Enpä ois arvannu tämän reissun muuttuvan näin jännäks,
mitä seuraavaks aion kertoa.
Noh, Kamppiin päästyä, haettua jotain pientä evästä
ja sen jälkeen Tavastialle,
mut siellä ei ollukaa tuttuja paikalla,
oletin et Juuso, Saana ja heijä kaveri Jere olis ollu jo jonottelemassa.
Olivatki syömässä lähellä kuitenki.
Siinä venatessa, nurkan takaa tulee pari miestä,
joista toinen tokaisee nauraen "Stanleyn Paul se siinä, hieno maski!"
hämilläni hymyilen takasin,
kunnes rupesin kuuntelee miehen ääntä sillei:
"Hetkinen.... Vittu, hetkinen?!"
Se tunne ku keräilet ihtiäs tajuten kuka siinä juttelee muitten Lordi fanien kanssa:
SE OLI ITSE LORDI.
Siviilinä!
Ja se ol PIÄN äijä!
Tuijotin siinä epäuskoisena yrittäen jotain sanoa,
mut mie jäädyin täysin,
tää tilanne ol niin outo ku sie oikei purskahtelet fanityttöilyä,
mut samalla siu pittee kunnioittaa herran salaista identiteettiä.
Nii miten sie tässä toimit?
Ei miul oo tämmösiä naamion takana olevia bändejä muita ku Lordi,
jonki tason seurannassa.
Joten, jäin vaa tuijottelee ja laittelin Juusolle ja Saanalle viestiä,
et tulukee jo ku oon iha jännät housussa tiällä. :D
Siis millä todennäkösyydellä sie tapaat Lordin siviilinä?
Mie siis en voinu arvata tätä,
et mie saisin tämmösen mahiksen oikeesti.
Toisena oli sitte Lordin kalustoon kuuluva,
Ralph Ruiz, tuttavien kesken Nosferuiiiiiiz.
Siinäki vaa tuijottelin ja kuuntelin herran hassutuksia ku puheli muille siinä.
Äijä on tyyliin jokapaikanhöylä ja sit samalla taitava käyttämään ääntään,
se kuulostaa just jostai jenkkielokuvan radio-ohjelman juontajalta.
Käsittämätön äijä ja helvetin hauska viel.
Lopulta Juuso, Saana ja Jere saapuivat paikalle,
et sain siinä kerättyä itteni
ja samalla kerroin kuinka olin kuullu Juuson äänen yllättäin,
ku Lordi höpötteli.
Juusoha on omien sanojensa mukaan hänen äpärälapsensa. :D
Ite sanoisin et Lordi ja Juuso on fuusioitunut.
Luulin siinä jonottaessa ettei tämän enempöö itse Lordia näe,
nii ei mitä, ravasko se ovesta tyylii 3-4 kertaa
ja lopulta päätin esittäytyä Stanley Paulina kertoen tykänneeni kirjasta
ja varsinki nauraneeni kohdalle, missä hänen suu ja aivot tykkää tulisesta,
mut maha ja perse eivät tykkää.
"Nii-i ku se o fakta, ei se mikää vitsi ole." oli Lordin toteamus asiaan.
Ovien aukasuun valmistautuessa
ja viimeinki sisälle, ku tuo Helsinki o kelinsä puolesta sillei lämmin,
mut sit jäätävän kylmä jos merituuli päättää heittää vähä vettä myllyyn.
Kyllä, tosin pidempi jonotus mut eipä tuol paleltanu ku viimesillä tunneilla enemmä.
Eturivin paikka saatu vaikka ensi vähä tuntu,
et mitehä tiällä käypi ja aiheutin hiukan jännitystä itelleni,
mut iha turhaan ku ei ollu onneks katastrofin aineksia ilmassa.
Nii ja loppuunmyyty!
Mie yllätyin, ku siis parisen vuotta sitten Tampereen Olympiaha ei ollu loppuunmyyty,
mut ilmeisesti jengii kiinnosti tarpeeksi,
et Tavastia sai kunnian laittaa "loppuunmyyty" kyltit oviin.
Lämppäri, mmmmm, no, mmmmm.
Rabbit Cult.
Edelleenki yritän miettiä, et mikä ihme tämä oli.
Joo, pupumetallia heijä mukaansa,
mut mistä tuo kaikki aines on peräisin.
Japani kulttuuria selkeesti miksattuna Suomi meininkiin,
siis sanoinki jo paikan päällä,
et tältä varmaa näyttäisi ja kuulostaisi Suomi Anime jos semmone genre olis olemassa.
