tiistai 20. joulukuuta 2016

Tarja Turunen @ Sibeliustalo Lahti 19.12.2016

Ikinä ei tiiä mitä tulee kokemaan, varsinki spessu keikoilla.
Lähettiin kaksosten Paulan ja Päivin kanssa ajelemaan kohti Lahtea hyvissä ajoin,
ettei tarvinu kiirehtiä turhia.
Navigaattori pääsi vaa yllättämään ja iski pieni paniikki,
et minnehä se meijät johdattaa, kunnes tajusin sen kiertävän keskustan
ja yhessä kohtaa rupesi muisti palautumaan juurikin tästä reitistä Sibeliustalolle.
Paula ja Päivi kävi ottomaatilla ja mie menin suorilta sisälle vessaan ja vilkuilemaan tilannetta,
kaksoset tulivat sitte paikalle ja siinä odotellessa moikkasin muutamia tuttuja vilkutellen ja halaillen
plus ihmetellen yhtä, jota en aluks tunnistanu lainkaa!
Oli nii eri näkönen ku viimeks nähessä. :D
Oli myös ihmisiä jotka näi ekaa kerta face-to-face, ku jutellu suurimmaks osaks netissä.
Viimein pääsi saliin ja hämmennyin aluks ku muistin et olisin ollu oikealla puolella permantoa,
mut ei vasurissa miu paikka oli (kaksoset jäi oikealle puolelle),
hyvä siinä kulkiessa omalle paikalle ei tullu yllätyksenä et kaikki tutut ja
fanaattisimmat oli ns. eturivissä
ja se ns. kakkosrivi oli periaatteessa eturivi! :D
Hyvä tuuri sillei, mut huono tuuri ku nuottiteline oli sijotettu iha paskasti,
et Tarjasta saatto näkyä päätä (ym. ruumiinosaa)
jollei sitte siirtyny taaemmas tai sivulle et hänet olis nähny kokonaan.
Tarjalla oli ekana asuna musta aika simppelin näköinen mekko,
jossa roikku punanen huivi, mekon helma oli just sen pitunen et näki vilauksen
tatuoinnista hänen jalassa (jollei sattunu olee paremmalla puolella.)
Kyseessä siis tosiaan oli Henkäys Ikuisuudesta levyn 10-vuotisjuhlakeikka
ja vieläpä yks ainoa Suomessa.
Kokonaisuus oli hiema isompi mihi oli jo tottunu,
ei ollu Harusta, eikä pelkästää Max Lilja plus kolme muuta, vaa Max Lilja
ja muutama muukin lisäksi plus The Voice Of Finlandin Tarja kaudella voittaneet
Miia Kosunen ja Suvi Åkerman, tietysti myös yksi tuomareistakin oli kutsuttu mukaan:
Olli Lindholm
(Valitettavasti Yön erotuskohu oli hyvinki tiedossa,
joten ihmettelin et miksi hää o kaikesta huolimatta paikalla
ja muutenki..... Noh mielipiteensä kullakin Ollista, ei hää oo edes mikää ihmeellinen esiintyjä)
Settilista totta kai täynnä joululauluja, koko Henkäys Ikuisuudesta levy mentiin läpi
plus muitakin siihe päälle mitä levyllä ei ole
ja kyl vähä oli pala kurkussa You Would Have Loved This biisin aikana,
en oo kuullu sitä pitkään aikaan.
Kuultiin myös duettoja, ensimmäisenä pääsi Suvi jonka olemus lähinnä viesti
ettei hän oikei ny viihdy lavalla tai ainaki olin hyvin epävarma
plus mikä helvetin pakkomielle oli vaihtaa koko aika sitä mikkiä käestä toiseen?
Yleensä mie en huomaa tommosia pikkujuttuja, mut ny huomasin.
Näytti siltä ku se ei osannu joko päättää tai ei vaa kyenny pitämää mikkiä siinä yhessä käessä.
Seuraavana oli sitte Miia, joka totta puhuen yllätti miut ku laulo alempaa
ja ei käyttäny "klasariansa", koska miu mielestä se kuulostaa todella ontolle
eikä oikei muutenkaa miellytä korvaa yhtään.
Esiintyminen taas oli huomattavasti varmempaa ja huomasi et toinen tykkee olla lavalla,
toisin sanottuna Miia pesi Suvilla lattioita myöskin heidän keskenään pidetyn dueton aikana,
ku Tarja kävi vaihtamassa vaatetuksen tuttuun punaiseen mekkoon,
joka näkyy joulualbumin kuvissa ja monissa joulukonserttijulisteissa.
(En oo ikinä nähny kyseistä asua livenä piällä, tainnu käyttää sitä ekoissa joulukonserteissa
sillo kymmenisen vuotta sitte ja miu eka joulukonsertti oli 2008)
Ollin kanssa duetoiminen ol jotenki vaivaannuttava kokemus
ja sitte ns. ryhmänä vedetty Marian Poika oli samaan aikaa semmone WTF-hetki
ja hervoton huvitus. :'D
Huomasin ja harmittelin hiema kuuluvuutta, Tarja ainaki hautautu musiikin alle Heinillä Härkien biisissä
ja muutenki tuntu ettei mikki oo tarpeeks kovalla,
joka välillä hankaloitti spiikkien kuulemista.
Taputeltua jonki aikaa seisaallaan Walking In The Airin jälkeen
Tarja tuli vetämää vielä yhden biisin ja se oli Jouluyö Juhlayö.
Kumarruksien jälkeen paineltiin aulaan odottelemaan toivekkaina Paulan ja Päivin kanssa,
josko nyt kävisi tuuri Taapen tapaamisen kanssa,
valitettavasti ja arveltuani ennakkoon että seuraava keikka Moskovassa
ja aikataulu vaikutti siihe ettei Tarja tälläkään kertaa tullu moikkaamaan fanejaan.
(Naomi juoksenteli myyntipöydän luona, hitto se likka o kasvanu!)
Tämän tiedon myötä sanoin moikat ja annoin halit, lähtien sitte Paulan ja Päivin kanssa
kohti Jyväskylää.

Viime vuonna olin todennu näi Tarjan joulukonsertista:

"Tää vähä kevyempi ja klasarin tuntuinen oli miu mieleen enemmä,
ku se levoton urkupauhu ja random jazz-kitara rumpumölinällä jne.
Tämmöne simppeli, missä musiikki soi kauniisti..."

Tää oli aika lailla samanlainen, mut pikkasen isommalla kokonaisuudella sanotaanko näin,
oli siel kitara, basso ja rummut, mut ne ei vetäny missään vaiheessa yli (paitsi miksauksessa).
Tykkäsin, vaikka näin spessuna tapauksena oli huvittavalla tavalla hämmentävä.
Toivotaan et ens kerralla kävis parempi tuuri fanitapaamisen suhteen.

Siinäpä oli keikat tältä vuodelta,
joten tämän myötä toivotan kaikille oikein hyvää joulua
ja uusien vuosien kujeita.
Ens vuonna sitte taas keikkojen perässä juoksemista!










perjantai 11. marraskuuta 2016

Stratovarius Episode Special Show @ Lutakko Jyväskylä 10.11.2016


















Huhhuh, koin jotai kummallista nostalgisuutta,
vaikka mie oon ollu 7 v. Episoden aikoina ja Stratosta ei ollu viel mitää hajua.
(Destiny ja S.O.S. oli miu eka kosketus bändiin)
Oli kyl helvetin siistiä kuulla niinki vanhaa matskua ja miettikää levyn julkasusta on 20 vuotta aikaa.
............. Siis 20 vuotta.
Helevetti et tuntee taas ittensä vanhaks! D:

Anywho, tosiaan tuli tarvottua Lutakkoon hirveessä paskakelissä,
jota kutsutaan lumisateeksi.
Nilkkoihin asti lunta, nii siinä vähä meinas tulla huoli et ehtiikö keikalle ajoissa,
ku päätin lähtä vasta kasilta paikalle välttääkseen lämppärin katselun.
Perille päästyä Thunderstone oli just soittamassa viimeistä biisiään ja
keikka loppuki sit siihe aika äkkiä.
Näinpä siinä kurkatessa Tanjan toisella puolella
ja päätin mennä sinne päästen myös eturiviinki. :'D
Oli muuten paljo porukkaa, mikä hämmästytti miuta
ja keikan alotuski myöhästy vartin verran.
(jälkikäteen huomasin videotervehdyksen Stratoilta ja siinä olivat sanoneet 21:15. :D *huoh*
se tunne ku aikataulut ei piä siitä huolimatta mitä o infottu alunperin.)
Enne keikkaa luin haastiksen, missä Kotipelto kertoi etteivät aio vetää Episodea
levyjärjestyksessä ja mikä oli hieman harmi ku Profane Omen teki niin debyyttijuhlakiertueella
ja miu mielestä se toimi aivan helvetin hyvin, kun setissä oli muitakin biisejä
nii levylle kuulumattomat biisit oli encoren puolella tai ylipäätään loppupiässä.
Speed Of Lightilla alotettiin, josta olin sillei "Jeeh! Speed Of Light! Eiku hetkinen.... Eikujoojoo!"
Oon kuullu liia monta kertaa akustisena versiona joka o lähinnä balladi, ku nopea power metal biisi.
:'D
Seuraavana Eternity, josta tuli kylmät väreet jo introsta,
en ossoo selittää miks tuli kylmät väreet mut kaipa se oli jotai nostalgisuutta
ja tajuamista et oot todistamassa jotai uniikkia.
Will The Sun Risen kertsi ♥

