maanantai 22. huhtikuuta 2019

SaariHelvetti EasterBash @ YO-Talo Tampere 20.4.2019















Tota noin.

*Repslol*

Semmoset sakramentit eiku- :D

No joojoo, tosiaan lähinpä tällä kertaa junalla liikenteeseen,
kohti Tamperetta ja SaariHelvetin omaa pääsiäistapahtumaa EasterBashia,
enne sitä kävin kuitenki ehostamassa ihtiäni Sannin luona
ja näin samalla Ninanki sillä reissulla, juteltiin siinä niitä näitä kuulumisia
päätyen hetkeks aikaa puistoon istumaan,
keli tosin oli vähä vastaan plus olin taas unohtanu korvatulpat kotio!
Argh!
Joten lähettiin apteekkiin hakee tulpat, nyt vittu oikeesti pitäs ruveta muistamaan,
koska mihinkää muuhu ei oo varmaa menny niin paljo rahaa,
ku joka ikinen kerta korvatulppien ostamiseen.
Nina ja Sanni saatto miuta YO-Talolle joka ulkopuolelta vaikutti todella siistille rakennukselle,
sisälle päästyä vähä hämmennyin ku pölähin huoneeseen missä Inkvisitor soitti jo settiään
ja ite oon siinä oviaukolla sillei:
"Okeih, onks tää oikee paikka, saanko minä olla tässä vai jne.?"
Menin sitte hetkeks istumaan ja kattelemaan bändin soittoa,
näen Antin ja mänen moikkaa häntä jutustellen,
Samuliki oli salin puolella kattomassa bändiä ja kysyki miulta tiiänkö tämän ekan bändin,
johon olin et en mie tiiä Jyväskylän pikkubändejä, tiiän isommat
ja osan semmosia joista ei oo yhen biisin jälkeen kuulunu mitään.
Tommyaki moikkasin ohimennen.
Seuraava bändi Atlas jäi todella hyvin mieleen
(tällä hetkellä kuuntelen ite asiassa tuotantoo Spotifysta),
Northcoreksi itsensä luokitteleva modern metalcore bändi Nokialta,
metalcorea on niin paljon nykyää etten oo iha syttyny moiselle
mut tää koukutti miut täysin, varmaa myös basistin laulutyyliki tarttui korvaan,
vaikka se oli vähä "tyypillinen amerikkalainen laulutyyli",
mut siinä oli jotain uniikkiaki ja jos en iha kauheesti puijaa
nii en oo aiemmin kuullu tommosta puhasta mieslaulajan ääntä.
Hankala selittää tämmöstä jonka ite kuulee, mut toinen ei välttis kuule.
Kuitenki mie tykkäsin paljonki ja tässä päätin tutustua lisää
jopa tykäten bändin facebook sivusta,
harvoin nimittäi löytää uutta musiikkia nykypäivänä ja tää oli iha piristävä kokemus.
Kiitoksia Atlakselle tästä "sakramentista".
Soiton jälkeen päätin vähä tutkailla paikkoja ja käyä ottamassa juomista,
kunnes törmään Tomppaan baarin puolella, jutusteltiin siinä
ja kävin hakemassa ällömakeaa Happy Joeta, kunnes Palehørse alotti keikkansa
ja Tomppa poistui tupakille.
Palehørse oli aika perus raskaamman kuulosta rokkia örinöillä.
Mikko tulee yllättäin sisälle seurueineen ja totta kai piti moikata häntäki siinä,
en ees tienny et tulee samalle keikalle.
Profane Omenista tulee vähä lyhyesti mainittua, ku settilistassa ei ollu mitää kummempaa muutosta
ja hyvän keikan vetivät niin ku aina.
Hyvä olivat vaa unohtaneet tarkentaa sen et Tommy oli myös tälläki keikalla tuuraamassa Julesia,
nooh se istuu niin hyvin bändii et tommonen pääsee helposti unohtuu. :D
Huomas kyl et Tommylla rupes olee PO:n kanssa keikkaa takana ku oli jopa enemmä mukana meiningissä,
mut Tommymaiseen tapaan semifiinisti.
Ite siinä keikan alussa mietin et mitehä moshaaminen onnistuu näi korkeissa koroissa
ja ilman kaidetta, koska niin olen yleensä onnistunu,
mut ei ollut semmosta tukea.
Noh otin riskin, vähä huojuin kunnes löysin tasapainon painamalla kantapäitä lattiaan
ja asettamalla ryhtini niin et pysyin pystyssä,
mut näin onnistuin moshaamaan korkokengissä ilman tukia!
Kyl Floor Jansen taputtas pientä päätäni ylpeänä eiku-. :'D
(Okei, miu korot oli sentää paksut eikä mitkää hammastikut, ehkä vaikutti asiaan)
Keikan jälkeen moikkasin Williamia nopsaan siinä hänen purkaessa kamoja lavalla
ja vilkuilin siinä heidän puuhaamista kysyen Antilta et ovatko hyö lähös samantein,
Antti sano et jonki aikaa ovat mut sit lähtevät kotio,
sanoin heipat hälle kysyen viel grillibileistä jotka on kuuleman luvassa taas jossai lähitulevassa.

