 |
| "Little, pikemminki Large." -Marco Hietala- © Jaakko Manninen |
Olipas.
Miten hitossa sitä o selvinny kolmen päivän festareista hengissä?
Mie oon viimeks ollu kolme päivää festareilla *miettii ankarasti*
2017?!
Oikeesti, tuo on ollu Tuska viel missä olluna koko tapahtuman ajan,
mie aattelin tyyliin 2013 vuotta tyyliin,
mut tuo 2017 oikeestaan selittää et enne koronaa
ja miulla oli taloudellisesti parempi tilanne.
Hinnatkaa ei muistaakseni ollu kauheen pahat viel, mitä ne nykyään on.
Kyllä sitä nuorena jakso eri tavalla tai sit johtuu iha aikataulullisesti siitä,
et Tuskassa pääs "ajoissa" nukkumaan
ja John Smithissä taas vedettiin aamusta iltaan oikeestaan,
plus oon vanha fyysisesti, mut sieluni on edelleen nuori. :D
Tosiaan tuli pitkästä aikaa ostettua kolmen päivän lippu,
ku "Jonne Fest" päätti vähä repästä
ja hakea kovimmat esiintyjät ikinä esiintymään Peurunkaan.
Siellä oli Charon, Epica, Floor Jansen ja aftereissa Stereo Terror ja Nightstop.
Olis myös ollu Profane Omen,
mut valitettavasti heijä keikka peruuntu pari viikkoo enne festareita,
Juleksen refluksin takia.
Fuck the refluksi.
Sen myötä myös aftereissa ollut The Top Guns joutui pyytämään tuuraavan laulajan
vetämään keikan, alunperin piti seki kattoa,
mut katsoin vain keikan alkua saaden hajun mitä odottaa,
JOS Popparin keikka Jykylässä toteutuu niin et Jules on puikoissa.
Olin aika surku näistä uutisista,
mut näitten myötä tuli tilaisuus itelle nähä Charonin keikka eturivistä,
ku PO ja Charon oli laitettu perättäin aikatauluihin,
tosin pääsin toteuttamaan vielä yhen cosplay tempauksen.
Alotetaan ekalla John Smith festaripäivällä.
(Päätin myös supportoida PO:ta,
käyttämällä PO- hupparia koko festarin ajan. ♥)
Torstai 16.7.
Jonotuksessa tapasin tuttuja muilta keikoilta
ja jopa pyysin herraa edelläni pitämään paikkaa eturivissä,
koska miul oli keikkatempaus tiedossa.
Just in case.
Eturivi oli sit lopulta helposti saatavilla
ja viel sopivan keskeltä et varmasti olin näkösällä.
Päälavalla enne Charonia alotti Awake Again,
joka ei ollu tuttu entuudesta.
Kuulosti semmoselle aika perus amerikkalaiselle metalcorelle,
jossa oli pieniä twistejä, sitä kuuluisaa alternativee,
laulaja yllättäin kysy "mitä kuuluu?" puhtaalla suomella
ja mie putosin aivan täysin,
koska mie luulin tän olevan tyylii Amerikasta kotosin.
En arvannu et tää on suomalainen bändi,
sen verra soundi oli ns. "epäsuomalainen".
Hauska keikka heil ja hauskan kuuloset biisit, eipä miul valittamista olluna.
Olin enne alottavan bändin keikkaa väkertäny asuani valmiiksi,
niin et se olis helposti "avattavissa" ku H-hetki tulee,
tiedustelin enne Charonia onko settilistan biisijärjestys millanen
ja sain tietää et olivat vaihtaneet Little Angelin viimeseks biisiks!
Saatoin hiukan yllättyä, mut onha ne tainnu vetää biisin vikanaki biisinä joskus aikoinaan,
mut itelle se tarkotti, et piti vartoo koko keikka valmiina tempaukseen.
Välillä joutu korjailee siipiä niin ettei ne yks kaks yllättäin avaudu liian aikaseen.
