perjantai 24. kesäkuuta 2016

Epica @ Copenhell, Kööpenhamina 24.6.2016














Mieletön reissu, siis....
Tosi kova kulttuurishokki iski tuolla, et ei mitää rajaa
ja sain samalla upean kokemuksen, jota o mukava muistella kiikkutuolissa
lapsenlapsien kanssa.

Alotetaan vaikka siitä kohtaa, ku menin Farumin asemalle tädin miehen kyydillä
ja piti päästä Köpiksen päärautatieasemalle,
josta sitte jalan kohti Nyhavneniin.
Jännintä tässä oli tosiaan, et mie kuljin iha yksin vieraassa maassa!
Koko aika oli köntsät tulossa housuun, ku tutkailin karttaa ja ohjeita
mite satamaan pääsisi.
Katujen nimet nimittäi oli suurimmaks osaks piilossa
jote piti suunnistaa kauppojen ja maamerkkien mukaan.
Onneks siinä oli Tivoli hyvänä maamerkkinä
ja muistin missä oli Hard Rock Cafeen vanha paikka,
pääsin jopa Amber Shopin kulmalle josta löysin tolpan jossa luki "Nyhavn"
ja kyltti näytti suuntaa.
Sit tuli toinen kylttitolppa jossa ei moista paikkaa lukenutkaan (miksi?!)
ja taas tutkin karttaa mitä siinä on matkan varrella,
siinä oli joku iso kirkko tai museo, johon päi suuntasin
ja löysin itteni jostai torin kaltaselta jossa suoraan meneviä katuja oli ainaki kolme.
Eiku navi päälle ja se kertoo et oon 800m päässä Nyhavnenista,
en siis harhaan ole kulkenu ja pointteria seurasin jonki aikaa,
kunnes olin oikealla kadulla ja huomasin ison kyltin jossa luki kohteen nimi.
Pitkälle jouduin kulkemaan enne ku löysin vesibussin pysäkin.
(Kyllä, vesibussilla piti mennä festaripaikalle,
mie luulin oikeesti et siinä o joku joen kaltanen jonka voi ylittää sillan kautta. Ehei!)
Parin pysäkin jälkeen olin perillä ja ekana huomaan Copenhellin leirintäalueen,
on varmaa mukava ku tuulee mereltä koko aika ja sillei.
Itsehä näytin siltä ku oisin pyöriny maassa muutamaan otteeseen,
koska merituuli ja trooppinen kuumuus, en oo ehtiny ees alueelle
ja oon jo valmiiks wasteheadin näköinen.
Seurasin muita ja löysin "bannerin" jossa oli "rannekkeet, liput ja VIPit tästä portista"
(VIPit oli hauskasti RIPejä)


















kysyin järkkäriltäkin et tuossaha portti on ja hää sanoi et on joo,
mut ihmettelin vaa mite oli niin tyhjän näköistä,
kunnes näin tyyppien kävelevän kaukana ja ihmettelin viel enemmä
lähtien tietysti perään ja perillä huomasin jonku muutaman metrin kävelyn jälkeen,
et tässä onki se oikea portti eikä se aikasempi, mitä luulin portiksi!
Vähänkö oli hölmö olo.

Oikea sisäänkäynti















Kyselinki siinä järkkäriltä lippujen vaihdosta ja hää osotti miut kopille
josta sitte miulle sanottiin et oota noitte porttien luona, et järkkärit vaihtaa sitte
ku portit avautuu klo 12, vittu mite turha käynti. :D
Mie ku aattelin et oisin voinu vaihtaa samantein lipun rannekkeeks.
Porukkaa ei tosiaan hirveesti ollu siel ja porttien avaamisen jälkeen,
odoteltiin sit viel toinen tunteroinen portilla, josta pääsi Highway to Hell- polulle,
joka johti alueelle, porukkaa rupes tulee siinä vaiheessa vasta lisää.
Juokseminen meren nuolemien kivien päällä oli sama ku juoksis hiekkarannalla,
mut se vain näytti tyhmälle joten päätin puolen välin jälkeen kävellä nätisti
ja sitte hölkkäsin jotta pääsisin Hades- lavan eturiviin.
Näytin taas todella typerälle hölkäten eestakasin ettien oviaukkoa toiselle puolelle
ja ihmettelin et missä hitossa se on, kunnes katoin aikatauluja
ja huomasin viel yhden portin aikataulun tajuten, et osa alueesta oli viel yhen tunnin verran kii!
Mie olin iha puulla päähä lyöty tämän systeemin takia,
tajuten kuitenki et ihmiset ostais rauhassa viinaa, vettä, ruokaa jne.
sen odottamisen ajan plus pikkulavalla nimeltä Pandæmonium soitti päivän eka bändi sillä aikaa.




