 |
| © Jaakko Manninen |
Melkei jäi reissu tekemättä lievästi sanottuna pienen yöpaikkapsykoilun takia,
onneks Paula toimi varasuunnitelmana
ja ei tarvinu miettiä missä puskassa sitä nukkuisi.
Eipä siitä sen enempöö, muuta ku oli hieman tunnesekainen olo
ja pata aivan jumissa, ku saavuin Helsinkiin
ja nappasin Paulan mukaan asemalta käyden ensi lähimmässä vessassa,
enne siirtymistä Jäähallille.
Hetkellisesti unohin jopa kattoa et miten sinne männään,
ku viime kerrasta oli jo aikaa,
taisi olla Bodomin vika keikka ku olin Jäähallilla.
Noh onneks kävellessä rupes muistuu mieleen asiat
ja löydettiin sit perille.
Eipä ollu ryntäystä, ku kolme oli ennen meitä.
(Tosin myöhemmin pyöri M&G tyyppejä ovien luona,
jotka pääsivät aiemmin sisälle)
Tässä myös pyöri mielessä seki ristiriita,
kuinka oon toivonu näkeväni Sharonin ja Tarjan duettoa,
sillo joskus talvella Kaapelitehtaalla Hydra kiertueen alotuskeikalla tosiaan,
petyin pahasti sillo ku Tarja ei ollukaan Paradisea vetämässä,
vaa hää oliki taustanauhana sen biisin aikana.
Ajattelin etten tulis tätä kokemaan.
Noh, tällä kertaa ajattelin et "Hei mahtavaa Tarjaha on lämppäämässä WT:tä"
ja aika varmasti tulee laulamaan Paradisen nyt lämppäämisen myötä,
no eihä se niin männy.
Tarja oli vieraileva laulaja, ei lämppäri.
Toisena vierailevana laulajana oli Alex Yarmak.
Lämppäreinä toimi bändi nimeltä Annisokay,
toisena ois pitäny olla Ukrainasta kotosin oleva Blind8
mut bändi estyi tulemasta, yllättäin sodan takia.
Miten voi omat toiveet männä näin ristiin?
Tarjalla olis ollu hyvä sauma vetää oma keikka Suomessa,
epäilen et hänen juuri loppunu rundinsa oli ehkä syynä tai jotain.
Enigeis, ensiks olin vähä hämillä et miks näin on päätetty et vain kolme biisiä
ja heippa tyyliin,
nyt ehkä lähinnä huvittaa kui on männy nämä toiveet ristiin tosiaan.
Se et näin Tarjan pitkästä aikaa, oli tyhjääkin parempi,
et ollaan oltu kuitenki plussan puolella lopulta
ja saatu lippuki keikalle näinä aikoina.
Noni, niin ku joku tietää jonottaminen Jäähallilla on jotain aivan hirveetä,
varsinki ku ovien avaus jännittää et mitkähä ovet mahollisesti aukee.
Onneks oltiin Paulan kanssa aika keskellä tiettyjä ovia,
mut piti siinä sotasuunnitelmia väkertää
ja sanoin lopulta et "Tässä voi käyä iha miten tahansa,
et ei voi ennustaa yhtään."
No ovien viimein avauduttua, onneks juuri siitä kohtaa missä itte olin,
lipun kanssa oli jotain pientä häikkää,
mut pääsin ineen juoksemaan parin muun perässä permannolle
ja suoraan eturiviin ku järkkäreitten katseet vältti.
Paulalla oli hiema ongelmia nesteiden kanssa,
siis vaikka oli viemässä vapaaehtoisesti nesteet narikkaan
muitten tavaroitten kanssa, nii ei käyny, ei saanu ottaa mitää nesteitä sisälle.
Tuli itelleki yllärinä tuo!
Luulis et narikassa sais pitää, oisko se sit sitä,
jos ne olis ollu viinapulloja ettei porukka käy naukkailemassa narikasta käsin.
Kyl nesteistä muuten tiiän miten suhtaudutaan.
Paula viimein saapui "majakan valoani" kohti
ja sain asettua kunnolla oltua pitkän aikaa jalat todella levällään,
tehden itteni hyvin leveeks.
Eteen taas päästiin, ihme ja kumma loppupeleis.
