Profane Omen @ Finlandia-klubi Lahti 18.9.2026

 

 

 

 

 

 

 

"Hei, oisko mahollista tulla kuvaa järkkärillä PO:n keikkaa?"

Tomppa selvittelee asiaa ja laittaa vastauksen jonka sai, suoraan miulle:

"Totta kai saa tulla! 
Se ois saanu auton niillä rahoilla, mitkä se o meihin käyttäny." 

Voi Williami, mie en kestä. :'D
Kommenttiparhaimmisto kasvo taas yhellä muistettavalla lausahuksella.
Eikä se jää tähä, trust me.
Alunperin suunnitelmana oli, kun julkasivat kaks keikkaa yhen sijasta,
et olisin kuvannu John Smithin keikan ja Lahessa sit mähinät,
mut se keikka tosiaan peruuntu
ja varmuutta ei ollu paraneeko Juleksen äänihuulet miten pian,
joten jouduttiin seuraamaan tilannetta.
Lopulta sit tuli Finlandian lisäksi tämä salakeikka, mikä oli vähä aikaa sitte,
iha vaa et bändi pääsee vähä "kenraaliharjottelee" enne varsinaista keikkaa.

Voin sanoa et kuvia tuli paljon ja tässä kirjottelen ja muokkailen ristiin,
plus koetan myös jotain syyä ja levätä,
koska miul ollu kaks keikkaa perättäin, 
joten väsymys on hyvin infernaalinen näin sunnuntaina.
(Jos saan tämän kirjotettua ajoissa.)
Enkä tiiä millanen absolut dokumentointi tästä tulee,
ku kuvia ei oo pelkästää keikalta
vaa myös enne keikkaa ja oon iha pulassa et miten miu pitäs näitä laitella,
mitäs kuvasin niin paljo. :D
Noh, Once in a lifetime-kokemus!
En varmaa koskaan ikinä tuu tämmöstä kokemaan uusiks,
ellen saa omaa henk. koht. läpimurtoa.

Totean, et oon taas semmosen kirjotuksen äärellä,
et joudun raskain sydämin tätä kirjottamaan, 
niin ku 7 vuotta sitte viimeks Mössön keikan jälkeen.

Sateiseen Lahteen saavuttua ja kenkävalintaa katuen,
kuljin reippaasti kohti Sibbe-taloa
yrittäen muistaa missä siellä Finlandia-klubi oikein oli
koska en muistanu mitään reitistä,
vaan sen tilan.
Olin käyny kerra klubilla, mut se o ollu *tarkistaa*
2014.
....... Iha piän hetki männy, tuosta o iäisyys et ei mikää ihme.
Lopulta perille päästyä, päätin vaa männä sisälle vilkuilemaan
ja tutkin "viittoja",
kunnes näin Williamin tyttären Pinskun kaverinsa kanssa,
jotka tuli oikealle mänevältä käytävältä joten suuntasin sinne
heittäen moikat ohimännen.
Pakko sanoo etten muistanu mitään rappusia,
joten saatoin hetkeks taas miettiä et onko se tuol yläällä
ja lopulta löysin tutun tilan,
siellä oli Jules ekana vastassa jota kävin tervehtimässä.
Lähettii yhtä matkaa käymää bäkkärillä,
jotta tiiän missä on mitäki jos tarvii istahtaa välissä
ja ainaki ylimääräset jonneki talteen.

 

Seurasin siinä soundcheckiä taas viivistellen
ja samalla jutustelin muitten paikalle saapuneitten kanssa,
bändin muuta crewta, merkkarimyyjä Fannyn jne.
Tuon taustalakanan nähessä, tuli välittömästi muistot mieleen
Jyväskylän vanhasta Infernosta
ja mitähä kaikkia keikkoja jossa oon ton lakanan nähny,
onha toi helkkarin nostalginen.
Mie aattelin ettei tota taustalakanaa oo enää olemassa.
Samalla koitin kytistellä uutta PO-paitaa,
mut paidat ei ollu viel saapunu paikalle
ja alko jo kuumotella tosiaan. :D
Ei malttanu ku ootella, onneks oli soundcheck sentää ajantappona
ja sain testata miten lähtee järkkärin kanssa kuvaaminen.
Samalla tuli myös se tuttavallinen olo, minkä oon kokenu aiemmin
et en sais pyöriä tiällä, vaikka miul o lupa! :D
Siinä ku kerroin bändin jätkille nii sieltäki tuli tarinointia,
et kui hyöki o potenu samoin, vaikka iha oikealla asialla olleet.

 

 

(Esimerkkejä merkkaripöydän antimista.
Kyllä. Toi kitaraki tuli myyntiin,
se o ollu Kokkosella ja Kurjella käytös vähä kaikessa.)