No ei auttanu ku ostaa vettä ja kierrellä pikkasen paikkoja,
porttien avauduttua menin sitte porukan perässä Hades- lavalle päi
huomaten hirveen ison lätäkön eturivin takana.... Nopenopenopenopenope... :D
ja muutenki porukkaa oli niin väljästi nii päätin sittenki kierrellä lisää
toivoen kuitenki pääseväni viel eturiviin.
Seurasin kuitenki lavan ekan bändin, Sólstafirin keikkaa vierestä
ja hiljaa toivoin et "jospa ne soittas Ótta biisin nii olis aika kiv-MITÄH?!" O_O
ja ne soitti sen! En siis oo mikää fani, hyvä ku tiiän maan ja kielen,
mut tykkeen kovasti tosta mainitusta biisistä.
Sólstafirille kävi vaa köpelösti keikan aikana, sähköt män iha yllättäin ja keikka loppu siihen.
Syytä en tiiä miks näin kävi, koska muilla lavoilla virrat pelas kuitenki.




Tapauksen jälkeen kiertelin ja yritin ostaa itelleni drinkin,
joka män niin perseelleen ku olla ja voi: pelkkä Red Bull, vaikka oisin halunnu Red Bullin viinalla :'D *Huoh*
Mie luulin et pelkkä "Red Bull drink" riittäs, mut ei.
Siinä kierrellessä löysin nimmarikojun ja aikataulut jossa luki "Epica klo 15:15"
UI SAAKELI! ♥
Jäinpä siis oottelemaan Epican nimmarisessiota siinä aikani kuluks.
Matka aiheuttama jännitys ja fanityttöily paniikki sai miu palat iha sekasin,
ku nimmarisessio alko, miulla oli kännykkä valmiina et ottasin kuvia ainaki Markin ja Simonen kanssa,
mut Markin antaman poskipusun jälkeen menin oikeesti niin sekasin et kuvat jäi ottamatta. :'D
Mie vaa ajattelin et "Haluun äkkiä pois täältä!" *REPSLOL*
Kerroin siin jäsenille vuoronperää kuinka hyö oli taas hypänny Suomen yli kiertueella
ja olin päättäny tulla sitte Tanskaan kattomaa heijä ensimmäistä keikkaa kyseisessä maassa,
plus olin tylsyyspäissäni kirjottanu käsivarteen "Perkele".
Mark sano tuohon et "Vittu saatana" ja Simonen lausuma "Perkele" oli niin parasta!
Kuvaaja siinä halus ottaa miusta kuvan, ku piän nimmaroitua Copenhell-lippua käessä.
(rannekevaihdossa sain paperilipun takasin)
Päätin mennä katsomaan meininkiä lavalle, lavalla soitti Tremonti- niminen bändi,
aika lailla perusheviä, mut mikä iski huomioni oli yleisö.
Joka ikinen varmaa oli mukana meiningeissä vaikka kyseessä ei olis lempibändi,
sit porukka joi viinaa/kaljaa lavan edessä,
se varsinki oli semmone "Ei meil sais"
ja yks mikä aiheutti isomman ihmetyksen: *Nuuh nuuh* ".... Hönöheinä?!"
vilkasen ympärille ja näen miehen, jolla o kunnon jointti käessä
ja jos en väärin muista nii järkkäri oli viel siin iha likellä, mut ei ollu moksiskaan.
Hönöheinähä on kielletty Tanskassa myöskin, mut tuon päivän aikana huomas
et kukaan ei välitä toisin sanottuna vaikka polttasit sitä.
Viidesti se haju tunki nenään ja varsinki vikalla kerralla teki hiema jo pahaa et ilmassa leijaili
en tiiä onko se ny imelä tuoksu, mut paskalle tuo kyl haisoo ja paljo pahemmalle ku tupakka.
Ns. Päivi Räsänen meininkiä siel ei kauheesti ollu, järkkäritki oli jopa ihmisiä
jotka jutteli festariväelle lepposina.
Bändin lopetettua siirryn hiljaa eturiviin ja jään odottelemaan,
miulta yks tanskalaismies kysy mitä odotan, vastasin ja hää toteaa ihmetellen et
"Kyl o pitkä aika oottaa". Naurahin.
Ihmettelin odotellessa et miks lavalla o hiljasta eikä näy valmistelun tohinaa,
katon aikatauluja ja huomaan et Epican alotukseen o 2 tuntia,
siis 2 tuntia! Sieltä kyllä löyty tunninki välejä, mut 2 tuntia...
En tiedä miksi näin pitkä aika odottaa bändin alotusta tai sit en oo tajunnu tätä,
mut ainaki niillä festareilla missä oon ollu on ollu semmone tunti odotusta.
Porukka liikku tosi paljon siel ja yleisö vaihtu bändien välillä,
tarkotan et eturivi ei jää oottelee koko päiväks esim. Megadethia, niin ku Suomessa
todella fanaattisten kohalla.
Siinä sitte odotellessa tutustuin brasilialaiseen pariskuntaan,
jotka oli muuttanu meren tuolta puolelta viikinkien maahan.
Ei kai siinä, pitkä matka olluna. :D
Assiki tuli moikkaamaan miuta odotuksen aikana, ihanaa saada puhua suomalaisten kanssa.
(Tunsin itteni kauheen yksinäiseks yleisön joukossa, ku kaikki puhu joko tanskaa tai ruotsia
plus jotai muuta kieltä, jota ei kaikesta huolimatta ymmärtäny)
Assi kerto et hää vahingossa pääs crowd surffaamaan muutaman tonnin kameroittensa kanssa
ja mie innostuin kyseisestä surffaamisesta kanssa, mut siitä myöhemmin.
Epican alotus rupes olee lähellä ja Assi lähti valmistautumaan valokuvaamiseen.
Epican keikka oli saakelin kova, mut setti tuntu kauheen lyhyelle
tai sit mie vaa luulen, koska setti koostu enimmäkseen The Quantum Enigma albumin biiseistä.
Hirveesti vanhoja biisejä ei ollu, tyylii neljä jotka ny ties ennakkoon et nää tulee,
jote mitää yllätyksiä ei ollu tällä keikalla luvassa.
Bändistä kuitenki huomas kuinka otettuja olivat vastaanotosta
ja kiittelivät yleisöä sanomalla kuinka helvetin kovia hyö ovat
plus minä yksinäinen suomalainen. :'D
Coen kävi syntikkansa kanssa lavan ja kaiteen välissä nousten korokkeelle just miu kohalta,
aaaahhhh.... ♥
Yks miinus oli miksaus, siis muutenki festareilla oli volat niin kovalla et tuntu oikeesti pahalle
ja tulpat oli laitettava korviin plus *PÖRRRPÖRRRSURRRSURR*.
Bassot oli niin kovalla et ei meinanu kuulua mitää muuta ku tuota ylläolevaa ääntä,
Assi mainitsikin et perjantain päivän miksaukset oli perseellään, mut torstaina oli ollu hyvät.
*kohauttaa olkia* mut kesken keikan kuitenki bassot meni yllättäin pienelle
ja rupesin jopa kuulemaan Simonen ja Markin lauluja soiton keskeltä.
Keikan päätteeks sain pullon ja settilistan, olin tekemässä lähtöä "lentävien lättyjen kojulle",
kunnes brasilialaiset pyysivät miut seurakseen, lähin ilomielin mukaan
ja hyöki halusivat kyseisiä lättyjä syödä.
Festareilla jysähti aina päälavan luona semmoset tulitykit niin kovaa
et paskahalvaus meinas iskeä joka kerta.
Eli siis tämmöset:


