 |
| © Jaakko Manninen |
Miunha piti nähä bändi vasta Tavastialla seuraavan kerran,
mut rupesin tosissani pohtimaan,
et ei juma en voi jättää kahteen kertaan,
pakko nähä viel jossain
ja lopulta kyselyjen ja valintojen maailmaan joutuneena
päädyin lähtemään Kuopioon joka "maksoi"
miulle yhen toisen keikan missaamisen Helsingissä.
Ehkä se bändi tulee toivottavasti uudestaan Suomeen,
nyt mäni todella tiukaks
ja aina haluaa kaikkialle päästä.
Lompakko sano tällä kertaa "ei" ja piti valita.
Tosiaan pääsin kuvaajatuttavan kyydissä Kuopioon,
hieman aikataulusta myöhästymistä talvirenkaitten takia,
mut päästiin perille sinällään ajoissa
et kierrettiin parit kirpparit siinä.
Ehkä iha hyvä ajatus, koska oli pirun kylmä nii ulkosalla jonottaminen
olis ollu pelkkää tuskaa.
Tuntia enne saavuttiin Sawohousen pihaan,
kuvaaja mäni taloon, ku itte tuijottelin kellarin päin mänevää oviaukkoa sillei:
"Tuonne murhakellariin pitäs männä, nope"
Hyvin hämärä oviaukko, joka vaikutti ensi autotallilta,
mut tosiaan valkosten ovien takana oli jyrkkä alas mänevä reitti
ja ei auttanu yhtää et alhaalla oli pimeänä.
Näin Halloweenin korvilla, siellä oli varmasti mörköjä odottamassa fanityttöjä.
Tosiaan, en ollut yksin jonottelemassa tuntia,
enne minua oli ulkomailta tullu mies, sanoi asuvansa Saksassa
ja naureskeli miulle, et eipä täällä ihmisiä paljoa näy.
Myöhemmin tuli sitte nainen ja puol tuntia enne ovien avausta pari kolme rouvashenkilöä,
huomasi et JP:n takia oltiin tultu enempi.
Muita ei sitte näkyny, ei tullu edes jonoa!
Työntekijä alhaalta antoi luvan tulla, ku vähä pähkäiltiin et voisikoha sinne männä.
Oli muuten helpoin sisäänpääsy ikinä,
sai vähä ku rauhaksiin männä
ja ei tarvinu mitää juoksukisaa alkaa harrastaa.
Senkus käveli eturiviin ja sai viel asiallisesti sopia paikoista.
Odottamisen ajan juttelin ulkomaalasen kanssa,
niin bändeistä/musiikista, Suomen alkoholipolitiikasta ja eri kielten opettelusta,
et eipä mitää kummosempaa oikeestaan siinä olluna.
Itte olin aikasesta herätyksestä aika tööt,
et välillä meinas ruveta nukuttaa.
Viimein intro lähti soimaan,
mut Kuopio tais olla vähä unessa,
okeih joo keskiviikko mut silti,
kui usein tuutte näkemään Poisonblackin Kuopiossa?
Varmaa ehkä tämän turneen jälkeen ekan ja vikan kerran.
Enigeis ei valiteta,
alku oli sama Home Is Where The Sty Is,
kunnes yllättäin Ville ilmottaa et ottivat settiin pari muuta biisiä vaihtelun vuoks
ja sieltä tuli jumalauta seuraavana Raivotar!
Piti iha kaivamalla kaivaa, ku oon kuunnellu kyseistä biisiä
niin paljon et sain saman efektin ku Exciterin kanssa (josta olin varma etten ollu kuulu),
mut ekaa kertaa ikinä kuulin Raivottaren livenä.
Niin siistiä, kyl siinä pikkunen kiljahus pääsi. ♥
Seuraavana olikin Escapexstacyn läpikuuntelun vuoro ja JP saapui lavalle,
pistämään kuopiolaisiin liikettä ja ääntä.
