Auri @ Kiteesali 14.8.2025

 

Alunperin oli kovat plänit päästä tulevan Helsingin keikan lisäksi Kiteelle,
koska noh, uusi pyhiinvaellus Kiteen seudulle.
Lähempänä tapahtumaa, olin edelleen ilman keikkalippua
ja juuri tämä keikka oli loppuunmyyty,
mut oli julkastu lisäkeikka joka oli enne tätä keikkaa.
Matkustaminen kävi kuitenki ongelmalliseksi bussivuorojen takia
ja autottomuuden takia
joten luovuin ensi suunnitelmistani,
kunnes kaverini Roosa ilmoitti et hällä olisi ylimääränen lippu,
et lähtisinkö keikalle hänen kanssa.
Ei siinä tarvinu ku hetken miettiä ja päätin ostaa bussiliput,
Joensuun sijasta Savonlinnaan, jossa Roosa asui.
Kaikki ratkes kerralla!
Tää oli aika extempore, vaikka olin suunnitellu lähteväni tänne.

En voi muuta ku vuolaasti kiittää Roosaa lipusta ja majapaikasta. ♥

Roosan kanssa autolla kohti Kiteetä, ku hää oli päässy töistä,
Kiteen kylttien kohalla tuntu ku tulis taas pyhimpään kylään.
Löytäessä paikan, totesin et tää on sama parkkis,
minne yritettiin kaverini Paulan kanssa ensi jättää auto NW:n keikan aikana
eli tuttu paikka oli, mut muuten uusi.
Käytiin kurkkaa ku huomattiin et kyseisen monitoimitalon liukuovet liikku,
et pääseekö sisälle jo.
Sieltä löytyi muitakin jonottelemassa, yllättäin NW-faneja ja varmasti Auriaki kuunnelleita.
Roosa kävi hakemassa syömistä,
ku itte painelin merkkaripöydän suuntaan ostamaan uuden Auri paidan,
edellinen ku harmillisesti oli jääny pieneks liian pian.
Ovien aukasu info oli vähä mysteeri,
joten siinä sai arvailla koska pääsisi saliin.
Sain kuulla et sali on alle 300 henkilön kokonen,
joten mikää iso ei ole ja aikaa riittäisi et ihmiset pääsee sisälle
enne shown alkamista.
Lopulta päästessä sisään,
vastassa oli auditoriosali joka toimi esiintymispaikkana.
Siinä suunnattiin ekoille penkeille ja keskelle tietty,
ainaki itte mänin.
Lavalla näky vihreillä kankailla verhoilua,
osa soittimista oli myös kankaitten takana piilossa,
paitti kitarat ja Troyn työpiste.
Plus paljon lyhtyjä, assosioin samantein Korpiklaanin keikalle,
mut nää ei ollu joulusia lyhtyjä.

Keikan alotus oli kyl hienoin ikinä.
Oon kuitenki yli 150 keikkaa nähny, 
mut mitään tämmöstä ei oo tullu vastaan miu mielestä.
Alotusbiisinä oli Aurin kakkosalbumin eka biisi
Those We Don't Speak Of
joka johdatteli samantein Aurin mystiseen maailmaan.
Johanna saapui lavalle yksin, istahtaen lattialle laulaen
ja seuraavana The Space Between.
Settilistan alkupää suurimmaks osaks oli Aurin debyytin biisejä,
mikä pisti hiukan huvittamaan et nyt laitetaan debyytti kerralla pihalle livenä. :D
Yllätyin et vetivät Skeleton Treen,
ku sehä o instrumentaalinen noin muuten,
ei haittoo minua tosin, oli mukava kuulla,
ku itte oon pitäny sitä muumi soundtrack biisinä.
Samalla kyynelkanavia rupes kutkuttaa, varsinki Night 13 kohalla.
Muutuin vesiputoukseks, ku ensimmäinen kappale uudelta albumilta tuli setissä vastaan,
nimeltään Libraries Of Love,
jäin kuuntelee lyriikoita ja ne iski kyl todella lujaa,
et itkuparuin biisin aikana.
Todella kaunis biisi, aivan mieletön. ♥
Toinen yllätys setissä oli Aphrodite Rising,
en uskonu sen olevan setissä mukana,
siis iha ylipäätään ku se ei oo kuulostanu "potentiaaliselle livebiisille".
Pieni hämmennys piällä.
See kuuleminen livenä oli kyl, arvelinki et saattaisi olla setissä,
kuitenki kolmen albumin myötä bändi o lähteny vasta kiertää,
joten materiaalia on paljon!
Tuomaksen, Troyn ja Johannan joukoissa oli mukana myös Kai Hahto lyömäsoittimissa
ja Iivanaisen Johanna ja Mikko, kiipparit(?)/taustalaulu ja kitara/taustalaulu.
The Valley aiheutti kyyneliä myöskin,
vaikka oon kuunnellu biisiä lähinnä viivistelymusana,
nyt jostai syystä muumit mäni syvästi tunteisiin,
mut kappale joka pisti miut täysin rikki oli suosikkini ekalta albumilta:
Desert Flower ♥

