Profane Omen Acoustic @ Pub Virasto Lahti 25.8.2018

Vuosi sitte 25.8.2017 oli miu 30. Profane Omenin keikka,
joka muuten oli akustinen keikka myöskin
kera grillibileitten.
Sattumaako? Sitä en voi tietää, mut sen tiesin et tämä akkariveto
oli tällä kertaa erilaisempi, koska setissä oli täysin akustisen
Where It Hurts Most levyn biisejä mukana, joka siis tulee tulevan Ooka levyn kylkiäisenä.
(Kandee tilata ennakkoon nyt! Akustista levyä on vaa 300 kpl)
Sanotaanko näin et män vähä tiukille oisinko piässy paikalle,
mut raskaan vittumaisen viikon jälkeen päätin lähtä kattomaan tätä ainokaista akkarivetoa
ja tosiaan viimeisen kokonaisen vapaan viikonlopun kunniaksikin,
koska palkkatuella ollessa miu velvollisuus on olla la töissä.
(Kerran kuussa on pitkä viikonloppuvapaa,
mut sillo pitteeki miettiä onko rokulia vai lähteekö jonneki)
Anywho bussilla kohti Lahtea ja olin ite asiassa jopa ajoissa siel,
vaikka miu miu ois pitäny olla kasin pintaan vasta perillä,
no ei siinä kävin lähimmässä K-marketissa hakemassa evästä
ja vaelsin pikkasen sokkona ettien Virasto- nimistä pubia jossa bändin keikka oli,
löysin lopulta Viraston kyltin ihmetellen rakennusta,
joka tosiaan oli joku vanha virastotalo joho oli lykätty pubi.
Sisältä katsottuna muistutti iha kakkostason Hemmaria
eli semmone herrasmiesten olutpaikka jossa pelataan lautapelejä ja luetaan kirjoja,
tosin pelejä eikä kirjoja ollut.
Otin siinä sitte vettä istuessa ja siinäpä moikkasin taas bändin jäseniä ajan kuluks,
Williamiki toteaa nähdessä ja halatessa et "Sinnikkäästi paikalla". :D
Saija laittaa viestiä miulle et tulisinko 1,5 kilsan päähän kahvittelemaan,
noh aikaa oli viel joten lähin sitte käppäilemään suuntaan missä Poski eli Keekin keikka oli menossa,
jytinä kuulu aika hyvin ja rakettien paukutuskin siihe päälle.
Siinä sitte rappuharjojen eli Skotlanninterrierien seurassa juotiin teetä
ja ihmeteltiin Keekin keikkaa telkasta,
kunnes oli aika lähtä Virastolle jottei liput mänis sivu suun,
tosiaan lippuja ei saanut ku tiskiltä ostettua.
Jules olikin tiskin takana hoitamassa asioita ja moikkas halaten miuta ja Saijaa siinä
kysellen taas kuulumisia.
Mentii sitte istumaan penkeille, jotka olivat lava-alueen edessä sopivasti,
myöhemmin näen E-P:n tiskin lähellä ja päätin mennä moikkaamaan häntä,
mukava oli nähä pitkästä aikaa!
Samuliki tulee viimein paikalle tullen suoraan jostai toiselta keikalta kuuleman
ja lopulta rupeaa näyttämään että keikkakin viimein alkaisi,
porukkaa ainaki oli paljon alakerrassa.
PO:n lisäksi oli vieraileva naislaulaja Suvi Wirman, joka oli myös 2009 akkarikeikoilla laulamassa.
(Sviidu miten pitkä aika noistakin akkarikeikoista on! D:)
Ekana kuultiin akustiselta levyltä maistiainen jonka perään tuli Painbox,
ärsytti vaa vietävästi yks äijä joka tuli just siihe meijä eteen seisomaan katellen keikkaa,
teki niin mieli potkasta sitä äijää nilkkaan et menis vittuun siitä seisomasta,
ei siinä jos se ois erehtyny moiseen yhen kerran,
mut ku se tapahtu pariin otteeseen et se jäi siihe keskelle näkökenttää seisomaan
ja sit se viimein osas lähtä pois tieltä.
ARGH! :D
Jos siinä o porukkaa istumassa lava-alueen edessä, ei sillo mennä toisten eteen seisomaan!
Aina ku näin sen sivusilmällä tulevan jostai vessasta tai kaljan hakureissulta,
nii toivoin todellakin hiljaa mielessä et pysyis nyt perkele siellä reunassa eikä tulis.
Muistaakseni juurikin kolmantena tuli biisi, jonka alustan tällein:
Jules spiikkaa biisin kertovan mielenterveysongelmista
jatkaen että varmasti jokaiselta löytyy kaveri tai muu läheinen joka kärsii näistä.
Sen spiikin myötä heräsin täysin ja oli iha pakko kuunnella tarkkaan mitä biisissä lauletaan,
sanonpa vaa et biisi meni todella syvälle saaden kyyneleet silmiin.
En muista oliko heti seuraavana vai oliko kappale välissä,
mut anywho tuli pitkästä aikaa Acediaki kuultua ja Juleksen mainittua
et kappale on viimeksi soitettu 2012, sai miut ajattelemaan vaan:
"... Aevan, sillo tosiaan oon kuullu biisin viimeks..."
eikä tämä tieto "auttanut asiaa", ku raskaan mielen combo oli valmis.
2012 sattui myös ikäviä asioita, joten aika vakavaks veti nämä kaksi biisiä.
Pääsin kuitenki letkeeseen meininkiin taas kiinni Learning To Dien ja Damaged Justice myötä,
plus tietysti Wild Child coveri lämmitti mieltä.
Vilkasin kelloa huomaten et ehtisin aikasempaan bussiin sittenkin,
jos lähtisin samantein matkakeskukselle,
päätin tarttua siihen ja Tompalle sanoin nopiasti heipat
plus parille muulle vilkuttelin syöksyen pihalle
ja kaivaen maksuvälineet lompakosta jotta saisin ostettua nettilipun bussiin,
sain onneks ostettua ja olin viel ajoissa keskuksella.
Ihmettelin hieman väenpaljoutta mut muistin taas Keekin keikan,
joka oli varmaa loppunu jo ajat sitte
ja porukka oli myöskin yrittämässä kotiopäi menemistä.
Melkei täys bussi oli ku päästiin lähtemään ja siinä se matka mäni hiljaa nyyhkyttäessä
ja nukkuessakin.

