Kun Tuskan keikalla sai tiedon et kreisibailaamista
on luvassa myöhemmin lisää marraskuussa,
oli selvää et Electric Callboyta männään uudestaan kattomaan,
vaikka olin aika romuna Tuskan jäljiltä.
Tällä kertaa päätin et josko kattoisi keikan lähempää eturiviä,
koska koitin säästää kroppaani isommalta rymyämiseltä.
Jäähallille mentäessä,
huomasin ettei edes kahen maissa ollu paljoa porukkaa paikalla,
et selvä eturivi oli luvassa.
Kosteinen sää kyl vaikutti varmasti ihmisten liikkumiseen
ja osa oli vippejä, joilla oli aikanen sisäänpääsy halliin.
Ovien aukasu mäni yllättävän hyvin,
vaikka seisoin juuri sillä ovella mitä ei aukastu,
mut pääsin iisisti jonoon josta pääsin sisälle
ja permannolle päästessä vasemmalle puolelle
"cat walkin kulmaan".
Oon todennu jo aiemmin et ne o parhaimmat kohat,
koska siihe tulee kiva oma tila ja riippuen walkin pituudesta,
näet peruslavan ja walkin tapahtumat iha hyvin.
Eturivi, sen sijaan mitä ajattelin,
onha ny kyseessä kuitenki Electric Callboy, josta jengi o todella mehuissaan,
siinä mielessä melkonen mäihä.
Ekana lämppärinä brittiläinen elektroninen rokkibändi Wargasm.
Tää oli samalla hämmentävä, mut samalla ei huono,
siis tää on se rajatapaus et tykkäiskö vai eikö tykkäis,
mut huomasin olevani mukana heiluessa mukana kuunnellen
ja tarkkaillen samalla.
Kitaristi-laulaja Sam Matlock näytti hiukan Buffy Vampyyritappaja sarjan Ozilta
kun taas basisti-laulaja Milkie Way oli kuin Marilyn Monroe
ja Gwen Stefanin risteytys,
hää jopa kuulosti Gweniltä!
Joku muukin tuli laulutyylistä mieleen,
mut en nyt saanu muuta mieleen.
Musiikissa oli vähä The Prodigy viboja.
Sam olisi halunnut nähä yleisösurffausta,
mut hää päätti näyttää surffausta omalta osalta
ja mäni mikkeineen päivineen yleisön sekaan.
Hieman kattelin et onkoha siel tarpeeks jengiä surffaukseen,
ku hallin permanto oli aika tyhjänä viel.
Aluks näytti siltä et Sam upposi pahasti yhessä kohtaa,
mut lopulta sai lyhyen surffauksen tehtyä yleisössä.
Nostan hattua kyl heijä lavameiningille
ja energialle.
Vihasia biisejä surulliselle kansalle.
Wargasmin settilista
Bad Seed
Vigilantes
Fukstar
Salma Hayek
Small World Syndrome
D.R.I.L.D.O
Spit
Feral
Do It So Good
Sota orgasmin jälkeen haudattiin huominen eli Bury Tomorrow
asteli lavalle näyttämään melodista metalcorea,
myöskin Englannista!
Mie aattelin et tää olis ollu meren toiselta puolelta, mut eiiiih.
Hyö kuulosti nimittäi enempi amerikkalaiselta bändiltä.
Tääkää ei huono ollu, mut miul o metalcoren kanssa ongelma,
et kaikki metalcore on samanlaista gyrrrrmyrrrbleägh-musaa,
jossa puhas laulu mukana, joko yhellä tai kahella laulajalla.
Tässä oli kaks joista toinen hoiti puhtaat ja soitti omaa settiään samalla.
Kuulosti siis bändiltä, jonka kuulee muitten joukossa
jossai Tuskassa esim.
Käytin jo virheellisesti Radio Rock musaa terminä tälle,
mut Radio Rock soittaa Metallicaa 24/7.
Koetan vain tässä saada selitettyä, et se o juuri hyvin perusmusaa
mikä mänee taustamusana pahimmassa tapauksessa. :D
Kaikki muut ympärillä on pähkinöinä,
ku itte koetan kuulla nyanssit ja ihmettelen missä ne on.
Enigeis, kovia olivat flirttailemaan en kiellä sitä
ja se yleisökontakti oli kivaa jopa.
En muista oliko kitaristi vai basisti, joka osotti minnuu
alkaen heiluttaen käsiä tiettyyn tahtiin
ja miehä rupesin heiluttaa käsiä.
Se oli samanlainen hetki, ku Vuorisen Empun kaa
joka kanssa Last Of The Wildsin soidessa
heilutti käsiä saaden ihmiset tekemään saman. :D
Laulaja Daniel piti puheen, kuinka maailmassa kaikki on persiillään
et nyt o todellinen tarve musiikin voimalle.
Puhe oli yhtä pitkä ku Tony Kakolla,
joka pitää puheen livekeikkojen tärkeydestä ja lippujen ostamisesta.
Nostan heilleki hattua lavaenergiasta,
kyl selkeesti oli yleisön mieleen tämä bändi metelin määrästä
ja tässäki saatiin yleisösurffausta osaksi.
Onneks en ollu keskellä eturiviä pakko sanoo,
reunapaikka itelle oli kyl onni.
Nimim. Copenhellissä tätä surffausta saanu kokea,
niin itse yleisön piällä ku olla osana jyrän alle jäämisessä. :D
Bury Tomorrown settlista
Choke
DEATH
Cannibal
Boltcutter
Let Go
Villain Arc
What If I Burn
Black Flame
Abandon Us
Viimein, päästiin itse asiaan
ja Electric Callboyn intro lähti soimaan,
ekana biisinä heidän viimeisin julkasu Tanzneid
ja teemapukeutuminen oli jännät hihattomat "toppatakit".