♫ All I wanted was
for to see your smile break out
a mirror for the Sun
and the early rising moon

All I wanted was ♫

Ei millään pysy silmät kuivina,
tätä on kuunneltu tosi paljon niin haikein
ku surullisin mielin.
Johannan mikkiständin kukkaviritelmään sytty valot biisin aikana,
nii hyvä ettei tullu lisää parkua sen takia,
biisi on kaunis ja esitys myös kosketti sisältä. :')
Ihan mukavaa, et tuolla sisimmässä tuntuu
ja minnuu ku o hankala nykypäivänä yllättää,
ainakaa niin et se tuntuu kunnolla.
Anto sen verra toivoo ettei maailma oo muuttunu harmaaks omalla kohalla.
En valitettavasti nyt muista biisiä,
mut yhen biisin lopussa käytettiin hienosti tehokeinona,
valojen totaalista sammuttamista et koko paikka oli pimeenä
ja se miten lyhtyjäki ohjattiin, et eivät ollu pelkästää valaistusta.

Päästiin myös vähä tanssimaan,
kun biisi nimeltä Them Thar Chanterelles esiteltiin sanoin "Mennääs keräämään kanttarelleja",
hetken mietin et "mikähä kanttarellibiisi tää on?",
kunnes tajusin ekan levyn vikaks biisiksi.
Pakko sanoo et toimii paremmin livenä ku albumilla omasta mielestä,
punainen lanka ol paremmin handussa
ja jos en iha väärin kuullu nii oli enemmä asioita joista tykkäsin live versiossa.
Koko sali seiso ja tanssahteli, voitte varmaa kuvitella huutometelin pienes salis. :D
Melkei jo huolestuin et eikö ne meinaa vetää sitä yhtä biisiä myöskin,
mut tuliha se encore sentään
ja vikoina biiseinä tuli Pearl Diving,
johon olis ollu siisti nähä ihmisten heiluttavan käsiä vähä ku aaltoina biisin lopussa,
mut no can do,
tein omana hupina "aaltoilua"
ja Fireside Bard päätti keikan.

Voi että mikä tunnelma oli keikalla
ja ku miettii et ku o Kai, Tuomas ja Troy tommosia maailmaluokan tähtiä ns.
et miten tämmönen vaatimattomampi tuntuu ison sirkuksen jälkeen.
Tuomas ainaki nautti koko keikan ajan,
laulo jopa mukanaki omassa kuplassaan, mm. vikassa biisissä.
Rento ja vapautunu meininki kyl,
et ilmeisesti tauko tuli tarpeeseen.
Johannan pitkä punanen keijutukka on laiton!
Mieki halluun tommosen tukan, siis niin hieno
ja niin ku moni tietää Johanna on kyl niin omaksunu keiju olemuksen.
Jos meil kerra on viikinki Hietala ja amatsoni Floor,
nii Johanna on sit keiju. :D

