Nightwish @ Nokia Arena Tampere 22.4.2022

Kyllä niin viimeiseen asti oli pelko persiissä,
et onko sitä keikkaa vai ei, mut kyllä se vaa toteutu viimeinki!
Varmasti tulee aika kova keikkamasis tätä kirjottaessa,
ku elämä heittäny kunnolla häränpyllyä ja paskaa tuulettimeen,
et nyt jos koskaan tarvis tätä mut talous ei anna myöten.
Ei siitä sen enempöö, täytyy vaa kattoa vähä pienempiä keikkoja sillä aikaa.

Juuson, Saanan ja hänen siskonsa Tarun kanssa lähettiin keikkapäivänä kohti Tamperetta,
nopialla Orituvan pysähdyksellä, perille päästyä haettiin avain yöpaikkaan
ja siitä lähettiin Juuson kanssa kohti Areenaa, Saana ja Taru lähti hengailemaan
kaupungille, ku heillä oli luvassa Turmion Kätilöitten keikka illasta Yo-talolla.
(Tästä lisää lopussa)
Kyllä siellä Nokian sisäpihalla sai hetken pohtia, et mitenkä tämä paikka oikein toimii,
iha tuore pytinki, jossa on ollu tyylii jääkiekkoa ja yks Popedan keikka,
nii ei ole oikei voinu kysyä tietoa.
Siinä sitte oli pari tuttua jonottajaa jotka kerto, onko permannon sisäänpääsyt miten lähellä
ja senki, et vessassa sai käydä mut turvatarkastuksen kautta vain.
Oli kyl vähä informaatioissa vaihtelua jälleen kerran
ja tuli siinä myös koettua tuttavallinen eestakasin seilaus sisältä pihalle "massahysterian" myötä. :D
Perus.
Siinä juteltiinki yhen jonottajan kanssa, et täytys olla ihmisiä töissä jotka tietää,
et miten tietyn bändin/artistin fanit vähä ku käyttäytyy tai edes yrittäs informoida
pikkasen tarkemmin, millo tapahtuu mitäkin virallisesti.
Noin muuten, itellä ei ollu sillei ressiä jonottamisesta,
ehkä enempi pelkäsin sitä peruuntumista, mut ei noin lyhyellä varotuksella semmosia tehä.
Silti, oli koko ajan olo et "Oonko mie oikeesti tiällä? Kyllä tässä jotai sattuu viel".



Loppuajaksi päästiin sisälle jonottelee molempiin permannon sisäänkäynneille,
mut voi hyvänen sitä edessä olevaa, jolla oli koko omaisuus mukana,
nii siinä hiema kulmia kohotellen olin sillei:
"Miksi ihmeessä olet ottanu tuon kaiken mukaasi, tänne, keikalle?"
Viimein ku tuli oma vuoro, nii voin sanoa et en oo koskaan noin perusteellista
turvatarkastusta kokenu ja varsinki tällä unisella päällä yritä sit puhua.
"Öööh, joo siellä hihan alla on kello joo ja joo siel hupparin alla on paidassa solmu,
koska paita on muuten niin iso..." 
Sen jälkeen eiku vaa pikasta askelta äkkiä vasemmalle sisäänkäynnille,
missä oli tuttavuutta tehny jonottaja meijä edellä,
oltii jo hirmu taktikoinnit tehty jonossa eturiviin pääsystä,
joten kiitän häntä jo tässä vaiheessa, kun uhrasi oman kroppansa saadakseen meille paikat. :)
Kiitos sinulle, toivottavasti nähdään taas jonku NW-keikan yhteydessä.
Siinä lähempänä H-hetkeä, Sanni ja Nina tulivat yllättäen moikkaamaan!
(Minen ees tienny et ovat tulossa, kai mie oletin et ehkä tulee tai ei)
Oli niin "I haven't seen you since the plague" hetki,
ihana jälleennäkemisen ilo. ♥
Työ ette tiiäkää miten ikävä o ollu sitä keikkapoppoota, joitten kanssa jakaa nää muistot
ja tehä näitä keikkareissuja.
Itellä ikää tuli tänä vuonna 33 vuotta ja into ei ole loppunu vielkää,
keikkakunto tietysti ollu koronan takia vähä haperona.