Tähä tempaukseen päädyin, sillä et sain kuulla huhuja,
et jätkät oli jossai festareilla oli miettiny ääneen, "onkoha yleisössä larppaajia taas"
ja totesin et tämähä on haaste selkeesti. :D
Joten askartelin muutaman päivän varoajalla itelleni "Large Angel" asun.
Charonin tausta oli kyl hieno, vaikka oon nähny kuvan monta kertaa päivityksissä ym.
mut taustalla se oli jotenki, eeppinen.
Bändin viimein tullessa lavalle, alko vähä jopa jännittää tempauksen teko,
mut maltoin ku ekana biisinä tuli syksyn keikoillaki alotuksena toiminu Bitter Joy.
Setti oli muuten aika sama mitä sillo syksyn keikoilla,
mut oli puotettu mm. Air, Sister Misery, House of The Silent,
jäin kovasti miettimään vaa et mikä ihme tuli tuolla keikalla Bitter Joyn jälkeen,
en meinanu tunnistaa mitenkää.
Selvittelyn jälkeen: Guilt On Skin oli kyseessä eli settiin oli lisätty biisi,
jota ei soitettu klubikeikoilla.
Vähä siistiä.
Muuta tällä hetkellä en tunnistanu uudeks tai poikkeavaks,
tosin sain aika vahvan black outin keikan jälkeen
et mitä setissä oli, mut täytyy yrittää joku settilista kasata
edes sinnepäin.
(Ellei Allas Livessä ole sit hyvin samankaltanen setti.)
Come Tonightin aikana rupesin vähä väkertämään asuani valmiiksi
ja oli biisin loputtua hattuki valmiina käessä,
voitte vaa kuvitella kui pitkälle tuntu aika,
ku odotin JP:n alottavan "Little angel, your world can be so cruel.." lainin.
Lopulta sen kuullessa sain laittaa hatun piähä
ja seuratessa reaktioita, ensi näin Laurin ilmeen joka tuijotti silmät suurina,
life goalina voin sanoa, et tempaus onnistu niin hyvin et bändin teknikotki nauro taustalla
ja viimein JP:n noteeratessa, sain häneltä valtavan määrän lentosuukkoja
todella ison hymyn kera! ♥
Aivan parasta, emmie kestä. ♥
Keikan jälkeen kuvaaja Manninen tul kertomaan,
et JP oli pyytänyt lähettämään kuvan,
missä näyn eturivissä, et JP voi lähettää sen Hietalalle nähtäväksi.
!!!!!!!!!!
Ai juma! :D
Mie edelleenki helisen ja elän tätä hetkeä like never before,
onha noita tempauksia vuosien varrella tehty esim. NW:n kohalla,
sit ne rupes pikkuhiljaa vähenemään.
Charon oikeestaan anto nyt tämmösen tilaisuuden,
ku heillä on ollu vahva enkeliteema ja voisko sanoa et siitä heijät muistetaan
goottimetallin lisäks.
Tää viimesin oli iha vaa, koska näin NW-fanina oon kattonu End Of Innocencen
niin monta kertaa et muistaa tommoset hauskat asiat
ja sitä kautta oikeestaan sain tietää Charonistakin.
Plus et onha "Little, pikemminki Large" jääny elämään legendaarisena lausahuksena
fanien joukossa, ainaki uskosin näin. :D
Nappasin Assin mukaan matkalla nimmarisessiopaikkaan,
joka oli tällä kertaa kakkoslavan vieressä olevassa "nurkassa".
Onni oli et sessio oli keikan jälkeen,
tätä kyl toivois enempi et ensi vois nauttia keikasta
ja sit käyä kysymässä bändiltä nimmareita.
Enne keikkaa ku on hirvee paniikki eturivin paikasta,
vaikka näillä festareilla yleensä pääsee aika helposti eturiviin
tai edes kakkosriviin.