Megadeth oli alottanu keikkansa ja seuralaiset halusivat mennä katsomaan sitä,
mie seurasin perässä ja ihmettelin varsinki tytölle ääneen et kuinka Megadethin musiikki oli niin Trashia
ja hää kertoi sen olevan uutta materiaalia, joka selitti iha kaiken.
Itehä en tiiä bändiltä ku Symphony Of Destructionin ja siihe se jää,
ei kyl mitää paskaa loppupeleissä ollu, tiukkaa vetoa.
Lopulta sit tein päätöksen ja sanoin seuralaisille et lähen surffaamaan,
puikkelehin ihmismassassa ettien ihmisiä, jotka auttas asiassa.
Huutelin siellä jonki aikaa "LIFT ME UP, LIFT ME UP"
("Oh la la la la!" Googleta Moby ja Lift Me Up)
ja "I WANT TO CROWD SURFING", kunnes löyty pari miestä jotka avitti asiassa
ja sit lähettii, hitto et kuumotti ja seki matka jäi vähä kesken ja "pudottauduin" tyhjälle kohalle.
Jatkoin ettimistä ja löysin viimeinki ihmisiä jotka melkeinpä sarjana heitti ihmisiä surffaamaan,
menin heijä luokse sillei "ME NEXT, ME NEXT!"
Uudestaan heitettiin yleisön päälle ja mie vaa huusin, kiljuin ja nauroin samaan aikaa
kannustaen porukkaa viemää miuta kohti eturiviä, jossa järkkäri(t) nappas miut kii,
yks järkkäreistä tervehti miuta tanskaks ja vastasin takasin samalla kielellä.
Hienointa oli et porukka oli lapa pystyssä odottaen ylävitosia
ja siinä sit vedin muutamalle ihmiselle ylävitosia mennessä yleisön puolelle.
Seisoskelin siinä surffauksen jälkeen kattoen Megadethiä ja yrittäen käsittää mitä just koin.
Symphony Of Destruction rupes soimaan ja keikka oli melkei lopuillaan,
joten päätin viel pari kertaa mennä surffaamaan viimesten biisien aikana!
Huomasin keikan loputtua et kartta ja julkisen liikenteen aikataulut oli hävinny reisitaskusta,
ihme ja kumma, ois voinu olla rahapussi ja kännykkä.
(Tosiaan ku muistutettiin ihmisiä olemaan varuillaan taskuvarkaitten takia,
niitä on niin paljo et jopa junissa o animaatiomainokset siitä.)
Noh, lähin ettimää Assia ja sattumoisin löysin hänet RIP oviaukon luolta,
hää oli menossa kuvaamaan Triviumia, joten tulin mukaan.
Triviumin keikka oli jotain käsittämätöntä kattoa sivusta,
koko porukka hyppi, pomppi ja riehu ku viimestä päivää, ehkä siistein näkymä ikinä
ku koko porukka miksaustornille/kopille asti oli niin täysillä mukana,
yleensä puolet joukosta o täysillä mukana ja loput keikkapoliiseja.
Assin kuvaushomman jälkee mentii RIP oviaukolle ja hää kävi hakemassa
varmaa elämäni vahvinta "punaista marjamehua",
jeesus että se ol tiukkaa, mut sainpa pienen humalan aikaseks siinä
jutellessa Assin tuttujen kanssa ja kuunnellen tanskalaisten vittuilua suomalaisista. :'D
Perus, perus.
Olin kyl jo niin väsyny et päätin lähtee ajoissa, Kinkun missaaminen vähä harmittaa,
mut kartan ja aikataulujen häviämine vaikutti asiaan plus
olin jo aikasin aamusta hereillä ja liikkeellä koko aika joten jalatki rupes huutaa hoosiannaa.
Sanoin heipat Assille ja suunnistin kohti vesibussia,
jolla oli onneksi suorempi reitti takasin Nyhavneniin
ja vähä kyl mietin et mite ihmeessä osaan suunnistaa takasin päärautatieasemalle,
mut kummasti katujen nimet oli iskostunu mieleen ja suunnistin lähinnä
kapakkojen ja ravintoloitten mukaan. :'D
Junalla matkustin Ølstykkeniin, jossa odotin bussia..... 25 min. ehkä
ja bussilla Slangerupin bussiasemalle, josta sitte suunnistin kävellen kohti majapaikkaani.

