Copenhell 22.6.2019

Juhannukset vietetty taas Tanskan maalla kummitädin perheen luona,
rehellisesti sanottuna etäisyyttä ottaneena kaikkeen.
Matkalla oli kyl suunnitelma nimittäi mennä Copenhelliin kolmatta kertaa
ja tällä kertaa Rob Zombien takia, joka ei Ilosaarirockin peruutuksen jälkeen tullutkaan Suomeen,
joten päätin tehä liikkeen ja lähtä taas ulkomaille artistin/bändin perässä.
Festareilla myös oli onnekseni Dimmu Borgir ja Scorpions samana päivänä,
joten siinä tuli enemmänki katsottavaa päivälle.

Viikon aikana lähinnä lepäilin Slangerupin maisemissa joko koiralenkin yhteydessä
tai ominpäi aurinkoa ottaen samalla ja pelaillen,
myös serkkupojalle pikkuvahtina ja nukuttajana ja
kävin Köpiksen Eläintarhassa kattomassa pandoja ja eläinvauvoja ihastelemassa.
(Laitan muutaman kuvan myös niistäkin)

Anywho asiaan, maan julkista liikennettä on opeteltu tässä valokuvamuistin tarkkuudella
ja google mapsin ehotuksien avulla.
Otin tällä kertaa bussin Copenhellin alueelle, todeten et never again,
bussi oli iha hiton täynnä mut perille onneks pääsin.
Ekana alueelle päästessä päätin käydä merkkarimyynnin kautta ostamassa uuden Copenhell-paidan,
vanhan jääneen liian pieneks ja
ostaa syömistä ja juomista, koska olin lähteny aamupalan voimin matkaan,
Pork Sandwich ranskiksilla oli yllättävän hyvä ja täyttävä et ei heti isoa nälkää tulluna koko päivänä,
ainoo outous oli et ranskikset oli työnnetty leivän sisälle eli erillistä rasiaa ei ollu ranuille.
Tutkiessa aluetta löysin autojen romuttamispaikan, jossa tiimeittäin muistaakseni hakattiin autoista paskat pihalle,
kahella edellisellä käynnillä en moista pistettä koskaan nähny
ja nyt viimein pääsin sitäki seuraamaan sivusta,
kuinka mersut sai kyytiä ja patoutumiset purettuu eiku-
tosiaan oli taas kojujen järjestykset muuttunu, mut muuten peruspohja pysyny samana,
paljupleissi oli tosin piilotettu jonneki tällä kertaa.
Ohimennen myös eräs herra kysyi olinko Suomesta, josta olin heti sillei:
"Mistä se arvas?!"
mies osottaa olkapäätä:
"Tarja"
Se tunnisti Tarja tatskan! :D
Siinä se sitte esitteli olevansa Itävallasta ja kehu itteään kovaks Tarja faniks,
ku itse jäädyin täysin hänen höpöttäessä, en tiiä siis miul män pää iha lukkoo,
halusin sanoa enemmänki ku "joo, okeih, kyllä" ja enne ku ehin sanoo mitää
nii mies sanoo miulle "cheers" jatkaen matkaa. :'D
Että semmosta sitte.
Siinä aikaa tappaessa, ku Rob Zombie soitti vasta enne ysiä,
kattelin ohimennen bändejä ja Hades lavalla soitti Eluveitie sopivasti joten jäin tsekkaamaan,
voin sanoo et oli kova keikka ja vähä harmittaa salaa etten ehtiny circle pittiin juoksemaan
ku piti janoa sammutella Copenhellin auringon porottaessa taivaalla
ja merituulikaa tuonu kauheesti helpotusta helvetilliseen kuumuuteen.
Alueen hiekkapölyn määrä oli vaa perseestä, sitä pölyä oli varmaa koko kropassa
hiuksista varpaisiin asti, miu stetsoni ja kengät ainaki muuttui harmaiks pelkästää päivän oleskelulla.
Päälavalla oli alottanu Loving Colour- niminen bändi, joka oli nimensä veroinen;
Mustia miehiä vetämässä "Mississippi bluesia" vähä raskaammalla otteella,
jäin vähäks aikaa seuraamaan meininkiä mielenkiinnolla jatkaen kiertämistä tilaten
Copenhell Special -nimisen drinkin ja syöden helvetillisiä lettuja Glenn Hughesin kiekuessa lavalla.