Soundcheckin päätyttyä oli evästelyn vuoro,
enne ku ovet aukeais yleisölle.
Elsin kanssa jutustelin viestitellen ja tyyppi kerranki oli tullu ajoissa!
Sitä on aina saanu odottaa ku itte oon keikalle männy. :D
Viimein paidat saapui, jotta nuoret paitamyyjät pääsivät harjottelee myymistä,
nimittäi harjotusapinana sain viimein paidan kätöseen.
(hyvät perehdytykset oli ja hyvä ku Williami teki pienen pyynnön,
et jos kehtoon vähä seurailla ja olla paniikkinappulana merkkarissa ainaki aluks.
Totta kai olin. ♥)
Ovien avattua, voin sanoa et yllätyin millanen ryntäys oli suorilta merkkaripöydälle,
siis se jono oli aivan jäätävä
ja samalla vein Elsin suunnilleen samantein eturiviin sanottuaan "morjens" halien kera,
sillä Fannylle piti saada paikka eturivistä jonku toimesta
ja itte ku olin photopitissä kamerana nii miulla oli hyvät paikat jo tiedos. :D
Takaisin myyntiin, siis merkkaria mäni aivan kuumille kiville!
Sirjaki viestitteli miulle ja pyyti ostamaan paidan puolesta,
nii miepä sit "vanhana trokarina" nappasin sivusta yhen paidan hälle.
Henniki saapunu paikalle long time no see meiningillä,
siitä o tovi todellakin ku viimeks nähny, oiskoha ollu se Turun reissu
ku mänin kattoo Tarjaa ja mänin Saloon nukkumaan tyyliin,
et tällä keikalla kyl pääs näkee vanhoja tuttuja todellaki
semmosella luokkakokous viballa ja se et näki jälkikasvuaki paikalla
niin bändin et yleisön. 
Sain kuulla et paitoja oli jääny tyyliin viis jälelle,
myöhemmin neki oli männy.
Et tuota, bändin merkkaria kiitos.

Profane Omenia lämppäsi bändi nimeltä Swarm,
joka mmmm, se kuulosti ekana grungelta,
mikä o genrenä itelle hankala ku en kuuntele kovin paljoa kyseistä.
Piti vähä selvittää bändin tyyliä ja siis, fuzz rockia ja heavygazea,
mitä nää on?
Nyt pakko myöntää, et eiiii mitään haisua.
Aluks oli vähä eri mielikuva bändistä ja se yllätti et siin oliki naislaulaja
eikä mieslaulaja.
Hyvin vetivät, itelle ehkä toi musa ei oikei auennu,
ehkä jolleki toiselle aukee.
Sain kuvatessa lämppäriä testata lainalinssiä,
mut ehä mie osannu kuvata sillä,
oli ehkä shokki et oon niin taantunu linssien kanssa,
etten osaa ees ottaa kuvia eri linssillä.
Oon vetäny tolla samalla linssillä iäsyyden nii mikää ihmekään,
pitäis kait käyä vähä kertaamassa eri linssien toimintatavat.

 

Viimein, PO:n tuttu intro lähti piälle
ja mie suuntasin photopittiin,
valmistautumaan kuvaamiseen ja enne kaikkea nauttimaan kans.
Keikan starttasi Adrenaline, niin ku Torvessaki,
miul nous hymy korviin välittömästi ja oliha sitä välissä pakko nyökytellä mukana.
Yritä tässä ny olla niin helvetin virallinen. :D
Setin alku oli sama ku Torves tosiaan
ja pakko sanoo et Basen jälkeen muistaakseni, yleisössä nous aivan jäätävä meteli.
Jengi ns. toivotti bändin niin tervetulleeks et Juleski mäni hiljaseks ja jäi kuuntelee,
mie vaa tuijotin sivustalla silmät suurina,
vaikka eihä tuon metelin tason pitäs tulla yllärinä.
Oisin itekki eturivissä huutanu lujaa muitten kaa,
mut nyt oli eri paikassa ja kuuli sen metelin,
kyl se vetää nöyräks.
Finlandia-klubi pisti kyl mähinät pystyyn like never before.
Jossai kohtaa Jules totes spiikissä et "Me ollaan jo keski-ikäsiä."
ku oli puhetta jaksamisesta ja sanotaanko näin et spontaani naurahus iski tuossa kohtaa,
ottaen huomioon et samanlainen remuaminen edelleen iästä huolimatta.
Setti oli pidempi, totta kai ku kyseessä kuitenki one and only keikka
ja viel debyytin juhlintaa.
Trails tuli seuraavana biisinä ja God In The Bottlen jälkeen tuli perkule Predator!
En oo kuullu sitä ku varmaa Destroy! levyn kiertueella viimeks,
ei sitä taiettu enää soittaa tyyliin Resetin tai Ookan aikaan.
(Jos on soitettu nii helvetin pahasti missannu jonku keikan.)

