*Sunnuntaiaamuna mie tuijotan sokean lepakon lailla
Matkiksen sisälle tulevaa henkilöä*
"..... Mitä hittoa, Juuso? Eiiiih... ON SE!"
Juuso oli tosin matkalla Kissin keikalle Helsinkiin,
ku itte olin menossa Tampereelle kattoo Evanescenceä,
mut pakko sanoo et todella random kohtaaminen.
Oli mukava nähä ja jutskailla bussin odottamisen ajan.
Tampereella tuli itelle joku äkillinen jännittäminen
ja olo et nyt "ahistaa" kaikki,
iha mahassa tuntu semmone kivi.
Järkeilin sit siinä mahollisia syitä mennessä
kauppakeskukseen hakemaan nesteytystä,
evästä olikin mukana oikein "retkilusikan" kanssa.
Nokian ovilla ei ollu ku yks henkilö kytiksellä,
kunnes about tunti myöhemmin tuli pieni porukka jonottelemaan,
pikkuhiljaa rupes väki lisääntyy,
selvis vaa et myöhemmin tulleet olikin vippejä, koska väkeä yllättäin hävis sisuksiin
eikä koskaan tullut pihalle takasin.
Totta kai tuli vipat et oliko samanlainen lammaspaniikki ku NW:n keikallaki,
nii ei tullu reakoitua moiseen.
Myöhemmin tuli juteltua kaikenlaista Myslikääpiön kanssa
eli alias Levykauppa Äxän myyjän kanssa,
samalla kärsin tuulisesta kylmästä säästä.
Suomen kesä ah. ♥
Jotta tämä jonotus ei olisi kovin helppo,
siinä ku porukka rupesi lisääntymään
ja rupesivat muodostamaan jonoa,
nii tulee järjestyksenvalvojalta käsky siirtyä
viereiselle A-ovelle.
.............................................
Ei voinu ku todeta iteksiin et "Ette oo tosissanne!",
pahin jonotuksen kuseminen on se,
et käsketään ihmisiä siirtymään toiselle ovelle,
voit olla varma et kaaos on valmis
ja ne jotka o tullu tyyliin tuntia aiemmin pääsee ekoina sisälle,
eikä ne jotka o jonottanu monta tuntia.
Ei näin järjestäjä ei näin.
Onneksi mie ja Myslikääpiö päästiin samoille paikoille jonossa,
kun näin päätettiin et kukaa tuntia tai puolta tuntia aiemmin mee ohi.
Eihä siinä, se et ensi siirretään nii sit ovien avaus myöhästy todella paljon,
siis niin törkeen paljon et eka lämppäri ei ois mitenkää voinu alottaa soittoa
porukan odotellessa ulkona saatika sit lipunlukijaporteilla.
Turvatarkastus tällä kertaa oli aika löysä verrattuna aikasempaan kokemukseen,
ku kysyttiin tyyliin kaikki syntymästä lähtien.
Ovien viimein avauduttua edessä
ja vihreen valon nähessä, eiku juoksujalkaa kentälle
nii kovaa ku jaloista lähti eikä kuuluisi "Ei saa juosta käskyjä".
(Ei muuten kuulunu, joten juoksin loppuun asti)
Keskelle eturiviä!
Olin aika varma et vipit oli vieny paikat jo.
Siinä sitten odotellessa ekan lämppärin Tigressin alotusta,
oli hieman huoli näkisikö Evanescencen koko keikan
vai joutuuko viivästyksien takia juoksemaan bussiin kesken keikan.
Alkuperäisestä aikataulusta Tigress alotti vasta kuudelta.
Tigress oli tosiaan ku huono Paramore, jollai punkkimeiningillä. :D
Seuraavana oli Cyan Kicks, joka tuli tunnetuksi euroviisu karsinnoista,
jossa valittiin lopulta The Rasmus edustamaan Suomea.
Tämä kyseinen on valitettavasti miulle semmosta teinipoppia,
ei oikei lähe millään,
totta kai ku o Evanescence pääesiintyjänä nii sen kaltasta musiikkia.
Tosin iha ekoissa infoissa oli et ovet olis avautunu viideltä
ja show olis alkanu jo seiskalta,
et ei olis ollu mitään lämppäreitä.
Lämppäritki tuli tietoon viime kuussa, et aika lyhkäsellä "varotuksella"
ja senki takia tuli mietittyä et näkisinkö koko keikan
kunnes otin selvää kui pitkiä keikkoja Evanescence yleensä vetää
ja luotin et kyl pääsen vikaan bussiin.
Cyan Kicksin lopeteltua enne kasia alko se jännittäminen
et pääseekö pääesiintyjä ajoissa lavalle,
vaikka lämppäritki oli ainaki yhen settilistan mukaan karsinu
pari kolme biisiä pois et aikataulu pitäis jotenki.
Lopulta siinä klo 20:15 viimein intro tärähti soimaan.
Amy Leen tullessa lavalle, mie mänin aivan jäihin sillei:
"... Onko toi oikeesti Amy Lee? Se amerikkalainen laulaja?"
En vaa voinu uskoa silmiään ja jotenki näi ison bändin näkeminen noin muutenki
puotti iha täysin.
Sillei et on oikeesti näkemässä tän bändin.
Settilistalla oli aika paljon semmosta matskua bändiltä,
joka oli jääny etäiseksi ja tietysti uudemmaltaki levyltä jotain kappaleita,
uus levy oli vaa vähä mmmm.....
Ei oikei nouse sillei kivasti.
