keskiviikko 16. elokuuta 2023

Epica @ Qstock 29.7.2023


 








Aamuyöstä herätys, sain nukuttua ehkä jonku 2-3 tuntia sit loppupeleissä
ku en vaa päässy nukkumaan aiemmin.
Tää on tää hype aina tämmöstä
ja viel piti majapaikka järjestellä enne lähtöä niin et omistajat olis tyytyväisiä,
ku seuraavan kerran käyvät paikassa.
Jalkojen ollessa niin kipeet ja hapoilla,
päätin ottaa paikallisbussin keskustaan skuutin sijasta.
Aamustaki hiukan satoi joten eiku sadeviittaa päälle
ja kävellen pysäkille odottelemaan.

Kuopion asemalle ja vähä rakennustyömaan opastuksia tutkaillen,
viimeinki Ouluun päin mänevään junaan istumaan,
jossa tein nopean meikin matkan aikana.
Kovin usein ei ole tullu liikkuvassa kulkuneuvossa meikattua.
Otin siinä vähä untaki ku matka oli yllättävän pitkä,
ekaa kertaa ikinä jopa Muhoksella,
vaikka oliki vaa pysähdys siinä enne ku matka jatkui.
Lopulta Oulussa ja taas kaupunkisuunnistusta kohti Qstock aluetta,
matkalla oli hautajaisporukka liikkeellä
ja sain kuulla et samana viikonloppuna oli suomalaisen runoilijan
Miki Liukkosen hautajaiset.
Melkonen sattuma ei voi muuta sanoo, kattelin vaa et ompa iso suku suremassa
ku kuljin porukan ja kirkon ohi.

Lähellä aluetta koukkasin narikan kautta pistämässä reppuni sinne talteen
ja onneks näin tein, koska reppu olis ollu liian iso kantamus tuonne,
emmie ois millään jaksanu sitä kannella koko aikaa
ja sanomistaki ois tullu.
Oli kummallinen olo olla pelkän kilttihameeni irtotaskun varassa,
koska laukkuni tosiaan oli käyttökelvoton,
hirveesti ylimäärästä ei sinne mahtunut joten täytyi pakata tärkeimmät.
Rannekkeen vaihtoon ja eiku sisälle:

Qstock

Siis hyvin samankaltanen meininki ku Provinssissa,
tässä oli vaa selkeesti hippimäisempi teema
ja ku oltiin saaressa, nii oli kuin omassa kuplassa periaatteessa.
Huomasi kyl et paljon oli ns. bilekansaa,
mikä nyt Provinssissaki o korostunu tai jossai Ilosaaressa,
et tämmönen raivomörkö kukkien keskellä oli kyl varmasti poikkeava.
Lähdin ettimään oikeaa lavaa toiselta puolelta aluetta
ja totesin siinä, et en olis jaksanu millään juosta eturiviin tuollakaan,
aivan jäätävä matka
ja kesken kaiken tulee viel valinnanvaikeus,
kummasta mänisi maata vai siltaa pitkin,
olis tullu semmone sokkelopaniikki ku meinasin itekki eksyä
heti ku kattelin kaiken näyttävän samalta,
jo pelkästää tutkiessa.
Lopulta lava löyty perältä karttaa tutkiessa
ja löysin Annanki eturivistä odottamassa Käärijän alotusta.
Siinä sitte sopiessa viel asioita hänen kanssa,
lähin ettimään syömistä jostain hyvin kaukaa että mie en kuulis,
mut valitettavasti kyl kuulin mökän,
olisin kuollut jo viimestään Qstockissa Käärijägeddonissa,
jos en olis ollu naamamallina paikassa missä soi väärä radiokanava just sopivasti.
Lähempänä keikan loppua
ja joo katsoin ku melkei koko Qstockin väki män kykkyyn ja hyppäs yhtä aikaa
Cha Cha Chan aikana.
Porukan lähtiessä pois lavan edustalta,
etin Annan pienestä tungoksesta
ja työntäydyin Annan paikalle eturiviin,
taas jälleen kerran oli helvetin outoo olla eturivissä missä olin ainoo poikkeava.
Se et Kuopiorockissa näin Mariskan ja Samu Haberin,
nii tämä seuraava kokemus:
Isac Elliot oli jotain niin järkyttävää, et mie kyl kerran mietin et miks helvetissä olen tässä nyt,
voisin olla jossai tuolla taaempana turvassa.
Tiesin kyl et Isacista ollaan jonki asteen hypessä,
mut voi jeesus mikä maata täräyttävä hype se olikaan,
jengi oli iha sekasin tuol
ja vetivät "moshpittiä" jolle hiukan nauroin, jopa Isac puhui moshpiteistä.
Tuo mitä jengi veti ei ole moshpittiä nähnykään,
iha perus hyppimistä isolla joukolla.
Ekaa kertaa pitkään aikaa meinasi hiukan liiskaantua eturivissä tuon keikan aikana,
ku jengi noita pittejään veti.
Viimein keikan loputtua, eturivistä lähti niin paljon porukkaa pois
et sain itelleni jopa viel paremman eturivin paikan
liikkumalla kohti keskikohtaa.
(joka oli myös jaettu kahteen lohkoon)
Siinä sitte odotellessa, laitoin kaverilleni Antille viestiä
et pystyisikö tuomaan vesipullon eturiviin.
Kiitos Antille viel kerran huolenpidosta
ja siinä sitte sovittiin fanityttökuvan ottamisesta myöskin. :D





















