Festarit taputeltua, oli viimein aika Charonin keikalle, joka taisi olla omana keikkana isoin verrattuna muihin. En osaa sanoa, ainaki itelle se tuntu isolle, ku jengii pääs meren äärelle ulkoilmaan nauttimaan goottimetallista.
Ite saavuin paikalle ehkä enne kolmea tai ainaki kolmen aikoihin, siitä oli hetki kuitenki ku Allas Livessä käynyt, sillo Flogging Molly oli lauteilla ja mänin kaverituttavani kanssa paikan päälle. Siinä odotellessa Annikan saapumista jutustelin fanin kanssa, jolla oli early entry-mahollisuus, jonka kaveri sitte haki oikealle portille jonottelee. (En ees tienny et pääsee muutakin kautta!) Tästä juteltiin myös Annikan kanssa et mitehä tässä käy ja paljonko niitä pankin asiakkaita loppupeleissä on. Hyvin paljon harmitti jonotus, mut samalla olin varautunu et eturivi ei välttis ole mahollinen, jonottamatta jättäminen taas ei tullu kyseeseen koska löytäsin itteni hyvin takaa muuten. Onneks olin Large Angel-tempauksen John Smithissä. Jouduttiin siin istuessa pelastamaan Annikan ketjut lattiarakosesta, raukka jäi ketjuista kii! Saatoin saada hetkellisen ptsd-olon, mut onneks meil oli aikaa ähertää, nimittäin NW:n Vaasan keikalla oli tosi kyseessä, ku portin lukko ei meinanu avautua järkkäreiden toimesta.
Kävin vilkasemassa portilta et miltä näytti, ku kello löi early entry-tyypeille. Hieman huoletti ku keskirivi oli mennyt, mu laidoilla viel oli tilaa, kunnes kuvaaja Manninen laittoi kuvan miulle yksärillä eturivistä, jollon totesin vähä lannistuneena, et etitään lyhyitä ihmisiä ja männään niitten taakse. Päästessä ineen, hakeuduttiin vasemmalle puolelle, jossa oli itelle ainaki vähä parempi paikka. (Tuli aika vahvasti myös Floor Jansenin keikka mieleen, ku kaikki mäni pieleen.)
Yks kaks yllättäin henkilö joka oli hakenu kaverinsa, kysyi miulta ja Annikalta et "työ olitte ne ekat normijonossa?" ja vastattiin et kyl oltiin. Hän ja pari muuta henkilöä olivat varanneet miulle ja Annikalle paikkaa eturivistä ja sanoivat et "tulkaaha tänne ku ootte jonotellu tosi pitkään." Minä lensin samantein persiilleeni silmät suurina ja Annikan suusta pääs: "OIKEESTI?!" Päästessä paikoille, en voinu ku kätellä kaikkia kolmea ja kiittää sydämen pohjasta tästä aivan mahtavasta teosta. ♥ Mie niin harvoin koen mitään tämmöstä ja tää löi kyl niin ällikällä. Edelleen kiitos teille ihanat, tää oli kyl parasta ikinä mitä ihminen voi tehä toiselle.