Viimein session alkaessa mie siel muina enkeleinä
juttelin bändin jätkien kanssa tempauksesta
ja basisti Teemu oikein nous ylös penkistä kätellen
et "nyt oli kyl räjäytys, kunnon tempaus."
Viiviksiä keikastaki heittelin puolin ja toisin, plus kui pyrot oli yllättävän kuumat.
JP:n kohalle tultaessa, tuli vuolasta kehua ja hää oli aivan mehuissa kyl asusta. ♥
Hää jopa halus laittaa nimmarin miu hattuun!
Eihä semmosesta voi todellakaan kieltäytyä
ja miu Large Angel hattu sai nimmarin. ♥
Kiitos Assille kuvista.
Miitingin jälkeen päätin hetken aikaa kuunnella The Gatheringia,
joka vaikutti olleen ainaki useamman mielestä se the juttu festareilla.
Oon kovin pahoillani sanoessa et en itte oikei päässy sisälle,
mikä tuossa unenomaisessa progetyyppisessä oikei ihmisissä iskee.
Ei siinä kyllähä tuo Anneke osaa laulaa,
mut suurimmaks osaks oli pelkkää proge instrumentaalista kikkailua
ja unohti jopa aivan täysin et siel o laulajakin.
Lopulta lähin käppäilee hotellille päin odottamaan Stereo Terrorin alottamista,
koska vilu meinas iskeä jäseniin,
onneks oli se huppari tällä kertaa, viime vuonna ei ollu nimittäi.
Tosiaan eka kerta ku jään John Smithin aftereitakin kattomaan,
oli nyt tänä vuonna niin kovat esiintyjät et pitihä ne jäädä kattomaan.
Stereo Terrorin oon nähny viimeks,
oisko se ollu veljen kanssa On The Rocksissa uudenvuoden aikaan
ja sen jälkeen ei oo meinanu osua kohalle keikkaa minne päästä.
Harmillisesti miul keikka viivis mäni pilalle,
kahen känniapinan takia jotka hölskytti täysiä tuoppeja vieressä
niin et kangaskassi otti märästä osumaa
(Onneks nimmarit ym. säily kuivana!)
ja toinen tuli jo valmiiks humalassa täyden tuopin kanssa heilumaan eteen,
et mie päätin lähteä edestä pois hyvinki äkkiä
ja lopulta lähinki bussiin aiemmin mitä olin suunnitellu.
Mäni aivan viivis ja vitutti,
tietysti ois pitäny arvata et ekana päivänä jengi on niin maistissa
kahen aikaan yöllä, mut mikä on ku ei voi pysyä tuoppien kaa siellä takana
tai olla tuomatta niitä tuoppeja eteen?
Jatkossa kyl aion käyä kattoo Stereo Terrorin tyyliin Helsingissä
tai Tampereella, ellei sit tule jonneki muualle Jyväskylään,
mut en kyl enää John Smithissä aio jäädä aftereille.
Muuten eka festaripäivä oli parasta ikinä,
ainoa mikä kiukutti oli päivän afterit, mut no can do.
Seuraava päivä oliki sit hyvin tunteikas.
Charonin settilista
Bitter Joy
Guilt On Skin
Death Can Dance
Desire You
Ride On Tears
Colder
If
As We Die
Craving
Fall of Angels
In Trust of No One
Come Tonight
Little Angel
Perjantai 17.7.
Seuraava päivä alkoi brunssi esityksellä,
jossa Pekka Heino ja yllätykseksi Ilari Hämäläinen soittelivat covereita kitaroillaan.
Ilarin oon nähny viimeks, mmm, se o varmaa ollu Vaakuna Piknik Kouvolassa
Tarja Turusen kanssa.
Hyvä meininki ol kyl heil, kattelin esitystä hetken aikaa,
kunnes oli aika männä porteille odottelemaan pääsyä alueelle.