Tää reissu edelleenki oli niin kulttuurishokki itelle,
juuriki sen takia ku tuol ei ollu "Kielletään vittu kaikki" meininki,
oon kuullu nii monet tarinat kuinka ulkomailla järjestetyt festarit toimii paremmin ku Suomessa,
no voin yhtyä tähä siinä mielessä, et kertaakaa ei tarvinu jonottaa esim. vessaan
(Siel oli bajamajojen lisäks iha kunnon vesivessat! Luksusta!)
tai ruokakojulle, kojulleki ehkä viis min. ja sit sain tilattua.
Sain myös kovasti huomiota miu tatskojen takia ja hämmentävin hetki oli se,
ku näet järkkärin, joka oli aamulla vahtimassa porttia ja huutaa siulle "EPICA, AWSOME!"
nähden Epica-paidan piällä. :'D
Yhteenvetona voisin sanoa et hitto pittee lähtä uudestaan, jos tulee yhtä tasokasta ohjelmaa ens vuonna
ja toiseks et iha turhaa jännitän matkustella yksin tuntemattomassa maassa,
mie oon hengissä ja omaisuus tallella.
Kova himo tuli suunnitella ekaa Lontoo reissua ja Harry Potter studioilla käymistä.

Jos jussina ei ole tekemistä, haluat tehä jotai muuta ku meet mökille tai ryyppäät
tai Nummirock on sinä vuonna iha anaalista nii menkää Copenhelliin,
suosittelen lämpimästi, varsinki ku "banneritki" sanoo siulle näin:


P.s. Pikkasenko paloin siellä, rintakehä sai ainaki uutta väriä
ja päänahka näytti jakauksen kohalta siltä, ku joku ois lyöny piiskalla piähä. :D
Jumaliste ku näytti pahalle! Käytin kyllä aurinkorasvaa, en tiiä mikä män pieleen.
Viel yks juttu, tätä juttua kirjottaessa arvatkaa mite vaikeeta oli kirjottaa paikkojen nimiä,
ku joka kerta piti ettiä erikoiskirjainten luettelosta mite tehää mikäki tanskalainen kirjain näppäimistöllä, ARGH!. :'D
Tuossapa muuten pikainen kurkkaus festareista videona:



Settilista

Corgn to Oblivion *repslol*



















Nopenopenopenopenopenope... xD





























sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tarja Turunen @ Vaakuna Piknik 11.6.2016

