maanantai 26. maaliskuuta 2018

Levyarvostelu: Auri

Vähä hassu otsikointi ku bändiprojektin nimi o Auri,
mut debyytinkin nimi on Auri
joten ratkaisu tämä, koska toistettuna olis näyttäny tyhmälle.

Kyseessä siis Johanna Kurkelan, Tuomas Holopaisen ja Troy Donockleyn pikkuyhtye,
joka ei ole heviä nähnykään eikä se tietenkää ollut tarkoituskaan tehä raskaan musiikin levyä.
Levyä on kuvailtu mm. maailman musiikin kaltaiseksi, "rabbit hole music" tyyppiseksi
ja eräänlaiseksi Nuuskamuikkusen matkaksi Skotlannin ylängöiltä Lapin maisemiin,
joka herätti jo hyviä odotuksia levystä.
Jälleen kerran oon tilannu tämänki ennakkoon ja siitä paketista paita ei saapunut varastoon ajoissa!
Voitte vaa arvata onko se levy fyysisenä miu käessä,
no ei ole taaskaan, vaikka kuinka ennakkoon tilaa. *facepalm*
Odotellessa et paita saapuu tilaukseeni, päätin mennä Spotifyihin kuuntelemaan levyn
ja pakko sanoo et eka kuuntelu oli vähä hämmentävä plus en oikei tiiä mitä ajatella.



1. The Space Between

Toinen sinkkulohkaisu, joka ei vakuuttanu miuta ja viel vähemmän levyn ekana biisinä.
Kuulosti vähä turhan samanlaiselta ku Night 13, joka oli eka lohkaisu.
Bridgessä paljon "rumia sointuja" ns. joka oli ainoa uusi asia.

2. I Hope Your World Is Kind

Tästä en oikei saanu mitään irti, vaikka nätiltä kuulostikin,
ehkä vähä turhan paljon saman osan toistoa,
joka teki biisistä vähä tylsänki.

3. Skeleton Tree

Intro toi mieleen yhen muumibiisin *tsekkaa muumisoundtrackilta*
..... Noo, aika lailla kappaleelta nimeltä Ari Ji Goku, mikä o sitä lähestyvän paniikin musiikkia,
mut tässä biisissä ei ole paniikkia vaa enempi semmosta tutkimusmatkailu meininkiä
ja kohtia millo voi pysähtyä tutkimaan maisemia kunnolla.
Ei huono biisi, ehkä biisi ois kaivannu enemmä juttua mukaan, mut en tiiä sit.



4. Desert Flower

Julkasupäivänä tuli kolmas lohkaisu levyltä ja se oli tämä,
syystä halusin olla spoilaamatta itteeni
toivoen et olisin saanu levypakettini, mut enpä saanut joten:
Nätti viivistelyslovari, vähä balladimainenkin
ja taustalla kuuluva viulu muuttuu melankolisemmaks loppua kohti.
Duetto toimi tosi hyvin, Troyn ääni kuulosti aika lailla samalle,
ku Roope Ankka levyllä laulanut Alan Reid, erona vaa et Alanilla oli vähä matalempi soundi.



5. Night 13

Eka lohkaisu tosiaan, joka ensi oli sillei "Mmm, mistähä tämä on kotoisin?"
ja kohti loppuhuipennusta biisi sai miustakin otteen.
Tykkäsin todellakin ja odotukset synty tämän myötä,
tosin tuo video on vaa saakelin huono et iha harmittaa,
paremmanki ois voinu saada aikaseks.

6. See

Tykkäsin soundeista tosi paljon, pystyin näkemään aavikkoa
ja porottavan auringon ym. arabiatyylistä mitä tuli mieleen.
Tämmöne perus hypnoosibiisi.

7. The Name Of The Wind

Tääki oli aika muumimainen, mut samalla myös hyvin anime,
tiiättekö vois hyvin olla jonku anime sarjan tai elokuvan soundtrackiltä peräisin.
Tässäkään ei oikei tapahdu mitään mullistavaa, samaa joikua alusta loppuun.

8. Aphrodite Rising

Nyt en kyl tiiä nousko Afrodite kuitenkaa tämän biisin myötä, vähä mitäänsanomaton.

