Cradle Of Filth @ Tavastia Helsinki 18.2.2024

 

La melkei samoilla silmillä kohti Helsinkiä,
jossa sain sen päivän huilia enne sunnuntain Cradle Of Filthin keikkaa.
Pelkäsin et olis ollu enemmä pakkasta, mut ei onneks ollu kauheen paha,
mut paikallaan seistessä Kampin läheisyydessä kyl pisti paleltamaan pikkuhiljaa.
Paikalle saavuttua näin ison keikkabussin parkissa
ja työntekijöitä roudaamassa ovesta tavaraa sisälle.
Plus pari jonottajaa enne minua,
miu jälkeen tuli pari kpl vielä jonottelemaan.
Siinä sitte jutustellessa muitten kanssa, et olivatko enempi Wednesday 13:n vai Filthin perään.
Harmittelen jo etukäteen,
ku oli haaveena saada Wednesdayn Fang Bang kansilehtiseen nimmarit hältä,
mut miestä ei näkyny kertaakaan kulkevan ovista,
Danin näin kyl livahtavan, mut se oli kyl todellakin livahdus.
(Johtuen varmaa M&G:stä joita heil oli myynnissä molemmilla)
Tajusin vaa siinä jonon ekojen kanssa jutellessa,
et olisin voinut hankkia Filthin ja Wed 13 nimmarit M&G tyyppien kautta,
antaen vaa kansilehtiset heidän mukaan nimmaroitavaksi,
mut olin kai asennoitunu liikaa siihe et näkisin itse heidät.
No mut aina ei voi onnistua.

Ylen poppoota kävi haastattelemassa sisällä
ja tulivat myöhemmin kyselemään et olisiko haastattelun poikasta mahdollista saada,
no mie suostuin,
koska miksei synttäripäivänä vois olla haastattelussa.
Aina voisi keksiä parempaa sanottavaa, mut voi vitsi kun kysytään
jotain yksinkertaista, nii totta kai haluaa keksiä muutakin ku "se o hyvä",
joten aivan jäätävä aivotiltti iskee ku yrittää kaivaa niitä asioita,
jotka o saanu miut tykkäämään bändistä.

Alla linkki kyseiseen haastikseen:


https://yle.fi/a/74-20075298


Myöhemmin Filthin synisti Zoe tulee nurkan takaa ja pysähtyy kohille kysyen,
"Eikös siulla ole synttärit tänään?"
Hämmentyneenä vastaan kyllä ja hää onnittelee kätellen kertoen mistä oli saanu kuulla,
mänin vaa niin puihi etten osannu rekistöröidä puhetta,
mut kaverini Tiina oli vinkannu hälle asiasta.
Kiitos Tiina. ♥
Tuli tosi mukava mieli ja ei millään olis malttanu enää odotella et pääsis ineen,
lopulta päästiin narikoitten kautta eturiviin todella nätisti ja smoothisti.
Olin luullu et lämppäreitä olisi vain kaksi,
mut niitä oliki kolme ja ekana oli hyvin mystinen ilmestys ku Drift.
En voinu ku virnuilla ja hihittää hiljaa katellessa lavalla ollutta bändiä
ja olla koko keikan ajan et mitä vittua.
Bändin jäsenistä kukaan ei puhua pukahtanu koko aikana
ja musiikki, voi elämä, en päässy perille mitä ihmettä se oli.
Asuistaki tuli mieleen ne pienet armeijaukot, joilla ainaki jotkut pojat o leikkiny aikoinaan
ja ainaki snaipannu ilmakiväärillä paskaks.
Nauroin ehkä eniten laulajan käsivarsikiipparille, joka näytti meijä
porukoitten vanhalta Yamahalta ilman "slide vartta"
Keikan loputtua tuli kyl helpotuksen huokaus
ja en ollu varma et onko seuraava bändi yhtää sen parempi vai ei
eli Sick N' Beautiful.

Musiikki mmmmmmm, en osaa sanoa juuta enkä jaata,
mut asut ja vihreenä hohtavat tissit.
Kyllä.
Jos en iha hirveesti valehtele, nii oli eka bändi miul jossa on naisrumpali,
ittellä painottuu niin paljon miesvaltasiin bändeihi, joissa osassa on naislaulaja,
joten oli kiinnostavaa seurata.
Tosiaan laulaja veti päälleen mystisen papittaren kaavulta näyttävän asun
ja se silmällä varustettu kirja, haluan kuulla mikä tarina tässä oli.
Kirja oli hieno, olisin ottanu itelleni.
Meininki oli hyvä tällä bändillä, joten ansaitsi miulta pienet taputukset,
oli tää sentää vähä paremmin ku eka bändi sentään.
Keikan jälkeen rumpali kehu miu piikkirintaliivejä
ja huomasin et hällä oli iha samanlaiset päällänsä! :D
Mätsäs totaalisesti.

