Lordi @ Olympia Tampere 9.12.2022

 

Sai kyl taas jännäillä parantuuko sitä enne keikkaa,
mut onneks alkuviikosta oliki jo parempi olo
ja ei ollu enää öisiä 38 asteen liskodiscoja pitämässä hereillä,
siltikin päätin ottaa vähä rauhaksiin ku kunto oli kuitenki romahtanu sairastellessa.
Harmittaa sinällään, et oli vaikka minkälaista intressiä tehä maskeeraus
Juuson ja Saanan avituksella, mut ku korona nii Jyväskylän keikka ei koskaan toteutunu
ja reissulla kaikkien sarvien ym. kanssa olis ollu vaa tuskallista,
plus ku oli tosiaan sairastellu nii piti männä vähä ku kevyemmällä lookilla.
Ehkä jollai toisella kerralla sit voisi kokeilla tätäkin.
Viiden jälkeen saavuin Tampereelle ja google mapsilla seurasin,
et varmasti mänin oikeaa katua pitkin joka mäni suoraan Olympia-korttelille asti,
hetken jouduin pyörimään paikoillani kunnes bongasin Olympian kyltin oven yläpuolella.
Muutama henkilö oli oven edessä odottelemassa
ja yksi heistä oli tosiaan Stereo Terrorin keikalla tavattu hollantilaisfani,
joka oli jonotellu pidempään ku kukaa muu, kylmässä. Hyrr. :D
Myöhemmin saapui Juuso ja Saanaki paikalle derppailemaan loppuajaksi
ja noh ovien avaus ja narikkakaaos oli sitä ihtiään,
oli kolme työntekijää, joista yks ei tehny mitään ja kaks teki jotain.
Perus.
Noh ei auttanu ku olla törkiä ja kiilata, lyyä tiskiin narikkamaksu
ja narikkalapun saatua sit kipitin vaivalloisesti rappuja ylös,
miu piti siis alunperin vaa hyväksyä et saatan kattoa keikkaa jostai takaa,
mut kävi hyvä munkki et oli ekojen joukossa.
Lava tosin oli pien et pääsin eteen kyl, mut näkyvyys esim.
rumpalin kohalla oli olematon,
en nähny ku basareista toisen kurkottelemalla kaulaa.
Olin kuitenki sillei reunassa etten sitten omalla rauhallisella tönötyksellä
aiheuttanu paheksuntaa, tosin vieressä tönötti Juuso Michael Myers- maski päässä,
et vähemmästäki kuumotti murhamiehen vieressä seisominen. :'D
(Oon jo muutamaan otteeseen sanonu Mike Myers, nii hitto vieköön viimeinki sanoin oikein)
Odottelu oli vähä turhan pitkä, ku ei ollu lämppäriä, mikä oli oikeesti vaa hyvä et suoraan asiaan,
mut keikka ois voinu alkaa vähä aiemmin,
nii olis itellä ollu parempia tsäänsejä julkisten kanssa.
Nyt oli pläninä männä yöjunalla Helsinkiin veljen luokse vetämään aamupäikyt.

Odottelun aiheutuvien levottomien huutonaurujen jälkeen,
intro viimein pärähti soimaan ja sieltä Suomen mörököllit saapui soittamaan ekan kappaleen nimeltä
Abusement Park.
Olin jo varautunu et tulisin kuulee todella paljon semmosia biisejä,
joita en edes tunne, mut heti perään tuli Would You Love A Monsterman
ja tiiättekö mitä? Mie muistin viel sanat, vaikka biisiä ei tuu niin hinkattua Spotifysta
mut sieltä ne tuli vaa.
Soolojaki saatiin nähä niin Manalta, Hiisiltä, Hellalta että uudelta jäseneltä Koneelta,
myöskin efektejä esim. Blood Red Sandmanissa tuli vähä "unihiekkaa" Lordin pussista
ja Abracadaverin aikaa lenti tekoverta yleisöön,
jollon jouduin heittää vanhan rönttähupparin suojaksi,
etten iha kastuis verestä, ku kerta veljen luokse menossa.
Pakko sanoo et en edes tienny tästä, vaikka kyl sillei oon perillä mitä Lordin show sisältää.
Jossai kohtaa Hiisi heitti plekun yleisöön ja mie viel näin ja tunsin et se putos likelle,
jollon kumarruin ettimään sitä,
löydettyä plekun, mie kuitenki annoin sen Juusolle koska hää ny tarvitsi sitä,
omien rankkojen kokemuksien takia, joita joutu kokemaan enne Lordin kolmen keikan kiertuetta.
Plus Juusolle Lordi o kuitenki tärkiämpi ku itelle ja mie ehin omat keikka-aarteeni saamaan myöhemminki. :)