9. Savant

Tää oli vähä random, ensi biisi alkaa taas vähä synkemmän muotosella muumimusalla,
sit rupee kuulumaan random puhetta suomeks ja viel semmosella kiristäjä/raiskaajaäänellä,
U know ääntä o muokattu ja vääristetty.

10. Underthing Solstice

.............. Sanonpa vaa et jaaaha, män totaalisesti huti

11. Them Thar Chanterelles

Introssa kuullaan alussa hyräilyä, joka kuulosti vähä samalle mitä Tuhkimon hiiret laulelee leffassa,
mut joo eteenpäi päästessä tulee vaa sillisalaattihetki,
kun soitellaan ja jollotellaan vaa jotain randomisti ilma punasta lankaa.


Jooo, mmmmm... Jossai arvostelussa sanottiin et nää olis oma tarinansa,
mut miusta nää kuulosti suurimmaks osaks samanlaisilta, paitsi ne parit biisit joista tykkäsin.
Vaihtoehdot on et tää avautuu todella hitaasti tai tää nyt ei vastannu miu odotuksia,
mitä ymmärsin rabbit hole musiikin tarkottavan.
Biisien sisältö jäi joissakin vähä epäselväks ja tiiättekö ku tuntuu ettei ole panostettu sanomaan,
et sanoitukset on jääny vähä kesken tai päätetty et toistetaan nyt yhtä lausetta koko biisin ajan
ja annetaan musiikin hoitaa homma.
Ei oikei sanoitus ja musiikki kyenny tukemaan toisiaan sataprossasesti.
Kokonaisuutena en saanu tosiaan paljo mitää irti, harmillista
ja tässä tosissani mietin et muokkaanko tilaustani niin et jätän sen paidan pois
ottaen vain levyn.
Nooh katsellaan viel, viime yönä ite asiassa näin ilmeisesti unta
missä soi Desert Flower koko unen ajan, et jotain jäi korvamadoks sentää.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Tarja Turunen & Vantaan Viihdeorkesteri @ Kulttuuritalo Helsinki 23.3.2018





