Vertailin jo Maustetyttöihin iha vaa kokoonpanon pohjalta
eli kaks jäsentä ja kaksi ns. pääsoitinta, näillä oli käytössä kantele
ja rummut plus kitara yhessä biisissä.
Kanteletta soittava laulo puhtailla ja örinöillä,
josta taas tuli mieleen... .Täää, perhana...
*Lähtee ettii googlesta*
Emilie Autumn! Ilma sitä goottikabaree tyyliä.
Tää oli niin outo, etten osaa sanoa juuta enkä jaata,
mut täydet pisteet siitä et lämppäri ja pääesiintyjä sai aikaseks täydellisen esiintyjä yhistelmän.
Tässä o selkeesti raksuttanu todella hyvin,
ku ensi pupuja lavalla ja sit mörköjä, paras ikinä.
Näin osuvaa lämppäri+pääesiintyjä comboa en oo kokenu aiemmin.
Mitä opin pupuilta?
No sen et nännit o kauheen vaarallisia.
Viimein lähti intro, nimittäin God Of Thunderin intro,
hetken kuunneltua totesin et "Ai se o tää biisi"
ja en tiiä missä ihmeessä oisin tämän biisin kuullu aiemmin.
Omasta mielestä en ole koskaan kuullu tätä ku Kissin musa ei ole itelle niin tuttua,
ellei sniikisti ole vain vilahtanu tilanne ohi, mut korvamuisti tunnistaa het.
Ekana biisinä lähti uunituoreelta Limited Deadition albumilta
Legends Are Made Of Clichés,
jonka intro kuulosti etäisesti tutulle.
Epäiltiin Lordin versioks Halloween tunnarista,
kun taas ite olin varma et kuulostaa Paradise Lostin Just Say Wordsin introlle,
ainaki hyvin samankaltaselle goottivivahteiselle.
Uutta albumia ehin kuuntelee kotona enne lähtöä
ja noh, se oli perus Lordia, mitä siis Lordi osaa tehä.
Ei se sysipaska ollu, mut semmone perushyvä.
Settilista oli koottu Lordin sanoin "sudenkuopista"
eli setissä oli biisejä joita on tyylii vedetty vuonna kivi
tai ekaa kertaa ikinä.
Itelle tähä asti olleet settilistat o ollu hyvin vaihtuvia,
koska noh, Lordin keikat o viel yhen käen sormella laskettavissa
ja niittenki välille mahtuu muutama vuos enne ku päässy seuraavalle keikalle.
Joten tää oli itelle taas settilista mistä ei osannu odottaa mitä sisälti hittien lisäks,
plus albumeja on nykyään 19 kappaletta,
nii en pysty millään muistaa kaikkia kappaleita.
Manan rumpusoolo oli kyl hieno, veti Ritari Ässän tunnarin tahtiin.
Soittivat myös The Riffin, mut miul ei oo mitään muistikuvaa siitä kohasta
ja se häiritsee todenteolla,
kyl mie muistan Beast Of Both Worldsin ja Girl In A Suitcasen,
mut Riffi hävis täysin päästä.
Tähä väliin voisin naureskella Lordin spiikeille jälleen kerran,
hänellä ku kuulema on huono muisti omien lyriikoitten muistamisessa,
juurikin ne sudenkuopat,
nii hänellä oli hieno analoginen lyriikkasysteemi jota hoiti Tomppa niminen stagehand,
joka hoiti käsin "ohjelmapäivityksen". :D
Siitä sai kyl hyviä nauruja, jopa päivitys tuli nopeammin keikan aikana.
Toisena mikä oli vaa puhasta nerokkuutta liittyen Hellizabeth biisiin,
introssa on muistaakseni pari taukoa lainien välillä,
enne ku biisi itse käynnistyy
ja siitä voi jeesus, aivan mahtava et tyypit veti sen semmosena
"Noni kuinkas tämä biisi lähtee täällä Helsingissä, ku Mansessa vähä tuli sudenkuoppia."
Pakko on laittaa video, joka löytyi Youtubesta tuon alun kera. :D
Siis toi "illan viimeinen sudenkuoppa ja se on syvä saatana." heitto sai huutistelemaa iha tosissaan.
aina ei välttis tarvii olla vakavaa touhu
ja Lordi kyl osaa ton hassuttelun vitseineen,
vaikka hää korostaakin ettei tämä ollu vitsi. :D
Koneen ja Hiisin supporttaaminen on vaa niin hulvatonta
ja "onnistumisen tunteet".