Saatettiin olla maailman onnellisimmat fanitytöt ikinä ja jonotuski tuntu kannattavalle. Kävin täyttämässä vesipullon ja ostamassa itelleni paidan merkkarista, kiitos saakeli etten jonottanu ensi turhaan, ku näytti et jonoja on kaksi erilaista: toinen ennakkotilauksille ja toinen normimyynnille. Sain paidan siitä jonosta jossa jonotin ja kipitin äkkiä takasin eturiviin jotta Annika pääsi hoitamaan asioita. Vedinpä sitte uuden paidan samantein piälle, ainaki pysy tallessa ja Helsingin merituuli rupes tuntumaan iholla, nii pysy lämpösenäki. Tiinaki piipahti Kaamoksen pussukka käessä, siel oli miu corpse ankkuli, jonka olin pyytäny toimittamaan tai siis Tiina oikeestaan ehotti, et hää vois keikalle tuua kumiankan, ku kerta oli tulossa kuvaamaan. Kiitos hälle toimituksesta! ♥ Kylppäri sai viimeisen silauksen. (Sain kyl ankkulista paljon huumoria aikaseks keikan aikana)
Tottuuko sitä koskaan siihe et keikka voi alkaa jopa aikasemmin, mihi o tottunu? Kasin aikaa viimein Charon nousi lavalle ja starttas tutulla Bitter Joy biisillään. Settilista seurasi aika lailla samaa mitä viime vuoden keikoilla kuultiin ja tän kesän festareilla (ehkä, yhdellä festarilla vaa kuullu), oma keikka ku oli kyseessä nii biisejä oli enemmä verrattuna festarisettiin. Deep Water oli palannu settiin ja corpse ankkuli seilasi syvissä vesissä biisin aikana, kauheet aallot oli hällä! Uutena biisinä listalla oli Sorrowbringer, josta hetken mietin et oonkoha tätä kuullu ollenkaan, oon monta vuotta sitte käyny Charonin levyt läpi kerran ja aivan hirveesti ei jäänyt mieleen hittien tai JP:n sooloilta kuultujen lisäksi, ite asiassa soolokeikkojen myötä päätin perehtyä paremmin bändin tuotantoon. Ei iha Sorrowsongia saatu, mut Bringer kyl aiheutti yllärin itellä. As We Die biisin aikana vedettiin Annikan kanssa koreografiaa, jonka olin John Smithissä extempore keksiny enne keikkaa ja opetin hälle mitä pitää tehä kertsin ekojen lyriikoitten aikana. Voisin sanoa et parasta ja onnistuttiin tosi hyvin siinä, jälleen kerran As We Die one last time. ♥ Toinen uutukainen listalla, jota ihmeteltiin yhessä ulkopuolella souncheckia kuunnellessa, oli Wortex-niminen kappale. Nyt oli sen verra vanha biisi, etten tunnistanu, oon enemmä perillä Downheartedista ylöspäin sanotaanko näin. Kolmena vikana biisinä Fall Of Angels, Come Tonight ja Little Angel.
Kingdom Hearts 2 Roxasin sanoja käyttäen: "Sora. You're lucky. Looks like my summer vacation is... over."
Suuri haikeus iski, vaikka en tiiä aikooko bändi viel lisää keikkaa vai mitä tulevaisuuden suunnitelmia on viel tuloilla. Vielä tietysti ois biisejä mitä haluis kuulla livenä mm. BULLET. Haluun kuulla sen livenä niin paljon, pliis jos vedätte viel keikkaa nii Bullet! Keikan jälkeen viel kiitin ihania ihmisiä hyvän mielen teosta ja halasin nopeeta Annikaa heipaks, ku piti tavottaa Jyväskylän kyydin ihmiset enne ku joutuu ettii kissojen ja koirien kanssa heitä. Päästiin samaa matkaa autolle ja mutkan kautta viimein kotio.
Tosiaan tuntui et Charonin keikan myötä, kesäki tuli taputeltua samalla, vaikka elokuuta viel on jälellä. Siltikin en voinu olla huomaamatta sitä tunnetta, et taas ollaan hyvästelemässä valosin aika vuodesta. Tää keikka kyl jäi niin sydämeen ku olla ja voi, en voi muuta sanoo ku kiitos. Made my gig. ♥
Sit alkaaki bändien omien keikkojen ja ehkä pienissä tapahtumissa käyminen, plus itellä on parit media-akkret vireillä keikoille joihin ehottomasti haluisin männä. Ekassa on vähä toivekkuutta, tokassa taas aika matalat odotukset, koska en voi tietää onko miul harrastelijana mahiksia väylää x saada passia. Parista ja kolmesta taas on annettu vihreetä valoa, et ehottomasti saa tulla järkkärillä, niistä lisää myöhemmin.
Joka tapauksessa, syyskuun alussa tekemään eka keikka-arvio nousevasta Despiser-nimisestä bändistä, joka esiintyy sopivasti kotikulmillani.
Seuraavaan raporttiin!
Settilista
Bitter Joy Guilt On Skin Desire You At The End Of Our Day In Trust Of No One Death Can Dance Ride On Tears Colder Deep Water Craving If Sorrowbringer Worthless Gray Sister Misery As We Die Wortex Fall Of Angels Come Tonight Little Angel
"Tervetuloa Hellsinki Metal Festivaliin! Akkreditointisi on hyväksytty!"
