Kaikkea sitä pittee kokea ku vanhaks tulloo,
miettikää: Metrolla Espooseen, oli muuten aikas luksusta!
Metro män suoraan Metro Areenalle, matkaa oli about 500 metriä,
ei tarvinu panikoida bussin kyydissä et osaako hypätä oikealla pysäkillä pois
vai päätyykö jonneki nevadaan vahingossa.
Toinen mikä ihmetytti minnuu, ettei paikalla oikeastaa ollu paljo ketään,
siel oli 3-4 ihmistä yöpyny paikan päällä
mut seuraavat tullu vasta kolmen tai neljän aikaa paikalle jonottamaan,
oli muuten helppo jonotus ei voi muuta sanoo
ja iha hyvä etten lähteny aikasemmin, sai iha rauhassa heräillä butterscotchin jäljiltä eiku-
Siinä tuttujen kanssa juteltiin se vaivaiset alle kolme tuntia muistaakseni
ja sit sisälle pikavauhtia, mut kyl eturiviin päästiin hyville paikoille viel
odottelemaan Smash Into Piecesin lämppäystä, joka herranjumala oli jotain aivan kamalaa
verraten viime kertaseen lämppäyskeikkaan... Öööh, Nosturissa ne oli
mut en muista pääbändiä, Amaranthe ehkä?
Ilmeisesti bändi oli luonu nahkansa iha kunnolla
ja kuulosti joltai halvalta Nu- rokki bändiltä,
laulaja oli välinpitämättömän olonen esiintyessä ja kaikkein hirveintä
ja myötähäpeällisintä oli soundi,
siis miksaus oli iha totaalisen pielessä!
Sattu sieluun kuunnellessa sitä sekametelisoppaa ja katoin vaa bändiä sillei
voisko ne lopettaa jo, no heillehä tosiaan iski teknisiä ongelmia kitaran kanssa
heti ekan biisin jälkeen ja siinä varmaa vartin verra
kolme tyyppiä ihmetteli kaappia sillei "Miksei tämä toimi?"
Se keikka oli jo niin menetetty.
Onneks kärsimys loppui sitte viimein et pääs keskittymään seuraavaan
ja lavalle ilmesty lisää osia, niin ku huomaatte tuosta ekasta kuvasta,
lavasteet näytti Alienin emoalukselta.
Vihdoin keikka alkoi ja pitkä, melkei vuoden odotus päättyi
ja uudelta Resist albumilta oli napattu kappale nimeltä *tsekkaa settilistan*
Raise Your Banner, joka kuulosti perus post-apocalyptiselle rebel biisille
ja Sharon heilutti lippua korokkeensa päällä.
Alotus tosiaan oli vähä noh u know uusia biisejä kuulematta niitä ekana,
halusi vain kuunnella niitä ajatuksen kanssa,
mut muisti samalla olevansa keikalla.
Ei oo eka kerta ku kylmiltään kuulee uutta matskua,
tätä harrasti myös Amaranthe oisko ollu tokan levyn aikoina kaiketi.
Kakkoskipaleena tietysti sinkkulohkaisu The Reckoning,
joka sai porukkaan liikettä ja kolmantena Endless War
josta ei valitettavasti mitään mieleen harmillisesti,
enne ku ehdin edes miettimään rupee tulemaan vanhempaa WT:tä
The Unforgiving levyltä In The Middle Of The Night.
Stand My Ground (herramunjee, miten pitkä aika on ku o viimeks kuullu tuon)
ja All I Need seuraavina kunnes taas palataan uuteen matskuun
kipaleella nimeltä Supernova,
pakko pahoitella taas ettei tästäkää jääny mitää muistiin
ja taas palataan kolmen kappaleen verran takaisin vanhaan,
luulin yhtä kipaletta uudeks kappaleeks mut se olikin Mother Earth levyltä napattu
The Promise, kuulosti muuten helvetin hyvältä livenä
ja screeni animaatiot näytti hyvälle.
Ainoa biisi joka jäi mieleen uudelta levyltä oli Mercy Mirror- niminen biisi,
kuulosti todella lupaavalle ja jälleen kerra ihastelin mitä lavasteissa tapahtui,
tykkäsin todella paljon.