Heräsin kuuden jälkeen, vaikka herätys oli seittemältä.
Ei vaa pystyny enää nukkumaa, ku hiema jännitti tämä seuraava etappi
ja miu lipussa matkustajan nimen kohalla oli kaks kertaa miu etunimi,
kysyin kyllä Matkahuollosta varmuudelta asiasta
ja sieltä vastattiin et lipulla voi matkustaa.
(Tässä maassa maalaisjärki o kadonnu huolestuttavan nopealla tahilla
typerien säädöksien takia ettei voi ajatella enää omilla aivoilla.)
Bussissa pystyin vasta rentoutumaan ja otin vähä torkkua siinä matkatessa.
Kouvolaan päästyä navigoin itteni puiston suuntaan,
missä tämä "kaupunkifestari" oli,
mut mie kiersin sen koko hemmetin alueen,
koska missään ei ollu merkkiä et tästä mennään sisään!
Onneks siinä aidan toisella puolella oli työntekijä jolta kysyin mistä yleisö menee sisälle.
Edelleen se sisäänpääsy ei näyttäny siltä, et siitä mennään sisälle,
mut narikat ja pöydät viittasi siihe et tästä mennään, jote siihe sitte istahin odottelemaan
ja miettimää pelottavaa Kouvostoliittoa. :D
Hirveesti tunkua ei ollu vaikka sisälle pääsyyn ei ollu ku 2-3 hassua tuntia,
kerkesin jo vitsailla et tää on ku Tervasaaren Kesäteatteri sketsistä.
Tarjan soundcheckit oli meneillä ja sieltä kuulu Nightwish medley,
joka sai miulle kyyneleet silmiin, medleyn "pohjana" oli biisi,
jonka oon viimeks kuulu Tarjan laulamana 2005 Ankkarockissa.
Kyselkää erikseen, jos haluutte tietää, oon jo saanu tästä paljastelusta noottia
joten en jaksa sitä vikinää et "Elä kerro mitään! Voi ei spoilaannuin." no elä lue sitte. :D
mie en spoilaantumista pelkää, et jos satun kuulemaan
et joku bändi/artisti o vetäny jonku biisin JOSSAIN, nii mie en kuole siihe.
Yleensä ne soittaa niitä harvinaisuuksia ulkomailla
tai sit settilista muuttuu just sopivasti, eivätkä soita sitä minkä haluis kovasti kuulla.
Mie vaan voin toivoa et osuisin keikalle, missä ne soittas harvinaisempaa matskua.
Nonii jatketaas, Joonas ja Arina tuli myöhemmin paikalle
käytyään hotellissa moikkaamassa tuttuansa ja kappas vain olivat bonganneet
Tarjan ja Tonyn siinä samalla.

Porttien aukastua oli aivan hirveenkauheetaistelueturivinpaikastaetverilensja-
Pienellä kävelyn ja hölkän sekoituksella eturiviin. :DD
Siinä sitte odoteltiin pari tuntia ja eka bändi paikallinen Murderdome alotti päivän.
Ensinnäki perusrokkia ja ei mitään sykähdystä tullut siltä suunnalta
ja Joonas päätti laulella lastenlauluja biisien päälle,
jonka seurauksena en kuullu biisissä mitää muuta ku
"Jaakko kulta, Jaakko kulta, herää jo! Herää jo!
Kellojasi soita, SAATANA soita! Piu-pau-pou!"
Jaan ny seuraavan tuskan teille:
Metallican Fight Fire With Fire ja Ti-Ti Nalle.
Kiitos veljelle, joka tämän jakoi miu kanssa,
nyt en kuule mitää muuta ku "TAA TAA TI-TI TAA!" *REPSLOL* en kestä!
Bändin lopetettua, kävin vessassa ja päänsäryn takia oli saatava juomista ja syömistä,
jolla saisi sokerit nostettua.
Hyvä ku kojumyyjältä kysyin et paljo maksaa munkki, ku mie en mitää kahveja halunnu
(se ois ollu 2 € kahvi+munkki), keksin siinä heittää yllättäin et "Pakko saada sokeria."
ja mie sain pelkän munkin sitte eurolla. :'D
"Säikäytin" toisen diabetes heitolla....
Eturiviin takasin ja mutustelin eväitäni siinä enne ku Sonata Arctica alotti akustisen settinsä.
Kerkesin jo vitsailla Sonatan akustisesta setistä, et mitehä nopeet biisit taipuu
ja kui verillä sormet o kitaran kieliä hangatessa.
Noh, se vitsi meni pieleen ku vetivät Fullmoonin.
Jos ny oikein muistan setin nii siel oli Letter For Dana,
Broken, My Land, Black Sheep, Tallulah (kuinkas ollakaan), I Have A Right,
sit Bryan Adamsin Run To You kipale, San Sebastian
(Hitto tästä biisistä o kaua, ku oon kuullu livenä viimeks! Joskus 2007?!
En oo iha varma pitteepä tarkistaa.), biisi jota ei oo vedetty livenä oli Tonight I Dance Alone
ja suurimman vaikutuksen teki The Cage humppaversiona. :'DDDD
Ei saakeli se oli oikeesti niin hulvaton veto, ku Tommy viel starttas biisin humppakompilla.
Eläkeläiset vois hyvinki tehä Häkkihumppa nimisen biisin tuon pohjalta.
Tonyn sanoin tämä ei olisi keikka, jos sitä ei päätetä tutulla Vodka- biisillä.
Sonatan akustinen keikka kyl oli piristys, tykkäsin todella paljon.

Pakko ihmetellä et mitähä miu kameran "extra zoomille" o tapahtunu,
ku Custom-asetuksilla oon pystyny "normin" lisäks zoomaamaan viel lähemmäks
(sillo yleensä kuvan laatu menee vähä pikselimäiseksi ja heiluminen/tärinä herkimmillään)
ja ny se o kadonnu täysin, katoin asetukset mut mikää niistä ei tuonu sitä takasin. o_O
Kummallista...
Odotellessa Stratojen alotusta, porukkaa oli tullu enemmä sillä aikaa.
Stratovarius alotti uudella matskulla eli My Eternal Dreamilla,
se kuulosti livenä paremmalta ku mitä kuuntelin sitä Spotifysta
ja keikkaki oli todella kova miu mielestä. :o
Setissä oli ainaki Eagleheart, Unbreakable (Aijai!),
Against The Wind (UIJUI! Tuliko hiema heilutettuu päätä!),
sit oli nähtävästi uudelta levyltä yks biisi, koska mie en tunnistanu sitä,
(En muutenkaa uudesta matskusta oo innostunu)
Phoenix.... *Kädet ilmassa* Ah, ihanaa! :D
SOS, Paradise, Black Diamond ja yks mikä tuli niin puskista oli Forever,
mut paras juttu oli, et Tarja tuli laulaa sen Kotiksen kanssa!

