Pitkästä aikaa Källinkäppä porukalla kattoo keikkaa, siitä onki tovi o päässy pööpöilee näitte höpöjen kaa. "Etkojen" kautta lähettiin Lutakkoon tuntia enne ovien avausta paikalle, keli ei sentää hirveen paha, paitti et vähä sato lunta ja tunnin jonottamisessaki meinas tulla kylmä. Iha eri meininki mitä Sonata&Strato jonotuksessa ol, plus kaks oli enne meijä porukkaa, paikalla oli tutuks tullu kaksikko: isä ja tytär.
Vähä helpompi ja iisimpi eturiviin mänö tällä kertaa, ilma ylimäärästä häsellystä. Lämppärinä tällä keikalla toimi bändi nimeltä Shereign, jossa laulaa Fear Of Dominationin kautta tutuks tullu Sara Strömmer. Musiikki mmmmm, ei se mittee huonoo ollu, ei miulle kauheesti avautunu ja tuijotin lähinnä Saran "spandex-asua", se oli kyl hieno kaikkine koristeineen päivineen. Kattelin et "no kylläpä hyvin pysyy boobsit tossa pääntiessä", kunnes tajusin et siinähä o ihon värinen kaitale. :D Eipä miul irtoo ajatusta tästä bändistä enempöö.
Viimein Kätilöt tulivat lavalle, extra henkilön kanssa, jonka olin jo nähny satunnaisissa keikkakuvissa. Kattelin vierailevan laulajan hametta ja mietin et onkoha kyseessä sama hame minkä oon nähny erään toisen naisoletetun päällä, viimeks 2 Times Terrorin keikalla. Raaka Peen spiikissä sitten paljastui tämän henkilön taustat ja kyseessä oliki Raaka Peen oma tytär eli Sikiö! Kyllä semmone läppä lenti enne Sikiö biisiä, myöskin vitsailua "suutarin lapsella ei ole kenkiä", ku toinen esiintyi paljain jaloin lavalla. Jotta tiedämme kenestä puhumme, kutun häntä tässä raportissa Sikiöksi. (Eikä ole eka kerta ku kuulen lapsen omaavan henkilön kutsuvan omaa aikuista lastaan sikiöksi.)
Sikiön puolesta harmitti et hänen mikistä ei oikein kuulunu mitään, jopa spiikeissä oli ongelmia kuulla mitä hää sanoi. Tietävimmät sanoivat et hällä on muutenki tosi hentonen ääni kuulema, mut silti. Mikkiä kovemmalle, parempi mikki jolla saadaan hentonen ääni kuuluviin tai sit neuvotaan puhumaan astetta kovemmin. Tämmösiä pieniä viilauksia, joilla saada asiat sujumaan paremmin. Settilista, noh, niin ku tiiätte ku uus levy julkastaa nii siellä o sitä teemaa eli Reset painotteinen, yks ylläri josta en osaa päättää et oonko mie kuullu aiemmin vai en oli Faster Than God. Se oli itelle mukava ylläri kuulla livenä. Muuten settilista oli semmone, ettei isompia yllätyksiä ollu, niin ku viimeks kuullessa Sano Kun Riittää livenä ekaa kertaa. Sinä 2.0 iski paremmin livenä, vaikka aluks en tienny tykkäisinkö biisistä vai en. Keikan aikana Saku jako kortsuja käteen, joista sain yhen itelleni ja Raaka Pee tuli Dance Paniquen aikana kohille laulelee ja mie tanssahtelin laulaen mukana. Trauma ois ollu kyl kova kuulla, mut ei tällä kertaa tullu, tuleekohan koskaan. Siinä o kyl hito hauska alkuintro. Kaikenlaista pööpöilyä kyl lavalla oli mm. vesipullo kaatuessa kasteli yhen settilistan täysin ja siitä tuli spiikin aihetta, yhessä kohtaa Saku kysy et pitäskö näitä spiikkejä käsikirjottaa, jollon yleisöstä tuli et "No ei missään nimessä". Keikan päätteeks kortsun lisäks sain Bobbylta plekun, kuinkaha mones pleku onkaan Bobbylta? Tuntuu et mie saan joka keikalta juuri hältä. :D Siinä sit viel hetken hengailtiin porukalla, osa kävi merkkaria ostaa (oisin itteki halunnu, niin ku Sonata&Stratoltakin) ja Mäkkärin kautta hajaannuimme koteihimme.
