Raskaan työviikon jälkeen pääs viimeinki rentoutumaan mielipuuhan parissa,
keikkailun nimittäin.
JP Leppäluoto Lutakossa vetämässä akustisesti Harmajan ja Charonin biisejä,
joka kyl herätti mielenkiinnon ja pakkoha oli lähtä ku sopivasti hoodeilla.
Töitten jälkee tosiaan mänin suorilta Lutakkoon jonottelemaan,
kelit ei ollu viel illasta niin lämpimät joten nahkatakin kanssa oleminen oli pienoinen virhe.
Sisälle päästyä ja siinä odotellessa h-hetken lähestymistä,
valitettavasti näin henkilön joka aiheuttaa nykypäivänä huonoa oloa miulle,
sen myötä tärisin loppu odotuksen ajan niin et varmaa moni muuki ihmetteli yllättäistä "paleluani",
onneks se loppui ku keskityin keikkaan ja myös kuvaamiseen vähä väliä.
Settilistan järjestys yllätti ku JP olikin päättänyt soittaa Harmajan biisejä ekana
ja siitä olin et "Voi hitto enhä mie tiiä yhtää biisiä tästä projektista.",
joskus yrittäny yhen biisin kuunnella mut todennu et on turhan iskelmää miu makuun.
Noh tässä nyt piti antaa mahollisuus Harmajan musiikille,
itelle jäi hyvin mieleen biisit Piiloistaan Laulaa, Pelkkä Ihminen ja Kevät.
Meinasin mainita lopussa, mut sanonpa tässä jo ku Harmajasta puhutaan,
et Harmajan musa on aika lailla perus nuotiomusiikkia
kun taas sanotukset hyvin runomuotosia miu mielestä,
et voin hyvin kuvitella kuuntelevani tätä luonnossa jossai järven rannalla.
Kuuntelin myös jälkikäteen koko tuotannon ja vaikka olin et ei huono,
nii tämä tuotanto ei aiheuttanu miussa hype reaktiota.
Oisko ollu puolessa välissä keikkaa, ku Harmajan Hauras (tämäki oli nätti)
vaihtui pitkän välisoiton jälkeen Charonin Sorrowsong kappaleeksi
keikkailun nimittäin.
JP Leppäluoto Lutakossa vetämässä akustisesti Harmajan ja Charonin biisejä,
joka kyl herätti mielenkiinnon ja pakkoha oli lähtä ku sopivasti hoodeilla.
Töitten jälkee tosiaan mänin suorilta Lutakkoon jonottelemaan,
kelit ei ollu viel illasta niin lämpimät joten nahkatakin kanssa oleminen oli pienoinen virhe.
Sisälle päästyä ja siinä odotellessa h-hetken lähestymistä,
valitettavasti näin henkilön joka aiheuttaa nykypäivänä huonoa oloa miulle,
sen myötä tärisin loppu odotuksen ajan niin et varmaa moni muuki ihmetteli yllättäistä "paleluani",
onneks se loppui ku keskityin keikkaan ja myös kuvaamiseen vähä väliä.
Settilistan järjestys yllätti ku JP olikin päättänyt soittaa Harmajan biisejä ekana
ja siitä olin et "Voi hitto enhä mie tiiä yhtää biisiä tästä projektista.",
joskus yrittäny yhen biisin kuunnella mut todennu et on turhan iskelmää miu makuun.
Noh tässä nyt piti antaa mahollisuus Harmajan musiikille,
itelle jäi hyvin mieleen biisit Piiloistaan Laulaa, Pelkkä Ihminen ja Kevät.
Meinasin mainita lopussa, mut sanonpa tässä jo ku Harmajasta puhutaan,
et Harmajan musa on aika lailla perus nuotiomusiikkia
kun taas sanotukset hyvin runomuotosia miu mielestä,
et voin hyvin kuvitella kuuntelevani tätä luonnossa jossai järven rannalla.
Kuuntelin myös jälkikäteen koko tuotannon ja vaikka olin et ei huono,
nii tämä tuotanto ei aiheuttanu miussa hype reaktiota.
Oisko ollu puolessa välissä keikkaa, ku Harmajan Hauras (tämäki oli nätti)
vaihtui pitkän välisoiton jälkeen Charonin Sorrowsong kappaleeksi
Ja wohoo, jos muistan oikeen JP:n sanoneen et tuli ekaa kertaa livenä koskaan,
eivät Charoninkaa aikana tätä koskaa soittanu, jota ihmetteli ääneen et miksi.
Charonista tiiän liianki hyvin nämä kaks kuuluisinta sinkkubiisiä,
mut vaikka oon tässä tasaseen tahtiin kuunnellu myös Charonin tuotantoo
muutaman vuoden ajan, nii miulle ei meinaa jäädä biisejä mieleen,
okeih Ride On Tears mut seki sinkkubiisi,
tosin tällä keikalla mie pystyin tunnistamaa kuulemani kappaleet
sillei: "Hetkinen tänään mie kuulin tuon kappaleen ja tää on heijä vikalta levyltä"
tai "Tää riffi on tuttu"
mut joo yleisöstäkin huomas et Charon on ollu se the juttu tässä,
ainaki reaktioista ja kuulin nyyhkytystäkin takaa, en tosin muista
oliko tuon Sorrowsongin aikana vai jopa Desire You.