Seuraava biisi oli erittäin miu mieleeni, olin jopa toivonu kyseistä,
ku bändi oli kysyny et mitä jengi haluais kuulla livenä.
Rakkauslaulu nimeltä FMH. ♥
Tän oon viimeks kuullu, ku on ollu viimeks debyytin juhlakiertue
ja voi juku sain kuulla sen monta kertaa sillo.
Nyt olin kyl pelkkää hymyä ja sillä hetkellä yleisössä viivistelemässä biisin aikana.
Soundcheckissä sainki tietää ylläristä
ja sen vuoro oli seuraavana, spiikissä kyseltiin yleisöltä,
muistaako kukaan Mössön keikalta pikku likkaa joka kävi piipahtamassa lavalla
ja kyseessä tosiaan Williamin tytär Pinsku,
joka tuli laulamaan Warboyn Julesin kanssa.
(Puhtaat laulut tietysti, oisin kyl puonnu persiilleni jos Pinskulta ois lähteny örinätki. :D 
Olin mie hälle antanu muutaman vinkin soundcheckin yhteydes.)
Voin sanoo et likkaha oli perkuleen super!
Jos häntä jännitti enne keikkaa, nii nyt oli huomattavasti rennompi
vaikka jännä paikka oli edelleen.
Mieki ollu lavoilla montaki kertaa, mut en iha tässä koko luokassa,
oisin varmaa kuollu pystyyn Pinskun ikäsenä,
jos ois tommone keikka tullu eteen.
Hymy nous kyl taas korviin ku hää siel laitto yleisön puimaan nyrkkiä,
oli kyl ilo kattoa. ♥
Yleisöki anto hyvää palautetta Pinskun vedolle.

Seuraava sydäntä lämmittävä hetki oli kuulla Pit Of My Thoughts,
onneks se oli päätyny settiin,
se oli ekoja biisejä mitä kuulin PO:lta sillo nuorena
ja mie kuuntelin sitä helvetin paljon.
Kai oon korostanu et olin pelkkää hymyä?
Enne Wasteheadia Jules piti spiikin kertoen biisin kertovan Williamista,
miu o pakko sanoo etten tienny tota,
enne ku kuulin saman Torvessa.
Samalla siinä Jules halas Williamia sanoen:
"Et sie mikää jätepää ole, vaikka biisin nimi näin sanookin". ♥
Se oli aika liikkis hetki kyl, harmi et olin vähä vika kulmas pitissä,
mut sain mie jottain ikuistettuu.

 

Fun fact: Mie itte oon kääntäny Wasteheadin "hukkapääksi",
ehkä sillä ajatuksella et on vähä hukassa tai pihalla kaikesta,
siks huvitti toi "jätepää" ku en oo koskaan ajatellu sitä noin. :D
Jossai kohtaa kuvatessa huomaan et jotain lens lähelle
ja löysin Williamin plekun melkei nenän edestä 
ihmetellen mikä oranssi juttu tuossa on,
otin itelleni, muaha.

Tähä väliin voisin kertoa,
ku o tällei ekaa kertaa kuvaamassa yhtä top3 lempibändiä
ja se et pääsee kulkee joka paikkaan,
siel oli myös pari muutakin kuvaajaa tosiaan
ainaki semmosia jotka o pidempään tehny tätä varsinki PO:n kanssa.
Tää on melkosta ninjailua ku ei sais häiritä muita kuvaajia, työntekijöitä,
eikä häiritä yleisöä, varsinkaa eturiviä
ja sit toisena asiana ku mietin et 
"Jes, saan Samulistaki kerranki kunnon kuvia, toivottavasti",
oisin voinu ehkä rohkeemmin kulkea lavan takana, 
varsinki rumpujen,
päädyin lopulta varomaan koska kaiken maailman piuhat ja vehkeet,
plus etten halunnu olla kenenkään tiellä
tai jäädä varsinkaan jumiin minnekään.
Oisha niitä reittejä voinu käydä tutkimassa soundcheckissä,
mut siinä taas en halunnu häiritä meneillä olevaa hommaa.
Jos John Smithin keikka ois toteutunu,
nii festarin mediavastaava Manninen ois näyttäny miulle,
miten kuljetaan rumpujen takana jne.
nyt oli omillaan nii kynnys sooloilla oli aika iso. :D
Nooh, onneks aika pien asia hyödynsinkö tilaisuutta tarpeeks vai en,
ku lähtökohta kaikelle kuitenki oli
"Ei saatana osaanko mie mitään?",
ku ei ollu varma saanko tarpeeks hyviä kuvia.
Ehkä ens kerralla jos tämmönen tilaisuus tulee joskus.

