Children Of Bodom @ Helsingin Jäähalli 15.12.2019

Onneks oli myöhempi lähtö, mut silti liian aikanen,
tosin vähä ihmettelin miks olin ylipäätään ottanu niin myöhäsen lähön
et olinko muistanu ovien avauksen väärin vai olinko ottanu tän vaa löysemmin,
noh se selviää kohta.
Bussissa oli pakko ottaa tehounet matkan ajaksi, ettei vaa nukahtas pystyyn ootellessa,
vanha kurppa viiden tunnin unilla kolmatta yötä perättäin yrittää selviytyä,
eheiih. :D
Helsinki ei taaskaan pettäny säällään, plussaa, märkää ja lumetonta,
hyvin tuskallista itelle joka oli juuri tullu pikkupakkasen puolelta
ja oli pukeutunu lämpimästi.
Tosin onneks olin kuitenki varautunu koska Jäähallille päästessä kylmä tuuli vaivasi jonottajia.
Jonottajia oli paljon mitä olin olettanu ja tästä alkaa sit ne facepalmauksen paikat:
Ensin työntekijä blokkaa oven jonka edessä seisoin muutaman muun kanssa
ja jonossa alkoi pieni kuhina.
*Facepalm*
Hienoa, ei ole kukaan siis infonnu mitä ovet avataan jo enne tätä blokkaamista,
tällei olis ihmiset jonottanu vaa niillä ovilla jotka avataan.
Seuraava iha lyhyesti ja kokemuksella: ranskalaiset.
*Syvempi facepalm*
Aiheuttaa vuossadan vitutuksen vaa perseilyllään.
Huomasin tosiaan siinä samalla kuinka kansainvälinen meininki oli jonossa,
oli venäläisiä, ranskalaisia ja japanilaisia, Japanista tulleet oli vähä uus miulle,
mut tosin tiesin et Bodomilla on ollu suosiota siel suunnalla paljonki.
Juuri enne ovien avausta vilkuttelin Jyväskylässä olleelle likalle ja toivotin hyvää keikkaa,
sit viimeinen totaali facepalmin aiheuttaja:
Näillä edessä olleilla ulkomaalasilla oli laukut ja totta kai vesipullot,
joten miu mahollisuudet eturivin paikalle mäni jo siinä ku järkkäri kaato vesiä maahan.
*Geralt Rivialaisen facepalm: "Fuck"*
Noh kokeilin viel onneani kipittäen kohti eturiviä ja löysin onneks permannolle menevän oven,
mut kakkosriviin päädyin, mikä nyt ei ollu huonoin paikka onneks
ku edessä oli sen verran lyhyitä ihmisiä et näin yli.
Siinä sitte muistin miks olin ottanu sen myöhäsemmän lähön,
sen takia juu et vähä löysemmin koska kaks Lutakon keikkaa perättäin
ja tuo Jäähallin meininki arvelutti et mitenhä pahasti asiat kusee ja se kusi oikein kunnolla,
joten parin tunnin jonotus oli iha hyvä tällä kertaa.
Lämppärinä oli Wheel- niminen bändi josta ei saanu minkäänlaista tarttumapintaa
ja näi väsyneenä se män iha ohi korvien.
Jotai tekotaiteellista progerokkipaskaa, mitä ei jaksa erkkikään kuunnella.
Children Of Bodomin tullessa lauteille, ei vielkää oikei tajunnu et nyt viimeistä viedään,
mut tunne oli pikkuhiljaa menossa haikeuden suuntaan.
Bodomin settilistoista on annettavaa lisää peukkua vaikka tämän viimesen keikan setti oli tällä kertaa
kokonaisuus näistä Lutakon kahesta setistä,
nyt siel oli siis kaikki biisit jos oikein muistin, tosin jossai raportissa luki et joku uus biisi oli puotettu.
Anywho ja settiin oli lisätty biisejä!
Jouduin ehkä hetken kuuntelee et "Mikähä?" kunnes tajus biisin ns. uudeks matskuks,
siis tosiaan miu levyn kuuntelut on Are You Dead Yet?-levyn jälkeen jääny yhelle kuuntelulle
joten kovin hyvin en tunnistanu sen jälkeen tulleita uusia biisejä.
Pittikin pyöri jossai taaempana ja kovasti yritin kurkotella nähäkseen missä se oli,
josko olisin päässyt helpolla sinne riehumaan,
mut valitettavasti näin pari päätä vilahtavan jossai kaukasuudessa
ja muutenki olis kestäny sata vuotta päästä sinne pittipaikalle koska halli täynnä ihmisiä.
Olis ollu siistiä vetää täysillä viimesen kerran, ku hartiat ja koko selkä jumissa kahesta edellisestä
ettei seisten onnistunu edes pieni moshaus.
Ei voi mitää, nää o näitä valintoja.
Alexi kiitti yleisöä ja muita jäseniä tästä yli 20 vuoden kestäneestä matkasta
ennen viimeistä biisiä joka oli tutusti Downfall,
intron kuullessa ikävä ja haikeus teki yllärit ja ne kaikki tunteet vyöry vauhilla
saaden hysteerisen itkuparun aikaseks.
*Yrittää hillitä itkua*
Just tän takia kesti kirjottaa tää raportti loppuun, ku vedet tulloo silmiin.
Pidin jossai kohtaa myös silmiä kii, mut ei se hirveesti itkua helpottanu
ku biisi tuntu tällä kertaa lopulliselle.
Voin sanoo et yllärinä vähä tul itelleki, miten syvällä bändi loppupeleissä oli,
olinha mie kuitenki teininä ruvennu kuuntelee Bodomia
ja keikoilla käyny 2007 lähtien ku aiemmin en onnistunu pääsemään,
huonoista levyistä huolimatta jatkanu fanittamista.
Bändistä otettiin yleisökuva ja kaikki muut paitsi Jaska lähti lavalta,
Jaska jäi mikin äärelle kiittäen henk. koht. meitä ja bändiä,
lisäten kuinka kova ikävä hänelle tulee meitä kaikkia.
Rupesin itkee lisää tuon kuullessa ja kuulin Jaskan äänestä et hää on murtumispisteessä,
joutu hää pari kertaa pyörähtää pois mikin ääreltä
ku ilmeisesti kävi pien tunnemyräkkä piässä.
Jaskan lähdettyä lavalta, kukaan ei halunnu lähteä ja huusivat lisää,
kukaan ei liikahtanu tosiaan enne ku valot laitettiin hallista päälle,
sillo porukka ties et se oli siinä,
viikatemies oli niittäny viimeisen kerran
ja poistunut.

Vuoden viimeinen keikka, joka oli jälleen päätöskeikka.
Aika perseestä suoraan sanottuna,
ensi HIM lopetti parisen vuotta sitte, elokuussa stoppas Profane Omen
ja nyt Children Of Bodom,
tässä valitettavasti mietin et kukaha seuraavaks lopettaa?
Isoja menetyksiä musiikkimaailmassa lyhyen ajan sisällä.

Kiitos Children Of Bodom.
1997-2019


Settlista
Under Grass and Clover
Platitudes and Barren Words
In Your Face
Shovel Knockout
Bodom Beach Terror
Everytime I Die
Halo of Blood
Are You Dead Yet?
Blooddrunk
I Worship Chaos
Angels Don't Kill
Follow the Reaper
Deadnight Warrior
Needled 24/7
Hate Me!
Hate Crew Deathroll
Lake Bodom
Downfall