"Will the sun rise tomorrow
Will it light up my sky
Can I wake up with no sorrow awaiting
Will the sun Rise tomorrow
Will I still see the dawn
And not worry 'bout the future at all"

Kiva kiekasu nimittäi kyseisessä biisissä.
Episode levy muutenki o vaihtelevasti nopeaa ja sit semmosta mätkismätkis-tempoa,
eli hitaampia raskaimman puoleisia biisejä, jotka laahaa ei oikei muulla sanalla pysty kuvailemaan.
Hyvä esimerkki o Babylon.
Tähän ny voisin heittää ärsytykseni siitä, et aina jollai keikalla on yks tai kaks kappaletta
epänormaalia tai humalaisinta suomalaista tunkemassa väkisin eturiviin,
näyttäkseen Episode-paitansa sillei "Kato mikä miulla o päällä! Oon paras ja teijä kovin fani!",
(Nii iha ku täys Lutakko ei todistas ketkä o faneja kanssa)
iha ku kukaa ei olisi ikinä nähnykään kyseistä paitaa. Ketään ei yksinkertasesti kiinnosta,
onko siulla Episoden vai Polariksen paita piällä.
Sit jäädää viel siihe heilumaan ja "ahistelemaan" Kotipeltoa kaikilla mahollisilla tavoilla,
viel siihe päälle et eikö voinu heilua ja riekkua taka-alalla,
ku melkei tuli piälle ja nyrkkiki kävi turhan lähellä naamaa.
*HUOH*
Kyl mie ymmärrän intomielisyyden, mut emmiekää Nw:n keikoilla riehu niin
et kaikki muut kärsii siinä sivussa.
Anywho jatketaas, sit tuli biisi jota ei ole kuuleman kertaakaan soitettu livenä:
Night Time Eclipse.
Sen jälkeen tutusti Forever ja mie en tienny et Porra osaa soittaa selloa! D:
Sit viimeinki Father- fucking- Time tuli seuraavaksi,
sitä nimittäi odotin jo alussa toivoen et ne kuitenki alottas sillä kaikesta huolimatta,
kyllä muuten hyppäsin housuistani ja korkealle. ♥
Se o vaa niin tykki biisi ku olla ja voi.
Encoressa tuli sit viel kolme biisiä, Unbreakable, Shine In The Dark ja Hunting High And Low,
oli muuten kummallista ettei Black Diamondia tullu, joka näky settilistaltaki yliviivattuna.
Kiitoksia Tanjalle, joka kehtas käyä hakemassa.
Jonki aikaa hengailtiin siinä, toivoen et näkyis bändin jäseniä,
mut taisivat livahtaa hotelliin ja itse sain kyydinki kämpille takasin, kiitoksia tälle herralle.

Yritän tässä miettiä loppusanoja tälle keikalle ja kekkasin
et jos Tuska 2007 keikka oli miu paras keikka, nii tää keikka sit oli hyvin erityinen miulle,
koska tosiaan mie olin pentu sillo ku Stratovarius oli toiminnassa jo pidemmän aikaa
ja vanhemman levyn kuuleminen kokonaan oli vaa niin hito siistiä.
Se tosiaan ku kuuli jotai harvinaisempaa, ku niitä samoja kulutettuja biisejä
mitä bändi o hangannu jonki aikaa ja uudempi matsku ei ole oikei sytyttäny miuta,

jote jonku Father Timen tai Speed Of Lightin kuuleminen livenä sai miut innostumaan
taas pitkästä aikaa bändistä.
Hitto ku olis varaa nii lähtisin kyl uudestaan kattomaa tällä settilistalla,
mut ku ei ole ja muutenki tässä keikkojen perässä juostu kk verra, et pakko vähä huilia. :D

Kiitos Stratovarius näinki eeppisestä muistelmakeikasta.


















lauantai 5. marraskuuta 2016

Profane Omen - Beaten Into Submission 10 Year Anniversary Tour

Profane Omen @ Lahden Möysä 13.10.2016

Hiema pienessä kiireessä lähin ajamaan kohti Lahtea,
koska jouduin hiema myöhentämään lähtöä matkakiipparin saamisen takia.
Loppupeleissä kiire oli turha, koska paikalle päästyä Amoral oli vielki lavalla
ja olin sillei ".... Mitä hittoo eiks näitte pitäny jo lopettaa?",
hyvänä yllärinä siinä just paikalle saapuneena ettei Ari Koivunen ollut lavalla nolaamassa ihtiään,
JESH!
Toisena yllärinä tuli ainoa kuunneltava kappale: Lacrimal Gland
joka ite asiassa o ainoo kappale jonka tiiän. :'D
Siinä keikan aikana moikkasin Williamia ja Koppi Kokkosta pikaseen,
Samulille taas vilkutin kauempaa ku jutusti toisen henkilön kanssa.
Tosiaan aikataulut oli venähtänyt joten PO pääs alottaa joskus.... Yhentoista maissa,
muistaakseni.
Amoralin lopetettua kävin hakemassa kokiksen et pysyis hiema hereillä odottaessa
ja kurkkasin vähä paikan ulkonäköä siinä siirtyen sitte istumaan.
Huomasin Juleksen ja kävin moikkaamassa kertoen matkasta Lahteen
ja kysyen aikatauluista.
Eipä kauaa tarvinu odotella ku rupes vähä erilaisempi intro soimaan
joka sit vaihtui BIS-albumin introks.
Adrenaline alotti keikan ja siinä sitte mentiin tukka heiluen,
seuraavana tuli Painbox ja tajusin et "Haa ne vetää siinä järjestyksessä mite biisit on levyllä".
Well of course, mut ei oo viel itelle tullu vastaa tämmöstä keikkaa missä ois
joku tietty albumi vedetty kokonaan keikalla. (Tarkotan ny juhlakeikkoja,
en niitä missä bändi o julkassu vasta debyyttinsä)
Porukkaa oli semmosen kourallisen verran, no mut saatto porukan määrään vaikuttaa päiväki,
vaikka Jules sanoiki et "Tämä on ny lauantai."
Fuck Me Hollow on kyl miu yks lemppareita debyytiltä ja tuntuu jotenki haikeelta,
et saatan kuulla ny vikoja kertoja tänki biisin ku bändillä sitä matskua rupee olee sen verra,
et karsiminen on jo edessä, mitä soittavat livenä.
Levyn viimesen biisin Damaged Justicen soitettua jätkät piti pienen "encore breikin" lavalla
ja siinä sitte huudettiin lissee,
seuraavaks tuli Disconnected, totta kai koska debyytin jälkeen tuli samalla nimellä varustettu EP!
Rupesin miettimään et meneeköhä encore osuus sillei et tokalta, kolmannelta ja neljänneltä levyltä o otettu yks biisi,
aika lähelle osuin arvauksessani mut tokalta levyltä ei ollu yhtää biisiä listalla,
koska tilalla oli ihan upouusi biisi.
Nimeä en valitettavasti muista, muistan vaa mitä siinä huudetaan
ja näin ekan kerran kuulleena nii siinä oli jotai vanhaa PO:ta
jossa oli uusia kikkailuja mukana, tällei mie voisin kuvailla sitä.
Keikan päätti Wastehead, jonka alussa Jules tulee iha naaman eteen ärjymään.
Siinä sit käsläpsyi Samulille ja joku tökkää miuta takaapäi,
siellä oliki E-P! En oo sitäkää nähny ku viimeks..... Tän vuoden alussa!
Ku se tuli ottaa fanikuvia miusta. :D Siinä tervehdin samalla hänen tyttöystäväänsä
ja vaihettiin kuulumisia niin MADista ja muista musiikkiin liittyvästä.
Sit oliki pakko sanoa heipat tutuille että bändin jätkille ku oli ajettava takasin
ja itselläki oli luvassa keikka seuraavana päivänä, joten kukkumiselle ei ollu tilaa nyt.
(Siitä omasta keikasta ei sen enempöö)
Oli kyl paikat kipeinä, ku huutamisen sijasta heiluin ku viimeistä päivää.
Lettiäki sentää vähä enemmä ku tyngän verra nykyää. :'D

