"Yksi Suomen tunnetuimmista kitaristeista Alexi Laiho, on kuollut, tiedottaa manageritoimisto.
Children of Bodom -yhtyeen keulamiehenä maineeseen noussut muusikko
menehtyi viime viikolla kodissaan Helsingissä."
Kylmäs, tää todella kylmäs.
Suomen metallimusiikin merkittävin muusikko poissa.
Ensi korona vie meiltä keikat ja nyt sit viikatemies päätti lähtä niittohommiin
ottaen Laihon liian aikaseen.
Eilinen mäni lähinnä itkiessä, lähin myös lenkille mettään koiran kanssa ja itkin lisää siel,
en ois uskonu et kokisin tän tunteen jo nyt,
mie olin eläny pitkään uskossa et Nightwish tulee olee se miu paha paikka,
kun bändi lopettaa (joskus) ja/tai ku jäsen kuolee.
Eih, Children Of Bodomin lopetus sattu, mut Laihon kuolema sattu enemmä.
On todella epätodellinen olo tällä hetkellä,
et se mitä oot periaattees pitäny ikuisena, on poissa.
Musiikki joo jää elämään, mut silti käyn läpi niitä tunteita ja myös mietin et tältäkö on tuntunu
ku Sentencedin Tenkula kuoli liia aikaseen tai Queenin Freddien kuolema jne.?
Eilen olin lamaantunu niin uutisesta, et en pystyny ees ajattelee jos näkisin nyt livevideota
tai kuuntelisin Bodomia, tuntu niin kauheelle.
Tosin sit näin Laihon pienen roolin Mielensäpahoittaja -sarjassa ja tänään palatessa kotio,
kuuntelin Bodomin tuotantoo,
se mitä mie tunsin kuunnellessa musiikkia oli semmone "kaikki paskaks" tunne.
Se just minkä takia mie käyn keikoilla, mut kolminkertasena tunteena,
se oli repivä tunne ku siinä oli seassa suru ja tieto ettei tämän musiikin tekijää ole enää.
Miu sydän on särkynyt.
Kiitos Alexi Laiho, kevyet mullat.
♫ When your blindly death-raying blade
sweeps the griefs and fears away.
I cross my heart and hope to die thy freedom
will be mine. ♫
-Follow The Reaper-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.