Eka kuva ylhäällä:
The State
JP tulee eteen kitarasoolon aikana,
kattoo suoraan silmiin hymyillen ja ottaa käestä kii laulaen
♫ So, can you see I believe by the blood that I seep ♫
Mie mänin aivan veteläks henkisesti,
niin ku ehkä parhain fanityttöhetki ikinä.
Kyllähä mie tiesin et JP on ihana, mut nyt hän kosketti jonneki oikein syvälle.
Hauska story tähän, et olin tehny enne lähtöä päivityksen missä olin käyttäny pätkän The State biisiä,
sillei millä mahollisuudella kyseinen biisi olikin enne?
Iha hullua meininkiä
ja loppuun, ku ajattelin et ei tästä varmasti löydy mitään todisteita,
ei edes videonakaan välttis,
sähkiksestä sitte löysin kuvaaja Jaakon ottaman kuvan kyseisestä hetkestä.
Myönnän et saatoin itkee aika helvetisti ilosta ja silkasta fanityttöilystä,
toi o ehkä paras yhteiskuva ihaileman idolin kanssa. ♥
Erittäin paljon kiitoksia tästä muistosta.
Exciterin aikana ei ollu "yhtään sen helpompaa",
ku JP oli edessäni melkei koko biisin ajan ja olin et
tää on nyt liian hyvää unta, voin nauttia JP:stä koko biisin ajan
ja siinäki yks katsekontakti vaihettiin,
näytin sydän merkkiä hälle käsin, johon JP reakoi laittamalla käden rinnalleen.
Jostai syystä tuli aika kuuma. ♥
Levyn jälkeen tuli vielä Left Behind,
josta Janne spiikkasi biisin olevan ensi alkavan hiljaa, sit kovenee ja taas hiljenee. :D
Villeki spiikkasi "Ottopojan huutelijoille" mm.
"On se kumma, ku kotona on nii ei kaivata, mut heti ku o jossai nii huudellaan 'Ville, Ville, Ville',
rohkeasti soittamaan ovikelloa vaa, jos on asiaa"
näyttäen käsieleitä siihe lisäks. :'D
JP palasi lavalle vetämään Paradise Lostin Say Just Words biisin,
jonka ne oli vetäny joskus monta vuotta sitte
ja siitähä alkoi äijien kesken muistelua, et oliko se näin
johon Ville tuumasi ettei muista ees tän päivän aamuakaan enää.
Voin sanoa et Paradise Lost ei ole itelle kauheen tuttu,
mut jos ei olis kerrottu et kysees on coveri
oisin luullu Poisonblackin biisiks,
niin hyvin sulautu settilistaan.
Vikana biisinä Rush päätti illan.
Jannelta sain plekun ja sainpa toisen ku tuttu antoi suoraan kätöseeni,
vierustoverilta sitte otin kuvia settilistassa
joka oliki kirjotettu kahteen paperiin,
settilista oli niin pitkä.
Siinä pikaisesti jutellessa ja samalla näin pitkästä aikaa nopiaan myös Sannanki,
enne ku jouduin kipittämään tuttavani perässä autolle
ja kohti takasin Jyväskylää, Jari-Pekka pysähdyksen verran.
Vielä edelleen puuttuu ne kaks nimmaria,
mut toivottavasti Tavastialla tärppäis.
Cross the fingers.
Sawohouse Underground, vaikka onki vähä etäällä keskustasta,
nii se oli toimiva tila,
et kerranki semmone positiivinen maku jäi ekasta kerrasta.
Aina vähä jänskättää ku o joku uus keikkapaikka et miten siellä systeemit pelaa
ja miten siellä kohellaan asiakkaita.
Ei oo miul valittamista ainakaan.
Nyt fanityttö lähtee nukkumaan ja pitää ruveta pikkuhiljaa pakkailee Hesan reissua varten.