Profane Omen @ Katse Jyväskylä 15.10.2016

Eipä oo aiemmin käyny tämmöstä et kaks tapahtumaa tärähtää päällekkäin,
molemmat viel tosi tärkeitä tapahtumia nii kyl siinä piti miettiä mite järkätä asiat.
Onneks sain järkättyä Bizarren valokuvaushomman niin et miun tilalle tuli tuuraaja.
Enpä kyl hirveen pitkää kerinny olee bileissä, ku piti lähtä Ninan autolla hakee Nina itse
ja sitte hää heitti miut keskustaan. :D Tosi vaikeesti taas.
Sanctimony soitti viel settiään ja laulaja muisteli ekaa Jyväskylän keikkaa juurikin PO:n kanssa,
miuta rupes huvittaa hiema koska mieki muistan sen keikan,
tyyliin viis ihmistä ja kaljat käessä, itsehän seisoin eturivissä uskollisena
ja nii tämähä oli Lutakossa.
Kovasti muuten kehuttiin miu liekkileggingsejä, joka huvitti minnuu
ku tullu iha toisista bileistä suorilta keikkaa kattomaan juurikin siinä asussa mikä miul oli piällä.
(Siitä enemmä "Vaatefetissin" puolella, kuha kuvat tulloo.)
Siinäki taas moikkasin jäseniä jos kulkivat ohi ja sitte siirryin lämppärin lopetettua lavan eteen
odottamaan keikan alkua.
Tää keikka poikkes sen verran Mössöstä et porukkaa oli pikkasen enemmä
ja mie ehdin jo epäilee Katsetta keikkapaikkana hiema,
siinä mielessä kui moni vaa juo kaljaa taka-alalla,
mut eiih ku o kyseessä Profane Omen nii ei voi olla huono Jyväskylän keikka!
Jules totes spiikissä et Jyväskylä on tuntunu toiselle kodille, ku meininki o aina ollu niin kova.
Tosiaan ite olin niin saakelin jumissa vielki Lahen keikan jäljiltä
nii oli pakko ottaa rauhallisemmin heilumisen kanssa.
Settilista ei paljoo poikennu, yks biisi tais puuttua mut en muista yhtää et soitettiinko sitä edes Lahessa. :'D
Kauheeta tän muistin kanssa, ku eed biisien kuuntelu ei auta muistamaan.
Toisen kerran uuden biisin kuulleena jäi häiritsee hirveesti se et mihi tuota biisiä vois verrata,
siis PO muuhu tuotantoon eli muistuttaako enempi esim. Destroyn vai Resetin musiikillisia maisemia.
Katotaan mitä kolmas kerta sanoo.
Keikan jälkeen törmäsin MADin tiimiläiseen kysyen et "Mitä sinä täällä?",
kaverinsa kanssa hengaamassa ja juomassa.
Näin tämä ehkäisevä päihdetyö toimii! :'D
Onneks ei ollu mihinkää kiire tällä kertaa nii sai rauhassa hengailla ja jutella jäsenten kanssa,
ottaen urppeja yhteiskuvia, sit päätin lähteä kotiopäi ku rupes väsymys hiipimään taas.
Williami vaa kiitteli uhrautumisesta, ei tää enää uhrautumista ole,
tää on elämäntapa joka ei lähe kulumallakaan pois. :')

Profane Omen @ Heavy Metal Heart Festival, On The Rocks Helsinki 21.10.2016

Hitto mite kylmä oli Hesassa, ku saavuin perille.
Eiku vaa nopsaa Myyrmäen kautta jättäen ylimääräsen taakan Aleksandralle,
syöden hiema jotain, saaden avaimen lainaan ja sit takasin keskustaan On The Rocksia kohti.
Enne ku ehin ees tervehtiä kunnolla muita PO-tuttuja, joita o viimeks nähny grillibileissä
ja keikkojen yhteydessä, portsari tulee kertomaan et pitäs maksaa eteispalvelumaksu.
Vähä aikaa ihmetellen kysyin et vaikka huppari ol päällä nii pittee maksaa,
"Joo siitä huolimatta."
Voi jumalauta, enkä ees muistanu tämmöstä viime kerralta
ku olin Tuskan aikoihin kattomassa keikkaa On The Rocksissa.
Ärsyytyneenä ja vähä anarkistina kaivoin sit lompsan
ja tyrkkäsin portsarille vitosen käteen, siinä mielessä et minähän en sinne narikkaan kävele enää
et kerranki saat tehä sen 3 euron eteen sitte sitä -tun "palvelua".
Portsari ku tuli vaihtorahojen kanssa, rupes hää jotain "Muista sitte plääplääplää...",
en kuullu mitä se mussutti siihe loppuun, olin vaa "Haista ny vee"
ja käännyin tuttujani kohti.
(Hyvä syy boikotoida jatkossa paikkaa.)
Saija, Sirja, Hege ja Mikko oli ainaki siinä heittämässä juttua
ja päädyttiin musiikinteorian maailmaan, onneks oli joku joka osas selventää asiat,
mut kyl pien aivotiltti tuli illan aikana ku sisäistämisen määrä oli liian suuri.
Intron soidessa lähin sitte eturiviä kohti ja loput seuras perässä.
Kuitenki kyseessä Profane Omenin keikka numero 27.
joten settilistassa ei ole tapahtunu mitää muuta muutosta, vaa se et biisejä oli taas puotettu pois
ja arvatkaa onko hankala muistaa jo tässä vaiheessa mitä biisejä edellisillä kahdella keikalla oli setissä ns. encore osassa.
Tässä ny joka tapauksessa oli Disconnected, Bound To Strive, uus biisi Make It Count
(jes, viimeinki muistin sen) ja Wastehead "encoressa".
Kesken keikan Williamin vehkeille tapahtu jotai outoa ja ne rupes vähä humisee ja pätkiin,
et herra itsekin oli siinä vaiheessa "Mitä vittua täällä tapahtuu?!",
vastoinkäymisistä huolimatta keikka saatiin vedetty loppuun.
Kahteen edelliseen keikkaan verrattuna, tällä keikalla oli tosi kova meininki
ja pittiki tuttavallisesti pyöri melkei vieressä, meinasin pari kertaa lentää kärsälleni lavan suuntaan. :D
Keikan loputtua näin Hennin, joka kyseli muista keikoista ja semmosta,
kävin viel huikkaa moikat bändin jätkille ja sitte moikat PO-tutuille toivottaen hauskaa iltaa,
halusin epätoivosesti päästä lähijunalla Myyrmäkeen.
Oli tosi mukava nähä kaikkia tuolla keikalla, jotenki tuntuu et Helsingissä keikkaillessa
näkee enemmä ihmisiä samalla keikalla,
jote tuntu hassulle nähä niinki monta tuttua, ku o tottunu et ehkä näkee
yks tai kaks tyyppiä tämän bändin keikalla.
(Kun taas erään Nightwishin kohalla näkee paljon enemmä tuttuja naamoja.
Oli keikka missä tahansa.)
Viel viimeiset rutistukset: Joensuun Kerubissa BIS-teemalla
ja Lahen Torvessa akustista settiä luvassa,
enne pientä "taukoa" keikoista. :)

Profane Omen @ Kerubi Joensuu 27.10.2016

Hyvin sain samalle reissulle keikan ja Halloween-bileet. (siitä toisessa Blogissa.)
Onneks pääsin jo ajoissa lähtee ettei tarvinu pimeässä ajella ja sai rauhassa meikata ja syödä
enne Kerubiin lähtöä.
Piti kyl aluks missata lämppärit, mut Peikko meni kavereilleen siinä
ja ite olin et "noh, mitähä mie tekisin?", joten päätin sitte mennä Kerubiin jo
ja Peikko tulisi hakemaa miut keikan loputtua.
Ekana soitti Ranger-niminen bändi, joka kuulosti aivan Slayer-kopiolta
ja siinä ohella Jules tulee moikkaamaan miuta ja lähti kattomaan lämppäriä.
Sen jälkeen tuli Mørket, joka muistutti Ajattaraa, mut oli jollai tavalla pikkasen emompi tapaus.
Aika selkeitä oli tyyliltään, jote pysty vertailee.
Ainoa mikä harmitti keikassa oli yleisön määrä, viimeks joskus....
*miettii* Mmmm.... Muutama vuos sitte kuitenki Kerubissa ollessa,
oli paljo enemmä väkeä ja nyt oli semmone just ja melkei kourallinen,
neki sitte katto kauempaa keikkaa.
Hyi Joensuu, hyi. :D
No mut päätin sitte tehä samoin ku bändin jätkät, vetää iha vidu täysii oli tilanne mikä tahansa.
Kakkuaki paiskottiin rumputeknikon naamalle, ku oli päivänsankari
ja keikan päätyttyä sain myös settilistan nätisti pyytäen Julekselta. :D
Kerkesin siinä hiema heittää vitsiä et "Settilista vaa lyheni lyhenemistään,
kohta oisitte soittanu pelkän BIS-levyn."
(Ei kyl yhtää helpota muistamista vielkää, mitä aikasemmin oli tulluna,
noh pittee vaa yrittää.)
Huikkasin viel et nähää Torvessa.
Huhhuh, ei tässä muuta oo tehty ku juostu bändin perässä
ja piti tuon Joensuun kohalla ruveta kännikuskiks, et pääsee takasin kotio
Halloweenin vieton jälkeen, koska missään nimessä en ole perunu reissua edes persaukisuuden takia. :'D
Mie oisin varmaa kävelly, jos tilanne ois menny nii huonoks,
mut onneks kännikuskailu pelasti talouden.
Aivan mahtavaa on ollut ja vähä haikee mieli, ku kuuli koko levyn livenä viimeisiä kertoja,
jään kyl kaipaamaan erityisesti FMH- biisiä.

