Seuraavana päivänä oli matka kohti Turkua,
siellä sitte sai kipein jaloin etsiä oikeeta paikkaa,
skuutillaki olis voinu kulkee mut kartan lukua piti harrastaa tarkkaan
et ei mänisi harhailuun liikaa aikaa.
Hetken pyörin lähistöllä Hoo moilasena, etsien sisäänpääsyä alueelle,
kunnes viimein löysin portin vaan muutaman askeleen päästä siitä,
mihi mapsi osoitti.
Porteille tuli alle tunnin aikana lisää ihmisiä paikalle
ja järkkäri siinä ilmottaa ku höpöteltiin vesipisteestä,
et alueelle ei saanu tuoda edes tyhjiä pulloja.
Syyksi sanottiin managerin käsky ja huonot kokemukset pullojen heittelyistä lavalle,
siis Hesassa sai tuua tyhjän pullon alueelle
ja siel ei lentäny ykskään pullo lavalle!
Ööööööö, oli vähä hämmennys ja ku oli sateen ja ukkosen uhan sijasta,
lähemmäs 30 astetta lämmintä ja aurinkoinen keli muutenki,
nii milläs sitä vettä olisi saanu vesipisteeltä?
Ei siinä sitte tosiaan auttanu ku heittää oma tyhjä pullo sisälle päästessä roskiin.
Pikkasen kävi huoli et nyt o kyl aika natsimaista meininkiä väärällä kelillä.
Oli muuten hyvä näin tohjo jalkana kävellä nätisti sisälle ja eturiviin tasasta mummovauhtia,
ei ollu mitään ryntäyspaniikkia
ja kaikki halukkaat pääs eturiviin.
Eturivi oli tällä kertaa iha jalkojen takia paikka missä rymytä,
mut pidin auki mahiksen et mänen pittiin myös.
Siinä sitte juttelin yhen oululaisen ja oliko Helsingistä toinen jonka kanssa juttelin,
enne ku lämppäri Lala Salama alotti keikan.
Kiitän myös tätä oululaista joka toi miulle ja tälle toiselle eturiviläiselle tuopit vettä,
oli kyl todella mukavasti tehty!
Flogging Mollyn alottaessa, noh, settilista oli sama
ja hetken mietin iha vaa asfalttikentän takia,
olisiko miten paljon pittiä,
mut oli!
Turku yllätti.
Ensi vähä pientä ja sitte se kasvoi taas pikkuhiljaa,
itse nyt päätin vaa "pittailla" edessä,
ku pelkkä hyppiminen sattui oikeaan jalkaan iha liikaa,
et piti himmailla omia tanssiaskelia.
Dave King kysyi spiikatessa onko joku janoinen
ja huusin sitte hälle, et hää heittäis Guinnessin miulle
ja nii hää heitti!
Kumma homma ku edellisen päivän Villen tuopista maisteltua,
totesin Guinnessin olleen aika tumman makuista, vähä tervamaistakin.
Tölkin avattua ja hörppästyä vaahtoa,
ei ollu kovin outoo enää.
Kumma ku Dave Kingin heittämä Guinnes maistu paremmalle. :D
Hää myös siinä pohti, ku näki kuinka nappasin tölkin kii,
et olisinko mahollisesti puoliksi suomalainen ja irlantilainen.
Kiitti Dave! ♥
Noh, lähtikö myös Turussa soutupitti Floatissa?
Lähti ja parasta ku eturivissä mäntiin istumaan ja soutelemaan,
ei voinu ku huutaa kiitosta takana oleville,
ku porukka nousi ylös.
Nyt on soudettu Hankoon ja Aurajokea pitkin,
tälläki keikalla sain "hyvä jätkä" kehuja pitin alottamisesta,
et piti siinäki fist pumpata kiitokseks.
Kyllä siinä eturivissä sai riehuttua ja hien pintaan,
naama suli aivan täysin voisiko sanoa.
Keikan jälkeen rumpali Mike Alonso yritti heittää miulle kapulan,
mut kapulat mäni vierustoverille tai liian taakse,
kunnes settilistaa heittäessä,
joka lenti iha eri suuntaan,
hää osotti järkkärille et antaa miulle
ja näin sain settilistan!
Ei voi olla todellista et sain kahelta eri keikalta settilistan.
Dennis tuli tervehtimään eturiviä
ja sain hänen kanssa nopean yhteiskuvan
ja Mattin kanssa taas uusintaan yhteiskuvaan plekun kera,
kunnes järkkäriltä sain viel toisen plekun!
Siis vitsi mikä saalis en kestä. ♥
En oo ikinä saanu näin paljon keikkakrääsää,
plus Daven Guinnes jonka join keikan aikana loppuun,
tarjoten myös vierustovereille huikat.
Lähtiessä ja melkei jo porteilla muistin kaverini sadeviitan,
jonka olin jättäny aidan eteen
ja eiku takasin kiireellä hakemaan,
koska sadeviitta ei ollu kertakäyttöviitta,
siinä mummokipittäessä Dennis tulee vastaan
ja halaan häntä samalla kiittäen
jatkaen et tulkaa ihmeessä uudestaan,
Dennis sanoo et totta kai.
Sadeviitan haettua suuntasin keskustaan jalat viel enemmä kipeinä
ku aiemmin, joten skuutin selkään
ja loppumatka jalan, ku saatoin arvata et suuntavaisto katosi kesken kaiken.
Jos jonku asian saisi skipattua,
se olisi öinen odottelu bussiasemalla et pääsee Helsinkiin,
oli aika pitkä odotus ja sadeviitan suojissa
näyttäen sarjamurhaajalta, meinasi välillä torkahdella.
Lopulta pääsi viimein bussiin nukkumaan ja takasin Helsinkiin,
josta Viikkiin majapaikkaan jatkamaan unia.
Voin sanoa et oli kyl Flogging Mollyn keikkojen tarpeessa,
siis vitsi olin kyl onnellinen noista keikoista,
vaikka jalkoja hapottaa vielki moinen rymyäminen,
mut oli se sen arvoista. ♥
Kiitos Flogging Molly ja toivottavasti pian uusiks,
ehkäpä Juusoki pääsee teijän seuraavalle keikalle.
Annetaan kuvien kertoa viiviksiä.