Ajattaran alottaessa keikkansa.... Noh, ekana ei kuulu Ruojan laulut ollenkaa
ja hää heittää/kaataa mikkiständin yleisöön sen takia.
.........
Eturivin ilmeet kerto kyl kaiken.
Sit lavalla livahtaa ilmeisesti stagehandi tuoden uuden ständin mikkeineen,
josta rupee kuulumaan jotain mut ei tarpeeks,
miksaus oli iha hirveetä miu mielestä, siis vaikka miul mitkää maailman parhaimmat tulpat ollu
mut jopa neljästä ekasta bändistä kuulu laulut paremmin ku Ajattaralta
ja Lutakon keikkaan verraten siel kuulu paremmin jopa laulut.
Ruoja nosteli housujan sen näkösenä ettei ne meinanu pysyä
ja näin et vyö oli jotenki oudosti, kunnes Ruoja menee lähemmäs eturiviä kysyen:
"Voisko joku laittaa miu vyön kii?"
Tota, tuo oli viel huvittavaa, mut seuraavat asiat rupes olee lähinnä noloja.
Williami koputtaa olkapäätäni kysyen palvelusta miulta et vahtisin hetken myyntipöytää
ja totta kai mie autoin sen verra.
Vaikka oli iha pien palvelus mut silti tuntu helvetin mukavalle olla avuks.
(koska tällä hetkellä riuhdun duunissa joka polttaa miut loppuun pala palalta,
vapautta odotellessa)
Paitamyyjä tuli sitte takasin ja seuraavana sain todistaa kuinka laulaja kompuroi lavalla kontaten,
melkei puottaen yhen lattiamonitorin lavalta, onneks eturivi oli hereillä
ja yks kaks yllättäin kuuluu jäätävä "thuuuuuuuuuuuu---" joka peittää kaiken alleen:
basso kuoli kesken biisin ja biisi vedettiin ilma bassoa.
Se saatiin onneks hereille, mut oli jotenki niin myötähäpeällistä kattoa sitä touhua muuten,
se et bändikaveritki rupee huutelee selvästikin ärsyyntyneen kuulosena
toi itelle tunteen et nyt ei todellakaan mäne niin ku Strömsös.
Loppuhuipennus:
Viimesen biisin lopussa Ruoja lähtee lavalta ja hoiperrellessa rappusissa nappaa esiripusta kii,
repien sitä sit mukanaan niin et langat ym. "suolistuu" kiskoista irti.
.............................. *Hidas ja hiljanen facepalm*
Jonku mielestä se o "Jeejee rokkenroll",
miu mielestä toi oli vaa helvetin typerää ja noloa rikkoa talon omaisuutta.
Ajattaran keikka oli niin pohjanoteeraus ja varsinki pääesiintyjänä
et tota, kyl se Lutakon keikka oli parempi tähä verrattuna.
Esimerkiksi en oo ikinä nähny niin raivona olevaa työntekijää,
minkä näin ton keikan jälkeen ku laitto sitä roikkuvaa verhoa sivuun
ja käveli ohi semmosella ilmeellä et vähemmästäki ei haluis osua tielle,
se katse pysty tappamaan kaikki.
Just sen ilmeen myötä arvelen ettei Ajattaraa pyydetä enää Talolle keikkailemaan.
(alaalla kuva verhosta)

Njoo, lähin muutenki Profane Omenin takia, et Ajattara oli lähinnä hyvä plussa
mut kyl tällä kertaa män miinukselle.
Iha sama miulle kui paljo juo ja mitä aineita käyttää, kuha se ei vaikuta keikkasuoritukseen
ja saa rahoille vastinetta.
Ainaki mitä päättelin kaljahuuteluista, et oli ilmeisesti hyvät pohjat otettu enne keikkaa
ja kyllä on miul bändejä joissa joku jäsen on ollu vähä viinaan menevä,
mut ovat aina suoriutuneet keikoista ja niin ku sanoin ylempänä
ei saa vaikuttaa suoritukseen, vaikka käyttäs mitä aineita.