Bonari:

Profane Omen (akustisesti) @ Torvi Lahti 4.11.2016




Hähää, päätin ny laittaa tähä samaan viel tänki, en malttanu ruveta tekee erillistä
ku tääki oli niin pitkällä ja hyvällä mallilla, et kirjotetaas lisää luettavaa.
Tää bonari ite asiassa on aika hyvä nyt, ku Lahessa taas sattu ja tapahtu,
nimittäi ku tulin paikalle Kurki vaa sanoo miulle et "Oot aikasessa.",
hämmennyin vähä mut osasin vastata kyl iha oikein, et ei oikei busseja kulkenu sillei ettei missais bändiä,
ku tajuan siinä sillei *Pling* "Voe vittu, tänäähä o perjantai!"
ja Torvi avautu vasta ysiltä eikä kasilta juurikin sinä päivänä.
....................................... :D Miten nii käyny arkipäivinä keikoilla?
No eihä siinä Tirrassa vähä aikaa istuin, mut ei malttanu istua joten lähin keskustassa käymää
ettimässä asioita ja tuloksetta koska kaikki oli männy jo kii,
onneks meni aika siinäki ja taas venailin ovella.
Samuliaki siinä moikkaan, ku tuli pakulla paikalle tuomaan settinsä
ja Jules ja Antti tulee myöhemmin ovesta kunnolla huutaen "MOOOIIIH!"
Kyllä muuten pää nous äkkiä, et kuka moikkaa. :'D
Sit oli niin random välikohtaus, jossa humalainen hemmo tulee esittelemään ittensä ja jutustelemaan,
sit se pyytää autoonsa juomaan kaljaa ja en ees ottanu kutsua tosissani.
Se oli tosissaan. *facepalmaa* Voi vittu iha blondi olo tuli
ja kaiken huipuks, ku mie luuli et se yrittää pokailla nii se esittelee vaimonsa.
Sillei "Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" :DDDD ei kai siinä, eiku vaa sisuksiin
ja hakemaan vettä tiskiltä ja saanki kutsun tulla heijä seuraansa istumaan.
Näen sitte Saijan ja perässä tulee Melu kumppaneineen,
Melun varsinki nähny monella PO-keikalla mut_ikinä_ olla vaihettu sanaakaan livenä!
Netissä ollaan juteltu, mut ei ikinä livenä joka oli miu mielestä hassua
ja tähä vois heittää et sori, olin iha jumissa etten saanu oikei paljoo sanottuu
ja ehkä johtu siitä ku unirytmi on ny kohillaan
nii sitä oli vähä väsyny, toinen mikä tuli mielee oli se ihmispaljous Torvessa,
joka ehkä vähä ylikuormitti miuta salakavalasti et sitä sit oli normia hiljasempi.
Yleensä miu turpaa ei saa kii, ku mie pääsen vauhtiin.
Sit siinä siirryttiin "lavan" eteen jossa sitte törmään Hennaan,
joka oli tullu Ensiferumin takia ja oli ehkä pahin paikka jäätymiselle
ku toinen sillei "Moi! En ois arvannu et siuta näkis muuallaki ku Tarjan keikalla!"
jote siis Henna, oli mukava nähä siutaki pitkästä aikaa,
sitä se miu "Öööööäääää...." jäätyminen tarkotti. :'D
Williami veti soolona yhen cover biisin, jonka oli kääntäny suomeks
ja hyvihä tuo jätkä veti, se vaa jännittää iha turhan paljon ja onneks yleisö kannusti kuuluvasti. :)
PO viimeinki alotti keikkansa, mut sitä enne Jules heittää kuningasidean:
"Miten olis jos istuttas?"
"No perkele, mikäjottei!" ja eiku alas istumaan ja siitä aika iso alue istahti ales,
jotta takana olevatki näkis bändin.
Oli muuten iha helvetin hienoo! ♥
Joku huuteliki takana et "Torvet istuvat lattialla" :'DDD *repslol*
hito tyhmä heitto, mut siitä huolimatta nauratti iha sikana.
Eka biisi oli iha tuntematon miulle, joten sanotaan sitä nimellä "intro"



ja sen jälkeen lähti Painbox, josta olin et "Hetkinen, mikäs tää olikaan...?"
ku mie sotkin sen hetkeks Adrenalineen.
Learning To Die kyl niin toimii akustisena ettei mitää rajaa,
on pidemmän aikaa ollu suunnitteilla tehä coveri siitä,
mut mie tarvisin sävellajin tietoon et mistä se lähtee nii silläki pääsis jo alkuun.
Omat taidot o viel vähä rajalliset kuuntelun osalta, vaikka osaan hiema jo hahmottaa
et mistä biisistä löytyy joku tietty tuttu sointukierto.
Mie ku luulin etten kuulis enää FMH biisiä livenä, nii se tul vielä akustisena tällä keikalla,
oliko hieman eeppistä, ku kyseessä o kuitenki semmone omalainen "rakkauslaulu".



Damaged Justicessa.... Mie en tiiä mitä helvettiä tapahtu, pientä sekoilua oli havaittavissa,
näette ite videosta.
(ja huoh, kamera päätti just liian aikasin et "nyt riittää kuvaaminen",
siis minan verra jos ois jaksanu nii ei ois loppunu noi tyhmästi.)
ja Wastehead lähti iha lapasesta, toivottavasti joku julkasee sen videon
ku ite vaa nauroin vedet silmissä. xD
Biisi piti ottaa alusta sen takia.
Loppuun vanha klassikko Wild Child, jonka kuvasin kännyllä testatakseni mihi se pystyy
ja pakko sanoo et aika hyvä laatu, vois melkeinpä videokuvata sillä
ja jättää digikameran valokuvaamiseen.



Keikan päätyttyä nappasin settilistan itelleni ja siirryin taka-alalle,
ku Henna palasi takaisin naistenhuoneesta.
Kello oli sen verran et jouduin odottelee seuraavaa bussia, joka tuli vasta 1:30
joten seilaisin pitkin poikin täpötäydessä Torvessa jutellen ihmisille
(sen minkä ny sain sanottua tosiaan.) ja kiitellen jäseniä keikasta ku tulivat vastaan tungoksessa.
Kurjelle varsinki annoin plussaa soolovedostaan ja sanoin et turhaan jännittää niin paljoa,
johon Kurki sitte vastas kiittäen ja oli myös otettu ku olin nii monella keikalla paikalla.
Ensiferumin biisit kuulosti hauskoille akustisena, ykski kuulosti iha kasibittiseltä musiikilta,
ku hanuristi veti vähä "tilutilua".
Vihdoin ku sain aikaani kulutettua sen verran et oli lähdön hetki, huikkasin Julekselle
joka halas tosi pitkään sanoen et "Sä olit varmaa kaikilla keikoilla.",
tässäki olin nii jäässä samalla tavalla, ku tapasin ekaa kertaa tyylii Tuomas Holopaisen.
Ei pystyny ku hymyilemään ja naurahtamaan, ei mitään muuta hitto mikä kooma. :D
Lähin sitte heippojen jälkeen Matkakeskukselle odottamaan myöhästynyttä bussia,
joka kierti joka ikisen sukurutsasen kylän, minkä se keksi siinä kiertää.
Voi saakeli mite voi matka kestää niin pitkään? Kyllä siinä käpy hiema palo
ja väsymys oli niin suuri et meinasin nukahtaa uudestaan ollessa lähempänä Jyväskylää.

Nyt o viel haikeempi olo, ku bändistä ei kuulla ny vähään aikaa mitää heijä tehessä uutta levyä,
joten saa nähä millo uus lätty tulloo pihalle
ja tosiaan tämähä keikka vasta oli 29. keikka, joten anteeks olin laskenut väärin. :D
No ompaha isompi syy ootella The 30. PO- keikkaa!
Kiitos Profane Omen, tulloo jo ikävä ja kiitos ihmisille,
oli tosi mukava nähä ja nähää toivon mukaa uudestaan!








































sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Epica: The Holographic Principle & Amaranthe: Maximalism

Nyt tuli vähä aikaa sitte Epicalta ja Amaranthelta uudet lätyt pihalle,
joten päätin laittaa molemmat tähän samaan blogimerkintään.
Epicalla tietysti aloitan, koska odotukset oli aika kovat uuden levyn suhteen
ja of course se tuli ennen Amaranthen uutta.

Joten aloitetaas!

1. Eidola

Intro jo pelkästään on nii mahtipontinen ja soundtrackmainen ettei tosikaan,
kylmät väreet iski heti ja toivo palasi, et joko nyt tulis DYU-tason musiikkia.

2. Edge Of The Blade



*Huoh* Pieni mahalasku, mahtavan intron jälkeen...
Tää ei sinkkulohkasunakaa vakuuttanu kauheesti,
tuntuu et se "The Epica Thing" puuttuu taas
Hienoja kohtia siel oli, jos ruvetaa biisiä pilkkomaan,
mut ei se biisiä pelasta.
Video oli kyl jännä kaikkine discopyramideineen,
mut noh eipä se ainakaa avannu biisiä yhtää sen enempöö

3. A Phantasmic Parade

Alku o tosi siisti ja muistutti vanhaa Epicaa, ku biisi lähti "käyntiin",
en vaa saanu yhistettyy mihinkään tiettyy biisiin tätä.
Tykkäsin biisistä, lyriikatki oli pitkästä aikaa semmoset joista ymmärs mistä puhutaan.
Ainaki oman tulkinnan mukaan ymmärs.
Lauluihin oisin toivonu enemmä potkua ja niin ku "mielenkiintoa" tällei sanottuna.
Haa! Tuli mieleen biisi mihi verrata pikkasen,
vähä ku Sancta Terra, mut uudella tavalla tehty,

4. Universal Death Squad



(Huoh, lyriikkavideot...
Robotti Simone o kuitenki tosi nätti!)
Eka sinkkulohkasu levyltä ja aiheutti ristiriitasia tunteita,
et onko tämä hyvä vai eikö.
Jonki aikaa kuunneltua tuli mieleen I, Robot- elokuva,
varsinki kohasta
"Robotic legions stand in line to carry out"
ja
"We embrace new inventions"
ym. kaikesta hienosta teknologiasta mitä tähän maailmaan on ilmestyny.
Ensi en tajunnu lyriikoita, mut sit jonki aikaa biisin muhiessa
ja lukiessa sanoja kanslehtisestä rupes tämänki biisin sanoma avautumaan pikkuhiljaa.
En vielkää oikei tiiä mitä mieltä olis, tää o hyvä joo mut tyhjäkäyntiä valitettavasti on myöskin,
mikä tuo puutumisen tunteen.

