Auri & Eye Of Melian @ Huvila-teltta, Helsingin Juhlaviikot 23.8.2025

 

 

 

 

 

 

 

Tuplakeikka, missä näin ekan bändin ekaa kertaa livenä
ja viel eka keikka Suomessa,
toka taas toistamiseen, vaikka alunperin näytti et näkisin ekaa kertaa.
Sanon tähän alkuun, et iha hyvä et kävin kattoo Aurin Kiteellä,
koska tää keikka olis harmittanu minnuu pikkasen enemmä.
Sanotaan näin et keikka oli täydellinen,
mut tapahtuma itessään, jättäisin välistä 
jos ei ole pakko tulla bändin/artisti X takia uudestaan.

Tosiaan saavuttuani Helsinkiin ja nostalgisoidessa Kaisaniemeä samalla,
kuljin kohti Hakaniemen suuntaa,
kaukaa kuulin onneks Aurin soundcheckin
joten mänin vain ääntä kohti ja ainoa teltta koko alueella viimein paljasti paikkansa.
Aluekarttaa tutkiessa, päätin sitte vaa katsella ympärille
ihastellen ainokaista joutsenta
ja istuskelin vähä missäkin, varjossa ja auringossa.
Satuin törmäämään myös Troyihin odottaessa,
hihkasin hälle varovasti ja mänin moikkaamaan häntä.
Totesin hänen näyttävän eksyneeltä
ja Troy sanoi et ei ole varma mistä pääsisi sisään.
Mie siinä sitte päätin näyttää hälle, mistä mahollisesti löytyis apuja sisälle pääsyyn,
samalla sain Troylta nimmarin ja plekun!
En kestä oikeesti! ♥
Troy kysy mitä tykkäsin levystä ja kerroin,
et harvoin tulee nykyään vastaan levyä joka kokonaisuutena toimis hyvin
eli olin aivan "vauh!" :')
Kerroin samalla kolme suosikkiani levyltä, joista yks oli Libraries Of Love.
Saatettua Troyn, lähin viel istuskelemaan puistonpenkille fanityttöillen,
jonki ajan päästä näin ku pari tyyppiä seisoi sisäänpääsyn kohalla
ja päätin lähtä itekki jonottelemaan.

Sisälle pääsy mäni muuten ok, mut mikä siinä on ettei voi samantein sanoa,
mistä pääsee sisälle istumapaikoille,
juurikin niille ensimmäisille, jotka jonossa oli?
Yks järkkäreistä seiso sanomatta mitään
ja seuraava tuli sanomaan "taikasanat":
"Eiku tosta pääsee sisälle."
Totta kai jonon alkupää hajos, 
niin et miu takana olleet oli siinä sivussa tönöttämässä!
Pyydettiin kaventamaan jonoa,
mut niin ku tiiätte ulkomaalasia oli,
nii ei voinu vaihtaa englanniks samalla,
joten kaventaminen oli "kaventamista" muka.
Hetkellinen kaaos onneks, mut silti rupes taas ärsyttämään,
tämäki olis vältetty jos se tönöttäny järkkäri olis sanonu,
et tästä männään sisään missä o tää lakana edessä,
mut hetken pitää odottaa et suurinosa ihmisistä on sisällä.
Lopulta ku alko tapahtumaan
ja hetken silmäiltyäni istumapaikkoja seuraten muita etupenkeille,
löin viimein perseeni penkkiin todeten et tähän jään.
Kannatti.
Vähä reunassa mut hyvällä paikalla sentää etupenkissä,
sillo rupes ressiki helpottamaan.