Kroppa vaa "kiittää" tästäkin taas.
Lämppäri Annisokay alotti viimein keikan
ja miulle tuli ehkä hiema yllärinä et bändi olikin jonkilaista metalcorea,
mitä nykybändit tuppaa vähä olemaan.
Vähä samaa sävyä Atlas nimisen bändin kanssa,
kyl sieltä pari biisiä irtos korvaan kivasti, täytyy kuunnella kyl jossai kohtaa.
Sharonki kävi yhen biisin verra laulamassa,
hyvin arkisen näköisessä oloasussa. :D
Odotellessa WT:n alotusta, ihmettelin tätä näkymää ruudulla,
tuli väkisinki olo et oli elokuvateatterissa
ja tuolla QR-koodilla pääsee osallistumaan peliin enne näytöksen alotusta.
Oon kai liian vanha ymmärtääkseen tätä,
oon tottunu et keikalla ruudut o visuaalisia kuviointeja ym. varten
eikä mainostamiseen.
Intro starttasi viimein ja alkupää keikasta koostu Bleed Out levyn biiseistä,
jotka o itellä jääny tyyliin yhteen kuunteluun.
Ei siinä, siis levy kuulostaa aika samalle mitä edellinen levy Resist oli,
teemat noh, tähä todellisuuteen liittyviä.
Iha ku WT muka ei olis ottanu kantaa aiemminki maailman menoon,
mut itelle ei oo oikein uponnu sillei miten Resist uppos viel.
Musiikki o miulle kuitenki se pakokeino,
eikä silmiä aukaseva todellisuuteen paneutumista,
et kui persiillään asiat on.
Vahva Ukraina teema oli tiedossa kyl.
Sanotaan näin et jos NW:llä on ollu kolmen levyn verra evoluutioon liittyyvää paasaamista,
nii WT:llä se o nyt sotiin liittyvää paasaaminen.
Ehkä tässäki et mitenkä kirjottaa lyriikkaa asioista ja tehä biisejä,
miust o vaa tuntunu et molemmilla o ollu aika suoraa puhetta asiasta
ilma "korulauseita".
Lopulta nääki biisit mitkä ei iske kotona kajareista,
yleensä toimii livenä hyvin kaikkine lavavisuaalisuuksien kera.
The Reckoning lopulta herätti miut, et ollaan itelle tutun äärellä ns.
et joo, koska kuuntelen paljon vanhempaa WT:tä nii nostalgisuus saa intoa aikaseks.
Stand My Ground varsinki.
Voi vitsi kylmät väreet iskee aina sen kuullessa.
Eka vieraileva artisti Alex Yarmak ja A Fool's Parade,
jännä ku näki Alexin ekan kerra, nii ei uskois et on laulaja,
jotenki niin toimistotyöntekijän näköinen
joka on eksyny messukeskuksessa väärälle lavalle. :D
Sarjassamme ääni ja naama ei osu kohilleen.
Seuraavana heti perään olikin The Promise.
Olin jo aiemmin vähä spoilaantunu et Tarja tulisi vetämään kolmessa biisissä,
joista kaksi WT:n biisejä ja yksi Tarjan, jossa Sharon oli vierailemassa.
The Promise on ollu itelle pitkän aikaa tärkeä biisi,
kun kuulin sen ekan kerra livenä Metro Areenalla
joten vähemmästäkin jännäsin miltä kuulostaisi duetto Tarjan kanssa.
Mie siis jäin iha kuuntelee korva tarkkana miten nää kaks soi yhteen
ja oon sitä mieltä et Tarjan pitäs laulaa oikeesti enemmä metallia,
plus et miten kaks eri tekniikalla laulavaa laulaa kovaa ja korkeelta.
(Google väittää Sharonin olevan mezzo, miten?!
Simoneaki väitetään mezzoks, nii aika korkeelta noi vetää silti.)
Sharonilla o tommonen Johanna Kurkelamainen metallikeiju ääni
ja Tarja taas, myönnän, nyt kuulin sen mahtipontisen tumman soundin mistä jengi puhuu.
En oo ite siis koskaan ajatellu sen olevan tumma,
kunnes tässä duetossa huomasin.