5. Divine And Conquer

Tässäki oli tosi hyvä rakenne ja sävellys, mut laulut ois taas tarvinu potkua.

6. Beyond The Matrix

Biisi ei käsittele Matrixin maailmaa, vaikka nimestä voisi päätellä niin.
A Phantasmic Parade taas käsittelee Matrixia, hyvin hämmentävää. :D
Taas hyvin elokuvamainen ja varsinki kertsi o vaikuttava,
kuulosti etäisesti "tutulleki" jopa, en osaa vaa tällä hetkellä yhistää mihinkää.

7. Once Upon A Nightmare

Tää varmaa kuulostaa hassulle, mut tuli mieleen The Piano- elokuva
ja varsinki Nightwishin versio The Heart Asks Pleasure First kappaleesta.
Tää alkaa sillei himmaillen ja kasvaa sitte edetessä,
tästä kyl tykkeen tosi paljon kanssa.
Tuli aika hienot maisemat pään sisälle ja kaikki värit/kuviot tanssi kivasti.

8. The Cosmic Algorithm

Hyvin jytäävä alku, mut sit huomasin iha pientä kierrätyksen merkkiä
ja noh, tääki o vähä semmone et ei oikei tiiä mitä mieltä on.
Sekametelisopalta kuulosti.

9.Ascension - Dream State Armageddon

Tää on niin niitä biisejä,
jotka sopii kaikkii elokuviin, missä maailma syöksyy tuhoon.
Jokin kuitenki jarrutti innostumista, ehkä lyriikat ei sillei oikei auennu viel miulle.

10. Dancing In A Hurricane

Tää oli mielenkiintoinen cocktaili vanhahtavaa ja uutta,
jossa oli jännä vaihdos kesken biisin.
Kertsi jää soimaan päähän aika hyvin ja ehkä ainoa harmitus oli et biisi tuntu vähä lyhyelle,
mut joku tais joskus sanoa et "lyhyempiki virsi o kaunis".

11. Tear Down Your Walls

Tykkäsin introsta niin paljon, et iha harmitti ku sen jälkeen lähti nopee tykitys
ja edetessä biisi muuttu palapeliks, joka ei pysyny koossa.
Oisko tämä ny se täytebiisi?

12. The Holographic Principle - A Profound Understanding Of Reality

Hassua et tää biisi poikkes noista muista mammuttiteoksista tosi paljon,
mmmmmm.... Huomasin aika nopiaan et "Joo toi kohta on tosta biisistä,
tuo oli tossa ja tuo kuulostaa iha tolta jne."
Et tää oli enempi kooste aikasemmasta tuotannosta,
hyviä kohtia löyty, mut tuli aika ähky biisistä ku ei oikei pysyny mukana.

Bonuksista voisin naureskella, et iha oikeesti luulin näitä ylimääräsiks biiseiks
jotka ny jätettiin akustisiks, mut eihä ne ollu!
Ne oli prkl akustisia versioita biiseistä jotka o levyllä. :'D
Kuuntelin kerra sillei "Tää kuulostaa kauheen tutulle- Mitähel- ku se o se biisi,
mut akustisena versiona!"
*Facepalm* Sitä se tekee ku kuuntelee levyn yhen kerran muistamatta siitä mitään.
Sitä paitti ne oli nimetty hiema eri tavalla.
Oli siel yks biisi kuitenki, joka oli oikeesti bonari eikä versio.
(Kait, nyt en oo enää yhtään varma! xD Korjatkaa sit jos oon iha kujalla.)

Immortal Melancholy

Kuulosti tosi nätille, et tästäki olis voinu kehittää jonku eeppisen biisin.
Hauskaha tässä o et kuulosti jopa paremmalle ku levyn biisit yhteensä. :D Haha!
Mut joo nyt ku tätä levyä o kuunnellu muutamaan kertaan, nii tässä o hieman sitä DYU-maisemaa,
mitä kaipasin mut silti miulle ei tullu sitä "WOHOO, WAU MITÄ MUSIIKKIA!" reaktiota.
Toisaalta mie tajuan miks tää ei välttis iha avaudu sillei niin ku pitäis,
koska Epica o käyttäny DYU:sta lähtien tiettyä vaikeesti ymmärrettävää aluetta:
Kvanttifysiikkaa, siis kvantti-vitun-fysiikkaa eikö yhtää vaikeempaa aihetta voi keksiä,
mistä tehä biisejä?
Tämänki asian sain selville lukemalla haastiksen,
jossa kerrottiin kuinka Mark oli katsellu kaikenlaisia dokkareita liittyen kvanttifysiikkaan,
sen voin sanoa et aihe o ainaki saanu yliotteen, ku nyt ei enää oikei pääse sisälle musiikkiin.
Tämmöset rinnakkaistodellisuudet, teknologia ja uskontoa käsittelevät aiheet jopa viel mahtuu piähä,
mut kvanttifysiikka.
Mie en varmaa pääse yli tästä. :D

Jospa tästä menis eteenpäi enne ku sanon lopullisen mielipiteen,
seuraavaksi Amaranthen uutukainen Maximalism.
Oma levy odottaa Äxän hyllyssä viel, koska olin kerranki nopea ja saan julisteen viel siihe piälle,
mut juliste tulee vasta ens viikolla.
......................................................................
Joten ootan ny sit sen verra et saan se julisteen samalla,
kaikesta huolimatta mie kuuntelin levyn Spotifysta
ja kuuntelen viel kerran. Tuntuu oudolta kirjottaa tätä ilman kanslehtistä, koska lyriikat.
(koska misheard lyrics)

1. Maximize

Lähti oikei mukavasti, selkeesti samalla linjalla mentii
ku edellisten levyjen kanssa, tää oli vaa vähä pehmeempi startti
ja kertsi jää soimaa päähän aika helposti.
Korvamadotus! Kolmas sinkku viel, josta olin et "Toimii!"

2. Boomerang

.....................
Tää edelleenki aiheuttaa semmosen kauhistuttavan puistatuksen,
"It sounds like POP!".
Tän biisin takia rupesin jo huolestuu, et "Ei hitto joko nyt tuli se moka noilleki,
et ne tekee oikeesti raskasta poppia, eikä popahtavaa metallia niin ku tähänki asti?"
Jos tästä ottas sen metallin pois, nii kertsi o suoraan jonku Kate Perryn tai iha minkä tahansa,
pop-maailman artistin radiohitistä, jota soitetaan puol vuotta putkeen.
HYYYH! Noh, mut vasta alku.

3. That Song



Ihan paska biisi! Iha suoraan sanottuna, tää oli jo niin liikaa miulle.
Kaiken lisäks tää oli eka sinkku levyltä.
Mie aattelin jo et ei helvetti, kaikki bändit joita mie seuraan jne.
on tehny kelvottomia levyjä tässä ny viime aikoina.
MUTTA tämä on edelleenki alkua viel, jostai syystä halusin toivoo loppuun asti
et ehkä tää viel muuttuu parempaan suuntaan.

4. 21

Tästä tuli mieleen Within Temptationin Hydra- levyn biisit,
varsinki kertsi toi mieleen. :'D
Muuten tää biisi meni vähä ohi, iha ku taas olis tehty joku täyte.

5. On The Rocks

Wauh! Tosi tiukka biisi ja iha selkee tämmönen pomppubiisi,
itellä ainaki tuli mielihaluja hyppiä biisin tahtiin.
Kyl tanssijalkaki rupes hiema vipattamaa.
Hämää aika kivasti toi biisin nimi, ku Helsingissä tosiaan on tämä
On The Rocks- niminen baari, jossa kävin kattoo PO:ta.

6. Limitless

Taas Kate Perry, mut hieman feat. Skrillex,
nää miu vertailut on iha helvetin outoja, mut koettakaa kestää.
Pääasiaha o kertoa mikä tulee mieleen, vähä erilainen slovari mihi o tottunu
ja kertsi o vaa nii mahtava. *Tekee semmosta tekno heilutusta*
Yks asia vaa hiema harmittaa, mut siitä kerron lopussa et mikä oli levyn miinus loppupeleissä.

7. Fury

Tää oli semmone hevimättöpunkkielektropläjäys, lähtee kerralla liikkeelle
ja ns. välihiljennys on taas jälleen kerran jostai radiohitistä.
Toka sinkkulohkasu, joka toi toivon et ei voi tulla huonoa levyä.
Tulee mieleen edellisten levyjen biisit aika selkeesti.

8. Faster

Sama mitä Furyssa tuosta et tulee mielee vanha tuotanto,
muuta en ossoo tästä sanoo.
Tykittää kivasti.

9. Break Down And Cry

Kiva syntsamelodia jytkeen keskellä, mut tääki jää vähä täytebiisin oloseks.