Annika tuli myöhemmin paikalle, jonka kanssa sit plänittiin kovasti
kuinka suoritan Epican nimmarisession ja eturivin paikan,
siinä kuitenki ehti kattomaan ensi bändiä nimeltä St. Aurora joka alotti päivän,
voin sanoa et ei huono, siis bändissä oli paljon juttuja joista tykkäsin
ja muistutti monista muistakin bändeistä esim. Blind Channel tuli aika kirkkaasti mieleen
ja yks nimeltä Six Inch, varsinki vanhempi tuotanto.
Vähä ku Tim Burton ois tehny Painajainen Enne Joulua leffan soundtrackin uusiks.
Lopulta päädyin menemään Marianas Restin keikan jälkeen eturiviin odottelemaan bändiä
ja Annika mäni hakemaan miulle nimmarit Omega-levyn kansilehtiseen.
Sen verra piti uhrata asian suhteen, ku maaliskuun keikoilla eturivin saanti oli aika kortilla
ja halusin olla varma paikastani tällä kertaa.
Enne Epicaa lavalle nousi ruotsalainen bändi nimeltä Nestor,
ei millään pahalla mut ai kauhee ku se oli tylsä!
Siis ruotsalaista aikuisrokkia Rainbown "I Surrender" meiningillä,
varmaa tykkäisin mut ei nyt oikei napostellu heijä musa,
jotai nopeempaaki matskua tul et ei ollu koko ajan unessa,
sekää ei valitettavasti kovin paljoo auttanu.
Laulajan lavakarisma oli kuitenki hienoa katottavaa.
Noh, eteenpäi tai mie nukahan uudestaan.
Carcass.
Tässä keulahahmona vihanen toimistosta karannu virkaukko,
ei siis todellakaan näyttäny et olis bändissä,
kaikki muut näytti sentää siltä et kuuluvat bändiin.
Spiikkejä ei hirveesti ollu, et hyvin paljon vaa soitettiin
kiukkusta musaa, jotain coree ja dödistä kait tuo ol, sentää menevämpää ku edellinen
ja keikan päätteeks "vahingossa" sain plekun järkkärin avittamana.
Epicaa venatessa vierelle tulikin yllättäin tuttuja:
Wednesday 13 Tampereen keikalla tavattu ulkomaalanen, joka jonotti miu ja Annikan kaa,
olin vähä yllättyny ku hää kysy et eikös oltuki samalla keikalla.
Hää oli tullu kattomaan Beast In Blackia ja sillä oli tullu jo enne Epicaa eturiviin,
siinä sit jutusteltiin aikamme ja lopulta, keikka alkoi,
miu odotus oli viimein ohi.
Epican suuri lavashow oli mahtunu myös John Smithin päälavalle,
pääs viel näkemään kolmannen kerra, Epican isommillaan.
Tosiaan tajusin tos, et tää on nyt isoin luku Epicalla ku ovat käyneet Suomessa.
Yleensä se o ollu 1-2 keikkaa, mut kolme keikkaa samana vuonna!
Ei huono yhtään, mitä enemmä tulevat Suomeen keikalle sen parempi.
Alotus oli tällä kertaa suoraan Cross The Divine,
sen perään Sensorium pitkästä aikaa,
mut kolmantena oli Apparition joka siis kevään keikoilla oli alotusbiisinä.
Seuraavana tullut The Second Stone, aiheutti hämmennyksen,
ku kyseistä ei kovin paljoo oo tullu kuunneltuu mut intro kuitenki hälytti.
Tän oon ehkä kuullu aiemmin livenä, ku ovat kuitenki levyn tiimoilta keikkaillu
mut ei mitään tarkkaa muistikuvaa asiasta kuitenkaa.
Ainaki tullu levyltä kuunneltua jos sitäkään,
siltikin festarisetissä tuntu kovin hämmentävälle kuulla tää. :D
Sain myös kuulla Arcanan ekaa kertaa livenä, mäni hetki enne ku tajusin tän
uusimman levyn sinkkubiisiks,
sitä ei tullu nimittäi kevään keikoilla.
