"Profane Omen pysähtyy elokuun 17.
Tiedättekö, nyt ollaan saavuttu siihen paikkaan ajassa, kun Profane Omen pysähtyy.
Meillä oli muutamia keikkoja buukattuna syksylle, mutta päätettiin peruuttaa ne ja näin ollen Möysän Musaklubin keikka
17. elokuuta jää ainakin toistaiseksi viimeiseksi laatuaan.
Debyyttilevy "Beaten Into Submission" julkaistiin 2006, ja viimeistään siitä alkoi yhtäjaksoinen tähän päivään asti kestänyt....."
*Siirtyy välittömästi tekstin lukemisen jälkeen Tiketin sivuille ja tarkastaen tilinsä,
oikeestaan välittämättä paljonko siel o rahaa ja ostaa tokavikalle ja vikalle keikalle liput.*
Alustetaas, ensin sain kuulla Nw-leiristä uutisia Jukasta,
joka päätti jättäytyä pois bändistä, jottei unettomuus tulisi taas,
menee vähä yli viikko ja PO, yks miu top 3 bändeistä päättää sanoja lainaten pysähtyä
eli laittaa bändin mittaamattomalle tauolle.
Aluks en suunnitellu meneväni On The Rocksiin, mut tämän uutisen myötä
en kauheesti miettiny asiaa, pakko on nähä viimeiset keikat.
Joten voitte kuvitella miten raskasta tulee olemaan ku kirjotan tätäki raporttia.
Helsinkiin päästyä piti ensi käydä ostaa laturi (koska duh, unohin varavirrat jne.)
ja sit ettiä pleissi jossa syldä ja ladata puhelin,
miul oli jo niin nälkä et heikotti
ja ehin jo luovuttaa mennen Heseen syömään huomaten pöydän jossa oli pistorasia seinässä!
Kyl muuten tul rukoiltua et saan sen pöydän ja mie onneks pääsin siihen
ja sai rauhassa latailla puhelinta ja syödä.
On The Rocksissa taas törmäsin Hegeen jonka nähny viimeks grillibileissä
parisen vuotta sitte, siinä sit jutskailtiin kaikenlaista.
Mentii sit alakertaa sen auettua ja moikkaan Julesta merkkaripöydän läheisyydessä
ja samalla ostaen sen kylpymaton jota oon jo pidemmän aikaa halunnu,
plus paidanki piälle,
kiitokset myyjälle joka kehtas pitää miu ostoksia pöydän alla keikan ajan. :)
Vilkuilin vähä ympärilleni, ku paikassa oli sattunu vesivahinko joten väkisinki oli rempattu,
lava oli siirtyny sivulle ja siinä missä lava oli miksauspöydän paikka,
eipä kovin isoa muutosta tullu loppupeleissä.
Eka bändi Demonic Death Judge kuulosti jännälle, en oikei saanu selvää et oliko se bläkkistyyppinen
vai jotai raskasta progeilua, sen tiiän ainaki ku otin tulpat pois korvista nii rummut oli pelkkää pahvilaatikon lätkyttämistä,
niin ku Hege totes miksauksen paskuudesta.
Tyrantti taas oli joku kasarihevin ja Teräsbetonin risteytys, pilkettä silmäkulmassa meiningillä,
niin ku Tommy Tuovinen vieressä totesi keikan aikana.
Hitusen tirskuin kitaristin "sukkanauhalle" joka oli niittinen remmi sääressä,
pystyin kuvittelemaan moisen myös edesmenneen Lemmyn sääressä,
jos herra ois semmosen päähänpiston saanu.
Livahdus eturiviin odottelemaan Profane Omenin keikan alkamista,
pieni haikeus iski ku bändin intro lähti soimaan ja jätkät tuli lavalle
startaten They Came For Us kipaleella,
Jules kertoo keikan aikana et hänen settilistalla lukee vaa "biisi, biisi, biisi ja biisi",
et voi tulla kuulema iha mitä tahansa. :D
Et semmosta jäynäilyä, mitään uutta settilistalla ei ollut,
sama mikä oli kevään keikoillaki Tommyn kanssa
ja ite asiassa Tommy tuli vetämään yhen biisinki PO:n kanssa,
tämän saatoin arvata jo ku jätkät vinkkas ylläristä koska ne vaihtoehdot mitkä kävin läpi
ei vaa jotenki ollu mahollisia.
Pääsipä miu puhelinki olosuhdekoitoksiin,
ku Wall Of Deathia kuvatessa meinas miu lisäks lentää muutaman sadan euron puhelin,
onneks oli pitävä ote. :'D
Hetkinen pieni kylmä hiki iski, mustelman tosin sain taas muistoks lavan reunasta
ja se tunne ku lennät melkei aina Juleksen syliin.
Hyvä tosiaan siinä moshatessa jne. nii selkäranka ja niska vaa paukku hyvään tahtiin sillei:
"Huomaa etten ole käyny keikoilla hetkeen taas, hieroja kiittää taas."
Keikan päätti Wild Child ja haikeus iski viel kovemmin mieleen,
joten mänin merkkariin ostamaan viel kalsarit ja ottamaan tavarani pöydän alta
hengaillen viel Saijan ja Hegen seurassa.
Viel Anttia, Samulia ja Tomppaa moikkasin siinä enne ku jouduin lähtee bussilla takasin Jyväskylään,
oli kyl niin pitkä ajomatka ku olla ja voi,
tuntu et ei pääse ikinä perille.
Kotona oli pakko laittaa kylpymatto paikoilleen enne ku sammuin sänkyyn nousten kahen jälkeen ylös.
Pitihä sitä laittaa uudet PO-vaatteetki päälle.
N. parisen viikkoo vikaan keikkaan, vähä oon sillei et kumpa ei tulis liian nopeesti
mut samalla pitkittyy tämä haikeus ja tuleva sydäntäsärkevä itku,
jonka koin ite asiassa bändin päivityksen luettua ja seuraavana aamuna
kuunnellessa PO:n tuotantoo ym. muistellen vanhoja.
Huhhuh, vedet taas tulloo silmiin... Vittusaatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.