10. Supersonic

Tosi jännä pre-chorus! Kuulosti iha musikaalikohtaukselta
ja argh jäi ny häiritsee missä o tommonen, kuulosti tosi tutulle.
Eikä viel mitää, biisissä "Ooo-o-o-oo" tyylinen kohta kuulosti hieman klasarille
iha pienen hetken ajan.
Todellakin tykkäsin tästä, tää ol niin positiivinen ylläri!

11. Fireball

Mmmmm... Ei oikei startannu sillei niin ku kuvittelin,
nopeeta biisiä kaipasin, mut tää oli eestakasin keinumista.

12. Endlessly

Alusta tuli mieleen kaikki poppimaailman slovarit
ja kertsiin päästessä taas jonkilaista ylistystä jonneki korkeuksiin,
iha ku jossai musikaalin loppuhuipennuksessa.
Hämmentävää et tää on levyn viimeinen biisi, toisaalta miksei
mut muut levyt o päättyny tykitykseen tai johonki perusralliin.

Jooh, siis alkupettymyksestä huolimatta oli kyl kova levy,
vaikka vielki vähä vaivaa tuo lisääntynyt poppi musiikissa,
nii oli pysytty kuitenki tutulla Amaranthe- linjalla.
Erilainen tää oli todellakin verrattuna edellisiin levyihin.
Harmitti vaa et biisit tuntu kauheen lyhkäsille,
ku biisi lähtee starttaamaan hito hyvi ja on ruvennu pääsee sisälle biisiin
nii se yllättäin loppuu ku seinään.
Semmone "Höh, eikö tän enempöö", tietysti jos ei oo ollu enempöö sanottavaa.

Molemmista yhteisesti voisin heittää tällei:
Onko nämä _melkei_ huonoja levyjä?
Aikasemmin mainitsin siitä riemun tunteesta ku levy on onnistunu todella hyvin,
mut se jäi kokematta, koska jotain puuttu tai aiheutti pettymyksen.
Amaranthe onnistu tässä vähä paremmin ku Epica,
mut Epican levy taas houkuttelee kuuntelemaan uudestaan,
et pääsee sisälle tuon levyn maisemiin.
Vaikka Amaranthe onnistu, nii en pääse oikei yli siitä pettymyksestä,
kuinka pop-elementit ovat lisääntyneet musiikissa tai olivat tehneet todella huonon biisin,
joka kuitenki pääty levylle.
Tässä tapahtu 50-50 tilanne, mut on seki parempi ku ei onnistunu ollenkaan.
Huh, oli kyl pien homma kirjottaa molemmista,
kiitos ja anteeks jos jaksoit jopa lukea kokonaan ku on näi pitkä blogimerkintä. :'D

perjantai 30. syyskuuta 2016

Cain's Offering @ Lutakko Jyväskylä 30.9.2016

Vaikka oon juurikin tuona päivänä ollu keikalla tai jossai pitämässä hauskaa,
nii silti taas tuli olo ettei oikei huvittas mikään ja en halua lähteä minnekään.
Sain kuitenki potkastuu itteäni sen verran lujaa,
et kykenin siirtämään itteni Lutakkoon. (lipun kuitenki ostanu ajat sitte)
Menin aika myöhään paikalle, ku iha turha oli ulkona kylmässä kykkiä
ja ei ollu kauheeta tarvetta seurata bändiä eturivistä.
Johtui myös siitä ettei bändi ollu must-tapauksia, mut kiinnosti kuitenki nähä.
Sisälle päästyä ja hetken istuttua huomaan yllättäviä tuttuja!
Roosa, Anna ja Mira oli tullu kanssa kattomaan keikkaa,
olin kyl tietonen et tuttuja varmasti näkyis, mut nää kolme yllätti,
ku en oikei osannu kuvitella et hyö olis kiinnostunu bändistä.
Kaikki oli Miran vika kuulema eiku- :D
Arion pääs alottamaan ja heti ekana ihmettelin "Kuka hitto on tuo Jared Leton olonen kaveri?",
odotin nimittäi Justin Biiperiä ja iski pieni hämmennys,
et oliko sittenki Amberian Dawnia tuuraamassa joku muu A:lla alkava bändi
Epican keikalla.
(Samalla huomasin Jensin iha likellä kattomassa keikkaa)
Mira kertoi et joo on oikee bändi, mut laulaja män tosiaan vaihtoon,
joten se sitte selitti kaiken.
(Piti käyä vähä kurkkaamassa Epica raportista,
olinko mie mitenkää arvioinu Arionia, no enpä pahemmin.)
Tosiaan, pakko sanoo et ei huono!
Edellisellä kerralla ajattelin tyylii et "Jaa, taas yks massatilutilu-bändi",
ehkä se oli uus laulaja joka osas kiekasta helvetin hyvin, vakuutuin todellakin
ja hitto et jätkällä oli melkoset lihakset-*Droooooolllll..... Taas tää menee tähän*
Biisit itessään oli vähä *heiluttaa kättä* ja niistä löyty tiukkoja kohtia,
joista oli sillei "Aijai miten kova basaristartti/kitarariffi/intro/jne. joku kohta biisissä."
Miten sen ny sanois? Et on kuullu tämmöstä aiemmin, mut sit niissä oli jotai hyvää seassa.
Yhessä biisissä kuulin iha selkeesti Elize Rydin äänen ja sehä se oli, arvasin!
Pittee varmaa uteliaisuuttaan kuunnella Arionin tuotantoa.

Siinä sitte bändin lopeteltua vaihettiin kuulumisia odotellessa
ja puhuttiin musiikista ym.
Cain's Offeringin alotusmusat rupes soimaan ja siirryttiin lähemmäks lavaa.
Keikka alkoi uuden albumin nimikkobiisillä: Stormcrow.
Cain's Offering Klippi
Uudet biisit ei aluks iskeny miuhu, mitä yhen kerran niitä kuuntelin Spotifystä,
mut ne toimi hirveen hyvin kuitenki livenä.
Innostuin paljo enemmä ja nytki tällä hetkellä soi Stormcrow taustalla.
Settilista koostu lähinnä uudesta matskusta, mut vanhojaki helmiä saatiin kuulla
mm. More Than Friends, Stolen Waters.
Kotiski ite myönsi ettei tämmöstä lapasesta lähtemistä tapahu Stratossa,
ku Jani taas heitti väsynyttä paskaa läppää. :D
Ei mikää ihmekään niitten kolmen Kotis&Liimatainen keikan perusteella,
sielki lähtee kaikki aina raiteilta.
Kotiksella meni yks biisi vähä puihin ja se oli biisi jonka ne soitti ekaa kertaa ikinä,
huvitti ku Jani tuli Kotiksen eteen sen näkösenä et "Elä viel laula saatana!"
ku Kotis putos iha täysin ja se ei enää tienny mikä osa biisistä o menossa. :'D
Kotis vaa hölmönä tuijottaen sanoo Janille "Okei."
Mite meni noin niin ku omasta mielestä?
Tosi kova keikka muuten, oli rento meininki ja bändiki oli otettu vastaanotosta.
Hyvä ku tosiaan uuden levyn kerran kuulleena, välillä tuli hetkiä
ettei oikei muistanu et oliko joku biisi uudella vai vanhalla levyllä
ja muutaman kohalla taas mietin et "... Oliko tää biisi muka levyllä?
Mite mie en muista tätä?!" Derpherp-hetkiä.
Viimesinä biiseinä tuli vaikeita biisejä Janin mukaan ja loogisena yllärinä
My Selene.
Hieman jäi suu auki, ku tuttu intro lähti soimaan ja tajusin sen Sonatan biisiks,
se miks tää oli looginen ylläri, ku Kotis&Liimatainen vetää tätä akustisillaki keikoilla.
Viimeisenä biisinä tuli I Will Build You A Rome,
joka kuulosti niin Stratolle, et mie luulin sen olevan Stratojen matskua.
Jäätiin viel keikan päätyttyä hengaamaan ja sit lähettiin Pommiin istumaan
enne nukkumaan lähtöä.

Tosi kova keikka tosiaan, tykkäsin ja harmi et bändi tekee niin harvoin keikkoja
johtuen varmaa siitä mitä Mira sanoi, et biisit o niin saakelin vaikeita soittaa. :'D
Juurikin se ettei tän "prokkiksen" kanssa ikinä keikkailla.
Tulipa taas todistettua jotai hienoa ja uniikkia.