*Nousee koneen ääreltä ja fanikiljuu käheellä äänellä hyppien ja pomppien,
kuuluu tyyliin jotai "Kotis ja Turunen duetto!"*

Niiiiiiin unelmaduetto, ui saakeli! ♥
Stratovariuksen Shine In The Dark päätti keikan
ja viel hetki odotusta ja viimein Tarjan keikka pääsi alkamaan komeesti
The Phantom Of The Operalla!
*Haukkoo henkee* Mie tajusin et mie kuulin sen ensimmäisen kerran livenä Tarjan vetämänä!
Plussana päälle viime The Voice Of Finlandissa kisaillu Ilari Hämäläinen
veti Phantomin osuudet. *spruit* ;O~~~~ ♥
Anteeks oli iha pakko, koska se jätkä o vaa niin helevetin kuuma tapaus
ja se ääni, huhhuijaa siis iha kylmät väreet tulee.
"Jäänsiniset silmät ja uskomaton ääni".
Aah, apuva tää lähtee niin raiteilta, eteenpäi eteenpäi!
Seuraavana of course No Bitter End ja sit biisi jonka nimi oli Demons In You
The Shadow Selfiltä, varsinaiselta levyltä siis
ja tää biisi sai miu pashmat totaalisen sekasin introllaan,
onneks Joonas kuvas tämän nii kuulette ite:


Mie olin kuullu et on luvassa spessua keikalla
dueton lisäksi kuultiin tosiaan uusia biisejä.
Se ehkä tuotti miulle hankaluuksia, koska uusien biisien kohalla
halusin keskittyä kuuntelemaan et onko ne ny sitä mitä on uhottu olevan.
Siis hienooha se o et soitetaan uutta matskua, vaikka levy julkastaan vasta...
*laskee* parin kk päästä, mut itelle tuli tosiaan tuo ongelma.
Tarjalle meinas käydä Marilyt, koska "winter stormer" puhalti vähä liikaaki. :'D
Shameless vähä harmittaa, ku Tarja veti muutamat korkeet kohat alempaa.
*Huoh* Mie kyl ymmärrän äänen säästämisen,
mut minkä ihmeet takia sie sitte teet biisin, jos et livenä pysty vetää?
Mie tiedän et sie pystyt vetämään!
Seuraavaksi lavalle asteli viime vuoden TVOF-voittaja Miia Kosunen
vetämään Never Enoughin, joka vedettiin duettona myös kyseisessä formaatissa.
Seuraava myöskin biisi, jonka kuulin ekan kerran livenä:
Sing For Me
Siis... Mitä tapahtui? Mie tajusin tonki viiveellä etten oo kuullu aiemmin,
mie oon kattonu iha liikaa Tarjan livejä Youtubessa ja haaveillu et "voiku joskus"
plus suurinosa keikoista jotka oon nähny on ollu joulukonserttoja,
et aika vähä nähny Tarjan rokkikeikkoja.
Eagle Eye seuraavaksi ja sen jälkeen tuli Calling From The Wild,
pakko sanoo etten muista biisistä mitään!
Se meni niin totaalisen ohi, just tämän olis hyvä saada levy käteen
ja kuunnella kotona omassa kuplassa. :D
Neverlight, Goldfinger, Victim Of Ritual, Die Alive, Until My Last Breath
ja Over The Hills And Far Away, mut tämän kohalla tuli taas duetto,
nimittäi Kotis tuli vetämää tätä Tarjan kanssa!
*WTF-ilme*
Saman illan aikana kaks Tarja&Kotis duetto hetkeä, ei voi olla mahollista. *-*
Keikka päättyi harmillisesti siihen, itelle tuli kauhee pettymys,
samanlainen mikä tuli viimeks Within Temptationin keikalla
ku luulin et nyt kuultas Tarjan ja Sharonin duetto livenä.
Ei mitä, Tarjan osuudet tuli nauhalta....
Pettymys johtu Nightwish medleystä, joka ei tullukaa tällä keikalla,
vaikka niin oletin soundcheckin perusteella.
Esim. Nightwishin Metro Areenalla kuultiin soundcheckissä The Poet And The Pendulumia,
mie olin tosi skeptinen loppuun asti, koska mie en halunnu pettyä
ja ne veti sen joka oli aivan helvetin siistiä.
Nyt ku olin liianki toiveikas nii petyin, mut joo no can do.
Sainpa siinä viel plekun Keviniltä, vaistomaisesti ojensin vaa käden,
vaikka näin tylynä sanonki, miulla ei oo mitää intoa Tarjan taustabändiä kohtaan.
Heitin heipat kaikille ja lähin keskustaa kohti ettimää velipoikaa ja hänen avokkia,
joitten kyydillä sitte pääsin Mikkeliin nukkumaan.