Se miten lippujen tarkistus tapahtu oli jännä, siis vähä ku lentokenttien portit,
mistä pääsee läpi näyttämällä lippua siihen portin lukijaan.
Voi pojat, siinä sai koota ihtiään et sai sen viivakoodin varmasti suorassa mänemään
ja odotella vihreen valon välähdystä.
Ensi tietysti piti olla varma, et onha se lipun viivakoodi eikä se QR-koodi joka luetaan.
Ygösel onneks läpi ja eiku sisuksiin, etsien henkilöä joka piti paikkaa
ja hänet bongasin keskeltä eturiviä.
Porukan tunkiessa, rupesin muistelemaan siinä kuinka "kivaa" tämmönen paine oli mm. Kaisaniemessä
tai bändien keikoilla, joitten eturiveissä oli aina tunkua HC-fanien takia.
Eikä siinä kaikki: Vieressä ollu svedulikka rupesi vikisemään et työnnän häntä,
(Totuus: en edes työntäny, tilaa ei vaa ollu)
yritin ensi napakan nätisti selittää, et kuules ei ole kauheesti sitä tilaa jaettavaks,
et sieltä se paine tulee miu niskaan ja yritän pysyä pystyssä.
Kuuroille korville meni yllättäin ja lopulta nostin käden pystyyn et puhuu siihe,
vierustoverilla oli olkapäät korvissa, joten lopulta "vahingossa" tein sitä tilaa reippaasti
ja hirvee huudot tuli svedulta, mut kumma tuli tilaa!
Hänen puolella kuuleman oli ihmisen mentävä aukko, et niih.
Helvetti, mut sen myötä ku sai vähä tilaa pysty relaksoitumaan, ainaki hetkeks.
Odotellessa lämppärin alottamista, Juuso jutteli siinä parin fanin kanssa
ja taustalla kuulen kun toinen heistä mainitsi olevansa Levykauppa Äxän myyjä,
käännyn ja totean et "Myit miulle muuten levyn tai kaks jokunen aika sit
ja kehuin instassa et oli mukava myyjä töissä."
Hää oli aika otettu kehusta ja esiteltiin kättä paiskaamalla toisemme,
on se maailma taas pien ja pieneni ku muistin kyseisen henkilön salakeikaltakin. :D
Oikein mukava tapaus!



Lämppäri:
Lähiöbotox.
Emmie voi oikee muuta sanoo ku täyttä paskaa.
Siis niin myötähäpeällistä matskua ku olla ja voi,
sanotukset oli vaa jotai niin hirveetä etten pystynyt
ja myönnän et heijä ilmottaessa tulevasta viimeisestä biisistä
sai miut sanomaan "Yes!" :'D
Olisin mieluiten sietäny vaikka Beast In Blackia tai Amorphista, 
jos pienempi paha olis pitäny valita.
Lämppärin lähettyä lavalta, yllättäin putosi ylhäältä isossa kasassa lakana lavan reunalle,
hetken hämmennyksen jälkeen ku pysty rekistöröimään mikä ihme putos.
Rupesin heti vitsailee, jos se olis ollu Nw:n taustalakana tai vastaava,
nii millanen faitti moisesta ois tullu ja kui hauskan näköst' olis ollu seurata,
ku porukka yrittää hillota monen sadan metrin kokosta lakanaa,
ku ei saa pienempiin osiin revittyä. :'D

Semmone pieni herätys, enne ku valot sammuivat viimein 
ja intro pärähti käyntiin, josta sitten Noiseen karjumaan niin kovaa ku kurkusta lähti.
Settilista oli aika sama ku Oulun salakeikalla, Sleeping Sun oli vaihtunu
She Is My Siniin ja How's The Heart vedettiin akustisena,
oli hieno valomeri kyl biisin aikana, joka ehkä saattoi herkistää hiukan,
mut meinasin jo Storytimen aikana tirauttaa, ku oli ollu niin ikävä keikoille
ja tiiättekö et ei tarvis pelätä.
Oli tunteet niin pinnassa.
Taas jälleen kerra tehtii kunniaa bändin työntekijöille:
Ääniteknikko Kimmo Ahola täytti 60 vuotta.
Troy myös mainitsi et soittavat biisin, jota Kimmo ei varmasti ole kuullu aiemmin,
olis pitäny vaa arvata et se oli sarkasmia, ku sieltä tuli Nemo.
Hetkellinen hämmennys iski moisen takia ja sit ei auttanu ku facepalmata itelleni. :D
The Greatest Show On Earthin introssa osotettiin supporttia Ukrainalle lipun väreillä
ja Alexi Laihon kuva näkyi lopussa kuvien seassa.
♥♥♥
Floorilla oli hiukan äänen kanssa ongelmia, jälkikäteen luin et ressukalla ol paha flunssa,
mut pakko nostaa hattua silti suorituksesta.
Huomasin tietty itse laulajana et Floor teki itelleen helpotuksia laulaessa,
hyödyntäen sitä äänialaa mikä toimii viel vaikka ois kipeänä.
Pikaista paranemista hälle! ♥
Yleisöki anto kuulua, kui tätä keikkaa on odotettu ja ylipäätään tätä et on taas tapahtumia,
luin tuolta tapahtumasivulta hyvän kommentin jota aion tässä lainata:
"Jos tää oli seurausta koronatauosta vapautumisesta, nii mikä mahtava hopeareunus!"
En vois olla yhtään samaa mieltä, voin sanoa rehellisesti,
et ilman keikkoja sen parisen vuotta eläneenä (jonka aikana joo yks keikka ja yks talvifestari),
tuli voitua todella huonosti henkisesti
ja viel vähä edelleen on henkinen vointi pirstaleina.
Musiikki on ollu itelle niin iso osa elämää, et sen puuttuminen todellakin näky miu voinnissa,
ku en voinu purkaa asioitani.
(Yritin monia muita tapoja, mut ne ei ollu osa minua ns. vaikka osa niistä on jääny
arkielämääni tavalla ja toisella.)

