Nightwish: We Were Here -kirja

"Menestysalbumin ja -kiertueen tarina

Yksi studioalbumi.
Kuusi muusikkoa.
Sataneljäkymmentäyhdekän keikkaa.
Puolitoista miljoonaa fania.

Nightwish – We Were Here
on syväsukellus Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän rockbändin kulissien taakse.
Kirja kertoo yhtyeen viimeisimmän studioalbumin,
keväällä 2015 ilmestyneen Endless Forms Most Beautifulin syntytarinan
ja pureutuu myös levyn jälkeisen värikkään maailmankiertueen vaiheisiin.

Kirjan tekijä Timo Isoaho on reissannut
Nightwishin mukana ympäri maailmaa
ja vie nyt lukijan haastattelujen ja laajan kuvamateriaalin kautta
niin studion uumeniin kuin maailman suurimmille festivaalilavoillekin."

Jouduin vähä kokeilee googlea, koska Isoahosta en muista muuta,
ku et on valokuvaaja tosiaan ja ilmeisesti toimittaja myöskin...
Hirveesti en viisastunu joten mennään sanoilla,
valokuvaaja halusi tehdä kirjan Nightwishistä.
Näin hyvä aloitus tuon kuvauksen jälkeen.
Sisällys koostuu neljästä luvusta ja eka luku alkaa siitä kun Imaginaerum- kiertue
oli menossa päin helvettiä.
Anetesta ei mainita oikeestaan mitään tässä asiassa, vähä sillei:
"Joo no oli vähä ongelmia ja sillei, mut Floor tuli onneks paikalle tuuraamaan."
Jännä sinällään, onko ekan kirjan aiheuttama paskamyrsky jääny liianki hyvin mieleen?
Toisaalta tämä kirja ei kerro bändin draamoista ja paskamyrskyistä
vaa Endless Forms Most Beautiful levyn tekovaiheista
ja kiertueesta tosiaan,
mut olin perehtyny jo kuvaukseen mitä kirja pitää sisällään,
silti mietin et paljoha mainitaan mistäkin asiasta
ja levyn teostaha on jo dokkarin kaltasia videoita olemassa Youtubessa.
Noh tekstissä oli huomattavissa taas näitä haastispätkiä ja jopa youtube videoitten kommentteja,
joten mitää uutta tietoo ei hirveesti ollu, mut sitäkin onneks löytyi
ettei ollu iha ennalta-arvattavaa mitä seuraavaksi saa lukea,
teksti oli muodostettu niin et iha ku olis tehty kirjan pitunen haastattelu
koska oli laitettu "Tuomas: blaablaablaa.." tavalla.
mm.

Tuomas: 
"Itselleni tuli Finnfoxin kuuntelutilaisuudessa fiilis,
että Edema Ruh ei sittenkään lunastanut kaikkea
potentiaaliaan.
Lopputulos soundasi vähän turhan pliisulta
ja iskelmälliseltä verrattuna niihin demoaikoina heränneisiin
koviin odotuksiin."

Tuomas:
"Yritämme pitää hyvät maneerit mukana
ja karsia epäsopivat pois,
ei siinä sen kummempaa.
Minulle on joskus huomautettu,
että älä laita lavalle sitä valkoista
risteilyisännän takkia, ku se näyttää niin tyhmältä.
Ja niinhän se näytti."

Kirjassa mainittiin myös Jukan unettomuusongelma ja Kain tuleminen bändiin auttavaksi kädeksi,
myös sai tietää enemmän Jukan ajatuksia ja sen semmosia miltä tuntui olla sivussa,
tuliko vähä ikävä Jukkaa siinä vaiheessa. :'(
Seki oli jännä et en ehtiny lukiessa viel ees tokaan lukuun,
nii puhuttiin jo spagettihirviöistä, allahista, jahvesta ym. uskonotuksista
ja funmen-fundo-fudimö-prkl *tarkastaa sanan*
fundamentalistien paskamyrskystä, joka synty vain yhen tiedemiehen vierailusta:
Richard Dawkins.
Oliha se huvittavaa lukea kuinka moni lopetti NW:n kuuntelun vaan tämän takia.
Päästiin myös siihe miks olin tämän kirjan hankkinut,
koska halusin selvittää miks levy ei ole oikein vielkää auennu miulle
ja toiseks miks se oli niin kuivan olonen.
Mie tykkään nykyään Élanista vaikka se aluks kuulosti semmoselle turhan peruskaura biisille
ja levyltä hyppäs vain ja ainoastaan Weak Fantasy toisena hyvänä biisinä.
Nyt se o selvinny, Tuomas on käyttäny paljon olemassa olevaa faktatietoa todella tarkasti
eli ei menny iha pieleen tuo miu tunne et iha ku kuuntelis/lukis tylsää kirjaa.
Onneks kirjassa oli mainittu kirjat mistä bändi oli saanut inspiksen,
mut eipä se miusta fiksumpaa tehny loppupeleissä.
Bändi tietysti hypettää tätä evoluutioteemaa ja teki jotai uutta ja erilaista yövissyä,
mainittiiha The Greatest Show On Earth parhaana biisinä varmaa monta kymmentä kertaa,
mut mie en oo edelleenkää oikei lämmenny biisille.
Toimii se livenä mut levyltä en jaksa sitä kuunnella kovin usein,
okeih on miul bändejä jotka käsittelee todellisen maailman ongelmia jne.
esim. Epica vetää uskonnoista ja kvanttifysiikasta,
kun taas tyypilliset trash/dödis/speed metal bändit rappiosta ja sodista.
Yritin jotenki jatkaa tästä viksusti, mut mäni pää lukkoon joten mennääs eteenpäi. :D
Kirjassa oli myös ns. guest-kohtia missä tietyt ihmiset kertoivat suhteestaan NW:hen,
oli mm. miu mielestä yks tunnetuin suomalainen Nw-fani päässy kirjaan.
Terkkuja hälle!
Kirjan luin aika äkkiä, koska yllätyin nelosluvun pituudesta ja meinasin lukea viel keskellä yötäkin,
ku en saanut sopivaa rakoa aikaseksi lukiessani erityisien keikkojen tunnelmia
ja katselin kuviakin.
Minäkin pääsin kirjaan jee!
Kyseessä siis Joensuun keikka 2015.