Roosan kanssa sitte mäntiin parkkikselle kytikselle muitten fanien kanssa,
kokeilemaan nähtäskö mahollisesti Tuomasta, Troyta ja Johannaa.
Siinä odotellessa Iivanaiset tuli ekana parkkikselle,
heille huikattiin kiitosta ja taputeltiin.
Lopulta kolmikko tuli kantaen kamoja ensi autolleen
ja sitte suuntasivat yhen faniporukan luokse jutulle,
myö muut oltiin niin kohteliaita ettei mänty rynnii sinne,
kunnes ite hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs.
Tuomas tosin yllätti ja tuli sitte meijä luokse jutulle.
Kiitin Tuomasta saaden nimmarit Aurin kakkoslevyyn
ja kuvaan, jonka oon itte tekaissu amiska aikoina,
jotai 15 vuotta sitte.
Ei se ollu ku vähä pitkä projekti saada nimmari. :D
Troyn luokse männessä hää kysyy halatessa et "Miltä keikka vaikutti?"
ja olin et "Mie oon iha rikki hei kuules!"
Häneltä myöskin nimmarit ja yhteiskuva,
sanoin hälle et Helsingissä nähää taas, josta hää oli
"Okeih! Myö nähää siel sit seuraavan kerran."
Johannalle taas vuodattelin samaa mitä Troylle ja Tumpille,
kui hieno keikka oli ja kui tietyt kolme biisiä oli aiheuttanu itkuparun
ja varsinki uusin kappale.
Kerroin myös et Hesas nähää ja en malta odottaa Eye Of Meliania,
toivottaen hyvää yötä enne ku Roosan kaa lähettiin kohti autoa.

Seuraavana päivänä oli lähtö takasin,
mut enne bussin tuloa päätin ekakertalaisena Savonlinnassa käydä Olavinlinnaa tsekkaamassa.
Piti vähä derppailla iteksiin, ku oli yks näköalapaikka,
jossa sain sisäisen Abbathini heräämään. :D
Savonlinnasta tulee vähä mieleen Jyväskylä, Pieksämäki ja Kuopio:
Vanhoja rakennuksia, yks iso ajotie läpi pikkukeskustan
ja veden äärellä, plus tori joka näytti Lutakon satamalta. :D
Mie en ees tienny et Savonlinna on noin veden äärellä.
Sulosaaressaki ehin piipahtaa ja sit oliki jo kävelystä niin jalat puhki,
et asemalla vietin aikani ja siitä bussiin viimein.

Ette tiiäkää miten hypessä tiällä edelleen ollaan,
siis mie oon oikeesti tosi onnellinen et pääsin Kiteen keikalle. ♥
Edelleen iso kiitos Roosalle tästä,
ei olis onnistunu noin muuten ja tämmönen once in a lifetime
et pääsi näkemään kiertueen alotuksen bändin kotihoodeilta,
sanotaanko näin.
Seki et pääsi kuulee uutta matskua enne levyn julkasua,
tää on tapahtunu ainaki kerran miul, tarkotan siis paikan piällä livenä,
en tällä hetkellä muista muita.
Helsingin keikkaa odottaen, yhen keikan sijasta näkeeki kaksi keikkaa
ja tosiaan Eye Of Melian siinä samalla.
Paljon on nyt ekaa kertaa ikinä kokemuksia, en valita yhtään.
Jos kellään on mahista käyä kattoo Auria, nii käykää!
Ette tuu pettymään, vannon sen.


Settilista

Those We Don't Speak Of
The Space Between
I Hope Your World Is Kind
Skeleton Tree
Duty Of Dust
Night 13
Libraries Of Love
Blakey Ridge
Kiss The Mountain
Aphrodite Rising
The Long Walk
See
The Valley
Shieldmaiden
Museum Of Childhood
Desert Flower
Them Thar Chanterelles
Pearl Diving
Fireside Bard

John Smith Rock Festival 19.7.2025

 

Tuskassa ekana päivänä, John Smithissä vikana päivänä,
aika hauska sattuma.
Ilmeisesti merkki vaa miulle et tässä oli festarikesä tältä erää.
Oisha sitä enemmänki varmaa voinu, mut hinnat niin ku on ollu tässä yleisenä syynä,
mut eipä enää synkistellä vaa muistellaan.