Tuoha oli jopa oikein kunnon otos! Kerranki asennekuva.

Qstockin keikassa erona, et oli hyvä sää, vaikka vähä aina tuntu uhkaavan tummilla pilvillä
ja Epican settilistassa oli vaa yhen biisin ero: Unleashed oli vaihettu Unchain Utopian tilalle.
Tosi hämmentävää ku oon tottunu jo siihe,
et keikat vedetään niin identtisillä listoilla koko ajan,
niin näinki nopealla aikataululla tehty yhen biisin muutos.
Vielä on toivoa yllätyksellisyydellä keikoilla!
Ekaa kertaa Qstockissa kyllä näky vähä yleisössäkin,
Kuopiossa oli vähä parempi meininki sateesta huolimatta,
mut ei iha pystyyn kuolleita Oulussakaa oltu.
Se oli vähä sitä rokkipoliisimeininkiä, vähä oltiin mukana mut ei paljoa.
Enigeis, otin kaiken irti siitä huolimatta,
Epicaa näkee Suomessa harvoin ja nämä kaks keikkaa peräkkäin
nii kyl moshataan päätyyn asti.
Pääsi siinä samalla myös pelleilemään Coenin, Robin ja Isaacin kanssa
sydänmerkkien näyttämisissä
ja Beyond The Matrixissa näytin elein Isaacille et hypi korkeammalle
ja toinen kattoo sillei: "Minähä hypin", kyl se hyppäski! :'D
Simone oli luvannu tarjota kaljan sille joka hyppää korkeimmalle.
On kyl ollu vähä ikävä tätä bändin ja yleisön kontaktia,
itelle tuli ainaki kauhee hype ku huusin biisien välissä "Love you"
ja Simone kuuli sen vastaen et "I love you too". ♥
Viimeisen biisin jälkeen Rob heittää miulle pullon,
johon oli kääritty settilista ja työnnetty pleku mukaan
ja huudan hälle kiitosta, johon hää vastaa et "Sinulle tähtäsin".
♥♥♥



Fanitärinöissäni mänin hetkeks istumaan hiekkaläntille onnellisena,
miettien et mitähä sitte tekisi,
ku aikaa bussin lähtöön oli kuitenki.
Päätin sivusilmällä tsekata Popedan, ku viimeisiä keikkoja bändi veti kuitenki
ja sitte kävin kattomassa Michael Monroen keikan taaempaa.
Sen keikan aikana näin Blind Channelin laulajan,
mut en kehannu häntä häiritä ku selkeesti halus vaa viettää festaripäivää.
Monroen jälkeen lähin sitte kohti narikkaa hakemaan reppuni pois
ja suuntasin keskustaan päin Heselle napaten pientä murkinaa mukaan,
kohti bussiasemaa herkutellen
ja Qstockin rakettien paukkuessa kaukasuudessa matkasin kohti Jyväskylää.