Cry For The Moonin aikana Coen kävi taas tekemässä tuttavuutta eturivin ihmisten kanssa,
niin ku voitte huomata kuvasta ku oli kauhee paniikki ja kaaos,
saada Coenin huomio ja ylipäätään jotai todistetta et oli likenä.
Eihä tämä parhain ole (Nummirockin kuvaan verraten), mut on tää silti niin huvittava,
ois tietysti voinu ottaa videotaki, mut kaikki tul niin puskista
ja kädet aina tärisemässä tämän bändin kohalla. :'D
Simone oli "mitä kuuluu kukkuluuruu?" lauseen lisäksi opetellut
Beyond The Matrixia varten "pippeli hyppeli" hokeman!
Kyseisessä biisissä ku hypitään like never before, nii mikäpäs sen sopivampi
ku "pippeli hyppeli pitkin siltaa".
Ei hyvää päivää! :'D
Simonelta ei yleensä mitään "perkelevittusaatana" juttuja tuu,
nii tuo vähä yllätti ja pisti naurattamaan, kuka opetti?
Paljasta ittes!
Keikka saapui kohti loppuaan, harmillisesti Epican festarikeikat on setiltään lyhyitä
verrattuna omiin keikkoihin,
oisha tuota kuunnellu vähä pidempään.
Tuttu Consign To Oblivion päätti keikan, John Smithin massiivisella Wall Of Deathilla,
jonka perään isoin Circle Pit varmaa koko alueella koskaan.
Oli se nätti!
Bändiläiset heitteli vesipulloja joihin oli kääritty settilista ympärille
ja mahollisena bonuksena plekuja,
Rob heitti omansa toiseen suuntaan ja olin et "Enkö mie muka saa mitään?"
kunnes Ariën Robin takaa näytti et hää heittää miulle
ja sain viel kii, kiitin tosi vuolaasti hyppien. ♥
Coen heitti pyyhkeensä yleisöön ja sain senki kii,
halaten keikka-aarteitani katsellen ku bändi poistui lavalta pääsi fanityttöitku. ♥
Päivä oli ollu kovin tunteikas,
harmitti ku en päässy M&G:hen moikkaamaan bändiä,
samalla taas olin iloinen et olin eturivissä
ja sain huomiota Coenilta, plus tietysti lavalta käsin muutamaan otteeseen,
enkä jääny tyhjin käsin.
Loppuun perinteinen, millo näen bändin taas uudestaan.
Minnuu rupee nytki itkettää ku mietin.
Tuttavani vieressä silitti lohuttavasti selkääni ja naureskelin hälle kyyneleet valuen,
sillei: "Ei täs mitään, kuha fanityttöhajoilen täs."
Epica o ollu miulle kuitenki tärkeä bändi ja nyt 14 keikkaa nähneenä,
kaikki Suomikeikat ja yks Copenhell, se o edelleen tärkeä ja lähellä sydäntä. ♥
Annika ja Jere tulivat takaa kattelemaan ku porailin hymy huulilla
ja Annika ojenti miulle nimmaroidun kansilehtisen, josta kiitin vuolaasti.
Rikuki tuli paikalle kysymään oonko ehjänä viel. :'D
Sanoin heipat ulkomaan tuttavalle, joka tosiaan jäi katsomaan BIBin
ja myö lähettiin Välikuolemaan pötköttämään hetkeks,
voin sanoa et oli kyl tuona viikonloppuna tarpeeks.
Jokaisella festarilla pitäs olla oma Välikuolema,
kyl niitä varmaa on mut sais olla enempi.
Lähin itte hotellille odottelee et pääsee kyydillä kotio,
katoin hetken verra enne lähtöä The Top Gunsin keikkaa
jotta tiiän mitä odottaa, JOS Popparin keikka toteutuu suunnitellusti.
Lopulta lähtömerkki tuli ja pääs kotio nukkumaan ajoissa,
voin sanoa et seuraava ja vika päivä tuntu niin jäsenissä että psyykkeessä kelin takia.