Settilista
Home Is Where The Sty Is
Mercury Falling
Scars
Soul In Flames
Buried Alive
The Living Dead
Bear The Cross
Raivotar
The Glow Of The Flames
Love Infernal
The State
All Else Is Hollow
In Lust
Exciter
Lay Your Heart To Rest
With Her I Die
Illusion/Delusion
The Kiss Of Death
Left Behind
Say Just Words (Paradise Lost)
Rush
mut rupesin tosissani pohtimaan,
et ei juma en voi jättää kahteen kertaan,
pakko nähä viel jossain
ja lopulta kyselyjen ja valintojen maailmaan joutuneena
päädyin lähtemään Kuopioon joka "maksoi"
miulle yhen toisen keikan missaamisen Helsingissä.
Ehkä se bändi tulee toivottavasti uudestaan Suomeen,
nyt mäni todella tiukaks
ja aina haluaa kaikkialle päästä.
Lompakko sano tällä kertaa "ei" ja piti valita.
Tosiaan pääsin kuvaajatuttavan kyydissä Kuopioon,
hieman aikataulusta myöhästymistä talvirenkaitten takia,
mut päästiin perille sinällään ajoissa
et kierrettiin parit kirpparit siinä.
Ehkä iha hyvä ajatus, koska oli pirun kylmä nii ulkosalla jonottaminen
olis ollu pelkkää tuskaa.
Tuntia enne saavuttiin Sawohousen pihaan,
kuvaaja mäni taloon, ku itte tuijottelin kellarin päin mänevää oviaukkoa sillei:
"Tuonne murhakellariin pitäs männä, nope"
Hyvin hämärä oviaukko, joka vaikutti ensi autotallilta,
mut tosiaan valkosten ovien takana oli jyrkkä alas mänevä reitti
ja ei auttanu yhtää et alhaalla oli pimeänä.
Näin Halloweenin korvilla, siellä oli varmasti mörköjä odottamassa fanityttöjä.
Tosiaan, en ollut yksin jonottelemassa tuntia,
enne minua oli ulkomailta tullu mies, sanoi asuvansa Saksassa
ja naureskeli miulle, et eipä täällä ihmisiä paljoa näy.
Myöhemmin tuli sitte nainen ja puol tuntia enne ovien avausta pari kolme rouvashenkilöä,
huomasi et JP:n takia oltiin tultu enempi.
Muita ei sitte näkyny, ei tullu edes jonoa!
Työntekijä alhaalta antoi luvan tulla, ku vähä pähkäiltiin et voisikoha sinne männä.
Oli muuten helpoin sisäänpääsy ikinä,
sai vähä ku rauhaksiin männä
ja ei tarvinu mitää juoksukisaa alkaa harrastaa.
Senkus käveli eturiviin ja sai viel asiallisesti sopia paikoista.
Odottamisen ajan juttelin ulkomaalasen kanssa,
niin bändeistä/musiikista, Suomen alkoholipolitiikasta ja eri kielten opettelusta,
et eipä mitää kummosempaa oikeestaan siinä olluna.
Itte olin aikasesta herätyksestä aika tööt,
et välillä meinas ruveta nukuttaa.
Viimein intro lähti soimaan,
mut Kuopio tais olla vähä unessa,
okeih joo keskiviikko mut silti,
kui usein tuutte näkemään Poisonblackin Kuopiossa?
Varmaa ehkä tämän turneen jälkeen ekan ja vikan kerran.
Enigeis ei valiteta,
alku oli sama Home Is Where The Sty Is,
kunnes yllättäin Ville ilmottaa et ottivat settiin pari muuta biisiä vaihtelun vuoks
ja sieltä tuli jumalauta seuraavana Raivotar!
Piti iha kaivamalla kaivaa, ku oon kuunnellu kyseistä biisiä
niin paljon et sain saman efektin ku Exciterin kanssa (josta olin varma etten ollu kuulu),
mut ekaa kertaa ikinä kuulin Raivottaren livenä.
Niin siistiä, kyl siinä pikkunen kiljahus pääsi. ♥
Seuraavana olikin Escapexstacyn läpikuuntelun vuoro ja JP saapui lavalle,
pistämään kuopiolaisiin liikettä ja ääntä.
Eka kuva ylhäällä:
The State
JP tulee eteen kitarasoolon aikana,
kattoo suoraan silmiin hymyillen ja ottaa käestä kii laulaen
♫ So, can you see I believe by the blood that I seep ♫
Mie mänin aivan veteläks henkisesti,
niin ku ehkä parhain fanityttöhetki ikinä.