Hehe! Olipas melkonen reissu taas,
nimittäi ajoin Jyväskylästä Helsinkiin asti ja ajoin pelottavan Helsingin lähiössä. D:
Hyi kamala, ei ihmekään et ihmiset sanoo ajamisen siel olevan pelkkää helvettiä,
se oli sitä todellakin!
Onneks kuitenki päästiin hengissä, mitä nyt Renkomäen ABC:lla korjatessa autoa paremmin parkkiin,
peruutin takana olevan auton etupuskuriin.
Vähänkö iski paniikki jo Paulan auton takia ja senki et millanen kuski siel takana olevassa autossa on,
Paula sit mäni jutustelee ja onneks se kuski oli lepposa tyyppi
ja mitää vahingoo ei sit tapahtunu loppupeleissä kummallekaan autolle, HUH!
Sehä se ois tästä puuttunu, et joudutaan tämmöstäki hoitamaan. :'D
Perille päästyä huomattua iha Kulttuuritalon vieressä olevan parkkiksen,
mentii siihen ihmettelemään millä tavalla vältetään mahdollisten sakkojen saaminen
ja käytiin iha sisälläki kysymässä ihmetellen kaikkien pukuihmisten määrää sillei:
".... Eeh, mitäs täällä tapahtuu? Onko täällä oikea häppeninki?"
Ei saatu oikei vastausta joten otettiin riski jättää vaa auto siihen kiekon varaan
ja istuttiin autossa ku saatiin selville, et aulassa oli kutsuvierashäppeninki,
joka loppuisi ihan kohta.
Siinähä tuo puol tuntii meni kuitenki rupatellessa ja mentii sitte sisälle.
Siellä sitte ihmeteltiin meininkiä nähden tuttuja samalla,
Sannikin saapui myöhemmin ihmettelemään hälinätä
ja nähtiin siinä myös Salkkari hahmojakin:
Helena Kuula, joka oli värjänny tukkansa... Öööh, aika mielenkiintoisen väriseks. :'D
Lopulta ovetki avautu, vaikka jo oltiin hiema kärsimättömiä
et mikä kestää voisko jo avautua, mut oli ne avautunu aivan huomaamatta.
Istumaan päästyä, muistin nyt paremmin ekan kerran Kulttuuritalolla,
ku olin käyny kattomassa Dimmu Borgiria,
sen mistä tulin sisälle ja tosiaan kyseinen sali oli sama missä olin kattonut bändin keikkaa
plus senki missä kohtaa eturiviä olin.
Konsertti alkoi ensin orkesterin introlla jonka jälkeen Tarja saapui lavalle
melkosten aplodien saattelemana, pakko sanoo tuli kyl hyvä mieli kuulla
kuinka innoissaan porukka oli.
Setti alkoi O Mio Babbino Carolla, joka oli vähä what-momentti,
koska se ei ole noin alkupää biisi kuitenkaa ollu aikasemmissa konserteissa
ja no settilista tuntu vähä muutenki typistetylle ja aikarajatulle omasta mielestä.
Sibeliustakin kuultiin, Tarjan omaa matskua, musikaaleja ja Nightwishia,
tietysti Sleeping Sun joka ei ollu miulle mikään ylläri
koska tuo ol myös Kouvolan ilmaiskonsertissa.
Oma kohokohta tällä kertaa oli musikaali medley, koska se sisälti niitä kappaleita
mitä oon tässä harjotellu, opetellu ja vetäny laulutunneilla.
Erityisesti I Dreamed A Dream sai kyyneleen aikaseks,
olis kyl kiva kuulla joskus kokonaisena kappaleena Tarjan laulamana
ja jopa Memorykin kuultiin, mut siinä Tarja sekoili ilmeisesti sanoissa jo heti alussa,
koska of course biisin opetellu sanoja myöten ulkoa,
joten tiesin miten se menee.
Harmitti vähä et alku kuulosti randomeitten sanojen heittelylle,
kunnes päästiin "Memoryyy, all alone in the moonlight"
ja ei ollu ainoa jossa kompasteltiin, olisin viel päästäny läpi I Could Have Danced
koska Tarja keskitty niin tiiviisti eturivin miehiin yrittäen houkutella tanssimaan
pudoten samalla biisistä hetkeksi aikaan,
Joonas ei lämmenny tanssikutsulle eiku-
Myrskyluodon Maijaki kuulosti vähä hassulle kanssa,
harmittelin siinäki ku Tarja oli vetäny sen yhessä konsertissa paljo ylempää
joten ääni ei päässy oikeuksiin ku veti nyt orginellista.
Se miks mie näistä mainitsen, on se et itelle tuli vähä viivis et nyt ei ole harjoteltu tarpeeks hyvin,
okeih seki mahollisuus on ku näitä on vetäny monen monta kertaa,
nii rupee jo hakee sanojakin.
Silti miulle jäi puutteellisen harjoittelun viivis, vaikka muut kappaleet meni hyvin ilma takeltelua.
Seuraava kuitenki tuli sitten jännin spiikki, Tarja kertoi et hänhän ei tangoja laula ikinä,
nyt hää kuitenki veti ns. "Aaavan meren tuolla puolen jossakin on maaaaa...."
D:
Kuulosti samaan aikaan hyvin häiritsevälle, mut samalla taas hyvälle,
koska orkesteri taustalla.
(Saatan jo tämän myötä tietää, mitä hää vetää vappukonsertissa)
Loppukumarrukset tul ja porukka tietysti halus lisää,
Tarja vaa ilmottaa orkesterin ja yleisön istuessa takasin alas,
et heillä ei ole encorea, mut vetivät toisen kerran The Reign biisin encoreksi. :'D
Tulipaha jotai uuttaki koettua taas! *repslol*
Tarjaa nyt ei valitettavasti bongattu, mut jospa Musiikkitalolla onnistas paremmin
ja tosiaan enne paluumatkaa halusin käyä hakemassa Steamista miulle luvatut drinkkiliput,
joten uhmasin pelottavaa Helsingin keskustaa ajamalla Kampin läheisyyteen
samalla heittäen Sanninki et ei tarvinu julkisilla mennä.
Sain kahen drinkkilipun sijasta kolme! Kiitos Steam! :'D
Mie niin meen miu kahen rakkaan ystävän kanssa
ja tarjoon seuraavalla pidemmällä visiitillä heille juomat.
Paluumatkalla pysähyttiin taas Renkomäellä ja voi elämä oltin kyl Paulan kanssa iha koomassa,
ku päästiin viimein takasin Jyväskylään.