Lordin spiikit, voi hyvänen aika. :'D
Jos jo enne keikkaa olin kuolla nauruun, nii sit keikan aikana oli hengenlähtö lähellä.
Siis niin helevetin levottomia juttuja ku olla ja voi,
Turmion Kätilöillä ollu tommosta Speggelin ollessa viel bändissä,
mut en iha varautunu et Lordissa olis tommosta kaskua.
Tuli mieleen Markus Kuotesahon jutut.
Emmie muista puoliakaan jutuista, mut sai kyl nauraa.

Kone kyl yllätti Believe Me biisin aikana mooveillaan,
harvoin näkee kitaristia joka osaa Michael Jacksonit ja Angus Youngit yhtäaikaa,
plus perseet kyl heilu, jopa Koneellaki. :D
Täysylläri oli The Voice Of Finlandista tutuks tullu Paavo Laapotin tuleminen lavalle
Who's You Daddy biisin aikana.
Se oli jo niin random, et vähä heitti kysymysmerkkiä et miks hitossa se oli paikalla. :D
Saatii myös joululaulukin Lordilta: Merry Blah Blah Blah,
jonka aikana Lordi näytti niin Joulupukilta ku olla ja voi,
jouluperinne ei katkennu tänä vuonna onneks, sai sentää jonku joululaulun kuulla livenä.
Keikan päätti Euroviisubiisi Hard Rock Hallelujah
ja niin Lordi poistu lavalta, Manan heitellessä viimeisenä kapuloitaan yleisöön,
näki senki sentää ettei aivan täysin jääny näkemättä. :D

Narikalle ku oli jonoa, nii siinähä sit hengailtiin ja juteltiin muitten fanien kanssa,
lopulta sit päästiin pihalle ja syömisien kautta kävin viel saattamassa
Juusot ja Saanat yöpaikkaansa, hengaten ja derpaten viel pahemmin huutonaurujen kera
enne ku oli aika lähteä yöjunalla kohti Helsinkiä.

Tää keikka herätti näin "ulkopuolisin" silmin ajatuksia,
ku o puhuttu paljon siitä kui Lordilla ei ole ollu kysyntää Suomessa
ja kui porukka luullu Lordin jopa lopettaneen, koska mediahiljasuus
tai se ettei Lordia hirveesti mainosteta.
Tää Tampereen keikka, joka tapauksessa oli loppuunmyyty,
mikä oli iso yllätys jopa itelle.
Huomasin myös hyvin paljon "kulttimeininkiä",
Lordin faneilla on niin selkee oma juttunsa bändin kanssa,
jota tämmönen ns. semifani ei voi ymmärtää ku ei ole niin tiiviisti tässä kultissa mukana.
Toiseks ku kuuntelen paljon metallia (sinfonista, gootti, jne. nimeä itse),
Lordi joka edustaa perinteistä hard rockia oikeastaan, nii oli iha eri maailmassa,
vaikka oon tuonki genren bändejä nähny Waspista aina Aerosmithiin.
Ehkä se muissa ihmisissä on ärsyttäny, ku eivät pääse ineen tähä Lordin juttuun,
vaan ne pääsee jotka tajuaa ja ymmärtää jutun juonen,
sen takia varmaa Lordi pitäny "kokonsa" ettei se ole iso bändi,
mut eipä se kauheen pienikään ole Euroviisu voiton jäljiltä.

