"Vielä vuosi sitten en olis osannu haaveilla,
että tulee päivä jollon saan kuulla uunituoretta Charonia"
-Annika
Emmiekään!
Ylipäätään et pääsee todistamaan lopettaneen bändin comebackia,
oikei oliha tossa Poisonblack,
mut heijä kiertue oli juhlakiertue debyytin tiimoilta.
Kun Charonin paluusta tuli uutinen,
en voinu uskoa todeksi
ja viel päälle suuri hype
et pääsen sittenki tässä elämässä näkemään Charonin livenä.
En vain yhden kerran, vaan KOLME kertaa.
Tässä siis miun kertomus ekasta Charonin keikasta ikinä, Tavastialla.
Olin jo enne yhtä Tavastian ovien edessä,
kun olin selvinnyt kaupasta pienten syömisten ja juomisten kera.
Suunnilleen yhen jälkeen tuli seuraava jonottaja
ja pikkuhiljaa tuli lisää porukkaa,
joista yks oli vanha tuttu Portugalista Sandra nimeltään,
jonka viimeksi nähnyt Poisonblackin keikalla.
Siinä sitte jutusteltiin englanniksi enimmäkseen,
mm. Serbiasta tulleitten fanien kanssa.
Jonotus oli yllättävän iisi, luulen sateen vaikuttaneen asiaan,
onneks Tavastialla oli katos jonka alla oli turvassa.
Harmillisesti bändin jäseniä esim. JP:tä ei näkyny koko jonotuksen aikana,
olivat jo ilmeisesti sisällä Tavastialla,
ku heillä kuitenki oli edellisenä päivänä eka Tavastian keikka,
tämä oli toinen jonne pääsin, ilman lippupsykoosia.
Ovien avauduttua narikan kautta iisisti eturiviin,
oltiin sovittu jo ulkosalla et pidetään paikkoja
ja ollaan kivoja,
Sandraki pääsi eturiviin onneksi.
Bändin startti oli jo puol kasilta,
mikä o aika harvinainen alotus,
ku miettii ylipäätään monen aikaa yleensä ruvetaan soittamaan.
Ekalla keikalla oli ollu myöhempi soittoaika kuulema,
miettii myös ettei ole lämppäriä niin ku Poisonblackillakaan ei ollut,
odotus olisi aika pitkä ilma "ohjelmaa".
Siinä odotellessa ihastelin vaa taustalakanoita ja Charonin nimeä siinä.
Olin aika varma et herään kohta unesta.
Tuttuni kulki lavalla yhessä kohtaa ja huomiota herättäen,
annoin Charonin Downhearted albumin kansivihkosen ja tussin,
jotta hää hakis nimmarit bändin jäseniltä.
Myöhemmin hää tuli tuoden nimmareilla koristellun vihkosen.
Lopulta ja viimein, odotusmusat hiljenivät valot himmeni
ja intro starttasi keikan alkamisen merkiksi.
Charon, monien vuosien jälkeen, lavalla taas!
Ekana biisinä Bitter Joy,
jonka saatoin arvata alotusbiisiks,
sen perusteella mitä oon JP:tä käyny soolona kattomassa pariki kertaa,
jollon hänen setissä oli Charoniaki mukana.
Voitte kuvitella kui iso työmua oli olla tynnyrissä,
ettei spoilaantuis settilistasta.
Nyt ei ollu enää huolta mistään.
(Saatoin vaa arvella mitä on, mut ottaen huomioon uuden biisin
ja kui monta levyä Charonilta on, mahollisuuksia on paljon!)
Oli samanaikasesti epätodellinen olo, et tää tapahtuu oikeesti
ja samalla oli hurmoksessa näin ekakertalaisena.
Tähän väliin jo et JP:n soolokeikan jälkeen päätin tutustua Charonin tuotantoon,
kuunnellu sen kertaalleen läpi,
joten iha tuoreessa muistissa biisit ei ole
ja vain harva tarttu korvaan korvamadon lailla,
joten settilistan biisit kuulosti tutulle, en vaa kaikkia osannu nimetä,
tiesin vain suunnilleen miten vanhasta matskusta on kysymys.
JP:n soolosetissä esim. ollut At The End Of Our Day oli tutumpi ku Worthless.
Ride On Tears tietysti sinkkubiisinä tuttu,
vaikka mikään kestokuuntelu biisi itelle ole
kuin esim. Colder.
JP kysyiki keikan aikana kuinka moni on ekaa kertaa,
pitäen vanhoista konkareista.
Entä jos on ekaa kertaa mutta vanha itsekin? :D
Nimim. tuli hiki ja kunto meinas pettää.
Setin puolivälissä päästiin hetkeksi rauhoittumaan Airin tahissa,
mietinki et kumpiha slovareista saattaisi olla setissä
Sorrowsong vai Air.
Air tietysti helpompi toteuttaa ja tässä kyseinen oli akustisena versiona,
JP ja Lauri molemmat akustiset kitarat käessä.
Colderin tärähtäessä soimaan, taas iski epätodellinen olo
et kuulen tän biisin alkuperäisen version ekaa kertaa ikinä.
As We Die oli pitkään mietinnässä itellä, et onko tämä hyvä,
mut tässä lähempänä keikkaa kuuntelin Charonin tuotantoa
ja kyseisen biisin soidessa lopulta totesin,
et onha tää hyvä,
helvetin hyvä kertsi ja sanat.
Joten As We Die liittyi lemppareitten joukkoon.
Tosiaan turva-aita oli aika likellä lavaa,
mitä se yleensä on joten välikkö oli tosi ahas lavan ja aidan välissä.
Plus JP oli hyyyyyvin lähellä koko keikan ajan,
välillä joutu varomaan sormia ku hää asetti jalkansa aidan laidalle
ja välillä joutu olee itte takakenossa,
ku mikkipiuha heilu JP:n liikkuessa melkei piiskan lailla. :D
Charonin uusin biisi Fall Of Angels toimi niin hyvin livenä,
et olin pelkkää hymyä,
tosin samalla huolissaan eivätkö meinaakaa vetää
the biisiä.
Little Angel biisin yhteislaulun jälkeen,
vikana biisinä viimeinki the biisi: Come Tonight!
Lähin kaikista henkseleistä siinä kohtaa aivan totaalisesti,
mut samalla oli "kiire" olla meiningissä mukana
ja laulaa sydämen kyllyydestä,
et vasta biisin loputtua rupesin vollottaa like never before. ♥
Aivan mieletön keikka. ♥
Totta kai oli yks biisi, jonka oisin halunnu kuulla,
oli Bullet.
No can do, on iha varmasti ollu valinnanvaikeutta,
ku jengi o halunnu kuulla vaikka mitä laidasta laitaan.
Olivat soittaneet kuulema ekoilla keikoilla Christina Bleeds nimisen biisin,
jota ei Tavastialla kuultu,
joten mahollisuus on eriävälle settilistalle,
niin ku Poisonblackinki kohalla oli.
Keikan jälkeen lähin hakemaan Charon-paitaa merkkarista
ja samalla sain tiedon et kyyti on lähössä,
joten painelin tuttuni perään,
joka anto käteen Charonin settilistan, nimmareilla myöskin.
Hetken tuijottelin sillei: ..... "Joo oon tyytyväinen".
Ehkä viimestään Lutakossa saisi yhteiskuvan JP:n kanssa,
toivottavasti.
Seuraava keikka Kuopion Sawohousella, seuraavaan kertaan!