Tämän nähessä sähköpostissa saatoin hiukan kiljasta ja lujaa. Se tarkotti, et näkisin The Kovenantin ekaa kertaa ikinä ja samalla saisin tutustua tähän jo neljättä kertaa järjestettävään festariin, joka on kuuleman mukaan vähä ku Tuska 2.0. ja lainaten lukemaani tredusta:
"Lavalla on bändejä, eikä gimmick-henkisiä performansseja, kuten merirosvoja, kääpiöitä, maskibändejä tai ysäriteknoa coveroivia huumoriyhtyeitä."
Saatoin iha vähä huutistella tolle. :'D Tuoha oli täysin totta, mitä itse vietin kaks päivää festareilla, joten eiköhä aloteta.
Perjantai 7.8.
Saavuin alueelle Antin ja hänen kaverinsa Jossun kanssa, aluks en meinanu hahmottaa missä päin jäähallia oltiin kunnes pikkuhiljaa tutkiessa aluetta rupesi hahmottumaan. Oletin ensi et lavat olis hallin sisällä, mut ei, kaksi lavaa oli ulkona, joista toinen oli päälava ja sisällä oli yksi lava.
Sisäänkäynti oli samassa paikassa mistä menis muutenkin keikalle eli isojen ovien luona, tää oli varmaan eka kerta ku kiersin koko hallin ympäri, en oo koskaan aiemmi tehny, ku oon juossut vaa suoraan permannolle paniikissa. Tällä kertaa sai kulkea aivan rauhassa, tutkia puoteja mitä oli saatu festareille mm. Bard & Jester- puoti löytyi joukosta.
Median taukotilassakin tuli piipahdettua ja törmäsin PO:n Julesiin samantein päivän startiksi, oli kyl mukava nähä! Kyselinki hänen äänen vointia ja Jules sano sen olevan parempaan päin, jatkaen matkaa hommiinsa. Tiinan kanssa jutustelin mm. Bloodbathista, kuinka Tiina oli saanut kunnian kuvata
bändin "ennen keikkaa"- kuvan, alunperin miulta kysyttiin et haluanko ottaa tämän kuvan, mut oon sen verran amatööri etten omista läppäriä, joten vinkkasin Tiinan tähän tehtävään, koska tiesin hänllä olevan
välineistöä. (Tiina saattoi arvata kuka suositteli ja miu mielestä hää oli paras tähä hommaan) Ehkä joku päivä omistan läppärin, niin pystyis tekee jopa nopeita somejulkaisukuvia paikan piällä.
Päivän ekana bändinä päätin kuvata Horizon Ignitedin, jonka olin jo nähnyt aiemmi, taisi olla Straton ja Sonatan yhteiskiertueella Lahdessa. Mielipidettä ei oo miul oikei bändistä, se oli minulle neutraali esitys, mut hyvi vetivät ja samalla tarkistin et millaista kuvaa tulee kuvatessa. Päälavalla taas aloitti bändi nimeltä Unleashed ja samalla sain järkyttyä päälavan korkeutta, siis sai olla niskat nurinpäin photopitissä ja samalla mietin miten ihmeessä mie saan kuvia näin läheltä lavaa, varsinki jos tyypit ovat siellä lavan takaosassa, mut onneksi esiintyjät olivat aika lailla lavan reunalla, et näki edes jotain. Joissai tapauksissa näky ns. alle puolet kropasta, näyttivät vähä ku puolikkailta kääpiöiltä siinä kohtaa. Bändi vaikutti päällisi puolin aika perus trash bändiltä vai mitä nyt ikinä olikaan, mitä löytyy maailmasta varmaan muutama tuhat kappaletta samanlaista. Olin aika laiska kuvaaja, saatoin kuvata vain yhen tai puolikkaan kakkosbiisin verran, koska lavalla ei tapahtunut paljo mitään ja fiilistelin et on aiva turha kuvata kolmen biisin verran niitä samoja kuvia samoista kulmista. (Varsinkaan niskat vääränä koko ajan.) "Mikset mäne yleisöön kuvaa?" No sillo mie oon liian lyhyt vaikka lava olis korkee, plus et miu välineistössä ei oo kaukoputkee. Paras paikka miulle on eturivi, mut sinne ei männä häiritsee yleisöä jälkijunas.