Keikkapaikasta pakko sanoo et oli muuten hieno,
olis kyl kiva päästä jatkossakin kattoo keikkaa just tuonne,
se oli vaa niin uniikki.
Se takaseinä varsinki (kuvat yläällä) jossa näky kuuluisia idoleja niin leffoista et musiikin puolelta.
Mie toivon niin paljon et tuo paikka säilyy,
tässä viime vuosina on niin paljon keikkapaikkoja lopettanu
(viimeks män Katse Jyväskylästä konkkaan),
et näitte jäljellä olevien puolesta on iso huoli ja se o huono juttu bändeillekin.
Muutenki pääsee niin harvoin näkee uusia keikkapaikkoja
ja nyt pitkästä aikaa pääs tykästyen paikan ilmeeseen todella paljon.
YO-Talolle iso plussa.

Pääsiäisen kunniaksi näkyi myös täysikuu, olisiko ollut iha noita kuu, ku niin kirkkaasti möllötti?

P.S. Pahoittelen jäätävän huonoja kuvia, tuskastuin itekki ku ei nyt vaa onnistunu. :D
























sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Tähtien Kevätkonsertti @ Turun Konserttitalo 6.4.2019















Tuli hieman joulukuiset vibat ku kaks keikkaa perättäin taas
ja luvassa aikasia herätyksiä ja matkustelua.
JP:n keikan jälkeen kohti Turkua ja Tähtien kevätkonserttia,
vähä taisi revetä pylly Tampereen jälkeen ja latasin Netflixin miu puhelimeeseen
(En olis ottanu moista puhelinta täyttämään, mut en saanu aikaani kulumaan
ja ei pystyny nukkumaan enää),
kattoen Pokemon Sun&Moon sarjaa, koska se o jo miu makuuni Pokemonissa liian animea
mut sen järkyttävän paskuuden takia pakko kattoa.
Viimein päästyä Turkuun, seuraava järkytys oli keli, siis Turussa oli kesä
ja kellä oli semipaksu talvitakki päällä?
Ei jeesus oikeesti, oli vähä tukalata.
Hetken aikaa harhailtua aseman lähellä yrittäen tajuta mihipäi pittee mennä
et pääsee Konserttitalolle ja lopulta löyty suunta ja katu,
varovasti mänin sisälle saaden tervehdyksen järjestyksenvalvojalta
joka kysyi olenko tulossa katsomaan kevätkonserttia ohjaten narikan suuntaan,
kertoen et viel o eka esitys menossa, mut aulassa voi odotella.
Olo oli vähä eksynyt siellä, mut siellä istuin ja kattelin ku porukkaa rupesi valumaan ulos salista,
päätin käydä yläkerrassa katsomassa miltä siellä näytti,
kunnes pyydettiin pois sieltä "tuuletuksen" ajaksi.
Huoh, vähä turhan paljon huomiota sain järjestyksenvalvojalta,
pitäs vaa istua ja olla eikä pyöriä epäilyttävästi ympäriinsä. :'D
Ikäluokkaa kattoessa totesin itelleni olevani taas se "nuorin",
kunnes tajusin et "Hetkinen, miehä oon kolmekymppinen!"
et periaatteessa olin samaa ikäluokkaa näitten Turun hienostorouvien ja herrojen kanssa. xD
Apuva!