Miuta vielki huvittaa ajaminen Hesassa, siis iha hirveetä paskaa se ajaminen siel oikeesti,
taiettiin ajaa myös semmostakin tietä mihi autot ei olis saanu mennä. :'D
No mut tulipaha nyt seki koettua, plus et jäätiin johonki ihme ruuhkaan
varmaa puoleks tunniks jumittaa, siis oikeesti kympin aikaa illalla oli saatananmoinen jono
just sillä tiellä mistä pääsee pois kaupungista!
Ei ole kyl tämmösen pienen ihmisen paikka ajaa tuol.
Huhtikuussa kuitenki uudestaan ajamaan, apuva!














































perjantai 16. helmikuuta 2018

Nightwish: We Were Here -kirja





















"Menestysalbumin ja -kiertueen tarina


Yksi studioalbumi.
Kuusi muusikkoa.
Sataneljäkymmentäyhdekän keikkaa.
Puolitoista miljoonaa fania.


Nightwish – We Were Here
on syväsukellus Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän rockbändin kulissien taakse.
Kirja kertoo yhtyeen viimeisimmän studioalbumin,
keväällä 2015 ilmestyneen Endless Forms Most Beautifulin syntytarinan
ja pureutuu myös levyn jälkeisen värikkään maailmankiertueen vaiheisiin.


Kirjan tekijä Timo Isoaho on reissannut
Nightwishin mukana ympäri maailmaa
ja vie nyt lukijan haastattelujen ja laajan kuvamateriaalin kautta
niin studion uumeniin kuin maailman suurimmille festivaalilavoillekin."


Jouduin vähä kokeilee googlea, koska Isoahosta en muista muuta,
ku et on valokuvaaja tosiaan ja ilmeisesti toimittaja myöskin...
Hirveesti en viisastunu joten mennään sanoilla,
valokuvaaja halusi tehdä kirjan Nightwishistä.
Näin hyvä aloitus tuon kuvauksen jälkeen.
Sisällys koostuu neljästä luvusta ja eka luku alkaa siitä kun Imaginaerum- kiertue
oli menossa päin helvettiä.
Anetesta ei mainita oikeestaan mitään tässä asiassa, vähä sillei:
"Joo no oli vähä ongelmia ja sillei, mut Floor tuli onneks paikalle tuuraamaan."
Jännä sinällään, onko ekan kirjan aiheuttama paskamyrsky jääny liianki hyvin mieleen?
Toisaalta tämä kirja ei kerro bändin draamoista ja paskamyrskyistä
vaa Endless Forms Most Beautiful levyn tekovaiheista
ja kiertueesta tosiaan,
mut olin perehtyny jo kuvaukseen mitä kirja pitää sisällään,
silti mietin et paljoha mainitaan mistäkin asiasta
ja levyn teostaha on jo dokkarin kaltasia videoita olemassa Youtubessa.
Noh tekstissä oli huomattavissa taas näitä haastispätkiä ja jopa youtube videoitten kommentteja,
joten mitää uutta tietoo ei hirveesti ollu, mut sitäkin onneks löytyi
ettei ollu iha ennalta-arvattavaa mitä seuraavaksi saa lukea,
teksti oli muodostettu niin et iha ku olis tehty kirjan pitunen haastattelu
koska oli laitettu "Tuomas: blaablaablaa.." tavalla.
mm.

Tuomas: 
"Itselleni tuli Finnfoxin kuuntelutilaisuudessa fiilis,
että Edema Ruh ei sittenkään lunastanut kaikkea
potentiaaliaan.
Lopputulos soundasi vähän turhan pliisulta
ja iskelmälliseltä verrattuna niihin demoaikoina heränneisiin
koviin odotuksiin."