Itelle hype iski vasta Colderin aikaa ja tuon jälkeen JP kysyy yleisöltä
saavatko hyö soittaa jätkien kesken tehdyn oman biisin,
kaikki oli et "Soittakaa ihmeessä!".
Kappale kantoi nimeä: World Lies Still
Voisin sanoa et joku Charonin ja Harmajan äänimaailmojen combo oli tämä kappale,
pitäs päästä kuulee vähä enemmä sitä,
mut oli potentiaalinen.
Little Angel päätti setin ja tuli kyl niin laulettuu sydämen pohjasta biisin aikana
yhtä liikuttuneen JP:n kanssa, joka kehui Jyväskylää ja oli kyl niin otettu vastaanotosta
ja siitä kuinka moni oli tullu paikalle.
Keikan jälkeen suunnittelin moikkaavani viel herroja, varsinki Samulia ja Eliasta,
mut valitettavasti takaovella näin henkilön jota en halunnu kohdata
joten kipitin huomaamattomasti ohi kotia kohti.
Sanotaanko näin et jos JP koki suuria tunteita keikalla, nii koin mieki,
ne oli vaa maksimissaan ilon ja surun osastolla,
joten keikasta jäi hieman ristiriitanen tunne ja meinasi viedä viivikset keikan nauttimisesta.
Harmajan ja Charonin biisit myös kerto hyvin paljon omasta tilanteestani,
joka oli samalla hyvää terapiaa mut samalla myös podin sitä tyhjyyttä,
johon ei ole vielkää juurtunut yhtään mitään.
Suunnittelin tässä ite asiassa et lähtisin Suolahteen kattomaan uusintaa,
mut se riippuu pitkälti nyt siitä saanko yöpaikan sieltä,
ku sieltä peräkorvesta tietenkää lähe iltabusseja takasin vaikka se o 45 minsan päässä Jykylästä!
*Huoh!*
Saa nähä miten käy, mut joo sit seuraavaan päivään eli Turunen ja Turku *osottaa suuntaa*
eivät Charoninkaa aikana tätä koskaa soittanu, jota ihmetteli ääneen et miksi.
Charonista tiiän liianki hyvin nämä kaks kuuluisinta sinkkubiisiä,
mut vaikka oon tässä tasaseen tahtiin kuunnellu myös Charonin tuotantoo
muutaman vuoden ajan, nii miulle ei meinaa jäädä biisejä mieleen,
okeih Ride On Tears mut seki sinkkubiisi,
tosin tällä keikalla mie pystyin tunnistamaa kuulemani kappaleet
sillei: "Hetkinen tänään mie kuulin tuon kappaleen ja tää on heijä vikalta levyltä"
tai "Tää riffi on tuttu"
mut joo yleisöstäkin huomas et Charon on ollu se the juttu tässä,
ainaki reaktioista ja kuulin nyyhkytystäkin takaa, en tosin muista
oliko tuon Sorrowsongin aikana vai jopa Desire You.
Itelle hype iski vasta Colderin aikaa ja tuon jälkeen JP kysyy yleisöltä
saavatko hyö soittaa jätkien kesken tehdyn oman biisin,
kaikki oli et "Soittakaa ihmeessä!".
Kappale kantoi nimeä: World Lies Still
Voisin sanoa et joku Charonin ja Harmajan äänimaailmojen combo oli tämä kappale,
pitäs päästä kuulee vähä enemmä sitä,
mut oli potentiaalinen.
Little Angel päätti setin ja tuli kyl niin laulettuu sydämen pohjasta biisin aikana
yhtä liikuttuneen JP:n kanssa, joka kehui Jyväskylää ja oli kyl niin otettu vastaanotosta
ja siitä kuinka moni oli tullu paikalle.
Keikan jälkeen suunnittelin moikkaavani viel herroja, varsinki Samulia ja Eliasta,
mut valitettavasti takaovella näin henkilön jota en halunnu kohdata
joten kipitin huomaamattomasti ohi kotia kohti.
Sanotaanko näin et jos JP koki suuria tunteita keikalla, nii koin mieki,
ne oli vaa maksimissaan ilon ja surun osastolla,
joten keikasta jäi hieman ristiriitanen tunne ja meinasi viedä viivikset keikan nauttimisesta.
Harmajan ja Charonin biisit myös kerto hyvin paljon omasta tilanteestani,
joka oli samalla hyvää terapiaa mut samalla myös podin sitä tyhjyyttä,
johon ei ole vielkää juurtunut yhtään mitään.
Suunnittelin tässä ite asiassa et lähtisin Suolahteen kattomaan uusintaa,
mut se riippuu pitkälti nyt siitä saanko yöpaikan sieltä,
ku sieltä peräkorvesta tietenkää lähe iltabusseja takasin vaikka se o 45 minsan päässä Jykylästä!
*Huoh!*
Saa nähä miten käy, mut joo sit seuraavaan päivään eli Turunen ja Turku *osottaa suuntaa*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.