Tosiaan en tiiä oliko sattumaa vai mitä yliluonnollista,
ku osuu kohdalle biisi joka on ollu viime vuodesta lähtien ajankohtanen miu kohalla.
Sen tiiän et Jules ja Tomppa on ainoita jotka tietää ultimaattisen totuuden,
muille oon lähinnä sanonu yleisesti et tämmöstä kävi sen enempöö asian avaamista,
koska se o todella arka asia vielkin
ja oon käyny monen monta kertaa henkistä sotaa itteni kanssa sen takia.
Eipä siitä sen enempöö, tämä ei ole masennuskanava vaa keikkablogi,
kaikesta huolimatta miulle tuli hyvin lohduttava olo kappaleesta.
Pittee Katseen keikalla kiittää, ku en nyt tuon bussiin juoksemisen takia ehtiny pahemmin
edes sanoa heippoja kaikille immeisille.
Akustinen matsku kuulosti todella lupaavalle, nyt o enemmä syytä ootella Ookaa
ja Where It Hurts Most levyä.

Kiitos Profane Omen ♥

Profane Omen Grill Party 10 Years Anniversary Bash @ Möysän Musaklubi Lahti 18.8.2018

Onneks on niin viksu et ossoo yhistää kaks K:ta yhteen:
Kyläilyn ja keikkailun.
Nimittäi kävin mutsilla ja kysyin samalla autoa lainaa,
et kävisin kattomassa illasta keikan Lahessa Möysän Musaklubilla,
onneks lainaaminen kävi mutsille oikein hyvin
joten lauantai-iltana lähin sit ajelee kohti Lahtea diisselillä kulkevalla autolla
joka muuten oikeesti lähti melkei lentoon ku kiihdytys oli eri luokkaa ku bensakoneessa. :D
Tämän mahollisuuden myötä pitihä sitä vähä kokeilla vauhdin huumaa isolla tiellä,
oli aika huikeeta mut samalla pelottavaa, ku tuntu tosiaan siltä et auto lähtis liitämään.
Oho, nyt kyl o kyl pää tärähtäny johonki ku mie autoista puhun,
mut oli niin helvetin hyvä tuo KIA ajaa oikeesti.
Anywho päästessä perille, ei tietenkää parkkipaikkaa siinä iha lähellä,
jouduin risteilemään muutamaan otteeseen kunnes löysin puiston likeltä parkin itelleni
eli ylämäestä muutaman sadan metrin päässä klubista.
Olin kuitenki aikasessa, joten päätin lähteä ettimään vessaa
ja päädyin Amarilloon salavihkaa, jossa olen käynyt syömässä viime jouluna.
Sen kummosempaa tekemistä en oikein keksinyt joten hengasin lähinnä klubin lähellä
ja Sheriffi tulee moikkaamaan tupakoinnin yhteydessä valittaen nälkää,
Muistaakseni Antti "Koppi" tuli sit seuraavana takaapäi yllättäen moikkaamaan
ja Juleski tulee moikkaamaan yrittäessä saada nimiä vieraslistaan
kysyen kuulumisia ja siinä sit kertoilin "niitä näitä",
pakko sanoo et Jules oli aika ihana ku se kehu minnuun tsemppaamisesta ym.
et jaksan kaikesta huolimatta tehä sitä, vaikka vaikeeta olis.
Williamiki huikkas ohimennen moikat ja sit myöhemmin selän takaa kuuluu tuttuja ääniä
ja katon et Saija ja Mikko oli tullu kanssa paikalle!
Mie jo aattelin et oon varmaa ainoa paikalla näissä kymppibileissä.
Lopulta ovetki avautui klubille, ku tosissani mietin siinä oottaessa et mistä ihmeessä mennään sisälle,
mut ovet oli semmosen lasirakennelman yhteydessä,
josta meni raput ales maan alle.
Se ovi jonka itse näin oli ilmeisesti vain "takaovi" rajatulle alueelle,
jossa tosiaan oli grilli.
Alhaalla vakuutuin näkemästäni ku pääsin peremmälle tiloihin,
siis iha ku olis ollu eurooppalaisella klubilla
ja se oli muutenki hyvin epäsuomalaisen näköinen paikka,
ei muuten ole Helsingissäkään tuommoista paikkaa minkä näin.
Paikka on ollu kuuleman elokuvateatteri, enne ku siitä tehtiin klubi
ja Mössö tosiaan on toiminut noissa tiloissa nyt pari talvea,
kun itse luulin Mössön tarun päättyneen ku huoltsikalla toimiminen loppui.
Tosiaan lavan edessä oli ns. potero/monttu kaltanen osa, kun taas ympärillä oli eri tasoja
joista näki kyllä hyvin lavalle, ei ainakaa voi valittaa etteikö näkis lavalle,
ku korkein kohta oli yks parvi ja baarin tasanne sanotaanko näin.
Mie oikeesti toivon et tuo paikka menestyy, koska oli hyvin piristävä kokemus taas,
klubi oli niin erilainen ku olla ja voi.