Tuomas:
"Yritämme pitää hyvät maneerit mukana
ja karsia epäsopivat pois,
ei siinä sen kummempaa.
Minulle on joskus huomautettu,
että älä laita lavalle sitä valkoista
risteilyisännän takkia, ku se näyttää niin tyhmältä.
Ja niinhän se näytti."

Kirjassa mainittiin myös Jukan unettomuusongelma ja Kain tuleminen bändiin auttavaksi kädeksi,
myös sai tietää enemmän Jukan ajatuksia ja sen semmosia miltä tuntui olla sivussa,
tuliko vähä ikävä Jukkaa siinä vaiheessa. :'(
Seki oli jännä et en ehtiny lukiessa viel ees tokaan lukuun,
nii puhuttiin jo spagettihirviöistä, allahista, jahvesta ym. uskonotuksista
ja funmen-fundo-fudimö-prkl *tarkastaa sanan*
fundamentalistien paskamyrskystä, joka synty vain yhen tiedemiehen vierailusta:
Richard Dawkins.
Oliha se huvittavaa lukea kuinka moni lopetti NW:n kuuntelun vaan tämän takia.
Päästiin myös siihe miks olin tämän kirjan hankkinut,
koska halusin selvittää miks levy ei ole oikein vielkää auennu miulle
ja toiseks miks se oli niin kuivan olonen.
Mie tykkään nykyään Élanista vaikka se aluks kuulosti semmoselle turhan peruskaura biisille
ja levyltä hyppäs vain ja ainoastaan Weak Fantasy toisena hyvänä biisinä.
Nyt se o selvinny, Tuomas on käyttäny paljon olemassa olevaa faktatietoa todella tarkasti
eli ei menny iha pieleen tuo miu tunne et iha ku kuuntelis/lukis tylsää kirjaa.
Onneks kirjassa oli mainittu kirjat mistä bändi oli saanut inspiksen,
mut eipä se miusta fiksumpaa tehny loppupeleissä.
Bändi tietysti hypettää tätä evoluutioteemaa ja teki jotai uutta ja erilaista yövissyä,
mainittiiha The Greatest Show On Earth parhaana biisinä varmaa monta kymmentä kertaa,
mut mie en oo edelleenkää oikei lämmenny biisille.
Toimii se livenä mut levyltä en jaksa sitä kuunnella kovin usein,
okeih on miul bändejä jotka käsittelee todellisen maailman ongelmia jne.
esim. Epica vetää uskonnoista ja kvanttifysiikasta,
kun taas tyypilliset trash/dödis/speed metal bändit rappiosta ja sodista.
Yritin jotenki jatkaa tästä viksusti, mut mäni pää lukkoon joten mennääs eteenpäi. :D
Kirjassa oli myös ns. guest-kohtia missä tietyt ihmiset kertoivat suhteestaan NW:hen,
oli mm. miu mielestä yks tunnetuin suomalainen Nw-fani päässy kirjaan.
Terkkuja hälle!
Kirjan luin aika äkkiä, koska yllätyin nelosluvun pituudesta ja meinasin lukea viel keskellä yötäkin,
ku en saanut sopivaa rakoa aikaseksi lukiessani erityisien keikkojen tunnelmia
ja katselin kuviakin.
Minäkin pääsin kirjaan jee!
Kyseessä siis Joensuun keikka 2015.



Meee soooo häppeeee! :D
No joojoo, tosiaan kirja on kyl luettava, joten sinällään ei ole mikää turha ostos.
Ehkä hämmenti se ku teksti ei ollu sillei tiiviisti "tarina muodossa"
vaa se oli enempi kooste bändin ja bändin sisällä ja ulkopuolella olleitten ihmisten kommenteista.
Kuvat oli kyl todella hienoja, pari kuvaa Floorista oli niin näyttäviä,
et iha unohin lukevani kirjaa ku tuijotin kuvaa tarkkaan.
Selvisi myös samalla paljon semmosta mikä oli jättäny kysymysmerkin joltai keikalta
tai tilanteesta josta olin kuullu tyyliin huhuja ja sen semmosia väitteitä.
Ne saatte lukee iha itte. ;)