Kyyti lähti about enne kahtatoista liikkeelle
ja Peurungassa oltiin about pari tuntia enne porttien aukasua,
sen ajan vietin suosiolla kylpylän aulassa
ja siinä kävin vilkasemassa hetken aamubrunssia,
jossa Kärtsy oli soittelemassa.
Lopulta juotuani vesipullon tyhjäksi, lähin tarkastusporteille asti jonottelemaan.
Jännä! Et siinä missä oli ne the portit rannekevaihtoineen päivineen ym,
nii työntekijät oli sillei: "Voi tulla"
ja tuijotin sivusta ku jengi käveli vaa etiäpäin vaikka kello ei ollu kahta.
En muista viime kerralta tämmöstä, tosin taisin tulla myöhempään sillo, kait.
Porttien avauduttua eka ajatus oli.
et etin sen nimmarisessiopaikan ja pyörin sen läheisyydessä,
noh, ensi en meinanu löytää sitä
ja jäin sitte istuskelemaan puun varjoon miettien
missähä se vois olla.
Siinä odotellessa sain vähä toivoa mukavista ihmisistä,
ku mieshenkilö istui viereen kysyen ensi luvan tietty
ja juteltiin bändeistä suu vaahdossa,
mm. Stratoista ja vähä kasarimmasta hevistä muuten.
Kilpi alotti keikkansa pikkulavalla ja tämä henkilö paineli kattomaan sitä
toivottaen hyvät festarit.
Viime kerralla tosiaan yks urpo tarttu miu asusteeseen ilman lupaa
ja hyvä ettei rupenu repimään, nii on jääny vähemmästäki
"nyrkki ojossa" mentaliteetti,
asuni herätti kyl huomiota ja sain kehua hatustani,
mut kukaan ei koskenu tällä kertaa, kiitos koskemattomuudesta!
Lopulta sain tiedon nimmarisessiopaikasta,
se oli anniskeluteltan sisällä!
Mie oisin aika varmasti ollu merkkaripisteen edessä odottamassa,
kyl tiesin et se o vaa merkkaripiste,
mut kaikki nimmarisessiot o ollu sen näköisessä "kojussa",
missä oon olluna. :D
No ei siinä, telttaan istumaan ja suojaan auringolta.
Kävin mie hakemassa jäätelön siinä odotellessa
ja voin sanoa et 4 euron minttusuklaajäätelöpallo oli ISO!

Mie ootin jotain surkuhupaisaa pikku palloa,
mitä oon nähny valitettavan paljon ja muistelen 
et olisin tämmösen saanu joskus kojulta ostaessa,
joten vähemmästäki putosin persiilleni ku näin koon.
Tuli kyl iha helvetin hyvä mieli.
Hetken ehin miettiä sitäki et ehinkö syyä jäätelön
enne ku nimmarisessio alkaa.
Nimmarisession aikatauluki muuttui 17:15 ajasta, varttia myöhemmäks
ja se ehkä vähä miul toi lisää jännitystä,
ku olin melkei koko päivän vartonu lähellä nimmaripistettä,
käyden kaiken läpi ja sen et miten tavata jäsenet.
Tää oli eka kerta ku tapaan koko bändin kerralla,
Sharoninha tapasin Helsingin keikan jälkeen vuonna 2011
ja aha, lukiessa vanhaa merkintää oli sieltä tullu muutki jäsenet.
Yllättäin Sharon oli ainoo jolta pyysin nimmarin,
mut nyt sain koko poppoon nimmarit Black Symphony live dvd:n kansivihkoseen.
H-hetki viimein tuli ja bändi tuli pöydän taakse,
mie taas mänin niin solmuun ja jäädyin,
niin ku tiiätte et nää sessiot o liukuhihnahommaa
ja jono oli kuuleman random koivuun asti pitkä,
joten viidessä minuutissa puhuttiin vähä kelistä,
sain kehuja asusta ja Sharon kehu miu hattua varsinki,
sanoen et ei noin hienoo omista, mut on kesähattu olemassa hälläki.
Mie vaa hymyilin soperrellen ja olin solmussa.
Ei saatana. :D
Haluisin ottaa homman uusiks kunnolla,
no can do, mut nimmarit on!