Lauantai 18.7.
Enpä tosiaan Lillijuna matkan jälkeen päässy kuulemaan ja näkemään,
ku yhen biisin For My Painin keikasta,
kunnes taivas repesi aivan täysin ja juoksin vauhilla kaljatelttaan suojaan sateelta.
Annika parka eturivissä aivan kastui keikan aikana.
Sateen vähä tauottua Annikan kanssa oikeestaan kytättiin säätä
ja käytiin Välikuolemassa pötköttämässä,
vikana päivänä tuntu parin muun päivän seisomiset ja väsymys oli aivan kauhee,
plus tähä päälle sään aiheuttama vitutus
ja myöhemmin tullut kunnon vitutus,
kun jonottaessa Floorin nimmarisessioon,
tuli ilmotus et Floor oli sairastellut jo pari päivää ja halus turvata keikan toteutumisen,
joten nimmarisessio peruuntu hänen kohalta,
mut hänen taustabändiltä sai nimmareita kyl.
Anteeks ranskani, mut VOI VITTU.
Eihä sairastumiselle voi mitään, mut olin aika loppu,
joten turhautumista ei pystyny peittelee
ja se et missas aika paljon bändejä, joita ois voinu odotellessa katella
ku Floor alotti enne klo kymmentä.
Lopulta haettiin Annikan kaa jotai syömistä, oltiin Välikuolemassa
ja mäntiin hotelliin lämpöseen istumaan,
siellä törmäsin Roosaan joka oli tullut Flooria kattomaan myös
ja hänen kanssa höpöteltiin, kunnes oli aika suunnata kattomaan saisko eturivistä paikan
tai edes edestä, koska mie urpo tajusin et päälavan sen hetkisen bändin soittoaika oli jo ohi
ja sillo hetkellä ku mäntiin paikalle, kakkoslavalla soi musa.
Kakkosriviin päästiin Roosan, Annikan ja Jeren kaa,
itelle vaa paljastu ikävä homma et eturivissä olleet henkilöt oliki pitkiä
ja siihe päälle heijä sadeviittojen huput muistutti KKK ryhmän huppuja!
Ei voi olla todellista miten paljon näköestettä iski eteen,
olin jo lähtemässä taaemmas kattomaan keikkaa,
lopulta päätin et jos rupee sataa hirveesti nii sit siirryn.
Lopulta sade jäi hennon tasaiseksi ropsimiseks,
mut kameraa en voinu käyttää, piti turvautua puhelimeen.
Miu turhautuminen ja väsymys oli aika maksimissaan enne keikkaa.
Jos keli olis ollu toisenlainen,
oisin nauttinut keikasta paljon enemmän, mut sade vei vähän fiilistä,
sanotaanko tällei yksinkertaisesti, et keikka oli hyvi viihdyttävä.
Ootin ehkä enemmän kuulevani After Foreveria,
mut ottaen huomioon Floorin sairastelun,
setti olis todennäköisesti lyhyempi tai siinä olisi biisejä,
jotka eivät rasita paljo laulaessa, ensimmäinen niissä toteutui eli setti oli lyhyempi.
Saatii kuulla Floorin omaa tuotantoa ja myös uusin biisi Run soitettiin keikalla,
tottakai myös Nightwishiä kuultiin viiden kappaleen verran,
joista yks ol viimeisimmältä levyltä nimeltään Spider Silk.
Kyllähän tuo livenä toimi, vaikka oliki vähän poikkeuksellinen.
After Foreverilta kuultiin Face Your Demons niminen biisi,
joka on ollu miu kestosuosikkini todella pitkään,
toivottavasti omalla keikalla kuultaisiin enemmän After Foreveria,
ainakin Floor lupasi jutella niin sanotun keikkamyyjänsä kanssa,
olisiko mahdollista omalle keikalle tulla Suomeen.
Yksi biisi ainakin oli muistaakseni Revampin levyltä
ja toinen ainokainen siitä yhdestä Northward projektista,
mikä oli enempi perus rokkia.
