Haitari soi ja haita risoi, höhö.
Kimmo Pohjonen, tuo erikoinen harmonikkataiteilija,
joka kuulema on muodostanut oman genren musiikkimaailmassa.
On myös säveltänyt Jadesoturi- nimiseen elokuvaan musiikkia,
soittanu Häjyt-leffan tunnarin huuliharppu osuudet
(Piti googlata et miten tämä nyt menikään,
ku muistin vaa et Kimmo liittyi Häjyihin jotenki
ja ei se ollukaan säveltäjänä, Kalle Chydenius on säveltänyt, hupsis)
ja tehnyt yhteistyötä Ismo Alangon kanssa,
Ismon biiseissä Rakkaus On Ruma Sana ja Sisäinen Solarium,
sisältää Kimmo Pohjosen osuuksia.
Monimuotoinen hanuristi.
Moni saattaa yllättyä et oon lähteny kattomaan tämmöstä taiteilijaa,
noh, voin sanoa et Uniko levy teki minnuun todella ison vaikutuksen,
samoin myös Jadesoturi sävellykset,
jotka edelleenki monien vuosien jälkeen aiheuttaa kylmiä väreitä
ja synesteettisiä eskapismikokemuksia.
Välillä oon kyyneleet silmissä, kuulostaa niin hyvälle
ja jotenki niin suomalaisesta samalla.
Viel joku päivä mie sen Unikon kuulen, jos joskus Suomeen osuu,
näyttäs siltä et Tallinnassa on lähinnä soitettu Uniko levy
jousisoitinorkesterin kanssa.
Mut joo, se siitä alustuksesta.
Lutakko keikkapaikkana,
mut miksei.
Ite pitäny tätä musiikkia semmosena mitä kuunnella istualtaan,
mut kaipa tämä menee seisaallaanki.
Pakko nyt sanoa et settilistasta ei mitään haisua,
koska oon vetäny Pohjosen tuotannon läpi,
niin et se mäni todella flowks miu piässä.
En siis erota biisejä toisistaan enkä myöskään tiiä mistä biisi loppuu
ja mistä biisi alkaa,
ainoa minkä erotan on Uniko ja Jadesoturi sävellykset.
Enkä edes tiedä oliko nää biisit mitä kuultiin improja vai olemassa olevia sävellyksiä,
plus jos koettasin ettiä nämä biisit levy levyltä,
mänis ikuisuus, koska materiaalia on PALJON.
Okeih, kuuntelin tätä kirjottaessa Uumen levyä,
josko sieltä kuuluisi jotain tuttua
ja se oli ainoa levy missä tämä ranskalainen Eric Echampard oli.
Joten kyllä, oon vähä pihalla,
tosin tää oli eka Pohjosen keikka tosiaan,
joten ei voi olettaa et tietäsin mitä keikka sisältää.
Sen verra osaan sanoa, et oli hienoa seurata Kimmon esiintymistä
ja vuorovaikutusta Ericin kanssa,
seki kui hää suullaan tekee random ääniä
ja saa niillä äänillä tehtyä biisiin monimuotosia osia,
vaikka se olis hyräilyä, naksuttelua, jopa myös kansanlaulun omaista "huutoa".
Yks kappale jäi mieleen, mikä kuvasti miu mielestä jokapäivästä päänsekoamista,
jos sillä olis ääni nii se olis tuota,
plus kuinka Kimmo omilla eleillään ja naaman vääntelyllä sai siihe omat vibansa,
sai nauramaan todellakin.
Kuulin myös jotain Unikon kaltaista ja toi oli lähin ikinä itelle,
ku käytiin niissä äänimaisemissa.
Niin ku sanoin, joku päivä viel itse Uniko levy livenä ja varsinki Emo,
voin sanoa jo nyt et tuloo itku kun ees ajattelen Emon kuulemista livenä ekaa kertaa.
Loppukumarruksissa, yleisöstä kuulu "Vielä yks! Vielä yks!" huutoja,
joitten myötä Kimmo ja Eric veti viel yhen biisin,
missä tuota hokemaa käytettiin.
Hauskin encore ikinä.
Keikka tuntu lyhyelle, vaikka vetivät puoltoista tuntisen setin
vai johtuko aikasesta alotuksesta, ken tietää.
Olin yllättynyt kyl keikasta, älyttömän hyvä meininki
ja itelle vähä genrerikkomista, mitä yleensä kuuntelen,
Kimmoa voisin männä uudestaanki kuuntelee
ja toivon mukaan se o se Uniko.
Joojoo, toistan ihtiäni. :D
Annetaan kuvien kertoa loput,
tässä kuussa seuraavana onki Lordi Tavastialla,
palamisiin.