"Tolaltaan" toipumisen jälkeen,
suuntasin ettimään Tonoa infopisteeltä
ja lähettiin hänen kaa kattoo Arionia,
Tonolle kyseinen oli vähä liian kikkeliä,
kun taas ite sytyin liekkeihin ekasta biisistä
Like The Phoenix I Will Rise.
Kova alotus, ei voi muuta sanoo,
kyseisen biisin kuulin ekan kerran Lutakossa
ja nyt soinu toistona nonstoppina.
Arionin keikka oli yllättävän pitkä verraten mitä se Lutakossa oli
ja iha saakelin kova keikka,
edelleen, miksen kuuntele tätä enempöö ja käy keikoilla?
Voin sanoa iha rehellisesti, et miellyttävää kuunnella livenä
ja jätkät on aina liekeissä koko keikan ajan.
Wildfire biisin aikana pyöri pittikin kans,
jos ei olis ollu tolppakorkoja jalassa
oisin käyny itekki vähä juoksemassa. :D
Laulaja Lassilta lähti taas paita päältä
ja jostai syystä tuli enempi kuuma ku aiemmin,
iha ku omat nahka/pvc-vaatteet ei hiottas tai melkei 30 astetta Suomen kesää tarpeeks,
nii Lassi ilman paitaa.
Vähä eri meininki oli ku jätkä veti tosiaan rinta paljaana slovarin You're My Melody,
oikein eroottisen siirappinen.
Kuumuudesta puhe, oli pyroja keikalla,
hitto et muuten tuli lämpöaaltoo päin naamaa,
iha ku Rammun keikalla mut ei onneks kulmakarvoja polttava.
Vikana biisinä tuttu At The Break Of Dawn,
jonka aikana tuli laulettua täysillä.
(Settilista on suuntaan antava)

Arion settilista

Like The Phoenix I Will Rise
I'm Here To Save You
Punish You
I Don't Fear You
Wildfire
Bloodline
Burning In The Skies
You're My Melody
In The Name Of Love
Wings Of Twilight
At The Break Of Dawn