Seilatessa pitkin poikin ja ensimmäisen bändin Forte Ruinin alotellessa
näin Tompakin ohimennen heilauttaen nopsaa hälle kättä
(myöhemmin tervehdin kunnolla)
Forte Ruin, noh samaa tavaraa eri kuorissa sanotaanko näin,
kova veto oli laittaa biisin sekaan pätkä Kaija Koon Tinakenkä biisiä
ja toisena vetivät Gary Mooren Out In The Fields jota en meinanu aluks tunnistaa,
mut ihmettelin silti mite kuulosti niin tutulle.
Where's My Bible oliki jo tuttu Tuskasta ja sama ku edellisessä,
et eipä edelleenkää iske millään tasolla,
mut oliha tuota riehumista hauska kattoa.
Vikana niin totaalisen vakavasti otettavaa dödistä Mörbit Vomit, oivoi.
Keikan aikana putos mikki telineineen päivineen,
onneksi oli ystävällinen kuuntelija paikalla joka laittoi mikin ja telineen takaisin lavalle.
Saija antoi keikan aikana tyhjän PO-kaljapullon, kiitoksia siitä,
sai tämä keräilijä jotain kivaa taas fanikrääsä hyllyynsä.
Menin sitte ales ja totta kai ihan eteen keskelle piti mennä,
yritin houkutella Mikkoaki eteen, mut ei lapanen mikä lapanen eiku- ;D
Viimein intro lähti ja Base pisti porukan liikkeelle,
jonka jälkeen lisää liikettä Bound To Strive sävelten tahissa,
meinas kunto loppua taas kesken kaiken ja pitti pyöri selän takana.
Kuultiin myös vähä rareaki matskua EP:n tiimoilta: Throw Your Stones,
joka omistettiin ulkomailta asti tulleelle naiselle eturivissä,
biisin jälkeen pyyhältää lavalle mies joka pyytää kyseistä naista lavalle kysyäkseen jotain.
Tuossa kohtaa rupesin jo arvailee et oiskoha taas kosinta tiedossa,
no sehä se oli! :)
Mukavaa et bändit suostuu tämmöisiin väliohjelmiin,
eipä tuu iha heti samanlaista kosinta tilannetta, ehkä mieki joskus koen moisen.
Anywho, toivoin salaa kuitenki rarena biisinä Load Of Lead biisiä
ja myös vähän Fatheria, ehkä ne joskus osuu kohille.
White Noisesta tehdään musavideo, joten keikkaa kuvattiin sitä varten
ja kuultiin myö yks biisi lisää uudelta levyltä, valitettavasti koko nimeä en enää muista,
mut Terminal niin ku settilistassa lukee. :D
Keikan päätti totutusti Painbox.
Siinä sitte pohdittiin pitäisikö siirtyä Sopenkorpeen jatkoille vai odotella merkkiä asiasta,
noh siinä sit koottiin Mikon ja Saijan kanssa lähtijöitä kohti Sopenkorpeen
ja mentii miu laina-autolla sinne paikalle vastaanottamaan porukkaa
joilla oli lupa tulla sinne.
Itse jouduin melkei samantein lähtemään, kun kello rupes olee paljon
ja ajamista oli kuitenki edessä, joten sanoin heipat tutuille ja bändin jätkille,
taas jälleen kerran Jules meinaa saada tipan linssiin näteillä sanoilla
kuinka he arvostavat miu osallistumista keikoille jne.