Keikka päätty Floorin debyyttialbumin biisiin nimeltä Fire,
jännä lopetus, ootin jotai tyylii My Paragonia ym. mut tämmönen tällä kertaa.
Oli ilo nähä kuitenkin Floor pitkästä aikaa,
jospa seuraava keikka Suomessa ei olisi näin märkää ja saatas pitempi setti.
Keikan jälkeen lähin Roosan kanssa hotellille nopein askelin,
koska olin jo aika kyllästynyt vesisateeseen
ja jäin odottelemaan aftereiden alkamista, jossa bändinä oli Nightstop.
Floorin settilista
Reversed Polarity
Noise
Wolf And Dog
Invincible
Run
Spider Silk
Face Your Demons
7 Days To The Wolves
Amaranth
While Love Died
Nemo
Fire
Odotellessa ehin ottamaan niin sanotut lepohetket,
tottakai kun kolmatta päivää painaa festareilla,
niin rupeaa se silmä luppaamaan väkisinkin.
Harmillisesti Nightstopilla ei ollu merkkaria myynnissä,
olisin kovin halunnut Hentai Samurai paidan heiltä,
mut no can do, ehkä ens keikalla sit.
Keikka viimein alkoi ja alku oli aika sama kuin Bar Loosessa Helsingissä
eli aloittivat Ragerilla jatkaen Dead Girls Don't Dance kappaleella, mut kolmantena heti Toxic Reactor!
Oli kyllä bängeri alku, iha miu lemppari täräytys keikan startiks
ja omasta mielestä myös bängeri settilista,
missä oli vain hyviä biisejä ja yksi melko uudempi kappale Dance And Die
laulaja Marko Taalin kanssa.
Tottakai viimesenä biisinä saimme nauttia Hentai Samuraista Kikin kanssa (uskoisin et se on Kiki).
Pakko sanoo et Nightstop ol kyl Aftereiden parhaimmistoa tällä kertaa,
keikka oli tosi kova, miul oli hauskaa ja tykkäsin tosi paljon meiningistä.
Oisin varmasti bailannut enemmän, jos en olis ollu fyysisesti niin romuna,
mut jalat ei antanu enää joustoa, joten liikkuminen oli kuin mummo reiveissä.
Voin sanoo et viimeisen biisin jälkeen saatoin huokasta pitkään ja sanoa "viimeinkin se on ohi",
ihan vain siksi et festari ol tuntuu todella pitkälle,
syynä varmaa se et aamusta iltaan on ollut festareilla
ja vähäset unet tottakai.
Plus Epican keikalla moshaaminen ei varmasti ole auttanu asiaa,
palautuminen ei oo samanlaista tämän ikäisenä
kuin sillo nuorempana sanotaanko parikymppisenä.
Joten täytyypä kysyä iteltään: "Can you festival?"
Pakko sanoo et just ja just ehkä jaksan,
mut en enää samalla tavalla kun aiemmin.
Festari kuitenki loppupeleissä oli hieno kokemus
ja oli kiva pitkästä aikaa olla koko festarin ajan. (Niin varmaa! :D)
Luultavasti tää kipu ja kärsimys unohtuu vuoden aikana
ja ensi kesänä "taas mennään saatana" tyylillä,
katotaan mitä on luvassa
ja miltä näyttää tilanne sillo.
(Jospa ei satais)
Seuraava festari, jonne oon menossa ekaa kertaa,
on Hellsinki Metal Festival ja oon menossa sinne mediana edustaen keikkaraporttiblogiani!
Kaksi päivää pelkkää helvettiä (Hah, Hah!)
ja The Kovenant täältä tullaan niin maan perkeleesti.
Seuraavaan raporttiin.
Nightstopin settilista (suunnilleen)
Rager
Dead Girls Don't Dance
Toxic Reactor
Dance And Die (Marko Taali)
Welcome To Die
Pursuer
Hentai Samurai