Mie nauran tälläki hetkellä tolle, ku kattelen kertauksena tuota.
Samalla, kun biisi eteni Ralph tulee lavalle musavideon "Aavedata" tyyppinä
ja verhon takaa tulee Hellizabeth- nukke.
Huom. musavideossa on selkee jump scare kohtaus,
jonka takia jouduin laittaa kädet silmille ku tajusin mitä tulee seuraavaks,
joten luulin tämän live version pysyvän verhon luona.
Paskanvitut.
Sehä ponkas lavan läpi eturiviä pelottelee
ja miu suusta vaistomaisesti pääs "Huisaatana!".
Tämmöstä en oo kokenu aiemmin Lordin keikalla,
kaikki tapot ja keihästykset ym. oon kyl nähny,
mut tää oli uutta.
Koneen ja Hiiden soolot oli kans hienoi, varsinki Hiiden
ku Ralphin haaruksista ponnahti joku terävähampainen kyrp- siis suomato.
(Harmillisesti oma kuvakulma oli hankala, joten soolot jäi kuvaamatta suosiolla.)
Loppusetissä tosiaan oli Blood Red Sandman,
Devil Is A Loser, Would You Love A Monsterman,
biisien aikana näytin Hiisille pieni sydän merkkiä,
joho hää vastas samalla merkillä,
mut ku näytin tuota samaa merkkiä Koneelle,
hää anto plekun käteen.
Hetken tuijotin saamaani sillei: ".... Okeih, kelpaa.",
en odottanu todellakaan saavani muita aarteita tältä illalta.
Vikana biisinä tietysti Hard Rock Hallelujah,
jonka aikana lavalle tuli Erika Vikman.
Itse en tästä meneillä olevasta Euroviisu hömpästä oikein välitä,
joten tuntu lähinnä et tännekö tätäki piti työntää.
Mut joo ei siitä sen.
Keikan loputtua annoin Annikalle kassin,
jossa oli oma kappale Lordi kirjasta.
Annika oli onnistunu saamaan M&G lipun
ja valmistui siihen muitten onnekkaiden kanssa.
Itekki mietin tuota mahollisuutta,
mut harmillisesti halvin M&G myytiin loppuun
ja jäljelle jäi kallein, joka sisälti spessu Lordi paidan ainaki,
ei ollu kovin vörttiä maksaa niin kovaa hintaa
joten jäin ilman.
Eikä se oikeestaan haitannut,
ku näin Lordin enne ovien aukasua
ja luulin et jengiä tyyliin ajetaan pihalle M&G:n ajaksi,
mut tilaan rakennettiin M&G paikka, niin et aidat kuitenki esti hiukan
ja kuitenki pystyttiin kattoo vierestä meininkiä,
ku bändi poseeras fanien kanssa ja jakoi nimmareita.
Jännä ratkasu pakko sanoo.
Viimein Annika tuli fanityttötärinöissään M&G:stä
ja mie omistin sillä hetkellä Lordi kirjan nimmareilla!
Kiitos Annika viel kerran,
et hommasit nimmarit kirjaan. ♥
Hengailun jälkeen lähettiin ettimään Juuson, Saanan ja Jeren kera
kyytiämme parkkihallista
ja nii päästiin etenemään kohti Jyväskylää.
Ei voi muuta sanoo etten odottanu todellakaan
tämän keikan olevan täynnä ylläreitä
ja hupia varsinki.
Oon lähemmäs parisataa keikkaa nähny,
mut tää oli jotain aivan erityislaatuista,
varsinki ku sain harvinaisen tilaisuuden nähä itse mr. Lordin.
Seuraavat keikat, mmm, jos hyvin käy nii Korpiklaani,
iha vaa moikatakseen Samulia pitkästä aikaa
ja luultavasti myös Business City,
jonka oon missanu niin monta kertaa samoissa tapahtumissa,
et aika korjata se vääryys.
Seuraavaan kertaan.
Settilista
Legends Are Made Of Clichés
Girls Go Chopping
Who's Your Daddy?
Beast Of Both Worlds
The Riff
Girl In A Suitcase
Syntax Terror
Call Of The Wedding
Retropolis
Hellizabeth
Blood Red Sandman
Devil Is A Loser
Would You Love A Monsterman?
Hard Rock Hallelujah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.