Painbox toi haikeuden ku aattelin jo, et tähä tää päättyy taas.
Kunnes.
Heil oliki yks biisi viel!
Ne soitti Wild Child coverin
ja pää rupes raksuttamaan muistojen virtaa,
et olisin jopa kuullu tän Infernon keikalla Jyväskylässä.
Hyvin mahollista, mut en varmaks sano enne ku settilistan näen nenän edessä.
Tää oli melkonen ylläri, en voi muuta sanoo!
Ilta tuli sen myötä päätökseen ja vauhtini oli päättyny liian aikaseen,
kuuntelin yleisön meteliä, kuinka halusivat lisää
ja katsoin bändiä Pinskun kera ku tekivät loppukumarruksen kiitokseksi kunnon mähinöistä. ♥

Siirryin merkkaripisteen läheisyyteen Sirjan tavoitettavaks,
et saisi paitansa, ku enne keikkaa ei ehitty törmätä.
Siinä oli yksi PO-fani tehty onnelliseks
ja kerroinki et merkkari oli täysin tyhjä,
myöhemmin ois ollu paha mieli asiasta vaa jälellä.
(Ainoastaa muutama kapula oli viel
ja kitara, kunnes kitaraki lähti yllättäin uuden omistajan matkaan!)
Samantein alko myös bändin Meet&Greet,
johon oli jonoa taas kerran.

 

Nimmaroinnin jälkeen päätin ottaa pitkästä aikaa koko bändin kera yhteiskuvan,
viimesimmästä porukkakuvasta on aikaa todellakin,
oiskoha ollu tyyliin Joensuun Kerubissa, vuos on ollu 2011, voi hyvänen aika.
(Mössössä otin lähinnä kaikista yksittäisen kuvan, plus Tommy Tuovisenki kanssa)

Kuvan jälkeen päätin lähtee Elsin mukana hetkeks hänen majapaikkaan,
ku oli kuitenki lähellä ja miu bussin tuloon oli viel aikaa,
joten kävin hakee takkia ym. bäkkäriltä,
samalla siinä sanoin heipat Williamille,
joka sano halatessa et "Sie oot meijä number one fan". 
!!!!!!!!!
Yritä nyt sit olla siin mitenkää päin,
iha ku tää kova ikävä ei ois jo tarpeeks vaikeeta. ♥
Päästessä Elsin luo, halasin viel Julesia ja Samulia
koetin vilkuilla Anttia mut hää oli hävinny aivan täysin
ja lähettii kulkemaan josko tulis vaikka vastaan.
Tomppa oli tupakkipaikalla ja piipahin siel sanoen moikat halien kera.
Yks yö Lahes tällä kertaa seurassa,
enne ku oli aika lähteä kipittämään kohti asemaa
ja yrittäen nukkua hiukan bussissa matkalla kotiin.

Profane Omen keikka numero 41.
Ensi olin pitkään numerossa 39
ja nyt 41 eli taas pariton luku, miten voikaa käydä näin. :D
Hetken jo aattelin et se tasan 40 toteutuu vähintään,
mut kyl yks ylimääränen keikka tuli sitte lopulta.
Mieletön yleisö, ei voi muuta sanoo,
se meteli, mähinä ja se energia
ku jengi niin toivotti tervetulleeks bändin pitkästä aikaa lavalle
pistämään pitin pystyyn.

Niin ku sanoin, tää kirjotus tulee olee taas todella raskas,
varsinki ku o nyt kova ikävä tätä bändiä.
Mie pääsin niin vauhtiin taas ja jälleen kerra se vauhti laantui,
tulevaisuus vaa auki, nähdäänkö bändi lavalla uudestaan
ja millon.
Kyl tätä oli kaivattu. ♥
Mie haluun kiittää tästä kuvausmahiksesta,
tätä en iha joka bändiltä uskaltas edes kysyä,
mut iha vaa 2006 lähtien bändiä seuranneena
kehtasin laittaa kysymystä.
Ekasta biisistä vikaan biisiin olin pelkkää hymyä,
nyt on silmät täynnä kyyneliä. ♥
Toivottavasti nähdään jossain.
Kiitos, kun olitte. ♥

(Päätin myös laittaa ns. behind the scene kuviaki mukaan tuonne loppuun,
varautukaa jäätävään kuvaspämmiin)


Settilista


Adrenaline
Rewind
Base
Trails
God In The Bottle
Predator
FMH
Warboy
Gunshot/Mindset
Pit Of My Thoughts
Disconnected
Bound To Strive
Wastehead
Painbox
Wild Child (cover)