Viiden aikaa Jyväskylässä ja olo oli kyl sen mukanen,
aivan romuna reissusta
ja joka paikkaa jomotti kunnolla,
varsinki jalkoja.
Eipä siinä kauaa olis ehtiny lepäillä ku tiesin, et seuraavaksi olisi synttäripippalot edessä
joten enne sitä oli otettava tosi iisisti eli lattiamakuulle:























Siltikin muistui taas hyvin mieleen, miks näille järjettömille reissuille lähetään,
rakkaudesta lajiin elikkä rakkaudesta musiikkiin.
Täällä taas on sillei, et hyvihä tässä jakso tommosen raskaan reissun
vaikka kyl myönnän et sillä hetkellä oli vähä usko koitoksella.
Can you festival?
No just ja just vielä.
Tässä oli nämä festarit, katotaan ens kesänä minnes sitte lähetään,
jos mahkuja on
tai jos hyvin käy nii yhet talvifestarit koetaan Paviljongissa taas.
Nyt kuitenki syksyllä luvassa ainaki Turmion Kätilöt Lutakon Lipassa,
Poisonblackin juhlakiertue keikat
ja Apojen kirkkokonsertti Taulumäen kirkossa.
Nyt nostan hetkeks jalat ylös ja otan lepiä.

Kiitos Epica jälleen kerran. ♥
Toivottavasti näemme pian taas!

Settilista




























































tiistai 15. elokuuta 2023

Kuopiorock 2023

 





















Jos olisin arvannu kui romuna sitä on kahen festarin jäljiltä,
nii olisin ehkä viel paremmin suunnitellu tämän reissun
etten olis näin paskana fyysisesti.
Yritin kyl kovasti ottaa vaa kepeän taakan,
sää nyt vaikutti siihe et jouduin sit varautumaan
ja majapaikkaki oli 5 km päässä Väinölänniemestä,
nii sillei mahollisimman simppelisti kulkisi väliä.
Saavuin tosiaan jo keskiviikko iltana Kuopioon
ja onnistuin saamaan hiertymät/rakot jalkoihin,
omaa tyhmyyttä ku maiharin kaltasissa kengissä en pitäny sukkia
joten olin jo vahingon aiheuttanut itelle.
Tuli muuten käytettyä skuuttia ahkerasti
ku jalat oli välillä niinki hapoilla
et meinas männä iha järki.

27.7.

Torstaina, ekana festaripäivänä oli luvassa koko päivän odotusta
Ville Valon takia.
Jonottaessa ei ollu ku muutama muukin
ja hetken kuulosteltua selvisi et oli Samu Haber ja Haloo Helsinki faneja lähinnä jonottamassa,
tuntu tosi oudolle olla tyylii ainoo, joka kuunteli "vähä raskaampaa" musaa
ja ikähaarukka, uskosin et porukka oli ainaki alle 20 ikävuoden puolella
ellei sit 15 tai16-kesäsiä vähintään.
Tuntu viel oudolle!
Harvoin oon ollu huomattavasti nuorempien keskellä,
ku yleensä keikoilla on ollu miu ikäsiä tai vanhempia ku mie.
Oon tosiaan ollu Kuopiorockissa viimeks 2012 jos muistan oikein
ja olin unohtanu et kui perseestä oli juosta porteilta päälavalle,
se oli aika pitkä matka,
mut eturivin paikka oli taattu onneks, vaikka ei vanha jaksanu juosta lol.
Päälavalla ei tosiaan soittanu sinä päivänä ku Mariska, Samu Haber ja Ville Valo,
sinällään helppo odotus, mut oli se pitkä samalla.
Jos en iha paskaa puhu, nii tulipaha ekaa kertaa nähtyä Duutsonitki tässä samalla,
en tietääkseni ja muistaakseni ole nähny näitä jätkiä koskaan missään.
(Voisin jossai kohtaa tarkistaa)
ja voi juku, jutut oli kyl sen mukaset ja odotin kyl jotai perseilyä lavalla,
jäi tällä kertaa sanalliseen muotoon.
(Paitti seuraavana päivänä huom.)





