Bändin poistuttua lavalta Ad Astran jälkeen, vierustoveri kiitteli keikkaseurasta
ja kiitin häntä myöskin, ehti vain livahtaa karkuun sillä aikaa,
kun yllättäin kuuluu Blast from the past-ääni
yläaste ajoilta: Late eli Laura!
Oli tuumaillu et keikalla olisin ja kyl ne tatskat o kuulema helppo tunnistaa kilsojen piästä. :'D
Taas se ihana jälleennäkemisen riemu ja ku kyseessä viel very long time no see-tapaus,
jossai Joensuussa viimeks nähny hänet mut siitäki sen kymmenisen vuotta varmaa aikaa.
Sanoin, et vinkkaa ku o hoodeilla nii tulee vaikka teellä käymään.
Assinki bongasin Ninan ja Sannin seurasta ja saan käsiin hyvin tutun näköisen muistikirjasen
ja kynän, oon kerra kirjottanu kyseiselle enkä muistanu jutun juonta et miten tämä toimikaan.
Lopulta sain kirjotettua vanhan virren lainin: "Päivä vain ja hetki kerrallansa"
On ollu aika paljon mielessä tuo laini.
Areenalta poistuttua Sanni, Nina ja Assi lähtivät drinksuille,
ku Juuson kanssa lähettiin kohti YO-taloa jossa Saana ja Taru olivat viettämässä keikkailtaansa.

Yo-talolla siis oli Turmareitten keikan jälkeen Stereo Terrorin "disco"
jossa dj:nä toimi TK:n ja Fear Of Dominationin laulaja Saku, ainaki toisena dj:nä.
Ei ollu siis mitään hajua mitä tulis vastaan
ja päästessä sisälle, rakastuin.
Parhaat after partyt ikinä stna! ♥
Iha ku ois tullu kottiin, meininki aivan helvetin kova ja musa aivan mahtavaa,
paras combo ikinä yhen päivän aikana.
Pelkkää hyvettä, vaikka olin Nw:n keikasta särki poikki,
koska naapurimaan immeisen kanssa piti pitää puolia ja polvessa jäätävä mustelma,
niskat hellänä moshaamisesta, nii sit viel kaiken maailman remixejä,
tanssimusaa jne. kuunnellessa loppuyö.
Tosin istuin koko illan penkillä ku jalat ei kantanu seisomisen jäljiltä kauheesti. :D
Spiikitki biisien välissä oli kyl niin häröjä ja hyviä ettei voinu muuta ku nauraa,
plus ku Raaka Pee tuli vähä fiittaamaan Kikan ja Scooterin kera nii ai että.
Kiitos kun "pilasit" Amarathen biisin Fröbelin Palikoilla. ♥

Seuraavana päivänä oli kiva männä ns. keikkakrapulassa Naughty Brgriin
syömään ehkä täyttävimmän mätön ikinä
ja seki oli ketoversio, aivan täydellistä, ei tarvinu syödä oikeestaan
mitään sen jälkeen.
Lähinnä nesteytin itteeni, ku keho oli aika kuivana keikan ja discon jäljiltä.
Lisää mukavia reissuja kiitos, toivottavasti jonneki pääsis,
tällä hetkellä näyttäis et missaan aika paljon mut ei voi mitään.
Seuraava keikka ite asiassa on myös Tampereen Nokialla kesäkuussa,
mut täytyy seurailla tosiaan ku nyt uus syy siirtämiselle ja peruuntumiselle
on ollu huonot ennakkomyynnit ja logistiset jne. syyt.
Toukokuussa piti olla yks konsertti, mut se siirrettiin ens vuodelle.

Toivotaan todella kovasti, hyvinvointini on aivan helvetillisessä vaarassa.


Settilista

Noise 
Planet Hell 
Tribal 
Élan 
Storytime 
She Is My Sin 
Harvest 
7 Days to the Wolves 
Dark Chest of Wonders 
I Want My Tears Back 
Ever Dream 
Nemo 
How’s the Heart? (Acoustic) 
Shoemaker 
Last Ride of the Day 
Ghost Love Score 
The Greatest Show on Earth 
(Ad Astra)