Jos Lordilla jossai olisi sopivasti keikka taas, nii kyllä sitä lähtee kattomaan,
ite asiassa Sabatonin lämppärinä Kuopiossa Babymetalin kanssa.
Siellä sen näkee viimeistään, vaikka isoin syy ostaa lippu oli Babymetal,
mut saapa siinä toisen hyvän kylkiäiseks.

Tän vuoden vika keikka olis tässä, oli vähä huono keikkavuosi ku talous kusi,
mut ens vuos näyttää vähä rikkaammalta
ja seikkailun täyteiseltä.
Joten toivotan Lordin sanoin:
♫ So have a merry something and a happy blah blah blah! ♫

Settilista

Intro
Abusement Park
Would You Love A Monsterman
Victims Of The Romance
Demon Supreme
Blood Red Sandman
Carnivore
Abracadaver
Bordeline
It Snows In Hell
Down With The Devil
Believe Me
Devil Is A Loser
Who's Your Daddy
Merry Blah Blah Blah 
Hard Rock Hallelujah

Stratovarius @ Lutakko Jyväskylä 25.11.2022

 

Ei voi muuta sanoa, et kyl oli taas ajotuksen mestaruutta
äänen hävitä ja kurkun tuntua karheelta keikkapäivänä,
eihä siinä auttanu ku pumpata kaikkee itteensä
ja käyttää kotikonstit, ettei olo ainakaa huonontus.
Plus luovuin jonottamisesta ym. pihalla kykkimisestä,
ettei seuraavana päivänä olisi viel pahempi olla.
Oli tosiaan outoo männä kohti Lutakkoa siinä kasin jälkeen vasta,
ku ovet on jo auki ja tähä viel päälle, Antero päätti yllättää ja tulla myös keikalle.
Kiva et oli vähä seuraakin,
vaikka yllätin itteni sisälle päästessä, ettei eturivi ollutkaan täysin vallattu
ja otin itelleni sivusta paikan kuitenki,
sen sijaan et olisin kattonu keikkaa taka-alalta.
Olotilan takia se olisi ollu parempi, mut eipä tarvinu sit yrittää kurkotella yleisömassan takaa.

Lämppärinä toimi Silver Bullet,
joka oli totaalinen risteytys kaikkea mahollista:
Kamelot, Bruce Dickinson, keskiaikaa muistuttava sankarihevi meininki.
Kamelot sillä, et heijä asut oli ku siitä bändistä,
laulaja muistutti Roy Khania, mut ääni oli lähinnä Brucen tasoa,
biisit taas toi mieleen jotai paljon vanhempaa.
Voin vaa sanoa, et en osannu olla mitää mieltä,
koska risteytymisen sekamelska oli hämmentävä,
en saanu oikein kii heijä jutusta.

Bändin lopetettua, Antero kysyi mitä haluisin tiskiltä
ja varovasti kysäsin "yskänlääkettä".
No enne Stratojen alottamista, ihmismassan seasta tuli yksi shotti miulle
ja kääk, mie meinasin puota jo siitä, hujahti aika vauhilla piähän. :'D
Antero itte mäni taaemmas kattelee keikkaa, pitkänä miehenä ku näki paremmin takaakin.

Stratojen tullessa lavalle alkoi Surviven intron jyrähys loppuunmyydyssä Lutakossa,
josta päästiin Fireflyn lepposeen meininkiin
ja nopeaan Speed Of Lightiin.
Kehunpa settilistaa, siis tää oli varmaa Stratojen kovin settilistakokonaisuus ikinä,
kaikki soi hyvin yhteen, oli sitte vanhaa tai uutta seuraavana tulossa.
Se varmaa tässä oli ku kaikki biisit oli jollai tavallaa massiivisia
tai voimakkaita, et meininki pysy yllä koko ajan.
Tälläki hetkellä kuuntelen settilistajärjestyksessä keikalla kuultuja biisejä
ja kyllä, tää vaa toimii.
Hyvä Stratot!
Huomas et bändiki tykkäs vastaanotosta ja olivat otettuja kovaäänisestä yleisöstä.
Keikalla oli myös Laurin ja Jensin soolot,
mut pakko sanoo et Stratospheren kuuleminen keikalla
oli jopa mukava ylläri, vaikka instrumentaalinen biisi onkin.
Se toimi kivana välisoittona.
On se muuten kumma, et vaikka on ääni poissa, nii eihä sitä keikalla pysty olee laulamatta,
tosin lauloin nii varovasti ku pystyin ja aina tuli muutamia "stop stop"-momentteja
jos rupes kovin käymää kurkulle.
Harmi tosiaan ku joutu olee vähä iisimmin, ettei tulis huonoa oloa ym.
mieluusti sitä ois moshannu kunnolla ja antanu palaa.

