Charon @ Allas Live Helsinki 14.8.2026

 

Festarit taputeltua, oli viimein aika Charonin keikalle,
joka taisi olla omana keikkana isoin verrattuna muihin.
En osaa sanoa, ainaki itelle se tuntu isolle, 
ku jengii pääs meren äärelle ulkoilmaan nauttimaan goottimetallista.

Ite saavuin paikalle ehkä enne kolmea tai ainaki kolmen aikoihin,
siitä oli hetki kuitenki ku Allas Livessä käynyt,
sillo Flogging Molly oli lauteilla
ja mänin kaverituttavani kanssa paikan päälle.
Siinä odotellessa Annikan saapumista jutustelin fanin kanssa,
jolla oli early entry-mahollisuus,
jonka kaveri sitte haki oikealle portille jonottelee.
(En ees tienny et pääsee muutakin kautta!)
Tästä juteltiin myös Annikan kanssa et mitehä tässä käy
ja paljonko niitä pankin asiakkaita loppupeleissä on.
Hyvin paljon harmitti jonotus,
mut samalla olin varautunu et eturivi ei välttis ole mahollinen,
jonottamatta jättäminen taas ei tullu kyseeseen
koska löytäsin itteni hyvin takaa muuten.
Onneks olin Large Angel-tempauksen John Smithissä.
Jouduttiin siin istuessa pelastamaan Annikan ketjut lattiarakosesta,
raukka jäi ketjuista kii!
Saatoin saada hetkellisen ptsd-olon, mut onneks meil oli aikaa ähertää,
nimittäin NW:n Vaasan keikalla oli tosi kyseessä,
ku portin lukko ei meinanu avautua järkkäreiden toimesta.

Kävin vilkasemassa portilta et miltä näytti,
ku kello löi early entry-tyypeille.
Hieman huoletti ku keskirivi oli mennyt,
mu laidoilla viel oli tilaa,
kunnes kuvaaja Manninen laittoi kuvan miulle yksärillä eturivistä,
jollon totesin vähä lannistuneena,
et etitään lyhyitä ihmisiä ja männään niitten taakse.
Päästessä ineen,
hakeuduttiin vasemmalle puolelle, jossa oli itelle ainaki vähä parempi paikka.
(Tuli aika vahvasti myös Floor Jansenin keikka mieleen, ku kaikki mäni pieleen.)

Yks kaks yllättäin henkilö joka oli hakenu kaverinsa,
kysyi miulta ja Annikalta et "työ olitte ne ekat normijonossa?"
ja vastattiin et kyl oltiin.
Hän ja pari muuta henkilöä olivat varanneet miulle ja Annikalle paikkaa eturivistä
ja sanoivat et "tulkaaha tänne ku ootte jonotellu tosi pitkään."
Minä lensin samantein persiilleeni silmät suurina
ja Annikan suusta pääs: "OIKEESTI?!"
Päästessä paikoille, en voinu ku kätellä kaikkia kolmea 
ja kiittää sydämen pohjasta tästä aivan mahtavasta teosta. ♥
Mie niin harvoin koen mitään tämmöstä
ja tää löi kyl niin ällikällä.
Edelleen kiitos teille ihanat, tää oli kyl parasta ikinä mitä ihminen voi tehä toiselle.

 

Saatettiin olla maailman onnellisimmat fanitytöt ikinä
ja jonotuski tuntu kannattavalle.
Kävin täyttämässä vesipullon ja ostamassa itelleni paidan merkkarista,
kiitos saakeli etten jonottanu ensi turhaan,
ku näytti et jonoja on kaksi erilaista: toinen ennakkotilauksille ja toinen normimyynnille.
Sain paidan siitä jonosta jossa jonotin
ja kipitin äkkiä takasin eturiviin jotta Annika pääsi hoitamaan asioita.
Vedinpä sitte uuden paidan samantein piälle,
ainaki pysy tallessa ja Helsingin merituuli rupes tuntumaan iholla,
nii pysy lämpösenäki.
Tiinaki piipahti Kaamoksen pussukka käessä,
siel oli miu corpse ankkuli,
jonka olin pyytäny toimittamaan tai siis Tiina oikeestaan ehotti,
et hää vois keikalle tuua kumiankan, ku kerta oli tulossa kuvaamaan.
Kiitos hälle toimituksesta! ♥ 
Kylppäri sai viimeisen silauksen.
(Sain kyl ankkulista paljon huumoria aikaseks keikan aikana)