Mukava keikka, tommosella mmmm, settilistalla mikä o aiheuttanu saman olon et ei tiiä mitä ajattelis, ehkä se o vaa sitä et ei oo kovin sisällä uuden levyn teemoissa.
Seuraavaan kertaan Kätilöt, katotaan mitä sillo o luvassa. Itsehän jatkan taas power metallin parissa Lahen Möysässä, ku viel kerran saa nähä Sonatan ja Straton yhteiskeikan.
Settilista
Yksi Jumalista Pirun Nyrkki Otava Faster Than God Kerran Kuollut Isä Meidän Sikiö Dance Panique Sinä 2.0 Grand Ball Teurastaja Verestä Sokea Kun kesä Kuoli Päästä Irti Viha Ja Rakkaus Naitu Kuolettavia Vammoja Pulssi
(Kuvat yllättäin aiheutti taas pientä tuskaa, koettakaa kestää. Joku päivä mie löydän balanssin kamera asetuksista.)
Hahhahahaa! Muutaman päivän varoajalla pääsinki Sonata&Straton Lutakon keikalle, satuin näkemään ku kaverini Arina myi lippujansa eteenpäi esteen takia, päätin sit kysäistä et löytyykö vielä. Olin iha pienessä hypessä, ku sain lipun sähköpostiini. Thank you Arina for the ticket! ♥
Tarkotti miulle tietysti pari päivää Lutakossa pyörimistä, mut onha noita perättäisiä keikkoja ollu ennekin, joskus ehkä monta vuotta sitte ollu tällei samalla paikkakunnalla kaks perättäin. Muuten aika lailla saanu männä kaupungista kaupunkiin.
Pari tuntia enne ovien avausta mänin Lutakkoon jonottelemaan, seittemän muun aikasen jonottajan kanssa. Vaikka seisoin pari tuntia, nii kylmä iski armotta jäseniin, eikä ollu edes paha pakkanen edes, siedettävä sentään. Avauksen yhteydessä pyydettiin henkkarit esille ja paniikissa kaivamaan passia lompakosta, ku noin muuten olin suoriutumiskunnossa. Lopulta pyöritin passia epämääräsesti käessä eikä miu ikää tarkistettu kunnolla. (Keh) Narikassa ajattelin jo menettäneeni paikan eturivistä, mut onneks oli viel tilaa ja hämmennyin myös miten eturivi oli jo täynnä, siellä olikin pyörätuolilla kulkeva keskellä riviä, ei siis mikään ihme. Kaikesta huolimatta, huh.
Ekanä bändinä Arion alotti lämppäämisen, viimeks ku oon Arionin nähny taisi olla ku tulin myöhemmin paikalle Cain's Offeringin keikalle ja bändi oli soittamassa tyylii viimesiä kappaleita, Ekan kerran olen Arionin nähny, öööh, äääh, jossai Helsingin keikalla entisen laulajan kera, enne ku Lassi tuli bändiin. Oiskoha ollu Amaranthen lämppärinä Nosturissa(?) (voisi joskus taas lukasta keikkaraportteja läpi ja joskus kirjottaa ne tänne blogiin talteen) Samalla mietin et miksen oo kuunnellu Arionia enemmä ja miksen ole nähny bändiä livenä useammin, näillähä o aivan saakelin kova meininki livenä ja kakkosbiisi Like The Phoenix I Will Rise oli kova, sytyin introsta samantein. Paljon tuttuja ja toimivia kivoja power metal koukkuja, jotka kutitti hyvän olon pistettä, varsinki yks tilutilukuvio jossa oli pientä Devin Townsend vibaa omasta mielestä. Harmillisesti heijä setti oli lyhyt, oisha tuota voinu kuunnella pidempäänki ja tääki jäi ainoaks kerraks, ku eivät oo Lahen keikalla lämppäämässä. Lassilla oli päällään vihree takki joka lähti piältä parin biisin jälkeen ja olin pelkkää hymyä, ku muistin et mikä tossa äijässä oli muuta, mikä on saanu miu huomion aiemmin äänen lisäks. Äijä on niin bodattu! Apua, myönnän kyl et oliha toi nyt aika kuuma näky. :'D Hitto mie vaa sulan täällä ku ees ajattelen mitä näin. Kamera harmillisesti näytti merkkiä et olisi hyytymässä, joten kauheen paljoo en Arionia kuvannu, mut täytyy kompensoida videoklipin muodossa, missä näkee nämä kaksi "lookkia". Vikana biisinä tuli At The Break Of Dawn, biisi jota kuunnellu monet kerrat, ai että.