Saliin päästyä kiinnitin huomiota salin ulkonäköön, se nimittäi näytti tosi vanhalle
ja mitä kuluneita penkkejäki katto ohikulkiessa,
et ei oo kyse kovin uudesta rakennuksesta.
Tuli semmone olo et ei ole nähny näin vanhaa salia ku tyyliin elokuvissa viimeks
tai vanhoissa kouluissa.
Kerranki oli muuten hyvä paikka itellä, keskellä eturiviä,
lava tuntu vaa vähä korkealle et lillasti oli pää takakenossa kattoessa.
Viimein esitys alko ja tuliset tenorit ja Torikka tuli lavalle vetämään ensimmäisen kappaleen,
yks T pyydettiin sen jälkeen lavalle eli Turunen.
Konsertti oli aika samanlainen ku viime vuonna ollu Vappukonsertti Helsingissä,
muutama sama kappale oli mukana ja tais olla pari uutta, en varmaks sano,
mut oli silti ilo kattoa sitä intensiivistä laulamista ja eläytymistä
plus ne tanssijat taas sai miut haltioitumaan, osaispa itekki koikkelehtia noin ketterästi.
Tarjan puvut oli aivan mahtavan ihania!
Harmi ku kuvaamista en sillei uskaltanu tehä et olisin saanu kuvia ekasta puvusta,
toka puku muistaakseni oli viimeki kerralla hänen päällä
tai sit jossai muussa konsertissa olen nähny mustan puvun jossa oli hopeisia palloja,
eka puku taas oli yläosasta nude jossa mustalla "ornamentteja"
ja hame osa mustaa kiiltävää kangasta (oliko jopa paljettityyppinen),
mut ah se oli niin hieno!
Tarja siu o tehtävä joku isompi diili Jukka Rintalan kanssa,
herra osaa tehä niin siulle esiintymisasut.
Ainaki Tarjan Instasta löytyy kuvat näistä puvuista, käykää ihmeessä kattomassa.
Tarjaki kuulosti pitkästä aikaa hyvälle, alaäänetki oli paremmassa kontrollissa
eikä tullu niitä pahempia möläyksiä mitä hältä yleensä tulloo,
tainnu sanoo tän joskus aiemminki mut sais tuon kontrollin takasin rokkikeikkojenki yhteyteen.
Voi tosin johtua siitä et ääni oli jo avautunu edellisen esityksen aikana,
ainoa mikä vähä ihmetytti oli temporatkasut esim. medleyn kohalla
siis hitto mie en ehtis hengittää tolla tempolla
ja yks ulkopuolinen ärsytys oli joku retard joka taputteli omiaan
ja huuteli vähä väliä jotain jopa ujeltaen ei liian kovaa mut kuuluvasti,
teki mieli sanoa vierustoverille et sanoisko sille retardille et pitää turpansa kii
tai se turpoo kii iha kohta.
Konsertin jälkeen iski jäätävä nälkä, koko päivä muuten pärjänny pienellä syömisellä
mut heti ku pääs ulos konserttitalosta nii murahti vatsa,
onneks aseman lähellä oli Hese josta otin hyvän mätön
ja odottelin loppuajan bussia nukkumapaikkaan Saloon Hennin luokse.
Sieltä takasin Turkuun "harjottelukuvaamaan" Tiinan kanssa
enne paluuta takasin Jyväskylään,
Luckiefun'sin hyvän buffetin aiheuttaman ruokakooman myötä nukuin Tampereelle asti sikeästi
ja loppuajan taas kattoen Pokemonia.

Kyl ties reissanneen ja käyneen taas keikoilla pitkästä aikaa,
onneks seuraavaa ei tarvii enää pitkää ootella, koska pääsiäinen menee SaariHelvetin EasterBashissa
Profane Omenin ja Ajattaran merkeissä.
