Ensinnäki Mariskan keikka,
voi vitsi tuota asua!
Onha toi överi mut samalla niin ah, pukisin
ja sit ku hää heitti ton takin mäkeen, nii se alla oleva asu.
Kyseessä siis on räppäri, joka on vaihtanu pop-musiikkiin,
mut silti sen asukokonaisuus takin alla oli enempi poprockin kaltanen.
Laittasin hänen ihanat pitsirimpsuiset housut jalkaan.
Taas toisaalla hänen taustabändin kitaristi:
Mitä vittua? :D





















Tää näky oli vaa pirun hämmentävä,
vaikka jotkut tietääkin et oonha mie nähny vaikka mitä elämäni aikana,
jopa tämmöstä kinkeilyä.
Asia kuitenki selitty lopulta mitäs tämä random play boy-häröily on
ja sitä se keikka kyl oli.
Sanoituksissa istuttiin pullon päällä
ja pantiin exiä, mitähä kaikkee muuta hemmetin noloa
suomeks laulettuna.
Enkä väitä et se englanniks olis yhtää parempi,
kiertoilmasuna anakondia ja sen semmosia pirtelön tekoa.
Väkinäisestä dry humpista tuli vaa semmone kiusallinen olo,
kyllähä Mariska itteki siinä totes et keikka on tämmöstä häröilyä.
Se mikä yllätti oli kuulla Mariskan todella vanhaa tuotantoo niiltä räppäriajoilta:
Murha.
Huhhuh!
Harmillisesti laulo vaa lyhennettynä,
kertsin ja sitte suoraan vikaan säkeeseen.
Luulis et olis räpätyt osat muokattavissa, jos melodioita mieluiten haluaa.
Enigeis, miettikää, mie oon kuullu ton nuorena likkana... 20 vuotta sitten?!
Hitto vieköön melkei 20 vuotta vanha biisi, oon vanha.
Tämmönen hetken muistelu, ku joskus aikoinaan suomiräppi ja naisräppärit tuli kartalle. :D

Mariskan jälkeen odoteltiin Samu Haberin tuloa lavalle
ja siinä oli eturivissä tosiaan saksalaisjoukko, niin nuoria et vanhempia odottamassa into pinkeenä.
Välissä ehdin käymään bajamajassa
ja samalla vilkasin kävellessä Ismo Alangon keikkaa,
harmillisesti lavalle ei nähnyt miksauskopin takia,
ainakaa siltä puolelta missä ite olin,
toinen puoli oli yllättäin anniskelualuetta.
Jep, alue oli jaettu täälläkin, tosin ymmärrän asian ku näin jotain päivityksiä ikärajattomasta festarista,
se o kyl hyvä et nuoretki pääsee näkee keikkoja ja festareille,
mut itte luopusin tästä karsinameiningistä täysin.
Papereiden kysymistähä se lisäis, mut jos ei papereita nii ei myydä.
Eipä sen enempöö tuosta paasaamisesta.

Samu Haber, miks siu kaikki biisit kuulosti lastenlauluilta?
Siis iha oikeesti, iha ku ois kuunnellu Disney elokuvan dubbauksia,
saksalaiset oli kyl iha mukana menossa
ja laulo varmaa 95% helvetin hyvin suomeks kaikki biisit,
mitä Haber veti.
Ällistyin ku jäin iha kuuntelee et miten hyvin taipuu,
kertsissä iha täysillä vakuuttavasti.
On ne hulluja, ymmärsin kyl et Sunrise Avenue oli aikoinaan kova juttu Saksassa,
mut et näin kova juttu et Haberin suomen kieliset biisit maistuu jopa.
Kuulin myös keikalla tämän kuohuntaa aiheuttaneen Sieni biisin,
kyllä, oliha tuo nyt aika selkee viittaus et on ok olla vähä sienitripillä. :'D
Samun keikalta tuli yllättäin käteen pleku, ei kai siinä.
Voi myydä sen muutamalla tonnilla jolleki HC fanille eiku-
ehkäpä mie kuitenki piän itellä ja kehun lapsenlapsille nähneeni Haberin hehe.