Paradisen tullessa mietin et olisiko nyt mahdollinen ylläriduetto luvassa:
No ei ollu, ei taaskaan ajateltu et Tarjan jalansija olisi taas tässä,
sieltä se taas screeniltä ja nauhalta tuli lohdutuksena.
(paitti Tarja on ollu samanaikasesti varmaa kiertämässä jossai muualla)
Enne encorea tuli The Heart Of Everything, joka aiheutti semmoisen
".... Tuttu mut en muista nimeä" hetken, Forgiven joka oli kyl hienoin kohokohta
tähtitaivaineen yleisössä plus ku kuuli kappaleen ekaa kertaa ikinä
ja Mother Earth nostatti nostalgiaa taas.
Encoressa Sharon kertoili Nokialla aikoinaan työskennelleestä isästään,
joka oli poistunu keskuudesta, se aiheutti miussa semmoisen"Onko sopivaa taputtaa asialle?",
ilmeisesti sama ajatus oli tarttunut muihinki koska tuli hetken hiljaisuus
Sharonin päättäessä spiikkia, kunnes porukka heräsi hieman antaen
lohdutukselta kuulostavat taputukset.
Se oli vähä jännä hetki, alla video What Have You Done biisistä
joka tuli seuraavana ja totta kai täysillä porukka veti sing alongia biisin aikana.
Viimeisenä kipaleena Stairway To The Skies, jonka sotkin yhteen toiseen biisin vahingossa,
vielä enne lavalta lähtöä sain rumpalilta kapulan
ja bändi otti yleisökuvanki muistoksi illasta.
Katoin siinä kelloa ja sain kuulla Kristiinan seuralaiselta metron lähtevän kohta puoliin jos juoksen,
päätin juosta siihe vikaan metroon todellakin.
Ärsytti vaa et viimeisen vuoron metrot tuppaa olee niin saakelin täynnä
ku kaikki haluavat kotiin sillä samalla kyydillä. :'D
Seuraavaks pikakävelyä kohti lähijunaa ja just ja just ehin seuraavaan lähtevään,
sieluun sattui tässä vaiheessa todella paljon,
ku oli joutunut minuutilleen käyttämään aikansa siirtyessä julkiselta julkiselle.
Aivan mahtava keikka! Ihanan nostalginen ja energinen samanaikasesti,
bändi kyl osaa vielki ottaa yleisön haltuunsa,
kuuluu kyl parhaisiin livebändeihin muitten suosikkieni kanssa. ♥
Viime keikasta tosiaan 4 vuotta aikaa, et oliha se aikaki nähä Within Temptation uudestaan
ja tämä tosiaan miu keikka numero 4. :D
Eipä kovin usein ole päässy näkee ja keikat mitä bändillä o ollu Suomessa,
on ollu myös semmosissa paikoissa jonne ei ole vain yksinkertasesti päässy mitenkää
tai ovat olleet päällekkäin jonkun muun kanssa.
Screenien animaatiot oli lumoavia ja se et oli tota lavarekvisiittaa
toi semmosen 3D vaikutelman et hei myö ollaan nyt jossai paikassa oikeesti.
Sharonin ekasta "asusta" tuli mieleen Klaani jostai syystä
ja heitettyään "neuletakkinsa" pois, alta paljastu hieno
keinonahasta (tai vastaavaa keinokuitua) tehty mekko.
Se miuta ihmetytti mitä luin tapahtumasivulta keskustelua,
kuinka miksaus oli kuulema kussu,
mut miu mielestä kuulu iha älyttömän hyvin kaikki ainaki eturivistä
ja mitää ei tullu liian kovalla tai hiljalla,
laulut kuulu koko keikan ajan todella kirkkaasti et iha yllätyin.
WT:llä ehottomasti ol parempi miksaus ku lämppärillä.
Tulipas tosiaan ihanan nostalginen into taas bändiä kohtaan,
semmone "Ainii tän takia mie tykkeen tästä bändistä niin älyttömästi!"
En oikeesti malta oottaa uutta levyä, toivottavasti se täyttää odotukset
ja toivotaan myös et bändi tulee pian uudestaan Suomeen.
Settilista
Raise Your Banner
The Reckoning
Endless War
In the Middle of the Night
Stand My Ground
All I Need
Supernova
Shot in the Dark
The Promise
Faster
Mercy Mirror
Paradise (What About Us?)
The Heart of Everything
Forgiven
Mother Earth
What Have You Done
Stairway to the Skies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.