lauantai 3. helmikuuta 2018

Powerless Trio @ Paviljonki Jyväskylä 3.2.2018

















Mistä tietää et on univelkaa ja rytmi persiillään?
No siitä et meinaa tautiloinen tulla taas kylään,
ei kai siinä koko päivä tankkasin itteäni särkylääkkeillä, myrkkyteellä
ja vetäny jopa raakana yrttitippoja eli munkin tippoja.
Onneks olo parani mennessä Paviljonkii venailemaan saliin pääsyä
ja voi elämä oikeesti miu paikkaani!
Siis niin lähellä lavaa! :o
Olinko pikkasen omg, ku pääsin siihe eturivin penkkiin istumaan,
aivan helvetin hyvä paikka
ja jännä mitenkä sattuikaan taas tämmöselle istumapaikkakeikalle
tuttu ihminen istumaan viereen, nimittäi Anne,
jonka tiiän Tarjan keikoilta.
Pääsi nyt kunnolla vaihtaa juttua, enkä ollu niin jäässä ku edellisillä kerroilla.
Tosiaan keikasta nyt sen erikoista kerrottavaa ei ole,
muuta ku kolmen kopla Marco, JP ja Ari, jotka päätti tehä tämmösen pelkistetyn bändin
vetäen erilaisia covereita erilaisine tyyleineen
plus se et herrat on ns. eristäytyny viinan pauloista,
joten tämä oli tämmöinen raitis ja lupsakka pikkubändi.
Levottomiaki juttuja saatiin kuulla reilusti
ja muutenki tosi rento viivis koko keikan ajan,
tosiaan keikalla oli vanhempaa väkeä et nuorempaa siel ei paljoo olluna,
epäilyksenä se ettei nuoria varmaa kiinnosta tämmönen trubaduuri meininki.
Ite olin lähinnä kiinnostunu JP:n takia,
koska herraa tosiaan näkee harvoin missään paitti Dark Sarahissa ja RJ-keikoilla,
joten nyt on varmaa otettu kaikki irti näistä tilaisuuksista nähä JP livenä. :D
Parasta tässä keikassa oli Megadethin Symphony Of Destruction Marcon laulamana,
koska miul o koneella live missä Nightwish vetää kyseistä jollai ulkomaan keikalla
(muistaakseni)
ja oon aina tykänny siitä versiosta, se o jotenki tykimpi,
joten vähemmästäki olin innoissani.
Tällä keikalla oli väliaika, joka oli vähä hassua ku olisivat voineet vetää keikan kerralla,
ei se istuminen niin paljoo puuduta,
kaks kertaa oltiin seisaallaanki!
Väliajalla tosin näin Annan ja Roosan kauempana ja jutustelin heijä kanssa siinä jonki aikaa.
Pakko sanoo et nyt oli yleisökuva aika hieno, näytettiin habaa kameralle. :'D
Keikan jälkeen sain Roosalta kyydin kotio.
Tosiaan tämmönen simppeli settinen keikka, vähä ku Kotipelto ja Liimatainen duo keikoilla,
joten enempöö hehkutettavaa en oikei keksi,
muuta ku julisteen jonka nappasin mukaani enne saliin pääsyä.
Tällä hetkellä on vähä mietinnän alla meenkö Cradle Of Filthin keikalle maaliskuussa
vai jääkö Tarjan Kulttuuritalon keikka maaliskuun ainoaks keikaks,
muita keikkoja ei ole tällä hetkellä tiedossa enne Tallinnan reissua
ja siihenki pitäs vähä käteistä varata talteen, iiik!
On jo nyt hirmu jännitys tän uuden seikkailun takia,
no mut katotaan miten käy, näillä kirjotuksilla seuraavaan kertaan!