Samun fanien lähdettyä, tilalle tuli pari huomattavasti nuorempaa likkaa tilalle,
toisella ruusukimppu käessä ja puheli kaverinsa kanssa Villestä.
Yrittivät saada myös järkkärin toimittamaan kukkalähetyksen,
mut vastauksena tuli pään pudistelu.
Voiku nämä nuoret fanit olisivat tienneet, ettei ole järkkärin homma toimia lähettäjänä.
Itse varmaa joko stagehandina tai ns. artist mediana olisin täyttäny pyynnön,
koska tiiän kui iso juttu on tuommonen "fanipostin" anto idolille.
Järkkärit muuten oli Kuopiorockissa mukavaa väkeä,
ei ollu mitää nihkeilijöitä mitä joskus on keikoilla,
siinä mielessä tykkään Kuopiosta ku siel ollaan lepposia enimmäkseen.



















Päivän kestänyt odotus viimein palkittiin ja Ville Valo saapui lavalle,
ekana biisinä Echolocate Your Love
jonka aikana "tapettiin valo".
Niin ku monet o varmaa jonku keikkaraportin lukenu, joko Soundin tai Kaaoszinen
tietävät et Villehä vetää HIMin biisejä myöskin, miksei vetäis.
Hyvin tasapuolisesti oli niin HIMiä et Villen omaa tuotantoa,
joka kulki hyvin käsi käessä.
Oikeestaan tuli olo et olis HIMin keikalla pitkästä aikaa,
tässä vaa erona et tää oli pelkkää Ville Valo showta
tai no se oli vähä sitä jo bändinki aikana, mut ei näin korostetusti
ku miettii Valon taustabändiä joka jäi taustalle aivan täysin.
Itsellä ei sinällään mitään keikasta kummosempaa sanottavaa,
tuntuu ku ois jokin asia ollu vaa tauolla ja se palannu takaisin,
parempana kuin koskaan
ja kaikki tietää et Ville hyvin taiteilijana ei spiikkaa turhia,
kunhan hymyilee välillä ja on komea ku mikä.
Ainoo spiikki oli lopussa ku hää kiitti yleisöä
ja toivotti hyvää yötä.
Itte lähinnä viivistelin Villen tuotantoa Neon Noirin ja Lovelettingin tahissa,
joita on kuunneltu todella paljon ja pystyny samaistumaan sanoituksiin täysin.

Alueelta pois päästyä ja löydettyä skuutin jolla pääsi pidemmälle ku kolmen kilsan päähän,
voiko olla niin huono tuuri et saatanan kyrvän nuppi lokki lentäessä yli
paskantaa päälle!






















Kyl vedin semmoset Metsaman kiroilurimpsun matkatessa majapaikkaan,
ei siinä jos olis ollu pelkät housut, mut ku huppari, kangaskassi, käslaukku
ja saakeli puhelimen näytölle lenti kurat.
Se skuuttiki oli paskassa.
Ai että otti aivoon niin vitusti, ei auttanu ku pyykätä ja toivoa et vaatteet kuivahtas yön aikana.
Semmone oli ensimmäinen päivä,
seuraava päivä olikin sit melkosta vesikidutusta.


Ville Valon Settilista


Echolocate Your Love 
Poison Girl 
The Foreverlost 
Right Here in My Arms 
Run Away From the Sun 
Buried Alive by Love 
Heartful of Ghosts 
Join Me in Death 
Neon Noir 
The Kiss of Dawn 
Loveletting 
Rip Out the Wings of a Butterfly 
Salute the Sanguine 
The Funeral of Hearts 
Saturnine Saturnalia 











































































28.7.