Keikan päätti tuttavallinen Hunting High And Low. 
Anteron kanssa sitte samantein yritettiin päästä pihalle Lutakosta,
Antero jatko juosten bussiin ja ite lähin Rantaraittia pitkin kotio toimivan skuutin kyydillä.

Emmie oikeestaan muuta osaa sanoa, ku et oli kyl tiukka keikka ja tiukka settilista,
tää kyl lämmitti niin mieltä.
Tämmösiä keikkoja lisää, kiitos Stratot tästä keikasta!
Nyt ei auta ku yrittää parantua enne ku seuraava keikka tulee,
harmittaa et yhet "talvifestarit" todennäkösesti mänee ohi miul nyt,
koska tää kipuilu o aika sitkeetä.
No can do, levolle nyt.
Annetaan kuvien puhua puolesta.


Settilista

Survive 
Firefly 
Speed of Light 
Eagleheart 
Broken 
World on Fire 
Winter Skies 
Stratosphere 
Demand 
Frozen in Time 
Black Diamond 
Forever 
Unbreakable 
Hunting High and Low 

Stratovarius: Survive

Stratot julkas uuden levyn muutaman vuoden tauon jälkeen,
ensi en ollu kovin innoissani asiasta, koska aattelin et linja o varmaa samaa ihme kikkailua
tai pahempaa et kertsit toistaa itteensä.
Annan kuitenki aina mahiksen asioille toivoen, et ehkä olen väärässä.

Levyn kansi, noh, en voinu välttyä ajattelemasta et olisko korona-ajalla ollu inspistä.
Varsinki ku yhden biisin nimiki on Survive.
Kuulema ei kerro koronasta, mut jossai taas luin ohimennen et oli ehkä hiukan,
levy kuitenki enimmäkseen kertoo koko maailman ongelmista
ja yksi luonnonkatastrofiki saatu biisin muotoon.
Kotiksen sanoja lainaten: "Jos biisit saavat edes vähä pohtimaan,
nii se o tehny tehtävänsä."
Itsehä tämmöstä vältän hiukan, haluan olla enempi "outcast",
koska vaikka ajattelisin miten, nii miu mielipide o kuitenki väärä,
näin oon potenu maailman jo pidemmän aikaa
joten mieluiten en ota kantaa tai kerro mielipiteitä.
Enne ku tästä tulee poliittista ym. kirjottelua,
nii se et sanoo asiat suoraan, on kivempi kuunnella vertauskuvannollisesti
tai metaforasesti asioita.
Stratot on onnistunu siinä tosi hyvin, toisin ku Nightwish.
Tietysti katsojan silmissä kuka sanoo suoremmin lyriikoissa.

Mut männään levyn sisältöön:

1. Survive

Ai että klassinen haitsu stratti jonka perään tiukka kitarariffi,
joka jyrähtelee mukavasti korvissa.
Mukavasti vaaran tunne kulkee nyrkissään säkeistön yli
ja kertsissä vapauttaa kuulijansa lyriikoissa kuuluvaan "I fall"- huutoon,
tuplabasarien hakaten tasasesti taustalla.
Tiiätkö tulee oikeesti olo, et putoais jossai kelluvassa tyhjyydessä.
Myönnän et aluks mietin, miten tämä toimii kunnes muutaman kuuntelun jälkeen
tää vakuutti vahvuudellaan.
"Only the strong will survive".

2. Demand

Tää vaikutti perus täytebiisiltä,
mut ei pahasti, piti pintansa soidessaan
vaikka itte täysin lämmenny tälle kappaleelle.
Tässä oli vaa nyt jotai mikä ei ottanu mukaansa.