Sain kuulla samalla et Eye Of Melianin setti olisi vain puol tuntinen,
puol tuntia?
Olin aika varma et eihä se levy niin lyhyt ole jos meinaavat vetää kokonaan,
mut keikan alkaessa The Bell kappaleella,
siinä kohtaa tajus et kyl nyt tosissaan taitaa olla erilainen setti,
mitä siis oletin heidän ekalta Suomen keikalta.
Vähä harmi et oli lyhyt setti, olisha tuota kuunnellu enemmänki,
mut tuli sentään Doorway Of Night,
joka on levyn alotusbiisi ja aivan loistava kappale muutenki.
Keikka oli vähäeleinen, mut samalla siinä oli jotain samaa mitä Aurinki keikassa
eli täytyy antautua musiikin pauloihin kuunnellessa.
Tuli myös coverikin setissä:
Tears Of The Dragon, Iron Maidenin Brucelta.
Voin sanoa etten tunnistanu!
Luulin omaks biisiks ja ihmettelin et hetkinen, en muista lohikäärme biisiä.
Ainoo mitä jäin kuuntelee oli Robinin ääni,
joko hällä on tosi pehmeä matala ääni
tai sit mikki ei ollu tarpeeks kovalla.
Ei nimittäi hirveesti kuullu vaikka lauloi stemmoja enimmäkseen
esim. Light biisistä hänestä kuulu just ja just,
mut muuten näytti et mikki olis mykkä.
Johannan ääni o kyl todella kirkas,
etten ihmettele jos ääni on vaa jääny alle.
Keikka siitä huolimatta oli hieno,
jos haluan jotai elokuvamusiikkia kuunnella
nii tällein haluaisin sitä nähdä ja kuulla.
Viimeisenä biisinä tuli Ainiaan,
joka on Adrift In Eternityn suomenkielinen versio.
Aika yllättävä veto, en odottanu tuota.

Sain jopa keikan päätteeksi settilistan,
ku crewn jäsen käveli niitten kanssa lavan reunalla,
jollon ponnahin penkistä hakemaan omani.


Eye Of Melianin settilista
 

Tovin odotusta ja jutustelua vierustovereiden kanssa,
lopulta Aurikin alotti keikkansa
Those We Don't Speak Of alotuksella.
Settilista tosiaan oli sama ku Kiteellä,
ainoa ero oli keikkapaikka
ja miuta meinas vähä paleltaa teltan sisällä,
joten pieni Helsingin viileys vähä vaikutti keikkakokemukseen.
Ois pitäny ottaa huppari mukaan tai paksumpi takki ainaki,
sen hetkinen takki oli liian kevyt.
Johanna ei viileys vaivannu,
joten totta kai välillä tuli vilunväristyksiä katellessa Johannan paljaita käsivarsia.
Niin ku sanoin alussa, et jos ei ole pakko tulla juuri tähän tapahtumaan:

Keikan loppupuolella saatiin kuulla 
ja nähä mitä pidemmälle yleisössä männy humaltuminen aiheuttaa.
Random äijä käveli pokkana lavan tuntumaan
ja tuijotin siinä sillei:
"Johanna, sano vaa nii mie taklaan ton."
Missä järkkärit oli?!
Oikeesti oli tosi kriipi tilanne, itteä ois vähä hirvittäny,
jos oisin ollu Johannan saappaissa.
Ei jääny siihe, Desert Flowerissa rupes kuulumaan kännihuuteluja,
jotka itellä koski sieluun.
Varmaa koko eturivi käänty kattomaan pahasti huutelijan suuntaan,
näin lähelle Tangomarkkinoita en ole päässy, mut nyt pääsin.
Aattelin et tää olis juhlapukukansan juhlatapahtuma,
et osattas käyttäytyä.
No ei ollu, virhe.
Kanttarellibiisissä tuttua tanssimista luvassa,
encore oli sitte tuskaa,
ku ihmisiä takapenkeiltä tuli röyhkeesti lavan ja etupenkkiläisten väliin pyörimään.
Tää olis ollu hauskaa 
jos esim. brittifanit olisivat etupenkeistä noussu tanssimaan,
mut eiku ne oli nää idiootit,
jotka humalapäissään vaa aiheutti häiriötä.
Jotkut takana istuneet tuli lavan tuntumaan asti seisomaan 
ja kattomaan keikkaa!
Oikeesti mitä vittua?!
Siks en suosittele Helsingin Juhlaviikkoja,
jos järkkärit o noin unessa tapahtuman aikana!
Vanhempi nainen vieressä tuhisi paheksuen näistä ääliöistä,
johon heitin Tangomarkkina vitsin lisäksi,
et "Tää ei oo mikää Raskasta Joulua keikka".
Hää naurahti hiljaa hymyillen taputtaen olkapäähän.

Keikan päätyttyä tuttuun Fireside Bardiin,
järkkärit heräsi viimein ja sanoi et oli aika poistua teltasta.
Joten poistuttiin, muullon ei ilmeisesti ollu tarvetta poistamiseen.
Siis LOL!
Matkasin majapaikkaani kuitenki hypettäen konserttia,
mut samalla paasasin samaa matkaa kulkeneen fanin kanssa.