Perjantaina uhkas ukkosella jopa pelkän rankan sateen lisäks,
siinä herätessä tosiaan ja aamupalaa syödessä kuulin ku jyrähteli uhkaavasti
ja olin aika valmis vaa jäämään majapaikkaan,
mut taas hinku eturiviin oli todella paha.
Lähtiessä sade kuitenki lakkas hetkeks ja ukkonenki väisty toisaalle,
onneks olin ottanu kunnon sadeviitan mukaan.
Housutki oli onneks ehtiny kuivata yön aikana,
mut huppari taas ei kovin hyvin, joten sitä en saanut mukaani,
tosin sadeviitta oli aika eristävä ettei tullu onneks kylmä missään kohtaan.
Shorteissa olis tullu kylmä.
Paikalle viimein päästyä yllättäin siellä oli vartomassa vaa yksi saksalainen,
joka oli kova fanittaa sinfonista metallia
ja siinä sitte ruvettiin jutustelemaan ajan kuluksi ja plänittiin jopa eturivin paikoista.
Eturiviin päästyä, tällä kertaa vähä paremmalla kunnolla,
mut siltikin henkihieverissä.
Eipä kauheeta ryntäystä onneks ollu mut tää on tätä,
ku haluaa varmistaa paikkansa. :D
Sade taas yltyi harmillisesti odottaessa The 69 Eyesin alottamista,
mut enne sitä Duutsonit kävivät näyttämässä vähä miten voi jumppanauhaa käyttää.




Joudun jo etukäteen pahoittelemaan, mut sateen takia,
jätin kameran suosiolla laukkuun, ku ei ole kauheesti kokemusta
mitä se tykkää kaatosateesta,
enkä halua rikkoa kameraa.
Oon yhen keikan kuvannu tihkusateessa ja siinäki meinasi olla hankaluuksia tarkentamisessa,
mut kamera selvisi siitä.
Joten toisen päivän kuvat otin kännykällä,
sillä riskillä et se saattaa ottaa kosteeta aika paljon.
Enigeis.

The 69 Eyesillä oli kyl kova keikka,
siis iha yllätyin miten kova se oli.
Viime keikasta onki aikaa, muistaakseni näin Lutakossa viimeks
ja sen jälkeen ei oo vaa osunu kohille, paitti nyt.
Olis nää ollu myös Qstockissa mut olivat eri lavalla valitettavasti.
Kyse nyt kuitenki oli festarikeikasta,
jollon vedetään kaikki klassikot läpi,
mut silti kävin jossai nostalgia tripillä kuunnellessa kaikki the biisit
bändiltä, joita on tullu kuunneltua non stoppina.
Nautin.
Oli siel uusiaki biisejä välissä, jotka vaa toimi aika hyvin ja sulavasti joukossa.
Oli kyl mukava nähä tätäki bändiä pitkästä aikaa.


The 69 Eyesin Settilista


Devils 
Feel Berlin 
Perfect Skin 
Betty Blue 
The Chair 
Drive 
Gothic Girl 
Death of Darkness 
Never Say Die 
Gotta Rock 
Brandon Lee 
Dance d'Amour 
Lost Boys 


















































Tosiaan The 69 Eyesin aikana sade vähä hellitti,
mut sit sade alkoi taas ja paljon voimakkaampana ku aiemmin.
Oli tas semmone ukkosen meininki piällänsä
ja niin ku sanoin aiemmin vesikidutuksesta:
Se saatanan tasanen ropina ja päätä hakkaavat sadepisarat,
vaikka oli sadevarusteet piällä.
Siinä odotellessa Epicaa, myönnän et olin kyl aika hermoromahuksen partaalla,
onneks oli tosiaan tämä ulkomaalanen Epica-fani siinä juttuseurana,
tuossa seisoessa olis tullu hulluks.
Joka puolella märkää ja viitasta huolimatta, miust tuntu et jotain kastui silti.
Sanokaa mitä sanotte, mut mieluiten paahteessa ku vesisateessa.
Vittu. :D