JP Leppäluoto @ Lutakko Jyväskylä 5.4.2019

Raskaan työviikon jälkeen pääs viimeinki rentoutumaan mielipuuhan parissa,
keikkailun nimittäin.
JP Leppäluoto Lutakossa vetämässä akustisesti Harmajan ja Charonin biisejä,
joka kyl herätti mielenkiinnon ja pakkoha oli lähtä ku sopivasti hoodeilla.
Töitten jälkee tosiaan mänin suorilta Lutakkoon jonottelemaan,
kelit ei ollu viel illasta niin lämpimät joten nahkatakin kanssa oleminen oli pienoinen virhe.
Sisälle päästyä ja siinä odotellessa h-hetken lähestymistä,
valitettavasti näin henkilön joka aiheuttaa nykypäivänä huonoa oloa miulle,
sen myötä tärisin loppu odotuksen ajan niin et varmaa moni muuki ihmetteli yllättäistä "paleluani",
onneks se loppui ku keskityin keikkaan ja myös kuvaamiseen vähä väliä.
Settilistan järjestys yllätti ku JP olikin päättänyt soittaa Harmajan biisejä ekana
ja siitä olin et "Voi hitto enhä mie tiiä yhtää biisiä tästä projektista.",
joskus yrittäny yhen biisin kuunnella mut todennu et on turhan iskelmää miu makuun.
Noh tässä nyt piti antaa mahollisuus Harmajan musiikille,
itelle jäi hyvin mieleen biisit Piiloistaan Laulaa, Pelkkä Ihminen ja Kevät.
Meinasin mainita lopussa, mut sanonpa tässä jo ku Harmajasta puhutaan,
et Harmajan musa on aika lailla perus nuotiomusiikkia
kun taas sanotukset hyvin runomuotosia miu mielestä,
et voin hyvin kuvitella kuuntelevani tätä luonnossa jossai järven rannalla.
Kuuntelin myös jälkikäteen koko tuotannon ja vaikka olin et ei huono,
nii tämä tuotanto ei aiheuttanu miussa hype reaktiota.
Oisko ollu puolessa välissä keikkaa, ku Harmajan Hauras (tämäki oli nätti)
vaihtui pitkän välisoiton jälkeen Charonin Sorrowsong kappaleeksi



Ja wohoo, jos muistan oikeen JP:n sanoneen et tuli ekaa kertaa livenä koskaan,
eivät Charoninkaa aikana tätä koskaa soittanu, jota ihmetteli ääneen et miksi.
Charonista tiiän liianki hyvin nämä kaks kuuluisinta sinkkubiisiä,
mut vaikka oon tässä tasaseen tahtiin kuunnellu myös Charonin tuotantoo
muutaman vuoden ajan, nii miulle ei meinaa jäädä biisejä mieleen,
okeih Ride On Tears mut seki sinkkubiisi,
tosin tällä keikalla mie pystyin tunnistamaa kuulemani kappaleet
sillei: "Hetkinen tänään mie kuulin tuon kappaleen ja tää on heijä vikalta levyltä"
tai "Tää riffi on tuttu"
mut joo yleisöstäkin huomas et Charon on ollu se the juttu tässä,
ainaki reaktioista ja kuulin nyyhkytystäkin takaa, en tosin muista
oliko tuon Sorrowsongin aikana vai jopa Desire You.
Itelle hype iski vasta Colderin aikaa ja tuon jälkeen JP kysyy yleisöltä
saavatko hyö soittaa jätkien kesken tehdyn oman biisin,
kaikki oli et "Soittakaa ihmeessä!".
Kappale kantoi nimeä: World Lies Still
Voisin sanoa et joku Charonin ja Harmajan äänimaailmojen combo oli tämä kappale,
pitäs päästä kuulee vähä enemmä sitä,
mut oli potentiaalinen.
Little Angel päätti setin ja tuli kyl niin laulettuu sydämen pohjasta biisin aikana
yhtä liikuttuneen JP:n kanssa, joka kehui Jyväskylää ja oli kyl niin otettu vastaanotosta
ja siitä kuinka moni oli tullu paikalle.

Keikan jälkeen suunnittelin moikkaavani viel herroja, varsinki Samulia ja Eliasta,
mut valitettavasti takaovella näin henkilön jota en halunnu kohdata
joten kipitin huomaamattomasti ohi kotia kohti.

Sanotaanko näin et jos JP koki suuria tunteita keikalla, nii koin mieki,
ne oli vaa maksimissaan ilon ja surun osastolla,
joten keikasta jäi hieman ristiriitanen tunne ja meinasi viedä viivikset keikan nauttimisesta.
Harmajan ja Charonin biisit myös kerto hyvin paljon omasta tilanteestani,
joka oli samalla hyvää terapiaa mut samalla myös podin sitä tyhjyyttä,
johon ei ole vielkää juurtunut yhtään mitään.
Suunnittelin tässä ite asiassa et lähtisin Suolahteen kattomaan uusintaa,
mut se riippuu pitkälti nyt siitä saanko yöpaikan sieltä,
ku sieltä peräkorvesta tietenkää lähe iltabusseja takasin vaikka se o 45 minsan päässä Jykylästä!
*Huoh!*
Saa nähä miten käy, mut joo sit seuraavaan päivään eli Turunen ja Turku *osottaa suuntaa*