 











































tiistai 30. tammikuuta 2018

Sonata Arctica @ Lutakko Jyväskylä 28.1.2018

Vuoden 2018 ensimmäinen keikka!
Piti olla kyl yks toinen keikka, mut eipä mitiä se on tällä viikolla jo,
joten ei oo pitkä aika seuraavaan. :D
Alunperin olin vähä sitä mieltä etten lähtis kattomaan,
koska Sonata ja heidän todella pitkään tylsistyttänyt settilista
(Huom. parilla biisillä joista tulee se the nostalgia),
mutta lämppäri Dark Sarah kiinnosti minnuu, koska JP Leppäluoto oli otettu bändiin
täyspäiväseks jäseneks ns.
JP:tä ku ei muuten ole päässy näkee hevin parissa,
mitä RJ-keikkojen yhteydessä vaan
ja Charon plus Poisonblackin alkuajat on tullu missattua täysin,
joten nyt oli oiva tilaisuus nähä herra iha oikeissa hommissa.
Pakko sanoo et ONNEKS ostin lipun ajallaan,
nimittäi se keikka myytiin loppuun niin ettei ovellekaan jääny lippuja myytäväks.
Olisi voinut iha vähä vituttaa. :D

Tosiaan mänin viideltä jonottamaan, koska ovien aukasu oli jo klo 19,
mikä oli jo todella luksusta miettien kuitenki päivää,
joka oli sunnuntai ja seuraavana päivänä on koulua/töitä ym. menoja
jotka vaatii aikasen herätyksen.
Parin tunnin odotus -2 asteen pakkasessa ei aluks tuntunu miltään ekan tunnin aikana,
mut toisen tunnin aikana rupes jo tuttu paleleminen hiipimään jäseniin.
Porukkaa ei kauheesti ollu enne miuta,
joten eturivin paikasta ei ainakaa tarvinu tapella
ja sisälle päästyä pääsin oikeaan laitaan mukavasti sivulle
kaikkine tukka härpäkkeineen etten iha ois näköesteenä.
Ainoa ärsytys oli et sarvipanta paino vasemman korvan takaa niin kipeesti,
et järki meinas männä.
En tiiä johtuko se sarvista, mut miul o toinen vähä pienemmillä sarvilla varustettu panta,
eikä se painanu missään kohtaan tuolla tavalla.
*Kohauttaa olkia*
Plus tällä keikalla varmaa kuutisen kertaa joku takana oleva osu heiluvalla nyrkillään miu sarviin,
teki mieli oikeesti kääntyä ja kysyä
"Hei, eikö siul ole syvyysnäköä
vai miten vitussa sie aina osut miu sarviin?"