Auri nyt suuntaa Eurooppaan päin ja ainaki Britteihin,
saapi nähä millo seuraava Suomen keikka on.
Olivat kuulema huhuilleet festarikeikoista,
joten odottaen missähä mahollisesti ovat.
Toivon myös kovasti Lutakon keikkaa heiltä,
olis kyl kova.
Ehkä siellä saa puuttuvat nimmarit uuden Aurin kansivihkoseen.

Seuraava hypetyksen aihe on Charon!
Ekaa kertaa ikinä, tänä sunnuntaina Tavastialla!

Aurin Settilista

Those We Don't Speak Of
The Space Between
I Hope Your World Is Kind
Skeleton Tree
Duty Of Dust
Night 13
Libraries Of Love
Blakey Ridge
Kiss The Mountain
Aphrodite Rising
The Long Walk
See
The Valley
Shieldmaiden
Museum Of Childhood
Desert Flower
Them Thar Chanterelles
Pearl Diving
Fireside Bard

 

 

Auri @ Kiteesali 14.8.2025

 

Alunperin oli kovat plänit päästä tulevan Helsingin keikan lisäksi Kiteelle,
koska noh, uusi pyhiinvaellus Kiteen seudulle.
Lähempänä tapahtumaa, olin edelleen ilman keikkalippua
ja juuri tämä keikka oli loppuunmyyty,
mut oli julkastu lisäkeikka joka oli enne tätä keikkaa.
Matkustaminen kävi kuitenki ongelmalliseksi bussivuorojen takia
ja autottomuuden takia
joten luovuin ensi suunnitelmistani,
kunnes kaverini Roosa ilmoitti et hällä olisi ylimääränen lippu,
et lähtisinkö keikalle hänen kanssa.
Ei siinä tarvinu ku hetken miettiä ja päätin ostaa bussiliput,
Joensuun sijasta Savonlinnaan, jossa Roosa asui.
Kaikki ratkes kerralla!
Tää oli aika extempore, vaikka olin suunnitellu lähteväni tänne.

En voi muuta ku vuolaasti kiittää Roosaa lipusta ja majapaikasta. ♥

Roosan kanssa autolla kohti Kiteetä, ku hää oli päässy töistä,
Kiteen kylttien kohalla tuntu ku tulis taas pyhimpään kylään.
Löytäessä paikan, totesin et tää on sama parkkis,
minne yritettiin kaverini Paulan kanssa ensi jättää auto NW:n keikan aikana
eli tuttu paikka oli, mut muuten uusi.
Käytiin kurkkaa ku huomattiin et kyseisen monitoimitalon liukuovet liikku,
et pääseekö sisälle jo.
Sieltä löytyi muitakin jonottelemassa, yllättäin NW-faneja ja varmasti Auriaki kuunnelleita.
Roosa kävi hakemassa syömistä,
ku itte painelin merkkaripöydän suuntaan ostamaan uuden Auri paidan,
edellinen ku harmillisesti oli jääny pieneks liian pian.
Ovien aukasu info oli vähä mysteeri,
joten siinä sai arvailla koska pääsisi saliin.
Sain kuulla et sali on alle 300 henkilön kokonen,
joten mikää iso ei ole ja aikaa riittäisi et ihmiset pääsee sisälle
enne shown alkamista.
Lopulta päästessä sisään,
vastassa oli auditoriosali joka toimi esiintymispaikkana.
Siinä suunnattiin ekoille penkeille ja keskelle tietty,
ainaki itte mänin.
Lavalla näky vihreillä kankailla verhoilua,
osa soittimista oli myös kankaitten takana piilossa,
paitti kitarat ja Troyn työpiste.
Plus paljon lyhtyjä, assosioin samantein Korpiklaanin keikalle,
mut nää ei ollu joulusia lyhtyjä.

