lauantai 29. syyskuuta 2018

Profane Omen @ Katse Jyväskylä 28.9.2018

Töitte jälkeen wanderoin ympäriinsä pelaten ja samalla kattoen Valon Kaupunki-tapahtuman kohteita.
Pakko sanoo et kaikesta hienoudesta huolimatta, oli vähä laimee tänä vuonna,
viime ja edellisvuonna oli paremmat.
Sit päätin hieman paleltuani ja pyöriessäni mennä Katseen suuntaan,
josko olis siihe välitilaan päässy odottelee
kunnes ovella tuleeki vastaan Tomppa ja Sheriffi joita moikkaan,
olivat menossa Kynnykseen pelaamaan flipperiä
joten päätin liittyä seuraan siksi aikaa.
(Olin jo väsyny töitte jälkee, et hetkeks män Kynnys ja Pommi sekaisin *facepalm*)
Lähin sitte Katseeseen päin kellon ollessa tarpeeks paljo et pääsee jo sisälle,
jättäen äijät hakkaamaan kuulia.
Siellä sitte istuin ja vähä kylmäilin ku heikosti taas pukeutunu
eikä tajunnu et pakkastakin saattas tulla.
Jules pääsi yllättämään lämppärin aikana miut moikaten ja kysyen kuulumisia,
muita sitte en nähny ku vasta lämppärin lopetettua ja roudauksen yhteydessä.
Lämppäri Nemecic män miul iha ohi mut jotai perus öriörirokkia se tais olla,
eipä oikei ollu kiinnostusta pitkän päivän jälkeen.
Viimein PO pääsi aloittamaan ja keikan starttas Ooka levyn eka biisi They Came For Us
jonka jälkeen het perään Make It Count,
erityisesti tällä keikalla hypetyksen aiheutti Predator ja Information,
jotka oli pitkän tauon jälkeen otettu settiin takaisin
ja ah, sentää toinen toiveista oli kuultu nimittäi Aftersound uudelta levyltä pääsi settiin,
The Wave ei nyt päässy mut ens kerralla toivon mukaan.
Setissä oli mukana War Boy, White Noise, Terminal Dysfunction,
sit tul Wastehead, Bound To Strive, Disconnected ja Painbox päätti tutusti illan
(jos muistin oikein kaikki),
vikan biisin aikana Jules tuli lähemmäs huudattamaan ihmisiä
kaataen samalla lavamonitorin kumoon ja hää tarttu yläällä olleeseen tankoon,
ollen sen ja kaiteen varassa ja sen jälkeen hyppäs yleisön sekaan pittaamaan.
Hauska tempaus pakko sanoo, ahtaassa Katseessa on ollu pieniä pittejä aiemmin,
mut nyt porukka oli vähä laiskanoloinen riehumisessa muuten.
Ehkä ens kerralla PO pääsee taas Lutakkoon vetämään keikkaa.
Samuli tulloo kättelee jäljelle jäänyttää yleisöä ja Kurki tulloo antamaan halin
kitaroineen päivineen ja ah, ihanaa saada hikistä miestä vasten kehoa. :'D
Anttia piti kanssa moikata kunnolla ja kertoa palautetta kuinka hienon biisin oli väkertäny levylle,
loppuajan vaa tuijottelin ympärille ja hajoilin pienessä mielessä
et huomenna pittee herätä aikaseen töihin,
tilanteen rauhottuessa hitusen moikkasin Julekselle ja toivotin hyvää huomisen keikkaa
plus Tompalle moikat myöskin et nyt o mentävä nukkumaan.
Kotio päästessä kaveri tulee vastaan pyytäen lonkerolle
ja olin et "Ei tänään, ku oon menossa nukkumaan ja huomenna töitä." :D
Siinäpä sit sängyssä viel hajoilin et pitäs nukkua, mut aivot ei osaa enää sammua
ja töissä oli tosiaan tosi "virkistävää" olla.


Profane Omen keikka nro 34 oli tämä, josko nyt vähä pysyis kartalla.
Harmittaa etten päässy Helsinkii kattomaan PO:ta, koska putkirempan takia olin evakossa
kaks viikkoo ja rahat män osittain siinä.
Saa nähä millo o keikka nro 35,
mut odotellessa sitä on edessä Espoossa Within Temptation,
Sonata Sinfonica täällä Jykylässä, sit innostuin ajatuksesta et kävis kurkkaamassa
JP Leppäluodon joulukonserttia jälleen täällä Jykylässä
ku tilaisuus kerranki tuli, pitäs vaa lippu ostaa
ja kaks keikkaa Nightwishilta Turussa ja Hesassa.
Ens vuonna ehkä Amaranthea mut se o viel kysymysmerkkinä lähenkö
vai ootanko et tulis lähemmäks tai muuhun sopivaan paikkaan ja kohtaan,
ajankohtaki vähä vaikuttaa ku niin likellä miu synttäreitä
ja pitäs niitä pyöreitten vuosien pippaloita suunnitella
plus et sain vähä semmoisen kutsun et maaliskuussa olis ulkomaille lähtö
nii voi olla et rahat mänee siihe hauskuuteen. :D
Katsellaan!

