen rupesin lämpenemään.
Oikeestaan loppupeleissä, jokanen biisi on päässy ns. ihon alle,
joten näissä ei selkeetä inhokkia ole,
on silti biisejä jotka erottuu paremmin muista esim. Columbine,
joka on kova livenäki.
Bianca Devins.
Poikkeuksellisesti biisi kertoo murhatusta henkilöstä,
17-vuotias psykologian opiskelija,
hänen miespuolinen ystävä otti hengen.

Seuraava kappale, pakko sanoo ettei mitään muistikuvaa
ja en edes tajunnu kyseisen olleen (ehkä uusi) julkaisematon biisi.
Jouduin mänee Youtubeen kuuntelemaan miltä tämä Jimmy Savile edes kuulosti.
Etäisesti kuulosti tutulle
ja miul oli ite asiassa tilanne kyseisen biisin aikana,
ku kokeilin kännykällä ottaa kuvia ja Skynd itse tulee tosi lähelle melkein koskien kännykkää sormellaan,
harmi etten onnistunu ottamaan kuvaa,
ku se tuli niin yllättäin ja mänin aivan puihin moisesta. :D
Tosin Olympialla on edelleen haastavat valot et se olis heilahtanu kuitenki.
Skynd poseeras tosi paljon ja otti kuumottavia katsekontakteja eturiviläisiin,
välillä tuntu et katse porautuu sieluun,
tuli myös hyvin lähelle mikä kanssa oli hyvin jännää.
Hää ei muutenkaa "kiitosta" enempöö puhellut, joten piti lavashown todella tiiviisti tunnelmallisena.
Tosiaan, Jimmy Savile oli televisiojuontaja,
joka ilmeisesti harrasti seksuaalista hyväksikäyttöä,
jännä itelle ku tottunu et aiheet o koskenu sarjamurhaajia ja sit tuloo yks hyväkskäyttö biisi,
en voi muuta sanoo ku yllättäin "sairasta paskaa".
Seuraavana Mary Bell, joka oli myös aika tuore biisi
ja tapaus mänee näin:
Tappo ekan kerran 10-vuotiaana(!) itseään nuoremman pojan ja viel toisen pojan,
ku täytti yksitoista.
Plussana piälle, et vapautu kasarilla vankilasta, aika kuumottavaa.

Aileen Wuornos.
Jopa mie tiiän tästä yllättävän paljon,
muistan nähneeni nuorena Wuornoksen dokkarin tai vastaavan
ja sen kuinka se selitti niitä motiivejaan murhiin ja kuolemantuomiosta,
plus kaikki ne raivoamiset/sekoilut.
Tappo muutaman miehen seksityöntekijänä ollessa
ja se miks tää on jääny mieleen, on et hää oli amerikansuomalainen.
Columbinen kouluammuskelut ja Heaven's Gaten kultti seuraavana pistämässä liikettä kroppaan.
Keikalla näitä biisejä kuunnellessa,
sitä oli niin uppoutunu biisien tarinoihin
ja tuntu et mäni jonneki pimeään pisteeseen, mikä selittää näitten ihmisten mielenmaisemaa,
miksi ne o tehny nämä teot
ja myöskin koetetaan tuoda esille mitä pahaa maailmalla tapahtuu.
Sitä tuns olevan hiukan jopa transsissa
ja siks miu mielestä Skynd on parhaimmillaan klubilla,
pienessä ja tarpeeks pimeässä, missä tosielämän mörköjä on piilossa.
Jim Jones esim. lahkon johtajana houkuttelee ihmiset joukkoitsemurhaan
syanidipaukuilla. 
Gary Heidnik murhasi ja sarjaraiskasi naisia, pitäen syvässä kaivetussa kuopassa kellarissaan.

Tuskassa missasin tosiaan keikan loppua ja Tyler Hadley jäi kokematta,
mut viimein pääsin viilistelemään biisin parissa,
joka kertoo kuinka Tyler tappoi vanhempansa vasaralla
(olin muistanu väärin, et oli tappanu vaa isäpuolen mut ei ollukaan näin.
Oli siis tappanu äidin ja isän.)
ja alakerrassa oli ollu ison bileet viel murhan aikana,
jätkä oli tyyliin käyny toteamassa kaverilleen et "Hei tapoin just miu vanhemmat".
Luulin Hadleyn olleen keikan päätösbiisi mut ei ollutkaan!
Tuli viel yks ja se oli sillo julkaisematon uusi biisi!
Biisi kantoi nimeä Mikhail Popkov,
näin ensikuuntelulla oli kyl kova livebiisi, vaikka ei tuntenu entuudesta,
nii vei kyl mukana täysin.
Venäläinen entinen poliisi ja vartija (pahin combo ikinä),
joka paljastu raiskaajaksi, sarjamurhaajaksi ja nekrofiiliksi.
Listi enimmäkseen naisia, mut yks mies mahtui myös tappolistalle.
Venäjällä on voitu todella huonosti.

Keikka tuli päätökseen ja nappasinpa settilistan edestäni,
vähä ku vierustoverin yllyttämänä.
Yleensä odotan stagehandia joka antaisi,
mut nyt oli niin hollilla et totesin "no minäpä otan ite, saa ainaki jonku muiston."
Voin sanoa et olipas keikka,
siis miten sitä män ineen tunnelmaan.
Siinä tosiaan kuunnellessa vähä ku sivukorvalla muitten jutusteluja,
esim. yks mainitsi harmitusta ettei ole Lady Gagaa nähny viel koskaan.
Rupesin miettimään tuon kautta,
et onkoha Skynd miu dark side Lady Gaga?
Semmone kierolla tavalla true crime Lady Gaga. :D
Ehkä se sitte on.

Seuraavana päivänä takaisin Jyväskylään ja Lutakkoon happoteknoilemaan,
siitä enemmän seuraavassa raportissa.


Settilista

 

(Tosiaan kuvia sekalaisesti niin kameralla et kännykällä,
kännykällä tuli välillä iha potentiaalisia ottoja,
et ei mikään huono ja itte ku oppis käyttämään vaa paremmin.
Oon opetellu tässä peruskameralla kuvaamista monta vuotta. :'D
Ekana tietysti kännykällä napatut kuvat.)