Settilista

I Am Legion
Stormcrow
The Best Of Times
More Than Friends
A Night To Forget
Constellation Of Tears

Thorn In my Side
Too Tired To Run
Stolen Waters
My Heart Beats For No One
Oceans Of Regret
Antemortem
On The Shore
My Selene
I Will Build You A Rome














maanantai 29. elokuuta 2016

Huoratron @ Konepajan Bruno 27.8.2016

















Melkonen ettimine taas uuden paikan takia, jossa ei ole ikinä käyny.
Pasila muutenki jääny vaa Hartwallin ja Linnanmäen verra tutuksi.
Kuumotti hiema ku missää ei ollu merkkiäkään, et olisin lähellä
kunnes rupes kuulumaan basson ääntä kivisestä rakennuksesta.
Sisäpihalla tutkiskelin paikkoja ja varsinki sisäänkäyntiä yritin löytää siinä
ja sisälle päästyä, en tiiä oliko tunne pettymystä vai hämmennystä,
porukkaa oli nimittäi aika vähän siinä vaiheessa.
Tosiaan paikka oli tosi hieno missä Huoratron esiintyi,
hirveesti ei kyl ole kerrottavaa odottamisesta,
koska taustalla soi huonojen DJ:tten unettavaa musiikkia
ja itse istuin pimeässä nurkassa juoden alkoholittomia
plus otin jopa pienet tirsat, koska soittoaika oli vasta 2:30
ja itellä oli aika paljon univelkaa kertyny Hesassa viettäessä.
Siis kamoon, miks ihmeessä oli noin myöhään tuo soittoaika?
Nykyään pääsee jopa ajoissa kotio keikoilta,
en sit tiiä mitenkä näissä teknopiireissä soittoajat on ajateltu,
mut oli toi kyl turhan myöhään, Huoratron ois voinu hyvi alottaa klo 00:00
ja sit loppuaika hyvästellä paikka bilettäen pilkkuun asti.
Hautajaiset siis kyseessä, mut jooh...
Rupes miuta oikeesti vituttamaanki odottaminen et meinasin jo lähtä takasin majapaikkaan,
mut päätin kuitenki jäädä, koska lipusta kuitenki maksanu.
Onneks jossai siinä enne Huoratronia tuli juttuseuraakin,
tosin kännistä ja äijämäistä sorttia, mut kuha pysyin hereillä. :D
Juttuseurani päätti lähteä kotio, koska oli jo niin kännissä
ja pyysi miuta mukaan, mut hyvästä syystä kieltäydyin lähtemästä tuntemattoman mukaan.
Siirryin sitte lavan läheisyyteen ja muutaman hetken jälkeen Huoratron pääs alottamaan,
huvitti hirveesti "Huora!" huudot, ku huudettiin artistia lavalle,
kerranki pääsee käyttämään sanaa ilma et se loukkaa ketään.
Valitettavasti unohin et herran keikalla strobovalot o jotai niin epileptistä luokkaa,
ettei tienny oliko sujahtanu välkkyvään tunneliin vai pääsikö migreeni yllättämään.
Onneks en oo valoherkkä, mut siitä huolimatta välkkyminen teki aika pahaa koska sitä tuli aika pitkinä pätkinä,
joten oli pakko laittaa silmiä sirrilleen tai kääntää päätä jotta ei putois iha täysin.
(Jos en väärin muista nii kahella muulla keikalla, ne ei haitannu paljo yhtään.
Noh Tuskassa oltiin ulkona valossa ja Renegade Winter Festival
oli varmaa muutenki huonosti järkätty, ettei valot aiheuttanu ongelmia :D)
Force Majeure tuli onneks, mut harmittaa Hoedown puuttuminen,
suurimmaks osaks tuli uutta ja noh itselle ei niin tuttua Huoratronia.
Hirvitti hiema valojen lisäks yleisö, kyllähä mie tiiän et teknokansa on aika hurjaa,
mut se et heiveröinen kaide sai aika paljon kyytiä keikalla,
ku muutama humalainen päätti melkeinpä repiä sen paikoiltaan heiluttaen musiikin tahissa
ja rikkinäisten lasipullojen ilmestyminen kaiteen toiselle puolelle aiheutti hiema kauhua.
Mie toivoin et jotkut vaa puotti niitä siihe eikä heittäny,
siitä huolimatta päätin näkemän jälkeen et lähen ku o tilaisuus pois eturivistä.
(Nimim. Joku urpo Tuskassa heitti muovipullon ja se osu miuta keskelle piätä,
juurikin kova pohja edellä ja kuhmuha siitä kasvo. Ai vittu et korpes.
Onneks ei lähteny taju.)
Lopuksi, jos siul oli kylmä aikasemmin, nii keikan aikana siulla oli hito kuuma,
tukka oli ainaki iha limanen.
Keikka nimittäi oli tosi kova. Huoratronin esiintyminen on jotai niin uniikkia,
en oo ainakaa ite nähny mitää vastaavaa, vaikka aika vähä tämmöstä kuuntelen
saatika käyn missää teknobileissä ns.
Muutenki suunnitellu et kävis kattoo The Prodigyn ja Scooterin ees kerran jossain.
Katotaan ny, kuha semmone tilaisuus tulee.
Paikka muuten toimi hyvin keikkapaikkana,
mut oisin toivonu ehkä enempi turvallisuuden tunnetta, varsinki mitä näki eturivissä,
se näytti nimittäi aika hälyttävälle.
En siis tarkota et pitäs pilata toisten ilo, vaa et joku sanois
"Hei hei hei, elkee repikö ja roikkuko siinä rautalangan ohusella kaiteella."
Paria biisiä en jääny enää kuuntelemaan, ku tiesin ettei sitä toista toivomaa biisiä tule
ja lähin pihalle odottelee Vuokkoa, joka viel kehtas tulla hakee koirien kera
miuta näi myöhää yöllä autolla kyydittäen, kiitos vielä kerran. :'D
Kuvia keikalta ei ole koska strobovalot, mut musiikkia löytyy senki edestä,
joten jos kiinnostaa kuunnella mikäs tämä Huoratron on miehiään.

Tässäpä siis miu lempparit:





sunnuntai 21. elokuuta 2016

Nightwish @ Himos Park 20.8.2016

Kuuden aikaan aamulla herättyäni,
tunsin hiipivän kuoleman kohta korjaavan miut
kuuden tunnin unien jälkeen.
Ei saakeli sentään, milloha viimeks tosiaan on käyny perättäisillä keikoilla?
..... Mie taisin sillo olla jopa alle 20v.
Anywho Matkakeskukseen odottelemaan bussia, joka vei Himoksen tienhaaraan asti vain,
loppumatka piti tosiaan kävellä et pääsi paikan päälle.
(Sitä paitsi bussin aikataulu ei ees pitäny paikkansa,
miu piti olla puol kympin aikoihin perillä,
olin jotai varttia vaille vaiko kymmentä vaille perillä vasta)
Järkytyin ku näin kuinka monta ihmistä oli tullu juurikin tämän special-keikan takia ajoissa paikalle,
jotkut oli tullu jo yöllä paikalle, mut eivät saaneet jonottaa porttien eessä.
Roosa infosi asiasta miulle ja kertoi myös, et porukalle oli jaettu jonotusnumeroita!
Aivan mahtavaa siis jotai ovat huomioineet tässä, vaikka kahakka meinas siitäki tulla kuulema
ku oltii sitte jonotusnumeroita jaettu.
Sata kappaletta niitä oli ja itellä oli numero 53 ja Sanni sai numeron 54,
ei paha, arvelinki et paikalla olis jotai 50 henkee ainaki.
Ulkomaalasia oli aika paljon jonossa, ai mikä spesiaalikeikka?
Tässä kohtaa o sanottava, et kiitos järkkäreille iha hirmuisesti huolenpidosta
ja kohtelusta jonottavia kohtaan, ei ollu yhtää karjakohtelumeininkiä
ja ne jopa jakso vitsailla meille jne. et ne oli niin ku ihmisiä, eikä mitää "meillä o valta"- kusipäitä.
Pisteitä siitä!
Jono järjestettiin kahelta ja siinä vartija ohjeisti
ja laittoi jokaikisen oikealle paikalle porttien eteen.
Sanni kävi viemässä tavaroita autolle ja olin et "No emmie tota sadeviittaa ota, jos kastuu nii kastuu."
Ei mitä, vittu hirvee ukkonen ja raivoraiskaussade joka kesti tunnin verran!
Kiitos Murphyn Laki!
Sit eiku vaa sateessa tarkastuksesta läpi ja vitun lipunlukijat taas errorissa. -.-
Alueelle päästyä lavalta kajahti Thunderstruckin intro, miu reaktio:
Helvetinmoinen huutonauru.
Menin ensi catwalkin päähän, kunnes huomasin Sannin huitelevan miulle
ja juoksin hänen viereensä sillei "Missä kohtaa sie miusta ohi pääsit?!"
Sanni sit sano ettei häntä pahemmin tarkastettu, nii justiinsa....
No siinä sitte läpimärkänä seisottiin ja aurinkoki taas tuli esille onneks,
pikkasenko tuli vettä siitä miu hupparista ku yritin puristaa kuivaks
ja mie ite olin varmaa rintsikoita myöten märkä, HYIH!
Paikka oli todella paska, koska kamera oli just sopivasti edessä,
no on niitä paskempiaki paikkoja ollu ja keikan aikana se unohtu kyllä aika hyvin.
Ekana lavalle asteli Silentium, joka on iha paska näin lyhyesti,
en oo ikinä tykänny enkä tuu tykkäämään, joten skipataan.
Delain taas on iha ok, mut näitähä tän kaltasia bändejä o varmaa muutama kymmenen kappaletta,
livenä oli tosi hyvä muuten, aika paljon näin vaikutteita eräästä toisesta hollantilaisesta bändistä.
Basisti kyl oli niiiin kuuma! Siis herranmunjeesus mikä tukkajumala sieltä pompahti! *-* ♥
Se oli oikeesti niin kuuma, et teki mieli halata moottorisahaa.
(Sande ja Suvi-Tuuli läppää.)