3. Broken

Tänki intro ah!
Tiukkaa jytkyttämistä pitäen jännityksen käsissään
ja noi synat oh! Kunnon vaaran tunteen luomista.
Tässä oli myös jotai tuttavallista, mut en saanu kii et mitä,
siis semmosta nostalgista vanhaa Stratoa.
Kertsi oli haikean eeppinen, semmone lopullisen kuuloinen,
mistä tykkäsin erityisesti.

4. Firefly

Mukavan lepposa biisi, joka vaa pistää hymyyn.
Ehkä vähä häiritsee "Eye of the tiger" lyriikkakohta,
ku se kuulosti halvalta valinnalta, tietäen et on olemassa biisi tuosta
ja toinen oli "faijaflai" lausuminen, jos ystäväni Anna tai Essi olis tässä,
jompikumpi osais varmaa kirjottaen näyttää mite se "fire" lausutaan oikeaoppisesti.
Ei se ole isikärpänen. :D
Enigeis, mie silti tykkään biisistä, pistää mukavasti liikettä
ja tätä tuli kuunneltua ahkeraan pyörälenkeillä,
anto mukavasti energiaa puskea eteenpäin.

5. We Are Not Alone

Tääki oli vähä täytebiisi,
mut hesus ku kuulin niin paljon vanhaa tuttua
Stratoa tässä biisissä.
Intron oon kuullu jossai, ekan säkeistönki oon kuullu
sit loput oli paloja tuolta ja täältä biisistä.
Random biisi joka oli täynnä kaikkea kivaa nostalgiaa.

6. Frozen In Time

Kertoo yhestä historian pahimmista luonnonkatastrofeista:
Vesuviuksen purkauksesta ja Pompejin hautautumisesta.
Biisi oli omasta mielestä aika perus,
vaikka oli massiivisia kohtia biisin aikana,
mut yllätyin Kotiksen loppukiekasuista biisin lopussa,
mie siis luulin ettei Kotis pysty moisiin enää.
Mukava ylläri.

7. World On Fire

Tässä o biisi, joka vakuutti miut et nyt o suattaa tulla kunnon julkasu.
Tää vaa toimii!
Biisihä kertoo ilmastonmuutoksesta,
enne ku sain tietää moisesta
nii miul oli vähä eri mielikuvat mistä biisi kertoo,
nyt noita lyriikoita lukeneena, oha se aika selvä.
Tää on vaa jotenki apocalyptisen pirteä biisi
ja voimakas.
Vähä ku Feeniks-lintu nousis tuhkista, nii siks on hämmennys,
et tää onki " Sos, pelastakaa ilmasto". :D

8. Glory Days

Aijaijaijaijai! *taputtaa pienesti*
Tälle sytyin heti ensikuulemalta ja toi kitarariffi ja basaripoljento,
siis kaikki on niin oikein tässä biisissä.
Laulut ja kuorot erittäin ebinejä, siis mie jo rupesin vetää kertsiin
omia stemmalauluja, jotka olis voinu sopia toho pirun hyvin.
Tulee niin mieleen Speed Of Lightit, Father Timet, mitäs näitä muita oli?
Against The Windit, Rebelit jne. nimeä itte.
Sitä ihanaa vanhan kunnon Power Metallia ysäriltä,
Tän jos sais joskus kuulla livenä, tuol Lutakon keikalla ei valitettavasti tullu.
Pistäkää jätkät settilistalle, tää toimis livenä.

9. Breakaway

Erittäin hämy, ku ensi antaa ymmärtää et tässä o levyn slovari,
mut sit yllättäin biisi kasvo massiiviseks "slovariks".
Oletin siis et olis tullu joku Forever tai When Mountais Fall tyylinen seuraavaks,
mut tulikin tyyliltä Liberty.
Sanotaan et iha jees, tykkäsin kyl kertsistä.

10. Before The Fall

Mmmmm, mäni aika samaan Demandin kanssa,
mut hyvät kuviot oli biisissä silti.
Tääki yritti kovasti kyl vakuutella.