Omnium Gatherum aloitti aikalailla heti perään kakkoslavalla, oon nähny bändin aiemmi olikoha muistaakseni John Smithissä, joskus kattonu lyhyen aikaan vierestä ja todennut et tämä on nähty. Kuvatessa huomasin ja ymmärsin miksi Tiina kutsuu keikkaa Markus Vanhala Showksi: mieshän ol kovin eläväinen lavalla, hassutteli suurimman osan ajasta ja oli muutenkin hyvin kuvauksellinen, et ei mikään ihme, muut meinas jäädä taka-alalle. Jälleen kerran ei hirveästi mielipiteitä bändistä, ihan hyvän keikan vetivät mut kauheen pitkään ei tullu kuvattua kyseistä, ku totesin taas et tämä on nähty.
Kävin sisällä kattomassa miltä kolmoslava näyttää ja siellä soitti Wormwood sillä hetkellä. Katsomo oli auki myös yleisölle, mikä oli sinällää plussa, jos halus istua mukavasti, permannolle päästyä kattelin hetken Wormwoodin keikkaa ja vaikutti juuri semmoiselle perus hitaalle bläkkisörinälle, ei taaskaa mitää mielipidettä, koska aika vähän loppupeleissä kuuntelen mitään näi bläkkistä tai tasaista rässiä sanotaanko näin. Oon liia monikirjava musiikin kanssa, et siin pitää olla jotai muutaki ku pelkkää perusläpsyttelyä.
Etukäteen pahoittelut, jos kirjoituksesta tuloo olo et miul ol lähinnä tylsää ekana päivänä ja et ei ollu hirveesti mielipiteitä bändeistä. Valitettavasti genret ei itellä osunu oikei kohilleen, mut samalla halusin kuitenkin tsekata alueen ja kuvata jotain bändejä vähän ku harjoituksena, jotta tietää mitenkä vetää kakkospäivänä. Alue oli aika pieni, vaikka oliki piha-aluetta jonki verran käytössä ja halli, silti tää tuntu samalle, jos jonku naapurin Pertin pellolle ois väkerretty festarit.
Löysin yhestä puodista vyötärölaukun, jota olin etsiny pitkän aikaan, materiaalista huolimatta oli tuo parempi, ku second handista löydetty vastaava hyödytön rimpula, mut hinta oli aika kova. Lopulta kuitenki päädyin ostamaan vyötärölaukun, todennäkösesti toista kertaa ei tule samanlaista vastaan tällei paikan piältä hankittavana.
Päälavalla seuraavana soitti Carcass, jonka olin jo nähny John Smithissä ja totesin nähdessä saman äkäisen toimistosta karanneen toimistoukon, et tää on sama ukko, mut aurinkolaseilla, pisti hiema huvittamaan. Kuuntelin bändin yhtä levyä ja pakko sanoa, et se kuulosti jopa hyvin paljon Arch Enemyltä! Tykkäsin kyllä kyseisestä soundimaailmasta, vaikka bändi muute ei suosikkeihin noussu. Kuvaamisen jälkeen kävin piipahtamassa festareiden ulkopuolella, tapaamassa sukulaisia nopeasti Helsingin keskustassa.
Palatessa takas Tiina vinkkas miulle intiaaniteemaisesta bändistä, lähin mukaan tsekkaamaa, et mistä ihmeestä oli kysymys ja kyllä, siellä ol kakkoslavalla Blackbraid- niminen bändi, jonka kuvaus mänee seuraavanlaisesti:
"Blackbraid on yhdysvaltalainen alkuperäiskansojen black metal -projekti, jonka perustaja Sgah’gahsowáh ammentaa inspiraationsa luonnosta ja irokeesien perinteistä."
Ihan heti ei samanlaista tuu vastaan, mut sanotaanko et genre ei jällee kerra kohdannu, kuvatessa kuuntelin sitä kakkosbiisin puoleen väliin ja lähdin pois photopitistä. Ulkonäöllisesti oli mielenkiintosta kattoa, kui osa jäsenistä oli maalannu kasvomaskitki alkuperäiskansojen tyylillä.
Vielä olis jotai kuvattava ja minulle oli vinkattu, et käy kuvaamassa Black Label Society ja pitihä se käydä, se oli nimittäi päivän viimeinen bändi, jonka kuvasin tuolta päivältä. Halusin säästää itteeni huomiselle päivälle, koska se tulisi olemaan pidempi päivä, ku eka päivä ja alko olee väsy, joten Accept jäi minulta välistä. Se olis ollu sen verra myöhäänki etten jaksanu sinne asti odotella.