Lava oli aivan täynnä kamaa ku kolmen bändin rumpusetit ja ym. plus siinä oliki melkonen työmua saada setit mäkeen, et saa seuraavat paikoilleen. Aikatauluista ei ollu kauheesti infoja mikä oli vähä outoo, mut Lutakossa Arionin jälkeen tuli Stratot lavalle ja itte odottelin et ekana biisinä tulee joko Survive tai sit joku muu klassinen Strato alotus, ne o kyl aika varmasti vetäny aiemminki jonku vanhemman biisin ekana biisinä, (Enkä kuollakseni muista et mitkä, spessussa vetivät tietty levyn alotusbiisin) mut nyt tuli Forever Free, joka hetkeks puotti et "Hetkinen millä ne alotti?" Seuraavana Eagleheart, World On Fire et melkosta tykittämistä heti alkuun ku miettii et ton jälkeen tuli Will The Sun Rise? joka oli kyl mukava yllätys, nimittäi aurinkoa tarvis. Distant Skies tuli seuraavana ja olin hämmentyny ku olin kuunnellu juuri tuota enne keikkaa. Mie oon aika varma et oon tän aiemminki sanonu tai sit mie vaa yllätyn joka kerta, siis Kotipellon ääni varsinki noissa alkupään biiseissä, nii ai hitto, kuulostipa hyvälle! Riispekt taas edelleen et jaksaa vetää noista sävelkorkeuksista ja se vaa kertoo et keuhkot on hyvässä kunnossa. Timo myös otti kontaktin osottamalla minnuu ja mie osotin takasin, hiiiiii ♥ Harmittaa vaa et Firefly oli jätetty pois, niin ku saatoin arvata, olin tosiaan viimeks flunssainen ku Stratot oli Lutakossa ja oli viel Survive levyn julkkarikiertue, sen ku olisin viel saanu World On Firen ja Surviven lisäks plus Glory Daysia ne o vetäny kuuleman ja seki olis kiva kuulla joskus livenä. Täytyy nyt vaa toivoo et ne ottas jomman kumman tai molemmat taas soitettavaks, ei tässä nostalgiapläjäys settilistassa mitään vikaa olluna loppupeleissä, oli aika piristävää. Hetken ehdin hätäillä ja otin kuvan Straton settilistasta eturivin onnekkaalta, kun sitte yllättäin sainki oman ku kurkottelin toiveikkaana käsi ojossa. Noh, ainaki varautu.