Kyl tässä loppuun asti mietti, et kumpi oli isommassa hypessä
ja myönnän et Wednesday 13 näkeminen ekaa kertaa ikinä oli se miu isoin hype.
Filthin keikka semmosenaan ois männy ehkä
"Jee näen taas uudestaan, sentää vähä nopeammin ku vasta muutaman vuoden päästä".
Enigeis, Wednesdayn näkeminen oli ku näkis satuhahmon ekaa kertaa,
muutenki näen aika vähän tämän kaltasia artisteja elämäni aikana
ja onha noita amerikkalaisia bändejä/artisteja joita kuuntelen,
mut ne o vähä ku jääny näkemättä syystä ja toisesta.
Evanescence oli viimesin iso minkä nähny.
Oon varmasti jossai festareilla odotellessa toista bändiä nähny tyyliin,
mut semmone mitä itte hypetän täysillä.
Wednesday on ollu miu mukana nuoruudesta asti,
nii siksipä juuri tää oli itelle niin nostalginen hetki,
sama tunnelma oli sillo ku näin Aerosmithin ekaa kertaa.
Murderdollsia oon kyl jonki verra kuunnellu,
mut se ei sillo aikoinaan lähteny nii kovaa ku Wedin oma soolotuotanto,
sinällään vähä harmittaa et keskityttiin Murderdollsiin mut syy oli hyvä tietty,
ku muisteltiin edesmenneitä muusikoita:
Joey Jordison
ja Alexi Laiho sai "muistopuheen" keikan aikana.
Jos plänit ois männy toisin, nii hää olis ollu myös Murderdollsissa,
aika hurjaa ja tämmöstä en muista kuulleeni mistään.
Wed kertoi myös yhestä lämppärikeikasta Suomessa Iron Maidenin kanssa
ja ei ollu yleisö kauheesti tykänny bändistä.
Olin vähä pahoillani heidän kohtelusta, mut onneks tämä lämppärikeikka oli pikkasen lämpösempi
ja toivottu viel!
Musiikki, no niin ku yks jonossa ollut totesi: Mukavia rallatuksia
ja sanoitukset oli just hyvin simppeleitä ja kieroja samalla.
Vähä ku Lordin sanotukset, mut nää puhuu suorempaan
ja ne o hauskoja todellakin.
En olis uskonu et tämä uppois näin hyvin,
biiseihi o helppo männä mukaan, vaikka ei iha sanasta sanaa osaiskaa laulaa.
Wedin energia, ah, aivan mahtavan siistiä nähä et vaikka ikää olis nii turpaan vaa,
sain siinä myös osani ku Die My Briden aikana näytin käsillä sydäntä ja hää osotti keskelle,
lähentyen koko ajan sormien kanssa.
Sain myös hetkeni pitää häntä käestä ku hää kyykkäsi alemmas laulelemaan.
Hihihihiii! ♥
En vaa muista minkä biisin aikana tuon teki mut kuitenki, ah.
Kuultiin myös Billy Idolin White Wedding
ja korvamadoksi jäi vika biisi I love To Say Fuck.
Kovasti viel yritin viittoilla tussin ja kansilehtisen kanssa, et saisko nimmarin,
mut porukka lähti lavalta pois,
vieressä ollut ulkomaalanen naishenkilö sanoi toiveikkaasti et
"Elä luovuta, voivat olla merkkarissa käymässä".
Se oli aika aaww, mut totesin hiljaa itekseni et ei välttämättä ole,
menevät varmaa jatkoille heti ku pääsevät,
mutta lohdutukseksi sain SETTILISTAN!
Se jos mikä piristi lopulta. ♥
Ei enää niin paljo harmita et nimmarit missas, mut et ekalta keikalta saa settilistan.