11. Voice Of Thunder

Voice Of Thunder tuntu nimenä jo kauheen kliseiseltä
ja seki hämäs alullaan et onko tämä sittenki slovari
vai samanlainen massiivinen niin ku Breakaway.
Tästä tuli kyl mieleen kaikki Stratojen massiiviset pitkät biisit.
Vaikuttava oli, mut ehkä semmone perus tarttumapinta uupui omalla kohalla.
Semmosta perusmassiivista Stratoa kuitenkin.

Siis ah, voin sanoa et sinkkulohkasut ei valehellu,
Stratot on päässy takasin oikealle polulle Power Metal -soundien maailmassa
ja biisien kokonaisuuksissa.
Se mitä biiseistä löyty nii hyvin tyypilliset "kuorot",
mitkä kuuluu oikeestaan Power Metal musiikkiin,
nää o vaa paremmat mitä aikasemmilla "Timo Tolkittomilla levyillä".
(oletan et on syntikan äänivalikosta valittu tyypillinen "angel choir"?)
Tykkäsin erityisesti tuosta nostalgisesta soundista,
mikä kuulu joka biisissä, se oli ehkä hienointa.
Joku varmaa tulee kohta mussuttaa, et "nehä vaa kierrätti biisejänsä",
nii mut ne kierrätti näitä sillei, ettei se ole suora kopio vanhasta biisistä,
otti sen ajan hengen siitä lähinnä.
On eri asia ottaa joku vaikute, ku ottaa suoraan nuotit/soinnut.
Jätkät itekki sanonu, et ne teki sitä mikä toimii
ja se toimi, vaikka se oliski ollu vähä kliseinen.
Loppuun:
Jos yhessä säveltäminen ja tekeminen on se avain,
nii suosittelen bändille tätä työskentelytapaa jatkossakin.
Aivan mahtava kokonaisuus kaiken kaikkiaan tää levy,
tätä tykkää kuunnella mieluusti
ja oli mukava nähä bändi omalla keikalla pitkästä aikaa,
ku viimeks näin vaa pikaseen John Smith Rock Frozenissa.
Keikkaraportti on tuloillaan.

Stereo Terror (Saarihelvetti- jatkot) @ Yo-talo Tampere 6.8.2022

 

Kyl piti hiukan kuumotella tämän kanssa, et mitenkä käypi ja pääsenkö lähtemään,
Saarihelvettiin ei ois muutenkaa olluna varaa
(Combichrist olis kiinnostanu todella paljon, mut no can do),
mut jatkoille oli naurettavan halpa sisäänpääsy, 
et päätin lähtä kun varmistuin bussilippujen ostosta.
Koko päivän sai valmistautua Stereo Terrorin keikalle
ja siinä sitte viimesellä bussillä kohti Tamperetta täydessä tällingissä,
perille päästyä alko sit haaste et mitä söisi 
ja missä vois olla hetken suojassa kovin sateiselta näyttävältä keliltä:
Päädyin Subiin syömään kanasalaatin, hitaasti. :D
Tihkusateen nähdessä, oli kuitenki pakko päästä lähemmäks Yo-taloa
ja katsoin mapsista löytyisikö pubeja likeltä,
meinasin ensin Heidi's Bier Baria, mut olikin rakennuksen toisella puolella
joten lähin oli Bar K-niminen mesta,
aika kiva tunnelma siellä juoden yhtä siideriä odotellessa ovien aukasua
ja katselin myös MoonTV:n striimiä tapahtumasta,
jossa velmieski oli mukana.