Meee soooo häppeeee! :D
No joojoo, tosiaan kirja on kyl luettava, joten sinällään ei ole mikää turha ostos.
Ehkä hämmenti se ku teksti ei ollu sillei tiiviisti "tarina muodossa"
vaa se oli enempi kooste bändin ja bändin sisällä ja ulkopuolella olleitten ihmisten kommenteista.
Kuvat oli kyl todella hienoja, pari kuvaa Floorista oli niin näyttäviä,
et iha unohin lukevani kirjaa ku tuijotin kuvaa tarkkaan.
Selvisi myös samalla paljon semmosta mikä oli jättäny kysymysmerkin joltai keikalta
tai tilanteesta josta olin kuullu tyyliin huhuja ja sen semmosia väitteitä.
Ne saatte lukee iha itte. ;)

Powerless Trio @ Paviljonki Jyväskylä 3.2.2018

Mistä tietää et on univelkaa ja rytmi persiillään?
No siitä et meinaa tautiloinen tulla taas kylään,
ei kai siinä koko päivä tankkasin itteäni särkylääkkeillä, myrkkyteellä
ja vetäny jopa raakana yrttitippoja eli munkin tippoja.
Onneks olo parani mennessä Paviljonkii venailemaan saliin pääsyä
ja voi elämä oikeesti miu paikkaani!
Siis niin lähellä lavaa! :o
Olinko pikkasen omg, ku pääsin siihe eturivin penkkiin istumaan,
aivan helvetin hyvä paikka
ja jännä mitenkä sattuikaan taas tämmöselle istumapaikkakeikalle
tuttu ihminen istumaan viereen, nimittäi Anne,
jonka tiiän Tarjan keikoilta.
Pääsi nyt kunnolla vaihtaa juttua, enkä ollu niin jäässä ku edellisillä kerroilla.
Tosiaan keikasta nyt sen erikoista kerrottavaa ei ole,
muuta ku kolmen kopla Marco, JP ja Ari, jotka päätti tehä tämmösen pelkistetyn bändin
vetäen erilaisia covereita erilaisine tyyleineen
plus se et herrat on ns. eristäytyny viinan pauloista,
joten tämä oli tämmöinen raitis ja lupsakka pikkubändi.
Levottomiaki juttuja saatiin kuulla reilusti
ja muutenki tosi rento viivis koko keikan ajan,
tosiaan keikalla oli vanhempaa väkeä et nuorempaa siel ei paljoo olluna,
epäilyksenä se ettei nuoria varmaa kiinnosta tämmönen trubaduuri meininki.
Ite olin lähinnä kiinnostunu JP:n takia,
koska herraa tosiaan näkee harvoin missään paitti Dark Sarahissa ja RJ-keikoilla,
joten nyt on varmaa otettu kaikki irti näistä tilaisuuksista nähä JP livenä. :D
Parasta tässä keikassa oli Megadethin Symphony Of Destruction Marcon laulamana,
koska miul o koneella live missä Nightwish vetää kyseistä jollai ulkomaan keikalla
(muistaakseni)
ja oon aina tykänny siitä versiosta, se o jotenki tykimpi,
joten vähemmästäki olin innoissani.
Tällä keikalla oli väliaika, joka oli vähä hassua ku olisivat voineet vetää keikan kerralla,
ei se istuminen niin paljoo puuduta,
kaks kertaa oltiin seisaallaanki!
Väliajalla tosin näin Annan ja Roosan kauempana ja jutustelin heijä kanssa siinä jonki aikaa.
Pakko sanoo et nyt oli yleisökuva aika hieno, näytettiin habaa kameralle. :'D
Keikan jälkeen sain Roosalta kyydin kotio.
Tosiaan tämmönen simppeli settinen keikka, vähä ku Kotipelto ja Liimatainen duo keikoilla,
joten enempöö hehkutettavaa en oikei keksi,
muuta ku julisteen jonka nappasin mukaani enne saliin pääsyä.
Tällä hetkellä on vähä mietinnän alla meenkö Cradle Of Filthin keikalle maaliskuussa
vai jääkö Tarjan Kulttuuritalon keikka maaliskuun ainoaks keikaks,
muita keikkoja ei ole tällä hetkellä tiedossa enne Tallinnan reissua
ja siihenki pitäs vähä käteistä varata talteen, iiik!
On jo nyt hirmu jännitys tän uuden seikkailun takia,
no mut katotaan miten käy, näillä kirjotuksilla seuraavaan kertaan!