"Hei, voinko tulla kuvaamaan teijä keikan järkkärillä?"
"Totta kai saat tulla!"
Näin helposti onnistu kysyminen, ku Despiserin basisti Antti sattuupi olee pitkäaikanen kaverini
ja ku mahollisuus oli kuitenki,
keikan näkemisen lisäksi.
Hälyttömän monta missausta kyl tuli,
ku näin keikkoja kiertävänä oli jopa päällekkäisyyksiä
ja majotusmahollisuudet, plus tietysti talous miten joustaa lähtä.
Onneksi bändi päätti tehä pienen tripin ja tuli Jyväskylän RockNeckiin vetämään keikan,
tapahtumaan nimeltä Violent Grooves vol.3
(Millos kaksi muuta on ollut? Siinäpä vitsi)
Lisäksi oli kaksi muuta bändiä: Chainline ja AherA.
Paikalle päästyä kuulin et oli ollut teknisiä ongelmia äänentoiston kanssa
ja sillä vähä aikataulu venähti.
Ystäväni Aleksandraki oli myös paikalla, mut hällä olikin homma siel,
siitä lisää myöhemmin.
Ekana alotti pirkanmaalanen Chainline.
Chainlinessa oli raskautta, mut samalla myös melodiaa,
plus iha inasen, mitä kuuntelin Tidalista vähä matskua,
sankarimeininkiä.
Ehkä laulumelodiat toi osittai sen viiviksen.
Yhen biisin kuvio jäi kyl mieleen,
mut harmillisesti en nyt kyseistä biisiä löytänyt
missä tämä vekkulilta kuulostava rytmikuvio oli,
se oli ainaki omaan korvaan tosi poikkeava
et ei varmaa iha heti tuu samanlaista vastaan.
Bändillä oli hyvä meno piällä, vaikka pienelle yleisölle soittivatkin.
Kakkosbändinä oli paikallinen AherA -niminen bändi.
Tässä hyvin klassinen esimerkki, kun ulkonäkö pettää.
Laulaja ku päästi ekat karjasut suustaan,
mänin mykäksi et tuleeko tosiaan ääni hänestä.
Bändin tyylistä tuli mieleen Lamb Of God huumeissa,
siis iha vahingossa kuunnellessa örinöitä kuulosti välillä iha LOG:in laulajalta Randylta,
kun taas saatoin kuulla vähä "grrrr mrrrr"-tyylistä örinää,
jota itte oon kuullu ainaki Job For A Cowboyn biisissä.
Musiikissa tuli kyl niin yllättäviä twistejä
esim. ensi kunnon rähinää ja yllättäin vaihetaan jazzmaiseen tunnelmaan.
Saattaisi jakaa mielipiteitä joittenki absolut heviukkojen kohalla.
Jees meininki oli, vaikka itelle proge
ja siihe mausteena groove "sotkemaan hilipateet"
on edelleen todella vaikee genre.
Despiser.
Bändi, jolle on osunu oma rata nousukiidossa.
Tuskassa oli tupa täynnä ja monilla keikoilla jengi on kehunut bändiä maasta taivaisiin,
et ei ole jätkätkään oikei meinanu pysyny perässä.
Jos olisin kuullut bändin musaa ekaa kertaa nyt livenä,
olisin varmasti itekki puonnu persiilleni et miten hiottu bändi on,
siis valmista tavaraa soundillisesti ja noh, oululaisena kokoonpanona,
totta kai lavameininki niin spiikkeineen ja olemuksineen oli juuri sitä jengiin uppoavaa
perisuomalaista sanoisinko,
musiikillisesti taas kaamos on antanu inspiraation,
samalla tavalla mite se anto Sentencedille.
Kysyntä on ollu kova, et kuka täyttäisi sen tyhjiön.
Tosiaan olin jo kuullu bändin demotuksia ja sillo miul loksahti leuka täysin,
hyvä etten sanonu et "Eihä tämä ole paskaa!"
Jännäks mänee et mitenkä tämä bändin tarina etenee,
heiltä on tullut Wreck-EP pihalle
joka soitettiin livenä kokonaisuudessa,
siltikin enne keikkaa jäin miettimään et kyl niillä varmasti enemmänki biisejä on
ja löyty mm. Taken By Death,
Drowning, Incinerable
ja jopa Senarit maneereja noudattava slovari Tears And Misery.
Tosiaan ystäväni Aleksandra kävi vierailemassa Weakness biisin aikana,
vetämässä Sara Strömmerin osuudet.
Mietinki et mitehä bändi toteuttaa tämän biisin livenä,
ku muilla keikoilla oli ollut naislaulaja saatavilla,
et jättävätkö kappaleen pois vai vetävätkö ilman vierailevaa laulajaa.
Keikan päätti heijä eka sinkkubiisi Live For Nothing,
joka oikeestaan toimii päätösbiisinä helkkarin hyvin,
biisissä on kuitenki hyvästien vibat.
Keikan jälkeen tultiinki jo kysymään et mitä tykkäsin keikasta,
jollon jäin miettimään et mitä ihmettä osaisin sanoa.
Sanoin: "Se oli perus oululaista".
Vastaus oli tuota luokkaa siks, et tää on ollu miulle pidemmän aikaa selvää
mikä bändin visio on.
Et ei miulla ainakaa mitää moitittavaa ollu,
saatoin odottaa jotai tämmöstä et meininki o korutonta,
mut jengiin uppoavaa ku kaikki, ylimääräset kilkkeet ja kikkailut on jätetty pois.
Tällä siis tarkotan nykypäivän metallimusiikkia,
missä männään ääripäihin ku halutaan tuua jotain uutta.
Kiitos oikein paljon Despiserille keikkakokemuksesta
ja mahollisuudesta kuvata kunnon vehkeillä.
Sopivasti raportti valmiiks enne tämän illan keikkaa,
nimittäi järkkärillä männään kuvaamaan Lutakkoon Brother Firetriben keikka.
Seuraavaan raporttiin!
Despiserin settilista
One Man Extinction
Taken By Death
Shades Of Hate
Drowning
Incinerable
The House Of Despair
Tears And Misery
Weakness
Live For Nothing
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.