Nopeaa kipitystä oville, kun kello löi
ja juuri sopivasti portsariki aukas oven
toivottaen odottajat tervetulleiksi, eiku sisälle äkkiä palentumasta
ja istuen pöydän äärelle hetkeksi.
Luulin tosiaan soiton alkavan about samantein,
mut ei siinä sai kyllä odotella enne ku soitto alko,
tietty jengiä piti saada ensi tupa täyteen.
Saana ja hänen hollantilainen kaverinsa oli saapunu paikalle saaresta,
joten lähin moikkaa heitä,
saaden samalla taidonnäytteen pisimmästä suomen kielen lauseesta,
minkä oon koskaan kuullu ulkomaalasen suusta.
Pakko antaa riispektit!
Tuli viel niin hyvin, et tuntu ettei hällä ollu mitään vaikeuksia.
DJ:t viimein saapui tiskin taakse ja eiku bailut pystyyn!
Muistatte varmaa kui paljon hehkutin tätä NW:n keikkaraportissa?
Hehkutan edelleen ja jännä et miehä en oo mikää tanssi-immeinen loppupeleissä,
mut oon tyyliin Babymetalin myötä innostunu tämmösestäkin
(Vai olisko Huoratron ollu ensivaikuttaja? En oo iha varma),
tosin tullu kuunneltua paljon industrialia, teknoa, discoa, rave jne.
missä on biittiä ja se o välillä herättäny bailumoden piälle,
tyyli o sit enempi "Svengaa ku hirvi". :D
Viimeks tosiaan oli olo, ku olis kotonaan, oikeassa paikassa.
Luulen et se johtuu siitä, et miu elämässä oli kuitenki tämmönen cybergoth-tyylinen bailuimmeinen
joka valitettavasti kasvattaa horsmaa mullan alla.
Ehkä se on sitä, nuorena tykkäsin hänen pippaloista ja illanvietoista todella paljon,
kun oli samanlaisten joukossa,
on miul edelleenki samanhenkisiä ja tuntuu et pikkuhiljaa niitä tulee vähä lisääkin
varsinki Stereo Terrorin myötä.
Vaikka ei tuntis ketään, nii tuntuu et on siel totaali Children Of The Dark -osastolla
muitten yhtä synkkämielisten kanssa.
Ilta ei kuitenkaan ilman ikäviä tilanteita selvinnyt mm.
vieressä ollut humalainen mieshenkilö meinas napata miu käsilaukun!
Mie nappaan laukusta rivakasti kii ja huudan hälle:
"Elä vittu koske miu käslaukkuun!"
En tiiä oliko tullut erehys hänelle vai mikä ihme se oli,
mut oli kyl vitun hämärä tilanne!
Onneks se jätkä häipy sitte jonneki mahollisimman kauas, enkä nähny enää koko illan aikana.
Tähän väliin voisin myös kiittää Saanaa suojeliuksesta,
enempöö tätä avaamatta, sanon vaa et oli tosi ihana huomata,
et turvallisia ihmisiä oli lähellä. ♥
Ei muistella ikäviä, en muistellu tuollonkaa ku pääsi taas biitin tahtiin
mm. Letkajenkkaa Vodkan tahtiin,
Eisenfunkin aikana näytti mieshenkilö yleisöstä hienot tanssimovet
ja yhen spiikin aikana kysyin huutaen: "Saisko vähä Hentaita?",
Saku tais vähä puota kyssästä ja sit tarkensin äkkiä et Hentai Samurai, ku hää mietti ääneen
et tarkotetaanko biisiä vai mitä tällä hentailla. :'D
Henkka sitte "härnäsi" soittamalla vähä kyseisen kappaleen intron pätkiä
ja ite rupesin anime-tyttöilee aina ku kuulin niitä.
Saku lopulta totes, et "Mikä jottei laitetaas pitkästä aikaa Nightstopia"
ja sieltä se biisi sitte raikas ja pääsin heittää movet biisin tahissa,
huusin heille kiitokset kappaleen päätteeks.
Seppo Rätyn huutaminen kuorossa oli kyl kanssa semmone hetki,
et porukka oli odotellu koska sais lahtelaista happodiscoa kehiin
ja kyllä siinä melkei loppuillasta viimein saatiin.
Voin sanoa et Eisenfunkin lisäks on toi Business City kyl melkosta tavaraa. :D
Siinä bilettämisen yhteydessä, ihmettelin et kukaha hiplaileepi kovin tuttavallisesti
ja käännyn kattomaan silmät tapittaen Anttia,
joka oliki ilmestyny todella huomaamatta taakse.
Kyllähä mie siis tiesin herran olevan Saarihelvetissä,
mut enhä mie arvanu et jatkoilleki päätyis!
Kyl siinä halit ja kuulumiset vaihettiin, enne ku hää lähti jatkamaan omassa seurassa iltaansa.
Sai siinä myös kokeilla kuinka rastalisäke pysyy piässä,
ku Lamb Of Godin tahtiin moshas ja myös Scum Of The Earthin Dance MotherFuckerin tahdissa,
saatoin ehkä tehdä paljon tilaa ympärille ku sainki pyöritettyä tukkaani,
ilma et se irtosi piästä. :'D
Hyvin pysy!
Stereo Terrorin All In The Mixejä saatiin kuulla ja jopa uus kappale,
jonka musavideoon tarvittas vapaaehtoisia!
Hitto vieköön vaa, suattaa olla vaa vähä tiukkaa tuo siirtyminen tällä taloudella,
kiinnostas kovasti.
Biisi btw oli tosi tykki, tykkäsin.
Cover versio Mortal Kombatista oisin kaivannu viel (en ole varma tuliko sitä ja missasin?),
mut liian myöhään tajusin ettei sitä ole viel tullu, ku välissä tuli käytyä muualla,
nii ei kuullu ku basson jytinän.
Illan päätti Careless Whisperin sulosoinnut ja niin oli discot päättyny.