Koska oli Valon Kaupunki- tapahtuma,
nii mie lisseen pari kuvaa siitäkin tähän ihailtavaksi.

































































sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Profane Omen: Ooka ja Where It Hurts The Most (acoustic bonus cd)

Profane Omeniltakin viimein uutta musiikkia Reset albumin jälkeen,
siitäki levystä jo "pari kesää aikaa".
Uusi levy Ooka näki päivänvalon 7.9. ja itsehän olin tilannu/varannu levyn etukäteen,
mut tämmösenä persaukisena fanina en voinu käydä lunastamassa
omaa kopiotani julkasupäivänä Äxästä vielä, joten päätin kuunnella levyn Spotifysta odotellessa.
(onneks palkkapäivään ei ole pitkä aika)
Oman kopion kylkiäisenä on myös akustinen levy Where It Hurts The Most,
jota odotan innolla kuultavaksi viimeisimmän akustisen keikan takia,
jossa kuultiin muutama kappale levyltä.

Kun olen saanu tämän arvostelun tehtyä, on miulla jo molemmat levyt kätösessä. :D
Alkulöpinät tehty ja kuunnellaas lisää.

1. They Came For Us

Vähän hidas starttibiisi, joka ei kauheesti aukene.
Katsellaan josko myöhemmin ydin löytyisi

2. Make It Count

Biisi jonka kuulin ekan kerran livenä juhlakiertueella,
mut tääki kyl vaatii tutustumista, Juleksen tavoin mietin itekki biisin ideaa.

3. One Man Show

Tää starttaa lupaavasti, mut en iha saa kii tästäkään biisistä,
paitti et Juleksen loppukiekasu oli jo niin Power Metal
et karvat nous pystyyn.
En tienny et Juleksesta lähtee tommonen ääni myöskin,
tykkäsin!
Lisää tommosia kiekasuja.

4. Terminal Dysfunction

Lyriikat ehkä vaikutti asiaan,
mut tuli vähä Matrix- vibat biisistä jännällä tavalla
ja samalla tietää mikä biisin idea on ollu.
Tästä kyl tykkään, mut en sillei perus fangirling- tyylillä.



5. War Boy

Sinkkubiisi ja biisi johon pääsin osalliseksi muitten PO-fanien kanssa,
kuinkaha monta kertaa tänki oon toistanu? :'D
Tääki oli alus vähä semmonen "what mikä ihme tämä on?",
tässä kuitenki pari kertaa biisin pyöräyttäneenä
rupee tääki tuntumaan toimivalta biisiltä.




6. White Noise

Heti tuli mieleen Left To Disintegrate ja Sonic Wings tästä kipaleesta,
aika lailla sama meininki alusta loppuun.

7. Aftersound

Kokkoselle kiitosta tästä biisistä *taputtaa*.
Tämä iski miuhu ku metrinen halko, tässä o sitä Gunshot/Mindset ja Painbox meininkiä,
josta tykkeen erityisen paljon.
Biisin loppupuolella soiva "aftersound tilpatus" oli kyl hyvä lisä,
toi kivan yllärin.

8. The Wave

Hyvin epätyypillinen Profane Omen biisi, tykkäsin todella todella todella paljon.
PO:lla on noita slovareita, mut tämmöistä ei ole tullu viel vastaan
ja tunnelma on ihanan melankolinen.
Juleksen laulut tässä on jotain niin hienoo ja samalla herkkää.
Come the wave to crush the structure of all.
Let the tide wash away things once stood tall. 

Vihellys lopussa kruunaa kaiken.
Kiitos tästä. ♥

9. The Tide

Vähä amerikkalaissoundinen tuo alku, kunnes se täräyttää tutun PO-soundin kehiin,
hyvä jatkumo tosta The Wavesta.
Lopussa käytetty samanlaista mökätuuttausta, ku Sentencedin No One There biisissä
eli varoitus, elkee kuunnelko iha hirveen kovalla tätä biisiä,
aiheuttaa pienen paskahalvauksen. :D