Kattokaa tota leijonanharjaa!
Sori nyt tulee niin rumaa ja perverssiä tekstiä ettei mitää rajaa,
mut mie laukesin aika lujaa, ku herra tuli lavalle.
Mie haluisin nii hieroa naamaani toho tukkaan ja eiku-
Nonii eteenpäin.
Koska on kyseessä bändi, jonka levyillä Marco on vieraillu,
nii sieltäpä tuli duetto!
En kyl tunnistanu biisiä valitettavasti, koska itellä o vaa 2-3 Delainin biisiä koneella,
joissa Marco vierailee.
Muutenki tais olla enimmäkseen uudempia biisejä ku vanhoja
ja tässä bändissä o jäsenetki vaihtunu.
(Nyt oon kyl hämilläni yhestä jutusta,
mut en ny rupee kirjottaa siitä. Antaa olla.)
Delainin jälkeen Sonata Arctica saapu lavalle akustisen settinsä kanssa,
melkei sama ku Vaakunassa, mut pari biisiä oli puotettu pois.
Fullmoonissa oli hauska ku Tony istahti catwalkille ja nous aika äkkiä pystyyn sanoen:
"Perhana, tää onki märkä! Kattokaa takamukseen jäi läntti." :'D
Lopussa taas kiitteli ku tuemme elävää musiikkia.
Arch Enemy oli enää jäljellä lämppäreistä ja voin sanoa et aika kova keikka oli,
Alissa kyl istu hyvin pestiinsä mut Angela on Angela,
ei miulla oo Alissaa vastaan, tosi kova laulaja myöskin ja nii pois päin.
Uudempaan matskuun en oo pahemmin perehtynyt, muuta ku parin biisin verran
ja onneks vanhojaki biisejä tuli, niskat kiitti moshauksesta ja jalat taas hyppimisestä.
H-hetki lähestyi ja viimeinki rupes soimaan taas sama intro,
joka tämän koko aikana ei ole muuttunut
ja Shudder Before The Beautiful tärähti taas sieltä kaavamaisesti.
Tokana totta kai Yours Is An Empty Hope,
mut oletin et kolmantena biisinä tulee Ever Dream niin ku Provinssissa,
ei mitä vähä aikaa kuuntelin introa sillei "?????????"
ja tajuan vasta sitte et sieltä tuleeki Bless The Child.
Ei hitsi mite siistiä, milloha mie sen oon kuullu viimeks? *miettii hetken*
Ööööh... Oisko ollu 2013, emmie sen jälkee muistaakseni oo kuullukaan,
anywho seuraavaks tulee Storytime ja enne My Waldenia Troy piti pienen spiikin
taas suomalaisuudesta ja sano suomeks "pusipusi", aika ihanaa. :'D
My Waldenista olin vähä harmissani, ku toivoin et olisivat jättäneet sen pois
ja pitäneet I Want My Tears Backin (mark my words!),
mie en vaa tykkee My Waldenista.
Élanin jälkeen Marco tassutteli catwalkin päähän, iha ku The Islanderissa,
mut spiikki meni jotenkuten näin "Muistakaa tämä, mutta tämä pitää sanoa englanniksi
'Kiss, while your lips are still red'".
Mie taas putoon kärryiltä ja oon sillei "Höh?! Mitä tapahtuu?!",
en tiiä mite olin noin pihalla kahen biisin takia, voi olla ettei kyl hirveesti oltu hereillä
univajeen takia. :'D
Mukavia yllätyksiä siis noi oli, varsinki While Your Lips Are Still Red
ku oon kuullu sen viimeks hittolainen Hartwall Areenalla DPP-kiertueen päätöskeikalla.
Sahara oli taas mukava kuulla, sen jälkeen tullu biisi aiheutti hiema huvitusta,
en tiiä miks mut Wishmaster tuli seuraavaks.
Eikä johu siitä misheard lyrics-videosta, en vaa tiiä mut itelle tulee jokin huvittuminen vaa
ku biisi o kyl kova mut ei se niin kova oo, et livenä siitä syttysin kauheesti.
Floorilla meni vähä sanat sekasin taas, tais sillä mennä hiema ekassa biisissäki,
ku vähä kummallisesti takelteli ja biisin jälkeen Marco spiikkas "Saa vähä tirauttaa"
ja taas olin hämilläni et mitä sieltä ny tulee, sieltä tuli I Want My Tears Back!
Tuliko muuten hiema hypittyä.... Ei tietenkää, vähä tanner täris.
Nemon jälkeen tuli iha kunnon pitkä spiikki pitkästä aikaa,
tuntuu ettei hirveesti oo tulluna noita ja tämä siis Marcolta.
Hää kerto et oli nähny Nightwishin viimeks vuonna 2000 ja haluais kovasti nähä taas,
kysy jopa yleisöltä et voiko hää olla sillei, ettei kukaa ota selfieitä ja muutenkaa häiritsis häntä.
Vastattiin et "Joo!".
Sit Marco tuumaili et tarvis kyl basistin lavalle,
tässä vaiheessa rupeen miettii et puhuuko se lämpimikseen
vai meinaako se oikeesti pyytää jonku tuuraamaan
ja sit se sanoo näin: "Meillä on täällä nimipäiväsankari, Sami Vänskä!"
Koko yleisö meni iha palikoiks!
Mie kiljuin iha helvetin lujaa ja en meinanu pysyä housuissani enää!



HOLY SHIT, iha oikeesti!
Tähä liittyy nimittäi pieni tarina:
Mie nimittäi leikin oottaessa ajatuksella, et ehkä jonain päivänä
jos jätkät saa välinsä sovittua Tarjan kanssa nii tulis joku keikka,
missä näkis vanhoja jäseniä, niin ku Epican Retrospect DVD:llä.
(En oo ikinä nähny kokonaan, mut videoita nähny)
Nii ei jumaliste, siis tää oli paras yllätys ikinä!
Mie en oo ikinä nähny Vänskää bändissä, ku tutustuin bändiin ku Vänskä oli lähteny,
mut oon tienny kuitenki hänestä ja sillei totta kai.
Siis iha mieletöntä. *Ei pysty vielkää käsittämää tätä*
Marcolta sain high fiven ku käveli takasin lavalle.
Seuraavan biisin reaktio meni suunnilleen näin:
"NE SOITTAA TÄN TAAS!"
*Itkuparkuvollotuskohtaus*
The Poet And The Pendulum
*Meinaa ruveta taas itkemään*
En yleensä häiriinny mistään, mut takana röhäpaskakarjumisella varustettu muija,
huus suoraa miu korvaa ja se ei tuntunu mukavalle,
varsinki ku se karjuminen kävi suoraan hermoille
ja toiseks jotkut ulis taustalla laulaen Floorin kanssa,
ei siinäkää mitää jos se ei olis ollu matkimista eli "yritämme laulaa yhtä klasaristi".
Teki mieli oikeesti kääntyä ja karjasta "Nyt turpa kiinni saatanan ulisija!"
Jätin kuitenki välistä ja jatkoin itkemistä,
miulle o iha sama oikeesti mite toinen nauttii keikastaan ja mitä tekee,
mut ekaa kertaa meni niin tunteisiin, ku mie yritän nauttia Floorin laulusta ja
joku vittu viittii nussia biisiä tolla tavalla.
Anywho, anteeksi kielenkäyttö, mut mie olin kuitenki hyvin onnellinen biisistä,
vaikka se biisi tekee helvetin kipeetä joka kerta kuunnellessa. :'D
Seuraava ylläripylläri vähä paljastu siinä, ku yleisö rupes huutamaan "Jukka! Jukka! Jukka!"
Ihmetellään siinä, et miks ne tota huutaa ja ruvetaan kurkkimaan kameran takaa
et mitä siellä lavalla on.



Siellä oli Jukka Nevalainen rumpujen takana!
Ei hitto sentää ja Last Ride Of The Day lähti soimaan,
oli mukava nähä Jukkaaki pitkästä aikaa. :')
Porukka oli taas iha pähkinöissään tämänki takia.
*Taas tulee vettä silmiin*
The Greatest Show On Earth lopetti tämän viimeisen Suomi keikan tältä erää
ja kaikki jäsenet, niin uudet, nykyset että vanhatki kävivät catwalkilla
heittämässä heippoja kaikille.
Lopuksi tuli kunnon paperisilppusade, joka män suuhun ja maistu pahalle,
kuva viel mainiosta bändistä yleisö taustalla ja keikka olikin siinä.
Vähä aikaa koomailtua siinä, yritin vielä kerran soittaa Paulalle
ja viimeinki sain kii kysyen hältä oliko hää autolla.
Oliha hää onneks, pääsin sitte hänen kyydillä takasin Jyväskylään,
enne sitä hain Sannin autosta tavarani ja kipein jaloin lähettiin ettimään autoa.

Miulla o tällä hetkellä tosi haikee olo, mie oon fanityttöilly ja itkeny videoita katellessa.
Pari vuotta pittee oottaa, et NW taas aktivoituu,
no onneks o DVD:tä luvassa kuitenki lievittämään ikävään.
Kiitoksia seuralle ja kiitos erityisesti bändille tästä "epävirallisesta" 20-vuotisjuhlakeikasta.

Settilista

Shudder Before The Beautiful
Yours Is An Empty Hope
Bless The Child
Storytime
My Walden
Élan
While Your Lips Are Still Red
Weak Fantasy
Alpenglow
Sahara
Wishmaster
I Want My Tears Back
Nemo
Stargazers
The Poet And The Pendulum
Last Ride Of The Day
The Greatest Show On Earth