Keikan jälkeen lähin kohti päälavan läheisyyttä,
yrittäen hivuttautua mahollisimman eteen kattoen Pretty Maidsin.
Jostai syystä tämä bändi hälyttää kelloja,
et oisin nähny tän jossai,
mut oon varma etten oo nähny.
Siltikin kaks jäsentä näytti tosi tutulle
ja laulajanki naama koko aika hälytti kelloja sillei: "Kyl sie tiiät tän".
Ehkä joku uutinen tullu vastaan?
Musiikki oli semmosta, noh, vanhan kansan rokkia/metallia,
miksi sitä nyt sanois ja ei siel tosiaan naisia ollu lavalla vaa miehiä!
Mie oikeesti luulin et tää o joku kasarityttöbändi,
mut eka ukko tul lavalle olin sillei: "....Hetkinen?!"
Jalat oli kyl niin tuskaiset et vähä jo toivoin bändin lopettavan soiton,
mut niitten setti oli pitkä, ainaki näin arviolta.
Lopulta bändin lopetettua ja niin ku arvelin et ihmisiä siirtyy kyllä eturiviä myöten,
joten pääsin eteen,
tunsin koputuksen olalla ja takanani oli Roosa,
joka vaa like a boss tyylillä tuli eturiviin viereen. :D
Kummasti oma ressi helpotti, ku pääsi eturiviin
ja samalla oli taas tuttavallinen "vähemmälläki ois päässy olo",
mut ei vaa voi ennustaa kristallipallosta näitä.
Siinä juteltiin Roosan kanssa bändin introon asti
ja keikka alkoi Helsingin Jäähalli keikan alotuksella eli We Go To War.
Tää voi hämmentää kaikkia ku sanon, et John Smithin veto oli parempi ku Jäähallin,
joo Jäähallissa oli Tarjat ym. hienoudet,
mut bändillä oli iha eri energia nyt ja setissä oli joo tätä "Ukrainan tukemista",
josta olin puhellu et se ei oikein itellä napannu,
tällä kertaa huomasin laulavani kertseissä mukana ajattelematta asiaa
ja jopa kuuli vanhoja kappaleita mitä oon kuullu joskus monta vuotta viimeks kait.
Sharon rupes kertoilee kuinka Tarja olisi halunnut olla mukana,
sanoen myös et seuraava biisi ei ole Paradise,
hetken olin et "Hoh? Mitä?",
sit rupes soimaan In The Middle Of The Nightin kitarariffi.
Siis miu ajatukset mäni heti Circuksen keikalle, jossa oon kuullu tän livenä ekaa kertaa,
ai jumalauta!
Nostalgiapärinät lähti käyntiin iha kunnolla.
Seuraava mikä kanssa vei ajatukset menneeseen oli Angels,
mänin vaa viel pidemmälle, vaikka Angels on kuultu jossai matkan varrella uudestaan,
mut päädyin Ankkarock 2005 vuoteen ku näin WT:n ekaa kertaa ikinä.
Jostai kauempaa katselin sillo, mut muistan tän biisin edelleen sieltä.
Ai saakeli!
Parhaita tämmöset "piikit" setissä, jotka saa kehonki reakoimaan.
Ehkä sen takia tää oli parempi keikka,
koska tän settilista oli vähä tasasempi kaikkea ja fun fact,
et eka WT keikka oli Ankkarockissa 2005
ja sen jälkeen kävin mahollisuuksien mukaan vaan bändin omilla keikoilla,
koska heijä festarikeikat oli aina jossai aivan mahottomassa paikassa,
minne ei päässy edes julkisen liikenteen voimin.
Nyt ympyrä on vähä ku sulkeutunu et nyt viimesin keikka oli festareilla
ja viel näin lähellä kotiseutua!
Huomasin keikan aikana et Sharonin ääni kuulosti hiukan pettävän,
heil oli edellisenä päivänä keikka Karjurockissa Uudessakaupungissa,
joten mietin et onko vaatinu veronsa.
Tosin Sharon sitte veti ongelmattomasti hennot klasari kohat, mitä mm. Paradisessa on
ja Ice Queenissa.
Loppu oli tuttavallisempi, oli Ice Queen ja Mother Earth peräkkäin,
sit keikka olikin ohi.
Olin haikean tyytyväinen, oli tätäki odotettu jonki aikaa.
Roosa kävi hakemassa syömistä enne lähtöä
ja siinä samalla törmäsin veljeni kaveriin,
joka oli koko päivän yrittäny bongata minnuu. :D
Tonon ja kyseisen herra Hosenin kanssa mäntiin Cemetery Skylinea tsekkaamaan,
miu o kyl valitettavasti todettava et bändi oli turhan ällöimelä miu goottimakuuni.
Jotenki kliseinen ja kuulosti et yrittävät olla jotain mitä eivät ole,
sain jopa hiukan nauraa yhen biisin nimelle,
ei pystyny pitää pokkaa.
Sori kaikki, ei lähe miul tämä yhtään.
Tono ja Hosen poistuivat paikalta omille teilleen,
ku itte siirryin kylpylän sisälle odottamaan paluukyytiläisiä,
iski pitkästä aikaa vilu, vaikka kesäyöt on ollu aika lämpösiä,
mut nyt oli vähä viileetä miunki makuun.

Nyt oli mukava kokemus John Smithissä,
ei ollu urpoja häiritsemässä.
Monet sanonu kuinka on ollu kivaa John Smithissä ku ihmiset o kunnolla
ja ei oo jonoja ym.
nii nyt pääsin kokee sen tällä kertaa.
Katotaan mitä ens vuonna luvassa, mut näyttäis siltä et Frozeniin olis päästävä,
näin WT:tä odotellessa mainoksen Frozenista,
jossa seiso esiityjäkattauksessa Cradle Of Filth!

Eli vuoden vika tapahtuma saattaa olla Frozen,
katsellaan kuitenki syksyn tarjonta,
paljon olis luvassa ja kaikkiin ei oo viel lippuja,
niistä sit seuraavassa raportissa.

Within Temptation settilista

We Go To War
Bleed Out
Faster
In The Middle Of The Night
Stand My Ground
Wireless
Shot In The Dark
Angels
Paradise
Don't Pray For Me
Supernova
Lost
The Reckoning
Our Solemn Hour
What Have You Done
Ice Queen
Mother Earth