et oon aina paikalla ja oon seurannu bändiä näinki pitkään.
Kyl siinä väkisinki mietti et on se yli kymmenen vuotta pitkä aika
ja seki et ei miusta niin helposti eroon pääse. :')
Monet sano et ajaisin varovasti jne.
ja joo kyllä, eräs varotteli yöllä liikkuvista elukoista ja sainki tuntea niitten takia säikähdyksiä:
Ekana kulki supikoira ilmeisesti tien viertä pitkin, säikähin tietysti,
seuraavana en oo varma mikä helvetti se oli, mut se oli iso ja harmaa karkeakarvainen nelijalkanen.
(Aattelin sen olevan mäyrä, mut hassu pää ja sit epäilin ahmaks
mut ei mitenkää mahollista et se olis ollu se,
kunnes mutsi ja isäpuoli epäili sitä villisiaks tai karhunpennuks.
D: )
Anywho säikähin sitä niin paljon et tein varmaa toiselle kaistalle asti väistöliikkeen,
ku se oli just ylittäny tien mut oli renkaan kohalla.
Sit vilistää iha pien hiiri tien yli, onneks ei jääny alle
ja lopuks ku pääsen perille kotio, hyppää kulmasta jänis yllättäin eteen
ja mie säikähän huudon kera.
KYLLÄ MUUTEN PYSYIN HEREILLÄ. :'D

Huhhuh, semmonen reissu ja suunnitteilla olis lähtä kattoo PO:n akkarikeikka taas Lahteen,
noh suunnitelma eteni ainaki siihe pisteeseen et miul o bussilippu menosuuntaan. :D
Voe elämä.
Kuvakulma on taas sarjassamme kuvaan haaruksia pitkin keikkaa, koettakaa kestää. :'D

SaariHelvetti 2018

Palkkatuen napsahettua, oli hyvä "juhlistaa" asiaa menemällä kesän vikoille festareille Helvettiin,
siis SaariHelvettiin.
Lähin lauantaina tarkotuksena mennä suorilta festarialueelle pienen yöpymislaukun kanssa,
päästyä perille Tampereelle Elsiltä tulee viesti et on perillä about puolisen tunnin päästä
joten jäinpä sit odottelemaan, ku miul mikää kiire ollu
ja lähettiin yhessä hortoilee torille josta lähti paatti kohti Viikinsaarta.
Herranjumala vaa sitä helvetin pitkää jonoa joka muodostu kolmannen vuoron kohalla!
No eipä siinä, kyl se jono kulki yllättävän nopeesti sit,
mut olipa se veneki (höhö) iha täynnä, tuli iha lillasen semmone olo et upotaanko myö,
istumaan ei ainakaa pystyny joten seisottiin koko matkan ajan,
onneks ei tosiaan kestäny ku 20 minaa ku oltiin perillä.
Jostain syystä vertasin aika lailla Copenhellin vesibussi systeemiin,
okei meinasin rusentua ku porukka yritti kerralla päästä samaan vuoroon,
mut pääsin sentää istumaan ku kaikki halus mennä kannelle viivistelemään
plus et siinä sanottiin samantein et 30 ihmistä mahtuu enne ku ketään päästettiin.
Tuossa vähä ku tungettiin porukkaa sisälle tietämättä paljonko todellisuudessa mahtuu,
erona tietysti se et tämä paatti oli isompi ku Köpiksessä.