 

Tottuuko sitä koskaan siihe et keikka voi alkaa jopa aikasemmin,
mihi o tottunu?
Kasin aikaa viimein Charon nousi lavalle ja starttas tutulla Bitter Joy biisillään.
Settilista seurasi aika lailla samaa mitä viime vuoden keikoilla kuultiin
ja tän kesän festareilla (ehkä, yhdellä festarilla vaa kuullu),
oma keikka ku oli kyseessä nii biisejä oli enemmä verrattuna festarisettiin.
Deep Water oli palannu settiin ja corpse ankkuli seilasi syvissä vesissä biisin aikana,
kauheet aallot oli hällä!
Uutena biisinä listalla oli Sorrowbringer,
josta hetken mietin et oonkoha tätä kuullu ollenkaan,
oon monta vuotta sitte käyny Charonin levyt läpi kerran
ja aivan hirveesti ei jäänyt mieleen hittien tai JP:n sooloilta kuultujen lisäksi,
ite asiassa soolokeikkojen myötä päätin perehtyä paremmin bändin tuotantoon.
Ei iha Sorrowsongia saatu, mut Bringer kyl aiheutti yllärin itellä.
As We Die biisin aikana vedettiin Annikan kanssa koreografiaa,
jonka olin John Smithissä extempore keksiny enne keikkaa
ja opetin hälle mitä pitää tehä kertsin ekojen lyriikoitten aikana.
Voisin sanoa et parasta ja onnistuttiin tosi hyvin siinä,
jälleen kerran As We Die one last time. ♥
Toinen uutukainen listalla, jota ihmeteltiin yhessä ulkopuolella souncheckia kuunnellessa, 
oli Wortex-niminen kappale.
Nyt oli sen verra vanha biisi, etten tunnistanu,
oon enemmä perillä Downheartedista ylöspäin sanotaanko näin.
Kolmena vikana biisinä Fall Of Angels, Come Tonight
ja Little Angel.

Kingdom Hearts 2 Roxasin sanoja käyttäen:

"Sora. You're lucky. Looks like my summer vacation is... over."

Suuri haikeus iski, vaikka en tiiä aikooko bändi viel lisää keikkaa
vai mitä tulevaisuuden suunnitelmia on viel tuloilla.
Vielä tietysti ois biisejä mitä haluis kuulla livenä mm.
BULLET.
Haluun kuulla sen livenä niin paljon, pliis jos vedätte viel keikkaa nii Bullet!
Keikan jälkeen viel kiitin ihania ihmisiä hyvän mielen teosta ja
halasin nopeeta Annikaa heipaks, ku piti tavottaa Jyväskylän kyydin ihmiset
enne ku joutuu ettii kissojen ja koirien kanssa heitä.
Päästiin samaa matkaa autolle
ja mutkan kautta viimein kotio.

Tosiaan tuntui et Charonin keikan myötä, kesäki tuli taputeltua samalla,
vaikka elokuuta viel on jälellä.
Siltikin en voinu olla huomaamatta sitä tunnetta,
et taas ollaan hyvästelemässä valosin aika vuodesta.
Tää keikka kyl jäi niin sydämeen ku olla ja voi,
en voi muuta sanoo ku kiitos.
Made my gig. ♥

Sit alkaaki bändien omien keikkojen ja ehkä pienissä tapahtumissa käyminen,
plus itellä on parit media-akkret vireillä keikoille joihin ehottomasti haluisin männä.
Ekassa on vähä toivekkuutta, tokassa taas aika matalat odotukset,
koska en voi tietää onko miul harrastelijana mahiksia väylää x saada passia.
Parista ja kolmesta taas on annettu vihreetä valoa, et ehottomasti saa tulla järkkärillä,
niistä lisää myöhemmin.

Joka tapauksessa, syyskuun alussa tekemään eka keikka-arvio nousevasta Despiser-nimisestä bändistä,
joka esiintyy sopivasti kotikulmillani.

Seuraavaan raporttiin!



Settilista

Bitter Joy
Guilt On Skin
Desire You
At The End Of Our Day
In Trust Of No One
Death Can Dance
Ride On Tears
Colder
Deep Water
Craving
If
Sorrowbringer
Worthless
Gray
Sister Misery
As We Die
Wortex
Fall Of Angels
Come Tonight
Little Angel