Settilista vaikka se oli loppupeleissä hyvä, nii se oli vähä random,
iha ku ois sattumanvarasesti läntätty paperille jotain.
Tuli vaa semmone viivis.
Toiseks nää ylläriduetot, varsinki Kotipellon kanssa, nii mie en vaa pääse yli. :'D
Niin salainen haave ja se toteutu,
Kotipelto o kuitenki ensimmäinen mieskiekuja, joka veti miut metallimusiikin puolelle
ja Tarja taas pisti miut kiekumaan, sanotaanko näin.
Tulipaha käytyä Kouvolassa, minnes sitte seuraavaksi?































lauantai 4. kesäkuuta 2016

Tarja Turunen - Kirkkain Tyhjyys


"Tarja - The Brightest Void
The specially priced prequel of the upcoming studio album
'The Shadow Self' out on August 5th."
Näin lukee "Parental Advisory" kokosessa tarrassa.

Oon jo levyn kuullu ennakkoon Apple Musicin kautta,
mut halusin tehä arvion levy käessä, joten päätin olla hiljaa sen aikaa.
Tutkin tässä kansia ja lehtistä, kansi o ovelasti sokeainkirjotuksen tavoin kohokuvitettu,
aika jännä idea mut riittääkö se? *Hipelöi euforisena kantta*
Nonii nyt riittää, seuraavaksi lehtinen.
Se o hienoo et kaikki o pitäny laittaa mustaks, jopa lyriikat!
lyriikat pystyy lukemaan pöytälampun valolla.
Kuvat on varsin upeita, varsinki kuva jossa Tarjan silmät korostuu todella upeasti,
jonkinäkönen häkkiteema paljastuu näitä kuvia katsellessa.

Seuraavaksi biisit:

1. No Bitter End



Ensimmäinen lohkaisu varsinaiselta albumilta,
joten ymmärrettävää et se o myöskin esiosassa.
Biisistä ja varsinki videosta tuli lähinnä "Heh, heh" reaktio.
Tarja kovasti puhui et on tulossa raskasta materiaalia,
joten oliha tämän biisin kuultua vähä hämmentyny
et käsitys "raskas"on tätä nykypäivänä.
Hieno yritys, video näyttää perus siistille niin ku näette.
Harmi ettei biisin lyriikoita ole tämän levyn lehtisessä.

2. Your Heaven And Your Hell ft. Michael Monroe

Sori, mut tää on pikemminki Michael Monroe ft. Tarja Turunen
Tarja osallistuu vaa kertseissä ja "soolokohissa".
Luulin muute Tarjan "joikuja" kitaran ääniksi,
ku ne sotkeentu aika hyvin musiikkiin ja ne oli pikkasen
"hiljasemmalla" ku muut instrumentit.
Muuten potkii lupaavasti, mut edelleen mietin tuota feat- osuutta,
et miks Tarjan lauluosuudet oli niin vähäsiä.

3. Eagle Eye

Tääki oli vähä tämmöne.... Mitäänsanomaton biisi
ja kaiken lisäks, miks tää on päässy varsinaiselle levylle?
(Ei ole tänkää lyriikoita lehtisessä)
Mie luulin et tää olis tosiaan levy jossa o vaa pelkät ylijäämät
ja sen semmoset,
Joku saatta miettiä et "No onko se paha juttu?",
no ei se varmaa paha oo, mut tulee jo ekan biisin ja tän biisin perusteella olo,
et onko taas vaa puhuttu raskaasta soundista teoriassa.
Yks hämy juttu muuten, intron piano pimputus oli niin tuttu,
mie pähkäilin hirveen kaua et missä oon kuullu tuon.
Sit välähti: HIMin Buried Alive By Love!
Siis melkei paria nuottia lukuunottamatta samanlainen.


4. An Empty Dream (Main Theme From "Corazon Muerto")



Tää biisi siis on tehty trillerielokuvan teemabiisiksi
ja biisin kuullessa tän videon kautta,
se ei yhtää napannu, aattelin et taas tämmösiä tusinabiisejä,
jotka o tehty viidessä min. pistämättä ajatustakaan biisiin.
Kuha saadaan biisi, jonka Tarja laulaa.
Biisi ei ole kuitenkaa noin riisutun olonen Brightest Voidilla,
on siihe enemmä laitettu tavaraa.
Lyriikat oli aika tönköt miu mielestä, tuntu et nää on jo niin nähty ja luettu.

5. Witch-Hunt

No nyt menee todella jännäks tämä,
Tarjan oma biisi, lehtisessä ei ole tän lyriikoita
ja tää ei oo tulossa The Shadow Selfille?
Selevä, anywho tää biisi itse asiassa on jopa hyvä
ellei jopa parempi nyt vaikka itse suosin sinffisversiota (ja salaa toivoin),
jonka oon kuullu livenä.
Tää oli todella jännä ratkaisu et tehdäänki vähä Sarah Brightmanmaista synkähköä soundia.
Jos joku ihmettelee tätä Brightman vertausta,
nii kuunnelkaas hänen tuotantoa.
Hää käyttää paljo tommosta "jytkysinffisteknomusaa klasarilla soundilla",
erona vaa et Sarah tekee "Kirkas Mies" soundilla.
*Hekohekolöllerirepsherpderpkohtaus*
Mikä hitto miuta vaivaa?