Saari oli varustettu 2-3 rakennuksella joista isompi toimi niin vessana,
että ilmeisesti bändien bäkkärinä ja ruoka/juomakojujen pisteenä,
toinen taas oli lava ja kolmas oli muuten vaa. :D
Ihmettelin ensi alueen rajallisuutta ja karttaa kattoessakin olin kysymysmerkkinä
et missäs se päälava onkaan, kunnes istuessa nurmella
tuli tiedote et alue oli viel siltä osalta kiinni
ja sinne pääsi sisälavalla soittavan bändin keikan jälkeen.
Kuunneltiin sivussa King Satan -nimistä bändiä, joka kuulosti vähä Turmari kopiolta
mut sillei hyvällä tavalla.
(Tosin Spotifysta kuunneltua, tuntui et taas oli parempi livenä ku levyllä)
Vihoin koko alue avautui ja Elsin kanssa päätettiin tutkia vähä paikkoja päälavanki suunnalta,
löydettiin siinä leikkipuistokin PoGoa pelatessa ja päätettiin jäädä vähä leikkimään. :'D
Moni muukin mörkö oli löytänyt sisäisen lapsensa varsinki merirosvolaivan kannelta.

Vaellettua eestakasin aluetta, vastaan tuli PO:n jätkiä joita sitte morjestettiin samantein,
myöhemmin törmättiin Miraan ja tyttäreensä jolla oli hieno PO-mekko,
tahtoo niin samanlaisen. ♥
(Psst! Fanituoteidea hei!)
Henniinki törmättiin sattumalta ku laput silmillä istuttiin just viereen tajuamatta,
et kukas siinä vieressä oli.
Elsi tapasi omia tuttujaan ja ite päätin viel käppäillä ympäriinsä tutkaillen olisinko missannut jotain,
päädyin sit Pinja tyttösen "käskyttämäks" leikkipuistoon keinuen,
yrittäen kiipeilyä ja tungin itteni leikkimökkiinki plus keinulauta:
Virhe!
Miul oli jalat aivan hapoilla siitä kyykkyhyppäämisestä. :'D
Samalla sain esitellä ihtiäni henkilölle joka oli tunnistanut miut facen goottiryhmästä,
tuntui hyvin hassulle mut kuitenki samalle ku joku olis tunnistanu Irc-Galleriasta miut,
okei henkilö oli tunnistanu tatuoinneista miut.
Juleski käveli puiston ohi ja huikkasin hälle moikat, hää tuli sitte luokse jututtamaan lisää
ja Pinja olisi kovasti halunnu Juleksenki keinumaan. :'D ♥ Ihana!
Tissi eiku- Burleski showtaki oli tarjolla, mut ite en ollu oikei kiinnostunu tisseistä,
mie oon kuitenki yli viiden vuoden ajan nähny tissejä BC-bileissä eiku-
Ei miul mitää Burleskia vastaan, mut on niin nähty näin sanottuna
ja ku olin asiakkaana enkä valokuvaamassa palkan kera *kröhöh*
Joo jatketaas.
Lähin sitte venailemaan PO:n keikan alkamista rakennuksen sisällä olleen lavan luokse,
siellä sitte Antille ja Samulilleki heitin yläfemmoja long time no see- hetken merkiks.
Elsikin ehti juosta paikalle just enne ku intronauha lähti päälle ja Wastehead lähti soimaan,
kivana nostalgisena hetkenä soittivat pitkästä aikaa Informationin,
jonka ite oon viimeks kuullu...... *miettii* ....... Ööööh.......
Tuskassa 2009?
Näin se taitaa olla, koska en muista kuulleeni sitä tuon vuoden jälkeen omasta mielestä.
Anywho ja tällä keikalla kuultiin kolme uutta biisiä, joista kaks olen kuullu,
yhen kuulin juhlakiertueella Make It Count, uusi sinkku War Boy
jossa olin mukana taustakuoroissa
ja ihan uusi tuntematon biisi nimeltä White Noise.
Pakko sanoo et tuli vähä kuuma siel sisällä ollessa ja porukka veti pittiä taas melkei selän takana,
keikan päätti tutusti Painbox.
Harmittelin hiukan keikan lyhyyttä mut muistin etteivät olleet tosiaan pääesiintyjiä
saatika päälavalla.
Keikan jälkeen lähettiin Elsin kanssa viivistelemään Ajattaraa päälavalle,
jolla oli kyl tosi kova keikka ja sielki nähtiin pitti yleisössä.
Harmiksemme oltiin liianki mattimyöhäsiä ja ei saatu sotamaalauksia naamaan, yhyy!
Olis pitäny jäädä jonottelee vuoroaan, mut koju oli menossa kiinni. :'(
Noh mentii sitte anniskeluun Elsin kavereitten kanssa
ja ite päätin kattoa Kätilöt kauempaa kolmen biisin verra,
lähtien niitten jälkeen Elsin kanssa paatilla takasin torille mistä lähettiin,
yritettiin välttää tosiaanki se ruuhka mikä oli tullessa saarelle
joten siks jäi Turmareitten keikka näin lyhyeksi.
Erkonki näin samaisessa paatissa myöskin ja huikkasin nopsaa hälle,
naureskeltiin kävellessä rautatieasemalle Popedan keikalle joka oli menossa Ratinalla
et lähetäänkö seuraavaksi sinne.
Lopulta pääsin ja löysin Sannin kämpän vähä matkan päästä rautatieasemasta,
jossa sain raikasta maittavaa ruokaa tyhjään mahaani
ja pään laitettua tyynyyn enne lähtöä bussiin.
Kiitos Sannille yösijasta!