Settilista poikkes järjestykseltä ja noh, okeih,
festarisetti on festarisetti,
mut odotin Elevator Operator alotusta.
(Tän myötä mietin et missähä kohtaa ne sen soittaa)
Tekkno Train tuli yllättävän alussa pakko sanoo
ja Hypa Hypa,
et sinällään iha täysiä ei tarvinu eturivissä kreisibailata ku lempparit oli ripoteltu
mut silti tuntu et mitä lähempänä puoltaväliä tuli,
alko miusta puhti loppua ja hiki virtas enne Pump It biisiä. :D
Sen aikana tuli harrastettua päivän jumpat kerralla.
Hurrikanin tahtiin taas paritanssia, ainaki jossain yleisössä
ja eturivissäki.
Biisin jatkeeksi tuli DJ osuus,
jossa soitettiin pätkä biiseistä, joista yks oli Drowning Poolin Bodies biisi.
Se oli kyl erilainen välisoitto, mitä oon tähän asti nähnynä.
Paljon tuli kuultua biisejä, joita en oo kuunnellu sillei
ja jopa medley vanhemmasta matskusta,
tässä samalla tuli siis perehdyttyä laajemmin EC:n musaan,
ku pelkkiin suosittuihin sinkkubiiseihin.
Rumpusoolo oli myös hauskaa seurattavaa,
ku screenille ilmestyi roboboi, soittamaan biittiä kanssa.
Robo ilmestyi myös ns. vaatteiden vaihto väleissä vähä ku antamaan vinkin mikä biisi seuraavana.
Akustisena saatiin kuulla Fuckboi,
ensi piti vaa silmäillä et missähä jäsenet oikein ovat,
ku ääni kuuluu mut ei näy.
Ryökäleet olivat menny yleisön sekaan pianon kera,
joten eturivi joutui kurkottelee et näkis jotain.
Takana oleva yleisö mäni istumaan nii näki vähä ees missä soitettiin.
Vähä samankaltasta Rammujenki keikalla,
mut ilma koroketta.
Aattelin jo et saadaanko vaan akustisena Everytime We Touch coveri,
joka tuli edellisen biisin perässä,
mut ei sentää, ns. pudotus tuli tekkno versiona.
Jäsenet tulivat yleisömeren läpi takasin lavalle.
Sainpa laulaja Nicolta ylävitosen ja parilta muultakin jäseneltä läpsyn,
ku harppasivat ohi.
Niin ku sanoin aiemmin mietin et mihin kohtaan Elevator Operator oikein on laitettu
ja se oli laitettu MC Thunder II jälkeen,
sillei aika loppupuolelle antoivat odotuttaa tätä.
Siinä kohtaa olin jo aika rätti, mut liike vain jatkui
vaikka en enää tienny mitä ihmettä tein käsieni kanssa
ja kroppaki rupes huutamaan hoosiannaa.
Siltikin keikalla tuli katottua yleisön suuntaan, mistä tuli taas surffaajia,
et voiku olisin circle pitissä. :D
Tosissaan kaipas sinne, vaikka hoin tää eturivi on iha hyvä kanssa,
koska oli sielki meininkiä.
Viel kolme biisiä:
Ratatata, jonka aikana taas tuli pikkasen lisää virtaa.
Spaceman
ja koko keikan huippu:
We Got The Moves,
jossa DOP-DÖ-DÖ-DOP huuto oli tosi! ♥
En voi muuta sanoo, ku sen mitä luin netistä:
"Musiikkia, jota en uskonu kaipaavani elämääni" :D
Kukapa ois uskonu et tarvitsisin elektronista metalcorea?
Tää vaa toimii helvetin hyvin.
Keikan jälkeen teki mieli uida punavalkohopea confettimeressä,
jota oli tullu like never before,
myöskin nauhana jota näky katossa et lattialla.
Bändi olis tulossa ens kesänä Ruisrokkiin,
mut sinne tuskin olen päätymässä,
täytyy seurailla josko tulis jonneki,
mihi olisi mahollista päästä majotuksineen päivineen.
Muutenki näyttää siltä et joudun karsimaan
aika paljon keikoista tulevassa.
Katsotaan miten paljon loppupeleissä
vai keskitynkö enempi Jyväskylän tarjontaan.
Ei mietitä sitä,
mietitään sitä kui siistiä oli olla tolla keikalla.
Sain jopa keikkameikistä kehuja keikan jälkeen,
Colours in the dark,
niin ku bändiki puheli et nyt tarvitaan todellakin tähä paskaan maailmaan
hauskanpitoa ja musiikkia.
Jouluki lähestymässä,
ainaki näillä näkymin joulutunnelman antaa Turmion Kätilöt Lutakossa,
en ole varma tuleeko enne sitä mäntyä jonneki,
mut se o ainaki varma nakki.
Seuraavaan raporttiin!
Electric Callboyn settilista
Tanzneid
Still Waiting (cover)
Tekkno Train
Hypa Hypa
MC Thunder
Neon
Pump It
Hurrikan/DJ Set
Revery
Hate/Love
Mindreader
Medley: Monsieur Moustache vs. Clitcat/
Muffin Purper-Gurk/We Are The Mess/Crystals
Fuckboi
Everytime We Touch (cover)
MC Thunder II (Dancing Like A Ninja)
Elevator Operator
Ratatata
Spaceman
We Got The Moves