Keikan alotus oli kyl hienoin ikinä.
Oon kuitenki yli 150 keikkaa nähny, 
mut mitään tämmöstä ei oo tullu vastaan miu mielestä.
Alotusbiisinä oli Aurin kakkosalbumin eka biisi
Those We Don't Speak Of
joka johdatteli samantein Aurin mystiseen maailmaan.
Johanna saapui lavalle yksin, istahtaen lattialle laulaen
ja seuraavana The Space Between.
Settilistan alkupää suurimmaks osaks oli Aurin debyytin biisejä,
mikä pisti hiukan huvittamaan et nyt laitetaan debyytti kerralla pihalle livenä. :D
Yllätyin et vetivät Skeleton Treen,
ku sehä o instrumentaalinen noin muuten,
ei haittoo minua tosin, oli mukava kuulla,
ku itte oon pitäny sitä muumi soundtrack biisinä.
Samalla kyynelkanavia rupes kutkuttaa, varsinki Night 13 kohalla.
Muutuin vesiputoukseks, ku ensimmäinen kappale uudelta albumilta tuli setissä vastaan,
nimeltään Libraries Of Love,
jäin kuuntelee lyriikoita ja ne iski kyl todella lujaa,
et itkuparuin biisin aikana.
Todella kaunis biisi, aivan mieletön. ♥
Toinen yllätys setissä oli Aphrodite Rising,
en uskonu sen olevan setissä mukana,
siis iha ylipäätään ku se ei oo kuulostanu "potentiaaliselle livebiisille".
Pieni hämmennys piällä.
See kuuleminen livenä oli kyl, arvelinki et saattaisi olla setissä,
kuitenki kolmen albumin myötä bändi o lähteny vasta kiertää,
joten materiaalia on paljon!
Tuomaksen, Troyn ja Johannan joukoissa oli mukana myös Kai Hahto lyömäsoittimissa
ja Iivanaisen Johanna ja Mikko, kiipparit(?)/taustalaulu ja kitara/taustalaulu.
The Valley aiheutti kyyneliä myöskin,
vaikka oon kuunnellu biisiä lähinnä viivistelymusana,
nyt jostai syystä muumit mäni syvästi tunteisiin,
mut kappale joka pisti miut täysin rikki oli suosikkini ekalta albumilta:
Desert Flower ♥

♫ All I wanted was
for to see your smile break out
a mirror for the Sun
and the early rising moon

All I wanted was ♫

Ei millään pysy silmät kuivina,
tätä on kuunneltu tosi paljon niin haikein
ku surullisin mielin.
Johannan mikkiständin kukkaviritelmään sytty valot biisin aikana,
nii hyvä ettei tullu lisää parkua sen takia,
biisi on kaunis ja esitys myös kosketti sisältä. :')
Ihan mukavaa, et tuolla sisimmässä tuntuu
ja minnuu ku o hankala nykypäivänä yllättää,
ainakaa niin et se tuntuu kunnolla.
Anto sen verra toivoo ettei maailma oo muuttunu harmaaks omalla kohalla.
En valitettavasti nyt muista biisiä,
mut yhen biisin lopussa käytettiin hienosti tehokeinona,
valojen totaalista sammuttamista et koko paikka oli pimeenä
ja se miten lyhtyjäki ohjattiin, et eivät ollu pelkästää valaistusta.

Päästiin myös vähä tanssimaan,
kun biisi nimeltä Them Thar Chanterelles esiteltiin sanoin "Mennääs keräämään kanttarelleja",
hetken mietin et "mikähä kanttarellibiisi tää on?",
kunnes tajusin ekan levyn vikaks biisiksi.
Pakko sanoo et toimii paremmin livenä ku albumilla omasta mielestä,
punainen lanka ol paremmin handussa
ja jos en iha väärin kuullu nii oli enemmä asioita joista tykkäsin live versiossa.
Koko sali seiso ja tanssahteli, voitte varmaa kuvitella huutometelin pienes salis. :D
Melkei jo huolestuin et eikö ne meinaa vetää sitä yhtä biisiä myöskin,
mut tuliha se encore sentään
ja vikoina biiseinä tuli Pearl Diving,
johon olis ollu siisti nähä ihmisten heiluttavan käsiä vähä ku aaltoina biisin lopussa,
mut no can do,
tein omana hupina "aaltoilua"
ja Fireside Bard päätti keikan.

