Valmet Automotiven perhetapahtumassa
ja jotenki sen myötä kysyin miu mutsilta ja isäpuolelta haluisko ne lähtä kattomaan
veljeä Uuteenkaupunkiin.
(veljellä aika menee töissä ollessa, joten hankalampi järjestää vierailuja,
nyt tuli sopiva tilaisuus)
Ensi tuli kieltävän vastauksen tapaista, kunnes isäpuoli ilmoitti
et hää hoitaa työt et menkää naiset reissuun.
Noh eiku vaa bussilippua Joutsaan josta lähettiin suorilta autolla
kohti Tamperetta Sokos Hotelliin yöksi,
oli muuten ihanaa lillua kylpyammeessa hetken aikaa,
milloha viimeks moisessa ollu
ja sänkyki oli niin pehmee et sitä sippas iha täysin.
Aamulla maittavan aamupalan jälkeen, seilattiin eestakasin ensi
ku ei ollu varmuutta miten myö päästiin takasin Koskikeskuksen parkkihalliin
et oltas saatu auto pois sieltä.
Noh ramppia pitkin tietysti. *facepalm*
Ei kai siinä pieniä mutkia matkassa ja lähettiin ajamaan Raision ABC:lle,
josta velmies nappas meijät kyytiin ajaen tehtaalle.
Päästiin näkemään vähä tehdastakin, joka oli kyl semmonen sokkelo et huih
ja se oli viel murto-osa siitä tehtaasta mitä me nähtiin huom!
Testiajoaki päästiin nopsaa tekemään enne ku velmies lähti puhelun myötä
asioimaan omasta roolista.
Siinä sit katottiin kuinka Ryhmä Hau veti showta lapsille ja lapsenmielisille,
enne kahta velmies nous lavalle vetäen spiikkia yleisölle
jonka myötä Maikkeli saapui hyvin erikoisella tavalla kiiveten lavalle jostai sivusta. :D
Tää keikka män taas vähä ku seuratessa, ku en ole aikasemmin henkilöä tavannu livenä,
kuullu ja nähny videoita ja sen semmosia lähinnä Monroesta,
tää keikka tosin oli lähinnä covereitten vetämistä koska taustabändi oli lainabändi
ilmeisesti.
Hyvin lähti kyl tutut klassikot ja Aerosmithiaki saatiin kuulla yhen kappaleen verra,
AC/DC:ta Bon Scottin ajoilta, Gimme Some Lovin' (muistan vaa Blues Brothersista),
CCR, jopa Hurriganesia saatiin myös kuulla.
Monroella kyl riittää energiaa vaikka on vaan vuoden vanhempi ku miu iskä.
Nii tosiaan pakollinen en pese kättäni koskaan-hetki,
ku Monroe moikkas yläfemmoja jakamalla eturiviä ja sain hältäkin yläfemman myöskin.
Keikan loputtua saatiin ilmoitus et herra jakaisi nimmareita porttien ulkopuolella
kohta ja puoliin, joten valuttiin ulos odottelemaan.
Hätäsimpien annettiin mennä ensin ja jännä et miuta ei sillei jännittäny herran tapaaminen,
ehkä se oli se symppispuoli joka sai pahimman fanityttöilyn hillittyä
tai sit en vaa tajunnu et mitä tapahtuu,
kun kuvanoton jälkeen olin et ".... Tossa on muuten Monroe." :D
semmonen jälkijännitys tuli yllättäin.
Äiteen ja veljenki hakiessa nimmareita lähettiin ajamaan ABC:lle takasin,
ottaen mukaan pikkuvälipalaa, halaten oikein pitkään velmiestä
jonka näkeminen tulisi taas olemaan arpapeliä millonka taas tulisi sopiva ajankohta.
Ajamista tuli ainaki tehtyä ja joutuha sitä kunnollaki syömään Orituvalla
ja venyttelemään jumiutuvaa kankkua hetken aikaa
enne jatkamista
ja matkan varrella ilmestyi taivaalle aivan valtavan hienoja revontulia
joten oli pakko pysähtyä pimeälle kohalle ihailemaan,
harmi ettei ollu parempaa kameraa mukana
ja pokkarilla sain vaa rupuja aikaseks.
Tämmönen nopea pyrähys sitte Uudessakaupungissa. :D
Kyllä muuten iha pikkasen väsyttää tällä hetkellä ja menossa aamuvuoroon,
huraa!
Ei hajota sitte yhtään (todellakin hajottaa).
Olisin voinut rötvätä kotonaki, mut ei mitää ku samalla energialla
vaa lähetään tommosille pikkureissuille,
et se siitä lepäämisestä jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.