Viimein Epica ilmotettiin lavalle ja Alpha intro lähti soimaan,
oli tosi epätodellinen olo
ku Epican on pitäny tulla jo pari kertaa Suomeen.
Ensi Apojen lämppärinä ja sitte John Smithiin,
mut eih koronaha kusi tämän kaiken ja Apojen lämppäriks Suomeen tuli Leprous.
Oon edelleen aika katkera ku en päässy näkee Apojen ja Epican yhteiskiertuetta.
Hirveen pitkään pyörittelin päässäni kuvia,
millasia reaktioita uudet biisit aiheuttas ja ekana biisinä tosiaan oli Abyss Of Time
viimesimmältä Omega levyltä,
se et siu ei tarvii kuvitella enää vaa oot oikeesti paikan piällä,
Epican keikalla!
Hypetän jo pelkästää kirjottaessa tätä,
et olin pitkästä aikaa ja viimeinki Epican keikalla,
vittu kaatosateessa eturivissä.
Tosin jännäkakka ehti tulla myös keikan aikana:
Code Of Life biisin aikana katkes sähköt!
Se oli tosi pitkä sähkökatko, ei kuulunu ku rummut ja yleisön huuto,
ku huudettiin vaa jotain laulunsanoista aina "Hei hei!"-huutoihin.
Olin aika varma et keikka jää siihe
ja saisin uuden hermoromahuksen, koko se matka Kuopioon asti
ja lopulta paska sää pilais koko keikan.
Lopulta kajareista kuului kitaran tilua ja saatoin huokasta helpotuksesta.
(Samanlaista pientä sähkökatkoo oli myös Haloo Helsingin keikallaki,
mut mie en edes noteeranu asiaa odotellessa VV:n keikkaa,
ne oli semmosia sekunnin katkoja.)
Olispa ollu vaa tämä yks biisi, eiiiiih, Beyond The Matrixin aikaa sama juttu,
mut onneks ei niin pitkänä ku aiempi
plus minnuu vähä huvitti, ku rummut tosiaan oli ainoot jotka kuulu (siis ilman sähköäkin)
ja kertsin aikana niin bändi et yleisö hyppi ilman musiikkia,
kummasti myös lyriikat putkahti suusta iha automaattisesti
ja siinä sit tämän ulkomaalasen fanin kanssa laulettiin kovaan ääneen. :'D
Juuri enne biisin loppua palas sähkötki takasin onneks,
heitettiin toisillemme ylövitoset suorituksesta.
Simoneki totes spiikissä et ei oo kovin hääppönen keli,
mut siinä te saatanan hullut olette värikkäisiin sadetakkeihin sonnustautuneina
ja mainitsi et suomalaisissa o kyl helvetisti sisua.
*Tyytyväinen pörhistely*
Vaikka vikan biisi vuoro oliki tuloilla (ja mie luulen et setti kärsi katkoksien takia),
päätin osallistua tämän hullun saksalaisen märkä tukka moshaamiseen myöskin,
ei tämä keikka voi enempöö "männä pieleen"
joten otettiin irti sit loppuajasta tuli sit katkoksia tai ei.
No tuliha sieltä viel kolmas katkos ja seki aika loppupuolella vikaa biisiä,
mikä ajotus, mut vikoihin nuotteihin just sopivasti tuli sähköt takas.
(Siinäki sai taas muistella lyriikoita parissa kohtaa, mut muuten sai huutaa vaa täysillä)
Ei voi sanoa muuta ku et kiitos saatana selvittiin edes loppuun asti!
Enne poistumista, lisäsin uuden tuttavuuden kaveriks somessa
ja sanoin hälle heipat,
hää päätti viel jäädä kattomaan Battle Beastin.
Voi parka. :D

Poistuessa alueelta, miu laukku päätti sanoa rip
ja hihna katkes!
Siis ei voi olla todellista, se oli niin märkä ja joo oliha sillä ikääki, et ompeleet ei kestäny enää.
Ensi lokin paskat ja nyt laukku.
Eipä siinä kaupan kautta skuutilla sitte majapaikkaan kuivattelemaan ihtiään
ja valmistautumaan Ouluun lähtöön.
(Piti käyä suihkussa, vaikka yritin kuivashampoon voimin vetää koko reissun,
mut tukka oli niin märkä ja takussa keikan jäljiltä, et ei olis tullu mitään
jos olis jättäny sen selvittämättä kunnolla.)
Sai arvella kyllä siinä unta odottaessa et mikähä viel voi männä pieleen
tai rikki ja millanen keli o huomenna Qstockissa.

Siitä seuraavassa blogissa.






Epican Settilista


Abyss of Time – Countdown to Singularity 
The Essence of Silence 
Unchain Utopia 
The Final Lullaby 
The Obsessive Devotion 
The Skeleton Key 
Code of Life 
Beyond the Matrix 
Consign to Oblivion