Amon Amarthin keikalla seurailin viikinkien mittelöä,
yleisössä jänniä pittejä aina perus Wall Of Deatheihin ja soutamisiin
plus lavalle nous jäätävän kokonen puhallettava merikärmes yhen biisin aikana,
joka aiheutti Iron Maiden ja AC/DC vibat, jomman kumman keikalla on ollu nimittäi pumpattava isotissinen nainen
(saattaa muuten olla AC/DC), mut Iron Maidenilla Eddie o vieraillu lavalla muistaakseni joko pumpattavana tai isona figuurina.
Kova keikka Amon Amarthillakin mitä oon pari kertaa myös sivustakin seurannu,
keikan päättyessä livahin lähemmäksi eturiviä päästen kulmaukseen
ja jäin siihe oottelemaan Rob Zombien keikan alkamista,
tosin varjosalla puolella tuli äkisti kylmä koska merituuli pureutuu täysin luihin.
Paikkani tosin osottautu muutenki huonoks, koska taakse tuli pari humalaista naista,
jotka suoraan sanottuna raiskas täysin miu suomalaista henk. koht. tilaani.
Siis työ ette voi uskoo mite epämiellyttävälle tuntu ku joku "nussii" siu selkääs suurimman osan ajasta
ja yrittää väkisin työntää kaidetta vasten, mut jos oisin päästäny niin tekee oisin rusentunu.
Onneks viereinen jätkä ilmeisesti kyllästy moiseen hyppimiseen ja työntämiseen
et hää käänty huutaen naisille et voisivatko mennä muualle tai lopettavat tuommosen,
no keskariaha sieltä tul takasin yllättäin.
Yhessä kohtaa meinas yleisösurffari yllättää miut tulemalla piälle,
mut onneks ehin nähä sen tulevan, just ja just kenkä napautti stetsonia kevyesti
ku väistin kyykkäämällä alas "poterooni",
jätkä vieressä oli sillei "Onko kaikki ok, sattuko?" ja mie näytän nolona peukkua hymyillen
et kaikki ok ja jätkä lyö high fivet piälle,
vähä söpöö huolenpitoo randomi ihmisen kohalla.
Rob Zombien keikasta, se tunne ku tokana biisinä jo tulee Superbeast,
mut se veti sen todella hassusti, lähinnä niin ku puhumalla ku sillei laulamalla
ja vähä ku heitti niitä sanoja epärytmissä joka häiritsi vähä,
muissa biiseissä hää laulo sit iha normaalisti.
En sit tiiä rupesko saman biisin veivaus kyllästyttää vai mikä tuo nyt ol.
Living Dead Girl oli kanssa hyvä yllätys ja More Human Than Human,
Robin liikkeet lavalla oli aika ajoin hyvin hippimäiset mut kyl siel perus moshaamistakin oli,
en vaa arvannu et jätkä o noinki liikkuvainen kaveri lavalla ollessa,
kuin myös turvavälissäkin.
Toisella puolella kävi moikkaamassa eturivin yleisöä ja oli siinä miunki likellä aika lailla,
mut silti niin kaukana,
kunnes yhen biisin aikana Rob katoaa lavalta ja katon stage handia sillei
"Mitäs tuo tekeepi?"
kääntäen pääni takasin lavalle kattoen kitaristin ym. jäsenten touhuamista.
Kuolleesta kulmasta yllättäin tulee Rob Zombie suoraan siihe miu eteen kulman korokkeelle
ja oon sillei:
DDDDDDDDDDDDDD:
"OmglolseorobzombiesentinpäässämiustaapuvaKOSKESITÄ!"
Olin vaa niin saatanan yllätetty, et mie vaa tuijotin Robia turpa auki jäätyneenä
ja se ehti jatkaa matkaansa siitä enne ku ees pää rekistöröi kuka siinä oli äskö.
Noin lähelle en tuu ikinä pääsee ton luokan superstaraa
ja mie pääsin.