Kyllähä mie tiesin et JP on ihana, mut nyt hän kosketti jonneki oikein syvälle.
Hauska story tähän, et olin tehny enne lähtöä päivityksen missä olin käyttäny pätkän The State biisiä,
sillei millä mahollisuudella kyseinen biisi olikin enne?
Iha hullua meininkiä
ja loppuun, ku ajattelin et ei tästä varmasti löydy mitään todisteita,
ei edes videonakaan välttis,
sähkiksestä sitte löysin kuvaaja Jaakon ottaman kuvan kyseisestä hetkestä.
Myönnän et saatoin itkee aika helvetisti ilosta ja silkasta fanityttöilystä,
toi o ehkä paras yhteiskuva ihaileman idolin kanssa. ♥
Erittäin paljon kiitoksia tästä muistosta.
Exciterin aikana ei ollu "yhtään sen helpompaa",
ku JP oli edessäni melkei koko biisin ajan ja olin et
tää on nyt liian hyvää unta, voin nauttia JP:stä koko biisin ajan
ja siinäki yks katsekontakti vaihettiin,
näytin sydän merkkiä hälle käsin, johon JP reakoi laittamalla käden rinnalleen.
Jostai syystä tuli aika kuuma. ♥
Levyn jälkeen tuli vielä Left Behind,
josta Janne spiikkasi biisin olevan ensi alkavan hiljaa, sit kovenee ja taas hiljenee. :D
Villeki spiikkasi "Ottopojan huutelijoille" mm.
"On se kumma, ku kotona on nii ei kaivata, mut heti ku o jossai nii huudellaan 'Ville, Ville, Ville',
rohkeasti soittamaan ovikelloa vaa, jos on asiaa"
näyttäen käsieleitä siihe lisäks. :'D
JP palasi lavalle vetämään Paradise Lostin Say Just Words biisin,
jonka ne oli vetäny joskus monta vuotta sitte
ja siitähä alkoi äijien kesken muistelua, et oliko se näin
johon Ville tuumasi ettei muista ees tän päivän aamuakaan enää.
Voin sanoa et Paradise Lost ei ole itelle kauheen tuttu,
mut jos ei olis kerrottu et kysees on coveri
oisin luullu Poisonblackin biisiks,
niin hyvin sulautu settilistaan.
Vikana biisinä Rush päätti illan.
Jannelta sain plekun ja sainpa toisen ku tuttu antoi suoraan kätöseeni,
vierustoverilta sitte otin kuvia settilistassa
joka oliki kirjotettu kahteen paperiin,
settilista oli niin pitkä.
Siinä pikaisesti jutellessa ja samalla näin pitkästä aikaa nopiaan myös Sannanki,
enne ku jouduin kipittämään tuttavani perässä autolle
ja kohti takasin Jyväskylää, Jari-Pekka pysähdyksen verran.
Vielä edelleen puuttuu ne kaks nimmaria,
mut toivottavasti Tavastialla tärppäis.
Cross the fingers.
Sawohouse Underground, vaikka onki vähä etäällä keskustasta,
nii se oli toimiva tila,
et kerranki semmone positiivinen maku jäi ekasta kerrasta.
Aina vähä jänskättää ku o joku uus keikkapaikka et miten siellä systeemit pelaa
ja miten siellä kohellaan asiakkaita.
Ei oo miul valittamista ainakaan.
Nyt fanityttö lähtee nukkumaan ja pitää ruveta pikkuhiljaa pakkailee Hesan reissua varten.
Settilista
Home Is Where The Sty Is
Mercury Falling
Scars
Soul In Flames
Buried Alive
The Living Dead
Bear The Cross
Raivotar
The Glow Of The Flames
Love Infernal
The State
All Else Is Hollow
In Lust
Exciter
Lay Your Heart To Rest
With Her I Die
Illusion/Delusion
The Kiss Of Death
Left Behind
Say Just Words (Paradise Lost)
Rush
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.