Bändin aloittaessa keikan olin olettanu bändin oleva raskaampaa, mut yllätyin kuinka Ozzy Osbournemainen soundi lopulta oli, jopa Zakk Wylde kuulosti edesmenneeltä Osbournelta, jopa hetkellisesti olin hämmentynyt et onko tää nyt varmasti se bändi mistä kaikki puhuu ja hehkuttaa, ei vastannu mielikuvia siitä, miltä olin luullu bändin kuulostavan. Välillä kuvatessa mietin et missähä kohtaa vahingossa tulee nähtyä herra Wylden jorma kiltin alta, ku hää seisoi korokkeella ja helmat kirjaimellisesti oli sillee et mahdollisuudet vilautukselle oli olemassa. Joku jo kysykin, et oonko varma et on kommandona. Hei eihä se sillo ole kiltti, vaa hame jos siel o aluspöksyt alla. Lopulta poistuin hakemaan Antilta avaimen, et pääsen kämpille valmistautumaan yöpuulle ja keräämään energiaa seuraavalle festaripäivälle.
Lauantai 8.8.
Saavuttua paikalle päälavalla oli aloittanu bändin nimeltä Numento, tuli yllärinä että bändissä oli naislaulaja, toinen ylläri oli et naislaulajalla oli laaja laulutekniikkavarasto, aina örinöistä puhtaaseen jopa klasaritekniikkaa tuli biisien aikana. Plus laulaja soitti kanteletta joissakin biiseissä, katellessa bändin vetoa, totesin et ei huono ja varmasti bändissä saatetaan kuulla vielä lisää.
Siirryin kuvattuani kakkoslavalle odottelemaan Iotunn- nimisen bändin keikkaa, ilmeisesti tän kaltaisia bändejä alkaa olla jo sen verran, et sotkin kaksi bändiä keskenään, muistelin et täs olis ollu naislaulaja ja jotai shamaani/kelttimusiikkia, mutta ei, tässä olikin mieslaulaja joka iteasiassa näytti Star Warsin Jediltä vaatetuksen perusteella ja tämä ol melankolista, aika hidasta death metallia. Bändin ekan biisin intro, voisiko näin sanoa, oli aika pitkä ja mietin et rupeekoha täs tapahtumaan mitään vai onko tässä tosiaan vain kaksi ihmistä lavalla koko tän ajan, kunnes lopulta loput jäsenistä tul lavalle, tätäki jakson kuvata kakkosbiisiin asti, kunnes totesin et tämäki on nähty.
Jouduin hetke miettimää ja pohtimaan mitä sitä vielä kuvais, kun päivä tulis olemaan pidempi, ku edellinen päivä ja kovin kuumottelin jo The Kovenantin kanssa et kohta sen pääsee kuvaamaan, mut jotain tekemistä oli keksittävä ja totesin et ehkä se on mentävä kuvaamaan Kalmah seuraavaksi, koska sisälavallakaan ei ollut mitään kiinnostavaa. Kalmah, no saatoin ehkä arvata et oli perus death metallia ja eipä se kovin paljoa kolahtanut mutta tulipahan sekin nähtyä.
Jos edellinen päivä tuntu ku olis ollu Laventelilullassa, niin tämä päivä vasta tuntuki siltä: enemmän unessa ku hereillä ja mielenkiinto ol vain koko aika The Kovenantissa, joka valitettavasti oli päivän viimeinen bändi. Ei auttanut kuin tappaa aikaa ja olla nukahtamatta pystyyn, jopa yksi ulkomaan kuvaaja, en muista kenen bändin keikalla, tuli vitsillä sanomaan minulle, ku haukottelin vähä turhan leveesti, et "jaksaa jaksaa, festari on vielä jäljellä" johon nyökkäsin sanoen "Yees, I know", olin kyllä todella väsynyt ja pahin uninen tunnelma tais olla Paradise Lostin keikalla. Hyö valitettavasti tais soittaa juuri sen levyn biisejä, mitkä lähinnä aiheutti sunnuntaiviiviksen kuunnellessa ja olin aika valmis vetämään pitkälle jonneki nurkkaan ja ottamaan torkut. Keikalla ku ei vaan tapahtunut mitään isompaa, ainoastaan kitaristi oli enempi eläväinen muihin verrattuna, sitä olis mieluusti kuvannu jopa pidempäänki.