Tässä kohtaa tuntu et oli aika männy tosi nopeesti,
johtuen varmaa et oli nii monta esiintyjää enne pääesiintyjää,
et semmosta jäätävän pitkää taukoa ei ollut oikeestaan missään kohtaa
ja lopulta päästiin Cradle Of Filthin pariin,
joka alotti keikan uuden albumin introlla ja sen perään Existential Terror,
en oo uudempaa materiaalia kuunnellu,
oon tosi pahasti jämähtäny jonneki Thornography aikoihin
ja siitä seuraava levy oli vähä semmone "Häh?" kokemus,
nii en oo pahemmin perehtyny uusiin tuotoksiin,
kuuntelen tyyliin läpi ja ei oo napannu.
Pitäs varmaa vetää kierros taas, ku noitä levyjä on nyt 13
ja Filth julkasee 14 albumin tässä lähivuosia.
Asiaan on vaikuttanu seki, et Danin laulut o vähä kökön kuuloset levyllä,
mut livenä kuulostaa tosi hyvälle,
vaikka oon pelänny miten herran äänelle oikein käy ikääntyessä.
(No hää aina sanoo olevansa 21 vai 25v., ikuinen vampyyri)
Vähä harmitti ku oli niin paljon kuvaajia turvavälikössä,
et esim. omalle kohalle osu iso äijä jonka takaa just ja just näki,
muutenki näytti tosi ahtaalta kuvaajien siirtyessä ja touhutessa,
et olisko riittäny et vaikka 2-3 kuvaajaa kolmen biisin ajaks.
Tämän takia esim. Saffron's Curse,
jonka kuulin ekaa kertaa ikinä livenä mäni vähä ohi ku jouduin varomaan
taaksepäin nojaavia kuvaajia,
enkä voinu nauttia biisistä rauhassa.
Siitä huolimatta, mie mänin totaaliseen koomaan tajutessa mikä biisi sillei:
"Ei voi olla todellista kuulenko mie tän oikeesti livenä,
biisin mitä oon kuunnellu iha helvetin paljon?!"
Nyt ku tossa vertailin kolmen keikan settilistoja missä oon ollu,
nii voi juku miehä kuulin ekaa aika montaki biisiä ekaa kertaa livenä!
Siis miulle kävi nyt sama efekti ku Poisonblackin kanssa,
et oon kuunnellu niin paljon jotai tiettyä biisiä
etten oo ollu varma oonko kuullu livenä vai en,
vaikka aika varmasti en ole kuullu. :D
Dusk And Her Embracen kuulin iha ekaa kertaa,
mut mikä tuli Born In A Burial Gownin jälkeen oli kyl iso shokki
ja siitä olin satavarma etten ollu kuullu livenä aiemmin,
plus tuli aivan jäätävä nostalgiaryöppy,
Damnation And A Day levyn intro ja sen perään The Promise Of Fever!
*Fanityttösekoamiskohtaus* ♥
Midianin lisäks paras levy ja paras biisicombo näin sanotusti,
en perkele kestä.
Tässä huomaa miks on välillä hyvä nähä bändiä harvakseltaan,
mut toinen ongelma o se et haluan nähä viel enemmä tätä bändiä. :D
On kuitenki hiton siistiä saada näitä innostumisia, ku siu lemppari soitetaan livenä,
plus et siel o jotai muuta ku ne tutut ikivihreet keikasta toiseen.
Harmittaa vähä et festarisettilistalla oli Gilded Cunt, mut se ei yltäny tälle keikalle,
oisin nii halunnu sen uudestaan.
Keikalla pääsin koskee kitaristi Marekin kitaraa pikkasen ku tarjos kosketeltavaks,
muuta ei valitettavasti sit irronnu, settilistaa hapuilin mut neki kaikki män muihin suuntiin.
Loppuun tietysti Her Ghost In The Fog
ja From The Cradle To Enslave,
joista olin vähä "Oooww, joko tää loppuu? Haluun lisää."
Porukan lähtiessä narikkoja kohti, jäin viel vähä hengailee josko olisi näkynyt jäseniä jossain.
Kuulin enne keikkaa et Ville Valo ja Jussi69 oli kanssa paikalla,
harmillisesti en niitä nähny,
jossai lavan sivussa pimeydessä olivat olleet niin hyvin,
ettei tämmöne sokea lepakko ois niitä havainnu
ja aika varmasti olivat siirtyneet jatkoille The Riffiin.
(Siel pitäs käyä joku kerta tsekkaa mesta)
Lähin sitte hakemaan takkiani ku porukka oli vähentyny ja sieltä sitte bussilla Myrtsiin päin.


Jos en väärin muista, nii ekaa kertaa ikinä synttäripäivänä keikka,
yleensä keikat o osunu enne tai jälkeen,
nii nyt ekaa kertaa ikinä juuri sille päivälle ku o syntyny.
Pitihä siitä kaikki ottaa irti ja hei, ei juhlaressiä!
35v. ja jaksaa viel käydä keikoilla, ne o tosin pitäny miut hengissä
sieltä 15 vai 16 kesäsestä asti, ku rupesin tosissani keikkojen perässä juoksemaan.
Tänä vuonna keikkoja on vähä vähemmän tiedossa,
iha taloudellisen tilanteen takia
ja esim. festarilippujen hinnat o kyl niin överit, et hirvittää jo pelkkä yhen päivän lipun hinta.
Olisha noita must see-tapauksia, mut täytyy kattoa miten käy.

Meni kirjottaminen vähä pitkälle,
mut oli paljon ohjelmaa ku pääs takasin kotio,
plus pakko huilia kunnolla.
Jospa seuraavien kanssa ei mänis näin pitkään, ku o Jyväskylässä pari keikkaa tiedossa.
Pitemmittä puheitta, oli kyl helvetin kova Helsingin keikka ja mukava reissu.

Cradle Of Filth Settilista


The Fate Of The World
Existential Terror
Saffron's Curse
She Is A Fire
The Principle Of Evil Mde Flesh
Crawling King Chaos
Nymphetamine Fix
Dusk And Her Embrace
Necromantic Fantasies
Born In A Burial Gown
(Creatures That Kissed In Cold Mirrors)
(A Bruise Upon The Silent Moon)
The Promise Of Fever
Cruelty Brought Thee Orchids
Her Ghost In The Fog
From The Cradle To Enslave