Se saatto vähä viedä meininkiä iteltä, ku lähinnä jäi kuuntelemaan
ja viivistelemään, miten biisit lähtee livenä.
Ikivihreiden sinkkujen kohalla esim. Going Under aiheutti sit enemmä liikettä,
Lithium oli itelle tosi iso juttu,
ku laulanu biisiä niin monet kerrat ja treenannu laulutunneillaki.
Uusista biiseistä tosin Far From Heaven oli tosi kaunis toteutus
ja kyl se nyt ekan kuulemisen jälkeen jäi erittäin hyvin mieleen.
Pieni toive oli et olisi tullut Imperfection, mut näin nyt tällä kertaa et ei ollut mukana.
Bring Me To Life ja siitä encoreen My Immortalin tahtiin,
aika ebin combo ei voi muuta sanoo,
molemmat biisit samalta levyltä kumminki.
Viimeinen biisi Blind Belief päätti keikan,
(Muistaakseni, yleensä pelkästään biisin kuulemalla pystyn sanoo kuulinko biisin vai en
ja nyt yritän Ruotsin keikan settilistan mukaan kuunnella oisko samoja biisejä ollu)
bändin jäsenet rupesivat heittelemään
yleisöön settilistoja, plekuja, rumpukapuloita ja jopa nimmaroituja rumpukalvoja
lenteli ilmassa jonneki liian taakse
ja itte oli vaa kädet ojossa tuijottaen joka suuntaan sillei:
"En. pysty. tämmöseen. multipaskaamiseen. hei!"
Lopulta kätöseen tuli järkkärin avulla pleku keikka-aarteena,
plekun saaminen aiheutti totaalihengästymisen yllättäin,
siis iha ku oisin muka juossu äskön.
Joku randomi fanityttöily iski mut eri tavalla ku yleensä.
Tuplat.
Siinä sitte siirtyessä Lauran kanssa kohti ovia
(Myslikääpiö lähti Riku-nimisen henkilön kanssa samaa matkaa,
itse olin jo huomaamatta lipunu niin kauas etten tajunnu erkaantuneeni,
ensi kertaan kuitenki!)
Siinä sitte jutellessa bussiasemalla odotellen bussia,
et joo ei onneks myyrä kurkannu, sain katsoa koko keikan rauhassa
ja bussin tuloon oli about siinä kohtaa 45 minaa aikaa.
Hyvin olivat tosiaan kirineet aikataulua loppupeleissä,
siitä huolimatta tuo joka keikan järjesti, nii pikkasen palautetta asiasta
varsinki jonottamisesta ja aikataulujen infoamisesta jos tulee viime hetkellä muutoksia,
et ihmiset tietää miks ovet ei aukene.
Matkikselle päästyä viimein,
ikävän yllärinä tuli yöllinen vesisumu joka tuntui todella kylmälle
kosteuden lisäksi,
etsiessä skuuttia nappasin nesteytyksen ensiavuksi juomista
huoltsikalta,
oli vaa niin kylmä et oli pakko napata "vuokrapeli" alle.
Neljästä skuutista, yksi oli oli näkösällä ja toimi,
oikeesti miten voi olla näin paska tuuri?
Kaks skuuttia oli työnnetty jonnekki helvetin piiloon,
et ne vaa kuulu mut ei näkyny ja sijainnista ei ollu mitään hyötyä,
ku ne ei ollu osottamassa paikassa.
Greenstarin edessä olleet kaksi skuuttia, joista toinen ei halunnut alottaa matkaa ollenkaa,
vaikka kuinka skannaili koodia.
Onneks se viereinen suostu yhteistyöhön,
tosin siinä vesisumussa skuuttailu oli aika perseestä,
tuntu et sitä kastu vaa enemmä ku oli vauhtia.
Ei pysty vielkää käsittää et näin Evanescencen viimein,
on sen keikkaa kyl odotettu,
ku Rockfesti jäi tosiaan välistä sen "Golden Circle" rahastuksen takia.
Kyl mie lähtisin uudestaanki kattomaan jos tuleepi uudestaan,
näinhä se Amyki totes et täytyy kyl tulla useammin keikalle.
Kylhä tässä tuli mietittyä porukalla,
et onkoha suosio miten isoa Suomessa nykyää
vai onko jengi vaa unohtanu vai lakannu kiinnostumasta bändistä,
ku tuolleki keikalle oli kuitenki lippuja vai kui paljon.
Niin monta syytä ja varsinki koronarajotukset ja kaiken siirtymiset
vaikuttaa varmasti pitkään et ennakkoon myytyjen lippujen määrä on sillä tasolla,
ettei tuu selkeetä tappiota.
Kiitoksia seuralle ja noh, miu seuraava keikka on ehkä joulukuussa jos saan lipun ostettua,
nyt kyllä missaantuu festarikesä täysin.
Kylhä tuossa on muutamat kyselly et millanen keikkaputki tulee olee
ja aina vähä suru silmässä kerron et
"Ei oo mitään keikkaputkea, koska veromätkyt",
jos jotai tapahtumaa on nii se o jotai pienikokosta keikkaa.
Tätä viimesintä isoa keikkaa muistelen silti lämmöllä
ja toivon et tulee paremmat ajat.
Broken Pieces Shine
Made of Stone
Take Cover
Going Under
The Game Is Over
Lithium
Wasted on You
Feeding the Dark
Weight of the World
End of the Dream
Far From Heaven
Better Without You
Call Me When You're Sober
Imaginary
Use My Voice
Bring Me to Life
My Immortal
Blind Belief
