Vuoden vika keikka ja seki loppuunmyydyssä Lutakossa.
Täytyy jo sen verra panostaa jo ens vuoteen,
et täyty nyt skipata muut tältä vuodelta,
mut joo löpinät sikseen.
Jonottamaan mänin siinä viiden aikoihin
ja kaveriksi tuli Juuson ja Saanan kaveri Jere,
joka on tullu Lordin ja Turmareitten kautta tutuksi.
Aattelin et tulisi ehkä jäätämään kolmen tunninki aikana,
mut aika hyvin selvis, pientä varpaitten palelua oli havaittavissa.
Sisälle päästyä helppo eturivi,
vaikka ensi olin ajatellu kaikkine päähärpäkkeineen mäneväni vähä sivummalle,
mut sit päätin pysyä siinä aika lailla keskellä eturiviä.
Lämppäriksi oli valittu S.P.I.T- niminen bändi,
joka oli paikallinen näin ymmärsin,
juuri ku oli puhetta et tuntemattomien bändien/artistien kuuntelu enne keikkaa olis jees,
itte en oo tätä oikein koskaan sisäistäny,
koska mie muutenki löydän mitään uutta
joten näitten livejen kautta sit ainaki saa tuntuman et onko bändi semmone,
mitä kävis kattoo livenä.
(Tai kuulostaako semmoselta mitä kuuntelis kotonaki levyltä)
S.P.I.Tin alottaessa,
yllätyin täysin bändin lookista,
hetkellisesti katoin silmät pyöreinä et
"Hetkinen, glam rock meininki tai jotain Mötley Crüe kasarilla vibaa?"
Huvitti myös keikan aikana,
ku laulaja-basisti vaihtoi ns. perusbassonsa kirkuvan pinkkiin Hello Kitty versioon,
se oli oikeesti söpö!
Bändillä oli myös tosi kova meininki, joka sai miulta plussaa, tunnistin toisen kitaristin,
olin nähny hänet Veturitalleilla toisessa kokoonpanossa, jossai ilmasessa klinikka tapahtumassa.
Maailma o kyl pien taas.
Uskon et tää bändi kyl tulee täyttää Santa Cruzin jättämän tyhjiön joku päivä.
Odotellessa The 69 Eyesin alottamista
ja ihmeteltiin ku nostettiin valkonen verho eteen,
miulle ja Jerelle jutusteli mukavia mies, joka oli tullu tyttärensä kanssa keikkaa kattomaan.
Mietin jo jonossa et miten tää mies oli niin tutun olonen
ja tytärki vähä ku hälytti kelloja.
Kuuntelin siinä keikkatarinoita ja viimein paljastu,
et tämän henkilön tytär oli rumpukapula tapauksen uhri,
missä joku idiootti oli varastanu kapulan suoraan hänen käestä
ja tämän isä oli haastanu varkaan oikeuteen.
Leuka loksahti todella auki,
koska itte olin lukenu tästä ja nähny videon
ku nämä kaksi olivat kattomassa Gene Simmonsin keikkaa,
päästen tapaamaan Geneä itseään.
Piti iha kätellä salute meiningillä, noin hieno isä,
joka tarjoaa elämyksiä lapselleen.
Oli niillä melkonen saalis myös keikkakrääsääki, mitä olivat saaneet keikalta.
Siinä viimein intro tärähti käyntiin, joka jossai kohtaa muuttui Beetlejuice tunnariks,
hymy nous korviin asti tajutessa tämän.
Eturivistä verho ei oikei näyttäny miltään vilkkuvien valojen ym. kera,
mut jotain varjoliikettä siel harrastettiin.
Ekana biisinä oli Devils,
josta silmät mäni pyöreiks, ku en odottanu sitä iha noin alkuun.
Verho tipahti alas vasta olikoha ekan kertsin jälkeen,
se oli aika pitkä pitoaika, aattelin et se olis puonnu jo enne ekaa säettä.
Keikka oli muuten jees, ehkä vähä pliisu, verrattuna Kuopiorockin keikkaan.
En osaa sanoa miks Kuopio oli vähä parempi.
Joo koko Devils tuli siinä läpi soitettua joo,
tää oli ehkä just semmone tunnelmakeikka missä olis lasi viiniä ollu paikallaan.
Aika basic keikka siis.
Tuliha siel niitä vanhoja klassikoita Betty Blue, Gothic Girl, Brandon Lee jne.
ja oliha tuo Sister Of Charityn kuuleminen mukava juttu,
ku joskus vuonna nakki ja kivi kuullu sen viimeks
ja Christina Death siihe päälle.
Settilista lähti mukaan, mikä oli kyl todellakin aarre.
Tämmöset teemakeikat on kyl mukavia, vähä erilaisia verrattuna perus settilistaan.
Keikan jälkeen jutusteltiin S.P.I.Tin laulaja-basistin kanssa enne poistumista
ja siitä sitte kotiopäin Rantaraittia pitkin.
Vähä tämmönen lyhkänen, annetaan kuvien kertoa taas loput.
Kiitoksia ja ensi vuoteen toivon mukaan uusien keikkakokemuksien rikastuttamana.
Palamisiin!