Voi että mikä tunnelma oli keikalla
ja ku miettii et ku o Kai, Tuomas ja Troy tommosia maailmaluokan tähtiä ns.
et miten tämmönen vaatimattomampi tuntuu ison sirkuksen jälkeen.
Tuomas ainaki nautti koko keikan ajan,
laulo jopa mukanaki omassa kuplassaan, mm. vikassa biisissä.
Rento ja vapautunu meininki kyl,
et ilmeisesti tauko tuli tarpeeseen.
Johannan pitkä punanen keijutukka on laiton!
Mieki halluun tommosen tukan, siis niin hieno
ja niin ku moni tietää Johanna on kyl niin omaksunu keiju olemuksen.
Jos meil kerra on viikinki Hietala ja amatsoni Floor,
nii Johanna on sit keiju. :D

Roosan kanssa sitte mäntiin parkkikselle kytikselle muitten fanien kanssa,
kokeilemaan nähtäskö mahollisesti Tuomasta, Troyta ja Johannaa.
Siinä odotellessa Iivanaiset tuli ekana parkkikselle,
heille huikattiin kiitosta ja taputeltiin.
Lopulta kolmikko tuli kantaen kamoja ensi autolleen
ja sitte suuntasivat yhen faniporukan luokse jutulle,
myö muut oltiin niin kohteliaita ettei mänty rynnii sinne,
kunnes ite hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs.
Tuomas tosin yllätti ja tuli sitte meijä luokse jutulle.
Kiitin Tuomasta saaden nimmarit Aurin kakkoslevyyn
ja kuvaan, jonka oon itte tekaissu amiska aikoina,
jotai 15 vuotta sitte.
Ei se ollu ku vähä pitkä projekti saada nimmari. :D
Troyn luokse männessä hää kysyy halatessa et "Miltä keikka vaikutti?"
ja olin et "Mie oon iha rikki hei kuules!"
Häneltä myöskin nimmarit ja yhteiskuva,
sanoin hälle et Helsingissä nähää taas, josta hää oli
"Okeih! Myö nähää siel sit seuraavan kerran."
Johannalle taas vuodattelin samaa mitä Troylle ja Tumpille,
kui hieno keikka oli ja kui tietyt kolme biisiä oli aiheuttanu itkuparun
ja varsinki uusin kappale.
Kerroin myös et Hesas nähää ja en malta odottaa Eye Of Meliania,
toivottaen hyvää yötä enne ku Roosan kaa lähettiin kohti autoa.

Seuraavana päivänä oli lähtö takasin,
mut enne bussin tuloa päätin ekakertalaisena Savonlinnassa käydä Olavinlinnaa tsekkaamassa.
Piti vähä derppailla iteksiin, ku oli yks näköalapaikka,
jossa sain sisäisen Abbathini heräämään. :D
Savonlinnasta tulee vähä mieleen Jyväskylä, Pieksämäki ja Kuopio:
Vanhoja rakennuksia, yks iso ajotie läpi pikkukeskustan
ja veden äärellä, plus tori joka näytti Lutakon satamalta. :D
Mie en ees tienny et Savonlinna on noin veden äärellä.
Sulosaaressaki ehin piipahtaa ja sit oliki jo kävelystä niin jalat puhki,
et asemalla vietin aikani ja siitä bussiin viimein.

Ette tiiäkää miten hypessä tiällä edelleen ollaan,
siis mie oon oikeesti tosi onnellinen et pääsin Kiteen keikalle. ♥
Edelleen iso kiitos Roosalle tästä,
ei olis onnistunu noin muuten ja tämmönen once in a lifetime
et pääsi näkemään kiertueen alotuksen bändin kotihoodeilta,
sanotaanko näin.
Seki et pääsi kuulee uutta matskua enne levyn julkasua,
tää on tapahtunu ainaki kerran miul, tarkotan siis paikan piällä livenä,
en tällä hetkellä muista muita.
Helsingin keikkaa odottaen, yhen keikan sijasta näkeeki kaksi keikkaa
ja tosiaan Eye Of Melian siinä samalla.
Paljon on nyt ekaa kertaa ikinä kokemuksia, en valita yhtään.
Jos kellään on mahista käyä kattoo Auria, nii käykää!
Ette tuu pettymään, vannon sen.


Settilista

Those We Don't Speak Of
The Space Between
I Hope Your World Is Kind
Skeleton Tree
Duty Of Dust
Night 13
Libraries Of Love
Blakey Ridge
Kiss The Mountain
Aphrodite Rising
The Long Walk
See
The Valley
Shieldmaiden
Museum Of Childhood
Desert Flower
Them Thar Chanterelles
Pearl Diving
Fireside Bard