(Miu kaula räjähtää aivan justiinsa :D Pikkanen "haba" pullottaa)
Jännä tää soittojärjestys tosiaan, aattelin et Stratot soittas vikana ku o kuitenki ns. vanhempi bändi ku Sonata, toisaalta keikkabannerissa lukee Sonata ekana nii kyllähä se loogisesti olis pääesiintyjä. On tietty poikkeuksia esim. Profane Omenin vikalla keikalla Finntroll päätti illan, vaikka olikin PO:n keikka. Sain kuulla jonossa et bändit vaihtais kiertueen aikana toisinpäin, mikä sit kanssa tuo oman lisäyksen asiaan. Sonataa pitkästä aikaa, nyt o pakko sanoo etten muista tarkalleen millo viimeks nähny, mut uskosin et Lutakossa ja se oli kaiketi se kiertue missä soittivat ne biisit, jotka muodostaa kokonaisen tarinan. Tää on ollu fanien keskusteluissa kuuleman pidemmän aikaa, et nämä biisit o yks kokonaisuus. Sonata Arctica oli, noh, Sonata Arctica. :D Tähä het alkuun enne ku jatkan, nii Tonyn hopeinen tukka (kyllä, hopeinen, ei harmaa), se o tuonu Tonyyn iha eri ilmeen, Sonatan susiteema oikein kirkuu sen hiuksissa, kun tiedetään termi hopeakettu, nii Tony on hopeasusi hyvällä tavalla. (Kattelin Kakon vanhoja promoja ja ribbistä tumma/punertava/kikkara tukka, mut taas samalla vertaillessa kuvia et onko toi muka sama tyyppi :D) Kolme kappaletta uudelta levyltä joista First In Line starttas soiton ja itse olin taas vähä pihalla, ku kuunnellu kerran levyn läpi vua. Flag In The Ground yksi tutuista biiseistä I Have A Rightin lisäks, hetkellisesti tuli olo etten oo kuullu tota biisiä piiiitkäään aikaan, ei mitään muistikuvaa oisinko kuullu viime keikalla vai en. Enne Tallulahia, Tony huutaa täysiä jonku vitsaillessa et "Tämä on herkkä biisi perkele!" ja minnuu rupes tirskuttaa ku Tony laulatti yleisöllä "You don't have the words" ja oon aika varma et Tony mutis sen jälkeen tyyliin "Ei hitto", nii putosin täysin. En oo enää varma siis sanoko se niin, vaikka oon videoklippiä yrittäny kuunnella tarkkaan. Last Amazing Grace aiheutti saman "kuulinko tän viimeks vai en?", ku tuntu et tämäkin oon kuullu joskus julkkarikiertueella yli kymmenisen vuotta sitte. Ehkä miul oli semmone nostalgiaryöpytys, johon liitty muistoja millo oon biisin X kuullu ekan kerran livenä. Hittibiisien lisäks tuli mukavana yllärinä San Sebastian, sitä on niin kiva laulaa vaikka onki haastava vetää ja isoin ylläri oli kyl Wolf&Raven. Voi hitto, ku se o pyöriny päässä pidemmän aikaa ja ite asiassa tulipa kuunneltua kotona enne keikkaa tuotakin. Tuosta osaan sanoa, et on männy tovi ku tuo on ollu setissä. Jonkilainen ympyräki sulkeutui, ku Kakko tuijotti suoraan kameraan yks kaks yllättäin, nimittäi viimekski sain ikuistettua suoran tuijotuksen ja juurikin Lutakossa. Keikan loppupuolella, Tony piti perinteisen, ilmeisesti settiin kuuluvan puheensa livemusiikin ja kulttuurin tukemisesta ja et ostakaa niitä keikkalippuja ja bändi merkkaria. Aiemmin tuon kuullessa, on ollu sillei "Joo joo kyl kyl", mut tosiaan kaikki koronat ym. haistapaskatilanteet mitä ollaan koettu, nii nyt kyl sanon et "Ehottomasti, ei tarvii edes erikseen käskee enää" :D Don't Say A Word tuttavallisesti, näinki pitkän ajan jälkeen päätti illan, plus Vodka biisi piälle. Sain myös Sonatan settilistan! Ai juma mikä tuuri, molempien lemppareitten settilistat yhen illan aikana.
Seuraavana päivänä oli luvassa Kätilöt, joten vaikka sain kyydin kotio nii ei meinanu saada unen päästä kii, ku oli niin kova meininki power metallin parissa. Kätilöistä jatketaan toisessa keikkaraportissa.
Arion Settilista
From An Empire To A Fall Like The Phoenix I Will Rise I'm Here To Save You Wings Of Twilight Bloodline At The Break Of Dawn