Taas olin tilanteessa etten tienny mitä olis käyny kuvaamassa, koska mikää ei oikeastaa nyt kiinnostanu niin paljoa, et olis käyttänyt aikaa siihen, kunnes Tiina jälleen kerra oli et "lähde kuvaamaan Triptykon päälavalle" ja lähdin sinne. Intron alkaessa silmäni suurenivat kuunnellessa tyypillistä bläkkis/dead/doom aivan totaalisen random örinätä, vilkasin Tiinaan päin sanoen: "Taitaa olla sinun musiikkia" ja niinhän se aika vahvasti oliki kuunnellessa. Huvitti laulaja jolla oli musta pipo päässä joka toi illuusion, et hää olis pieni kääpiö, varsinki ku hänestä näky valitettavasti puolet kuvatessa korkean lavan vuoksi, sen verra hankala oli kuvata, et aika alkutekijöihin luovutin kuvaamisen suhteen.
Okei myöhemmi onneks rupesin jopa heräämään ja kuvasin ekaa kertaa festareilla kolmen biisin verran ja se oli Eluveitie. Olin kyseisen bändin katsellut vierestä Copenhellissä muistaakseni, muistan et minulla oli joku tietty käsitys bändistä tyylii tää on just tämmöistä folkimetallia mut yks kaks yllättäen laulajaa vetääkin kunnon örinöillä, ku taustalla soi kampiliirat, harput ja viulut, se tul nimittäi aivan puskista ja ylipäätään et heijä keikalla pyöri circle pit. Kuvatessa ajattelin, et ah viimeinkin tää festari heräs henkiin, eikä tarvi olla unessa koko ajan ja aivan huomaamatta tosiaan kuvasin kolmen biisin ajan, lavalla tapahtu niin paljon ja bändi on muutenki hyvin lavakarismaattinen, täs huomasi kuinka monikirjava olen loppupeleissä musiikin kanssa, et musiikissa pitää olla jotain, mikä tarttuu korvaan mahdollisimma lujaa, stimuloi niin maan perkeleesti sanotaanko näin.
Siirtyessä hallin puolelle satuin törmäämään PO:n kitaristiin Antti Kokkoseen, en oo nähny häntä sit viimeisimmän PO-keikan jälkeen ja hää oli ainoa, jota en ole tavannut seitsemän vuoden aikana oikeastaan ollenkaan ja jäin jutustelemaan pitkän tovin kuulumisia, kunnes toivotteli hänelle hyvät illanjatkot ja sanoin että tavataan Lahdessa.
Seuraavaksi valitettavasti tulee ikävä tilanne, joka vei todella paljo pisteitä festarilta, varsinkin järjestämisen ja infoamisen puolesta: olin menossa vähä ku Tiinan perässä sisälavalle kuvaamaan pittiin, ilmeisesti Nergal oli vetämässä jonkun toisen bändin kanssa Behemothin biisejä ja yrittäessä photopittiin järkkäri ei päästänyt minua, koska minulla ei ollut kuuleman passia, vaikka näytin ranteessani olevaa ranneketta, et kyllä mie tällä olen päässyt eilen ja tänään kuvaamaan pittiin. Siinä pari kertaa jankatessa he vaan totes et tarvisi olla kunnon photopassi mitä pidetään kaulalla ja olin aivan persilleen puonu tästä. Soitin mediavastaavalle ja kerroin asiasta, joka totes miulle et itse asiassa siu ei olisi pitäny päästä pittiin ollenkaan pelkällä rannekkeella, et kuvauslupani todellisuudessa oli et sain kuvata kolmen biisin ajan yleisössä. Puhelun jälkeen olin aika raivoissani, mut olisin varmaan ollut vielä enemmän raivoissani, jos oisin vasta The Kovenantin kohdalla yrittänyt photopittiin, onneks tää selvis vähä ku sattumalta, eikä sillo ku olis pitäny päästä.
Tämän myötä päätin et Opeth saa jäädä kuvaamatta, tilanne muuttu niin paljo, et päätin mennä odottamaan The Kovenantin keikkaa eturiviin ja aioin olla koko keikan siellä, enne sitä ehin törmätä PO:n Tomppaan. Tomppa oli aika väsyneen näkönen, joten pidin jutustelun lyhyenä ja avauduin vähän tilanteesta jatkaen suorilta permannolle, suoraan eturiviin, jossa vietin aikani jutellen ulkomailta tulleen henkilön kanssa, taisi olla Costa Ricasta jopa.