6. Shameless

Härö tuo alku, pätkivä "Shameless" sana.
Muuten biisi olis todella hyvä,
koska hienot jostai munista asti tulevat "eyes" ja "lies" kiekasut.
Hitto ku iski kylmät väreet ekalla kerralla
ja tykkään tosta pre-chorus kohasta, se o niin hypnoottinen.
Lopussa kuuluvat mystiset örinät jäi kyl mietityttämää et kuka o vieraillu
vai onko äänet muokattu? Sais kyl olla enemmänki näitä Tarjan biiseissä
ja niitä kuuleman tuleekin.
Tosiaan syy miksei tämä ole täydellinen
on se, et tässä biisissä o sama pohja ku Neverlightissa.
*HUOOOOH*
Millo tää omien biisien kopioiminen loppuu?
On tää silti parempi ku Neverlight.
(Ps. Shamelessin lyriikat oli vaaleat, mut silti hankala saada selvää,
koska ne oli melkei näkymättömät)

7. House Of Wax

(Paris Hiltonin tähdittämä elokuva tulee ekana mieleen
ja lyriikoita ei oo tästäkää, tuntuu et joka toisella biisillä o lyriikat.)
Ekalla kerralla yllätyin täysin, mite biisi erosi tämän ja
ja aikasempien levyjen biiseistä.
Tästä tuli tunne et Tarja viimeinki jätti sen melodisen himmailun muualle
ja tässä myös kuullaan alaääniä enemmä, jotka miu mielestä kuulostaa
jo vähä paremmalle, eikä siltä et Tarja söis melonin aamupalaksi.
Tykkäsin biisistä.

8. Goldfinger

Velipoika se soitatti alkuperäsen, mut piti viel kuunnella
mite se alkuperänen menee.
Osaa paremmin verrata näitä versioita
ja kyllä, Tarja veti tän biisin isoks ja dramaattiseks.
Täähä o tosiaan cover, mut mite ihmeessä Tarja o saanu luvat laittaa lyriikat lehtiseen?
Yleensä covereitten lyriikoita ei ole lehtisessä. Mmmmmm...
Anywho, pariin kertaan tuli mietittyä mite Tarja tän biisin vetää,
koska biisin musatyyli o just tommone "James Bond" tyylinen. :'D
(korjaan: Blues/Jazz Big Band Music)
Sanotaanko et biisi vakuutti, ite en oo mikää Bond-fani,
oon mie pari elokuvaa nähny joskus vuonna yks ja kaks.
Naureskelin lähinnä sitä ku Bond kaato jokaikisen muijan, jota se ees vilkas.
Melkonen kultasormi.... *Yrittää heivata kaksmieliset ajatukset pois*

9. Paradise (Within Temptation ft. Tarja Turunen)

"New Mix", tarkotat varmaa "Beatles Mix"?
Biisissä ei ole mitään uutta, se o vaa riisuttu kaikesta ylimääräsestä
ja laulut o miksattu niin et Sharon ja Tarja kuuluu selkeesti.
Kaikki kuulostikin siltä ku osat ois teipattu, niin ku varmaa Beatlesin aikoihin tehtiin.
Ystävä vertas hyvin miksauksen ja masteroinnin Rawiin ja Jpegiin,
et päätelkää siitä. :D
Niiiiiiin turha!

Joku voisi ääneen sanoa
"Onko siusta tulossa yhtä kyyninen paskiainen, ku South Parkin Stanista?"
tätä lukiessa, mut joskus tullu mietittyä tätäkin et onko itessä vika
vai muuttuko maailma huonommaks.
Viimeks tänään valitin Laihialan S-Tool prokkiksesta,
koska sinkun perusteella tulee Poisonblackia eri nimellä.
Siis mikä helvetin järki o 'pistää jäihi' Poisonblack,
perustaa uus, jonka musiikki o samanlaista ku Poisonblack?
Ymmärtäsin jos PB nimen alla ei pysty tekemään musiikkia,
jos S-Tool soittas vaikka bläkkistä tai kantria!
Toinen oli ku harmittelin Whisperedin kolmannen levyn sekavuutta,
odotin yhtä kovaa levyä mitä kakkoslevy oli.
Musiikin teoria on pilannu maailmani. :'DD Eivaa.

Loppuun voisin sanoa, et joo oli kyl raskaat soundit
paljo raskaammat ku Colours In The Dark levyllä,
mut biisit oli vaa vähä outoja, paitti nuo kaks joista tykkäsin jopa.
Ne ois voinu iha hyvin pistää bonuksena The Shadow Selfille.
Toiveikas oon kuitenki tulevan albumin suhteen,
yhessä videopätkässä soitettiin vahingossa vähä alkua biisistä,
joka kuulosti _todella_ lupaavalle.
Siis se muutama sekunti oli jo semmosta korvakarkkia ettei tosikaan.