*fanityttöilee*
Feel So Numb ku olis tullu nii ois ollu perfect, mut ei tullut valitettavasti,
sen sijaa coveri medley koostuen Metallican, Alice Cooperin ja Ramonesin biiseistä tuli,
hiema ihmettelin moista koska ton tilalle ois voinu sen Feel So Numbin laittaa.
Screeni animaatiot oli hyvin Rob Zombiemaiset, alastomia naisia, verta, zombieita
ja ilmeisesti tekemiensä elokuvien pätkiäki nähtii ym. psykedeelistä horroria sarjakuvaefekteillä.
Rob valitteli tanskalaisille auringosta et eikö se ikinä laskeudu
ja eikö täällä ole koskaan pimeää iltasella
plus kysyi myös kärsiikö ihmiset unettomuudesta,
johon naureskelin hieman ajatellen itekseni:
"Tuuha joskus Suomessa käymää."
Keikan jälkeen suorilta Hades lavalle kattomaan Dimmua pitkästä aikaa,
viimeks nähny, öööh, Tuskassa... Oisko ollu tyylii tokana vuonna Suvilahessa tai jotai,
yli viis vuotta aikaa kumminki.
Pari uutta biisiä tuli ja sit nostalgia kolahti kalloon ku tuli Puritania seuraavaksi,
ai että!
Tuli niin mieli kuunnella Dimmua taas pitkästä aikaa.
Dimmun jälkeen yritin katella missä olisi lyhyt jono josta saisi teetä ettei paleltuisi täysin,
mut valitettavasti porukka oli jonottamassa joka paikassa enne Scorpionsia,
joten tee jäi saamatta.
Scorpionsia jaksoin katsoa about kymmenisen minuuttia
ja lopulta oli pakko luovuttaa ja lähtä takaisin Slangerupiin,
lähtöö vaikutti myös se et bändin meininki oli vähä väsynyttä ja semmone ponneton,
ei oikei itellä lähteny mut nyt on neki nähty ja ei tarvii nähä enää. :D
Vähä harhailin Köpiksessä ettien asemaa
ja huomaten tullessa Tivolille päin et oon tullu päinvastaiselle puolelle Tivolia,
mut kuitenki onnistunu pääsee perille tosin eri kautta tällä kertaa,
asemalla taas yritin tsekkailla junia ja mistä mikäki lähtee päätyen sit menemään Ølstykkenin kautta
ja tönötin odottaen bussia perkele yli 30 minuuttia.
*facepalm*
Iha vähä oli kylmä oottaessa, ku myöhemmälläki junalla olisin päässy niin
et oottamista ois ollu about 10 minaa,
mut tää on tätä harjottelua.
Pääsin kuitenki nopeesti perille Slangerupiin nukkumaan
ja ONNEKS, onneks kummitädin perheen Nella-koira ei herättäny koko taloo haukkumalla,
se oli kyl oven takana vartomassa, mut hiljaa häntää heilutellen tervehti minnuu.
*Pyyhkii vielki kylmää hikee otalta* :'D
Nella oli hyväksyny miut yhdeksi lauman jäseneksi. ♥

Tämmönen Ten Years In Hell paardit, katotaan mitä ens vuonna tulloo
ja jostai syystä oon toiveikas System Of A Downin suhteen et tulisko uudestaan,
ku Rob Zombieki tuli noin nopiaa uudestaan Copenhelliin (oli 2017 viimeks Copenhellissä).
Voisin jopa sanoa et jos hyvin käy, nii saattasin iha vaa Copenhellissä käydessä nähä
kaikki ne bändit mitkä o ollu pidemmän aikaa must see-listalla,
mut joku Black Sabbath ja Ozzy nyt jäi ja jää näkemäti aivan varmasti,
tosin tuo Skorppari kokemuksen myötä muistin miks oon jotkut bändit "jättäny näkemättä"
ku haluun muistaa heijät parhaat päivänsä ja pitää sen kuvan heistä aina,
kui kovia livekeikkoja vetivät jne.
On poikkeuksia esim. Megadeth vetäny iästä huolimatta kovia keikkoja
ja Aerosmith pitäny loistonsa vuosienki jälkeen.
Tähän loppuun hehkutan vaa festarin mahtavuutta, voin sanoo et tää on miu "Nummirock"
jonne sydän kaipailee.