Miettikää seurannu Tarjaa NW ajoilta asti ja tämä on jotenki jääny "huomaamatta". :D
 |
| (Kiitoksia Jaakolle lainakuvasta, kummasti näyttää paremmalle ku mikkiständi ei ole tiellä katkasemassa kuvaa.) |
Tässä kohtaa haluan valittaa mikkiständistä,
kenen idea oli laittaa se vasempaan laitaan niin et se o tiellä loppupeleissä?
Keskiriviähä tuo ei haitannu koko aikana eikä oikeaa puolta,
vain vasuria.
Sharon käytti tasan kaks kertaa ständiä koko keikan aikana,
et iha hyvin ois voinu olla takana rumpujen luona,
yleensä tommoset ei ärsytä minnuu mut nyt ärsytti vietävästi.
Enigeis, seuraavana olikin vaihto Tarjan biisiin I Feel Immortaliin
ja Sharon oli hetkellisesti vieraileva laulaja,
voin kyl rehellisesti sanoa et I Feel Immortal toimis myös WT:n omanaki biisinä,
sulautu aika hyvin settilistaan.
Fasterin ja Our Solemn Hour.
Ai että toi kolmas kyl oli nostalgisuutta,
sitä ei tullu nimittäi viime keikalla josta on jo vierähtäny....
Hui hitto 6 vuotta viime keikasta.
Tuppaa vaa missaamaan nuo festarikeikat ku aiemmin
se o johtunu paikkakunnasta missä ne o esiintyny eli julkiset kulkee huonosti
ja nyt viimeks olivat Kuopiorockissa muistaakseni,
nii eipä miul ollu varaa lähtä.
Se oli viel korona aikaa muistaakseni, ei siitä pitkä aika oo tosiaan.
Et jooh, kummasti oon tupannu itteni näille omille keikoille suoraan,
hyvää kandee odottaa vai miten se mäni.
All I Need biisin aikana pääsi oma valo käyttöön,
Valon Kaupunki etkoista nappasin ilmaisjakelusta valopompulan
ja viime hetkellä enne lähtöä keikalle päätin napata sen mukaani.
Voin sanoa et herkistyin kyl biisin aikana,
tuli juuri sopivasti lohduttamaan tunneskaalan keskellä.
Tarja tuli takaisin lavalle laulamaan Paradisen,
se biisi jonka duettoa oon oottanu Kaapelitehtaan keikalta asti.
Viimeinki pääsi tämän kokemaan. ♥
Pakko kyl sanoo et on aika tyhjä olo nyt,
ku tosiaan päässy näkemään kahta suosikkilaulajaa samalla lavalla.
Jos porukka on ollu iha pähkinöinä Tarjan ja Marcon ollessa samalla lavalla,
nii entäs tämä sitte?
Vikana biisinä tuli Mother Earth ja olin et: "Mitä joko tää loppuu?"
Oisha tätä kattonu vähä pidempäänki
ja ois ollu kiva kuulla enemmä vanhoja biisejä,
mut noh uuden levyn kiertue nii totta kai settilista on sen mukanen.
Lähettiin Paulan kaa narikan kautta,
sit suunnattiin meijä kyydin luokse
huoltoasemalla piipahtaen,
ku yllättäin oli ehkä vähä nälkä keikan jäljiltä.
Oikeesti on olo, et ois tätä pidempäänki kattonu
ja iha liian nopeesti oli ohi.
Ehkä toi oma tunnemylläkkä vähä vei huomiota,
mut hyvä keikka silti oli.
Mukava oli nähä WT:tä pitkästä aikaa todellakin.
Katotaan onko seuraava keikka, ensimmäinen Johanna Kurkelan joulukeikka pelkästään
vai onko siel myös John Smith talvifestari mahollisesti,
Blind Channelin voisin kyl käyä kattomassa viel enne ku jäävät tauolle.
Seuraavaan raporttiin.
Settilista
We Go To War
Bleed Out
Ritual
Don't Pray For Me
Wireless
The Reckoning
Shot In The Dark
Stand My Ground
A Fool's Parade (Alex Yarmak)
The Promise (ft. Tarja Turunen)
I Feel Immortal (ft. Sharon Den Adel)
Supernova
Faster
Our Solemn Hour
All I Need
Paradise
Mother Earth