Siinä hengailtiin Saanan ja hänen kaverinsa kanssa viel tovi sisällä,
ku pysty viel, hyö tosin ootteli et pääsisivät sanomaan heipat
ja ottamaan kuvia Stereo Terrorin kanssa.
Antille huikkasin heipat viel enne ku lähti jatkamaan matkaa.
Siinä odotellessa ja ku Henkka saapui paikalle,
pääsin kiittämään Hentaista
ja vaa sano et "Eipä mitiä, se oli just sopivasti hollilla listalla nii mikäpä siinä soittaen.",
Sakun saapuessa paikalle, hää päättikin yllättää ja halasi miutakin siinä muitten neitokaisten jälkeen,
olin sillei:
!!!!! "Auttakaa stna!" ♥
(Tämmönen on yleensä tapahtunu Kinnusten kaksosten kanssa,
ku hyö tapaa Kalevi Kiviniemen ja Kaleviki halaa minnuu siinä,
vaikka ei ole tarvetta xD )
Sakuaki kiitin hentaista kikattaen, joka mumisi jotain, et "ei puhuta siitä".
Saana huomasi jälkikäteen et Saku oli jättäny myös
kasvomaskin jämätki poskelle minnuu halatessa. :'D
Saana ja kaverinsa lähtivät majapaikkaan, itte lähin juna-asemalle istuskelemaan
ettei kylmässä tarvinu kykkiä.
Oli kyl melkosen pitkät tunnit tönöttää
ja lopulta siirryin skuutilla (jalat oli aivan paskana, askel ei kantanu kengissä)
bussiaseman likelle loppuajaksi.
Bussissa sit nukuin melkei koko matkan
ja taas jälleen kerran skuutilla nopeata kotio
sammuen sänkyyn ku oli saanu korsetit ym. härpäkkeet pois piältä.

Nuo kaks naamakuvaa välissä, nii voisin niistä sanoa, et on taas pieni immeinen iloinen.
Voisin vetää kunnon vuodatukset siitä,
kui tärkeitä keikat on miulle, mut oon tainnu tehä sen muutamaan otteeseen,
joten ehkä sanon näin:
Mielenterveyttä parhaimmillaan, no doubt.
Jos joku viel sanoo et rahojen tuhlaaminen keikkoihin on tyhmän touhua,
nii ime persettä.
Mielummin keikat ku huumeet tai syrjäytyminen,
valintojen maailma sanotaan.

Kiitos seuralle ja tutuille!
Kiitos Stereo Terror taas hikisestä discosta,
oli iha pakko laittaa paita tilaukseen, en voinu jättää enää oottamaan.
Oon vaa niin rakastunu tähä "mielentilaan" missä voi mennä musiikin flowssa,
oli se sitte Scooteria tai Blutengelia, lahtelaista happodiscoa tai jaappanihenkistä Synthwavea.