SaariHelvetti oli hyvin piristävä kokemus, koska se oli todellakin erilainen festari.
Näin nuorehkona festarina se oli totta kai pieni vielä,
mut samalla myös kotoisa u know ku oli hirveesti samanhenkisiä ympärillä.
Copenhell oli SaariHelvetin lisäks ainoita metallifestareita tältä kesältä,
joten kyllä vähemmästäkin kaipasi bändikattauksen olevan raskaampaa
ja tuolla se oli raskainta verraten esim. Tuskan kattaukseen. :D
Alue tuntu vaa vähä tyhjälle ja näyttikin siltä jos huomasitte yhen kuvan,
missä olis ollu tilaa vaikka täytettävälle uima-altaalle tai vaikka laiskanlinna pisteelle
etc.
En sit tiiä varsinaisesta ohjelmasta, mut itteäni ei tosiaan Burleskit kiinnostanut
mut jotai väliohjelmaa ois voinu olla bändien välissä
tai edes syytä tehä jotai omaa ohjelmaa.
Leikkipuisto sinällään toimi siinä oman ohjelman tuottamisessa,
mut niin ku kaikki tietää, ne känni-idiootit rikkoo aina toisten omaisuutta
ja näin kävi tälläki kertaa loppuunmyydyssä festarissa:
Joku kävi paskomassa yhen keinun niin et oli ketju irronnu ylätukista.
Urpot, onko iha pakko hajottaa kaikki?
Vesipisteet oli lähinnä vessoissa mikä oli 50-50 sillei et hyvä et sai kraanasta vettä,
mut olisin toivonu jotai muuta ratkasua tuohon,
varsinki ku vessojen jonot tuppas olee este päästä vessan puolelle
vain hakeakseen vettä.
Vesivessat oli muuten luksusta parin bajamajan rinnalla.
Jos SaariHelvettiin tulee taas jotai katottavaa, nii kyl mie harkitsisin uudestaan lähtemistä,
sen näkee sitte mitä sinne tulee,
nyt tulee talviversio festarista nimeltä TalviHelvetti,
mut sen kattaus ei paljoo houkuta lähtemään.
Kesän viimonen festari oli sitte tässä, seuraavaksi olisi keikkoja luvassa
ja toivottavasti saan matkani järkkääntymään kohti grillibileitä.
Muitakin seikkailuja luvassa syksyllä.

P.s. Kyl mie viel joku päivä pääsen kuvaa järkkärillä PO:ta,
koska niin saatanan järkyttävän kauheat valot. xD
(No joojoo kyl tiiän, mut osaan järkkärillä pelata valojen kanssa toisin ku digikameralla)