Keikka look





















Ennen Dark Sarahin aloitusta, kuuntelin kahen viereisen henkilön keskustelua
jossa toinen valitti kuinka JP ei ollut mukana muilla keikoilla
ja ettei jaksaisi kuunnella Heidin ääntä yhtään.
Olin hetken aikaa kysymysmerkkinä, koska oli ilmotettu et JP on mukana
ja mietin et onko tullu jotai viime hetken tietoa sittenki,
jonka oon missannu.
Päätin kuitenki katsoa mitä lavalla tapahtuu ja Dark Sarah aloitti keikkansa,
ensi Heidi veti yksin pari kappaletta
ja kolmannen biisin Trespasser, joka on uusi kappale uudelta tulevalta levyltä
plus JP laulaa siinä biisissä,
olin jo et "Ei saakeli... Alkoko tää biisi tällei vai eikö JP ookkaan mukana?"
kunnes se sieltä ilmestyi onnekseni
ja saatoin huokasta helpotuksesta.
Noni nyt kykenen kertomaan mielipidettä. :D
Dark Sarahilla on muuten kaikki kohillaan, rakastan iha hitosti bändin ulkonäköö,
joka on saanu tartunnan Steampunk-tyylistä
mm. basisti ja kakkoskitaristi, ai saakeli ♥
(plus tietysti automaattisesti JP silintereineen ♥♥)
Heidillä taas oli takki, jota saa... Öööh, Fantasmagoriasta muistaakseni,
anywho samaista takkia oon kuolannu itekki
ja olin tosiaanki keikan aikana "Saisko mitenkää pöllittyä ton takin?!"
Biiseissäkin on ideaa, mut niistä puuttuu jotain tai ne o vähä munattomia näi sanottuna,
toivoin kyl kovasti, et bändi olis parempi livenä ku levyllä,
mut nyt jäi aika paljon levyn tasolle.
Siis Dance With The Dragon biisin kautta tutustuin Dark Sarahiin
ja miu mielestä se biisi on vaa nerokas ja aivan mahtava
eli tämä bändi meinaa valitettavasti jäädä yhen hitin ihmeeks.
Heidillä on muuten hyvä ääni, mut vertailen aika paljon Tarjaan tässä vaiheessa,
ku Tarjalla on äänessä jotai mitä Heidillä taas ei ole
ja se jättää miu mielestä Heidin äänen kylmäks ja ontoks.
(Vaikka moni on sanonu et Tarjan ääni o kylmä ja ontto!)
JP:stä ei oo mitää pahaa mainittavaa, koska sillä herralla on kuitenki niin paljon lavakokemusta
ja karismaa, plus ääntä et no doubt miks pöksyt kostuu eiku-
Keikan päätteeksi sain Dark Sarahin settilistan basistilta.
Sonatan aloitus oli hämmentävä, ku introna soi Orphée Aux Enfers teoksen tunnetuin osa,
joo piti vähä ettiä kappaleen nimeä, onneks kyseinen kappale on miu synassa opetuskappaleena,
nii oli helppo löytää. :'D
Intron jälkeen teki mieli heittää sarvet helvettiin, koska Shitload Of Money pärähti soimaan!
Iha pikkasen siisti ylläri :O ♥
Tonylla oli vähä äänen kanssa ongelmia, ilmoitti myös itsekin siitä et on vähä ääni muroina,
kyl keikan aikana rupes ääni paranemaan.
Paid In Full, meh ja Black Sheep semmone hauska lisä, sit päästiin Fullmoonia laulamaan karaokena.
Sit tuli viiden biisin putki, nämä biisit ovat siis sidoksissa toisiinsa
ja se teki tästä keikasta erikoisen ja erilaisen.
Sitä se kyl oli ku ekana The End Of This Chapter Silence levyltä,
perään loppubiisinä tunnettu
Don't Say A Word (hämmentävää),
seuraavaksi biisi jonka oon tyylii kuullu sata vuotta sitte livenä: Caleb
ja toinen samanlainen: Juliet
Caleb biisistä olin aika sillei: "Omgomgomgomg!"
Seuraava olikin uudelta levyltä joten en tunnistanut plus kaks erilaista White Pearl Black Oceans kipaletta.
Oli muuten aika erikoinen encore, kun Dark Sarahin jäsenet viuhahtaa lavalla
yllä mainitun intron tahtiin. :'D
Nii ja tosiaan tämä kuuleman oli Henkan tuhannes keikka!
Hyvä sinä!




Encoressa oli vain Tallulah, The Wolves Die Young
ja aika lamena lopetuksena Life
*facepalm*
Ois ollu ees The Cage tai Wolf&Raven
Vodka tuli outrona niin ku aina ennenkin ja Eliakselta sain plekun jälleen kerran.
Keikan jälkeen äkkiä ulos, koska oli iha helvetin kuuma
ja kiroilin siinä sit mitenkä oli onnistunu taas valitsee vaatteensa niin pieleen
plus korvaa painanu sarvipanta ei helpottanu tuskaani.
Ulkona odottelin sit tuttuani et pääsisin hänen kyydillä kotio
ja siinä odotellessa ehin vaihtamaa sanasen Annan ja Roosan kanssa.
Joku ohikävelevä hemmo heitti kehut miu sarvistakin tällei illan piristykseks. :)

Se mikä teki tästä keikasta todella hyvän oli Dark Sarahin lisäks,
Sonatan freesimpi settilista,
oikeesti oli mukava saada vaihtelua siihe iänikuiseen samaan settilistaan.
Vaikka siel pari radiohittiä oliki mukana,
mut oli enemmä kappaleita joista saa viel sävärit näi monien vuosien tauon jälkeen.
Viel kerran onneks lähin keikalle!
Tosiaan seuraava keikka jossa näen JP:n myöskin
on Powerless Trion keikka Paviljongissa tällä viikolla.

Dark Sarahin settlista





















Sonata Arctican Settilista

Shitload of Money
Paid in Full
Black Sheep
FullMoon
The End of This Chapter
Don't Say a Word
Play Video
Caleb
Juliet
Till Death's Done Us Apart
White Pearl, Black Oceans...
White Pearl, Black Oceans, Pt. II: "By the Grace of the Ocean"
Tallulah
The Wolves Die Young
Life