Levyn kansiteema on hyvin japanilaispainotteinen,
Pearl Harbor tulee heti mieleen kannesta en tiedä mistä moinen yhdistäminen tuli.
Rupesin tutkimaan mitähä tuo "Ooka" oikein tarkottaa,
vaihtoehtoja tuli monia mut ilmeisesti tällä tarkoitetaan Ooka Tadasuke- nimistä samuraita.
(En kuitenkaa iha varmaks sano huom. helpompi olis vaa kysyä jätkiltä :'D )
Reset ku näytti perus "rokkilevyltä" nii on tämmönen animesarjaa muistuttava levy
ison kysymysmerkin paikka, et mistä moinen on tullut mieleen.
Olisiko jätkien Japanin reissu jääny syvälle sydämeen, mene ja tiedä
vai onko tämä "symboliikkaa" sille nahan luonnille?
Levyn alkuosa jäi vähä takkuamaan, mut loppua kohti rupes paranemaan huomattavasti,
ehkä joku päivä nuo alun biisit aukeaa miulleki.

Seuraavaksi, jos Profane Omen olisi akustinen bändi
se kuulostaisi ja varmaa näyttäisi tältä.

Bonuslevy: Where It Hurts The Most

(alkuun jo valitan kansilehtisen lyriikoineen päivineen puuttumista,
mut noh bonus mikä bonus)

1. Bloodshed Boogie

Mukava länkkäri meininki, kertsiki jää soimaan kivasti päähän
tätä kuunnellessa.




2. Vanishing

Tää aluks ei lähteny, mut kyl tää nykyään lähtee vähä paremmin,
ehkä livevedolla oli vaikutusta asiaan.
Ajanpatinabiisi.




3. The Tune Of The Damned

Jeeh! Humppaa eiku-
Tääki oli alussa semmone "wtf?!" varmaa sen takia,
et luulin et akustinen levy sisältäisi vanhoja kappaleita uudella sovituksella,
mut tää onki iha oma levynsä. *facepalm*
Noh, näitä sattuu. :D
Video ja biisi kyl niin hyvin natsaa yhteen
plus et hitto et jos jätkät vanhenis tollei nii kyl olis komeita pappoja pakko sanoo.
Williamin Nuuskamuikkuslookki on niin paras! :D

4. The Ghost Of Porcaro

"Tää seuraava biisi kertoo mielenterveysongelmista."

Tän lauseen myötä heräsin kuuntelemaan biisiä vähä tarkemmin,
tätä biisiä mie odottelin todella paljon
sen jälkeen ku kuulin tämän livenä ja itkeä tirautin kappaleen takia.
Rehellisesti sanottuna tämä iski henk. koht. tasolla todella lujaa,
lähipiirissä sattuu olemaan ihmisiä jotka näistä kärsii.

5. O Cotovelo Do Diabo

Ekalla kerralla piti kuunnella tarkkaa millä kielellä lauletaan,
sieltä tul.... Portugalia I think?
Hitto ku en ikinä muista tätä, ku miusta espanjan ja portugalin kieli kuulostaa niin samalle
(Jules tosiaan asuu Rio De Janeirossa nykyään),
anywho hyvin tulisen kuulosta tiluttelua kuitenki biisissä oli.

6. Where It Hurts

Pohdintaa missä sattuu eniten, aika perusveisu oli.

7. Fall To Gain Control

Vähä tämmösen viimeisen marssin meininki tässä.

8. Hopes

Nätti slovarikipale, jonka hyvin vois kuvitella kuulevansa nuotion äärellä
tuijotellen samalla taivaalle.

9. The Gatekeeper Of Time

Tääki o vähä perusveisu, mut mystisyydellä höystetty.

10. Destination

Päättäväisyyden meininkiä eli eteenpäi sano mumma lumessa.


Bonuslevy tuntu kokonaiselle tarinalle, missä mennään ns. alamäkeen
mut lopussa päätetään et perkele täältä tullaan ja noustaan.
Tykkään tästä mustavalkoelokuva tyylisestä kannesta
ja hauska idea tosiaan tuo vanhana patuna oleminen takakannessa.
Naislaulajan lisääminen biiseihin toi kontrastia lauluihin ja oli muutenki kiva lisä,
tämä laulaja (muistaakseni) on sama joka oli ekoilla akustisilla
ja nyt viimeks olleella akustisella keikalla mukana.
Ajatella et niistä ekoista akustisista keikoistakin on kohta kymmenen vuotta aikaa. o_o
En kestä tätä.
Mut tosiaan levyt oli positiivinen yllätys miulle, vaikka eka vaatii aikaa sisäistämiseen
ja toinen osu kerralla kuuppaan.
Ens viikolla pääseekin näkee PO:n Katseessa, sen jälkeen en tiiä missä näen PO:n
seuraavan kerran ku Helsingin keikalle valitettavasti ei ollu tällä kertaa varaa.