Viimeinki, pitkän odotuksen jälkeen (ku oltiin saatu ensi seurata soundcheckiä, jossa Nagash vähä heitti "peniksiä ja kiveksiä"), The Kovenant alotti keikan. Ekana biisinä saatiin kuulla The Sulphur Feast Nexus Polarikselta ja olin kuullu et bändi oli soittanu koko Nexus Polaris albumin keikoillaan, joten täällä oli sama luvassa. Harmillisesti levy itselle ei ollu niin sydäntä lähellä, vaikka sitä tuli sillo nuorena kuunneltua et lähtisikö vanhempi The Kovenant yhtään. Oli sitä levyä sen verra kuunneltu, et tunnistin kaikki biisit, mut itte odotin kovasti Animatronicin biisejä ja niitä tuli jopa KAKS! Kovin toivoin The Human Abstractia, mut sen sijaan tuli Jihad ja New World Order, mänin kyl aika pähkinöihin näistäkin biiseistä et ei mitään rajaa. Aivan saatanan siistiä kuulla noi livenä. Vikana biisinä kuultiin viel vanhempaa Kovenantia, et en ollu ees varma olinko kuunnellu kyseistä levyä ollenkaan. Vikana tuli Monarch Of The Mighty Darkness. Se mikä miut yllätti oli Sarah Jezebel Devan ollessa mukana bändissä, siis millä todennäkösyydellä näet The Kovenantin että Devan ekaa kertaa ikinä? Sarah Jezebel Deva on miu hyvällä tavalla kunnon diiva, siis en tarkota et hää ois ylimielinen, vaa hää on olemukselta hyvin tärkeä, just sitä mitä mie miellän diivaks. Minnuu on huvittanu niin paljon, kuinka Tarja Turusta, Sharon Den Adelia tai Simone Simonea on huudeltu diivaks ja ne ei todellakaan oo lähelläkään sitä termiä. Kattokaa Sarah Jezebel Devaa, siinä on teille diiva. Olin kyl todella onnellinen et näin hänetkin, en oo koskaan nähny häntä esim. Cradle Of Filthin riveissä. Toivon et The Kovenant tulee uudestaan Suomeen, omalle keikalle, ehkä on pidempi setti et kuulis Animatronicin biisejä enemmä.
Keikan jälkeen oli aika lähellä, etten saanu turpaani, joten olin aika valmis lähtee mäkeen keilahallista, ulkonaki joka toinen tyyppi oli sanallisesti sodassa ja luojan kiitos päästiin porukalla samalla oven avauksella takasin majapaikkaan. Olin aika loppu ja vittuuntunu, nälkäkiukun kera.
Sanotaanko näin, et jos ei tule The Kovenantin tasosta bändiä Hellsinkiin, nii en oo kyl enää ikinä menossa kyseiselle festarille, en edes akkrella. Saavat ensi korjata sähköpostinsa informaation, et ns. harrastelijoille on oma infonsa esim. "Sinulle on myönnetty photoranneke, joka oikeuttaa kuvaamaan kolmen biisin ajan yleisöstä käsin järkkärillä". Välttyis todella monelta pahalta mieleltä ja ainaki olisi etukäteen infottu mihi riittää luvat, festareille on kuitenki tulossa ulkomailta asti ihmisiä, nii se ei ole varmaa heistäkään kivaa et paikan päällä saa kuulla lupien olevan jotai muuta. Plus oisin voinu pelata tänki vähä paremmin, et olisin männyt vasta kakkospäivänä ineen, esim. Paradise Lostin soiton aikoihin, nii ei ois tarvinu koko päivää olla siel. Loppujen lopuksi huvittaa kuinka paljon ilmasta sain, iha sillä ettei informaatio ollu männy perille ulkolavojen järkkäreille.
MUTTA mie näin jumalauta The Kovenantin. ♥ Haave jonka en koskaan uskonu toteutuvan.
Mut joo, semmone plusmiinusnolla reissu ja viimeinki pääsee kirjottaa Charonin keikasta, joka oli paljon mielusampi reissu.
Seuraavaan raporttiin.
The Kovenantin settilista
The Sulphur Feast Bizarre Cosmic Industries Planetarium The Last Of Dragons Bringer Of The Sixth Sun Dragonheart Planetary Black Elements Chariots Of Thunder Jihad New World Order Monarch Of The Mighty Darkness
