Junasta suoraan Pakkahuoneen oville
ja eturiviin, voiko pistää paremmaks tämän?
(no melkei, mänin vanhasta muistista aukion puolelle
ja huomasin et sisäänpääsy on toisella puolella rakennusta
nykyään.)
Hirveesti mitää odottelua ei ollut,
ku lämppäreitä oli kuitenki kolme plus Igorrr.
Oon käyny monella keikalla ja se et bändi alottaaki viis minaa etuajassa,
on aika rarea, siis ekan bändin piti alottaa puolelta
nii se alotti enne puolta.
Tästä pittee antaa kyl taputukset, et miten on saatu hommat sujumaan kerralla kuntoon,
et yleisön ollessa sisällä ei tarvii ku tehä pienet valmistelut ja tsekkaukset
ja eiku vua musa soimaan.
Jotenki tosi kummallista, ku tottunu et säätäminen joko venyy
tai lava näyttää siltä et ei olis enää mitää outoo, nii odotetaan kellonlyömää.
Tää oli kyl todella piristävää.
Miksi hukata aikaa tyhjänpäiväseen, ku voi vaa alottaa homman?
Sanon tähän jo, et ei ollu mitään hajua lämppäreistä, mitä edustavat tai miltä kuulostavat
joten oli ylläriä todellakin.
Ekana bändinä Hangman's Chair.
Musiikin perusteella luokittelin johonki melodiseen ambientti metalliin,
mut googletettua nyt bändin, nii se o luokiteltu doom metalliks (myös stoner ja sludge metalliks)
et käy enempi järkeen kyl tuo hidastemposuus ja taivaanrannan maalaus.
Ei varmaa hankala arvata et on ranskalainen bändi.
Itelle tommonen "piiputtelu musa" nyt ei kauheesti osunu,
lähinnä katselin kitaristin ns. "skeleton kitaraa" eli
kitaran kaula oli siis tyrkätty läpinäkyvään osaan, joka oli joko lasia tai todella kirkasta muovia.
Tommosta kitaraa en oo koskaan aiemmin nähnykään.
joten oli ylläriä todellakin.
Ekana bändinä Hangman's Chair.
Musiikin perusteella luokittelin johonki melodiseen ambientti metalliin,
mut googletettua nyt bändin, nii se o luokiteltu doom metalliks (myös stoner ja sludge metalliks)
et käy enempi järkeen kyl tuo hidastemposuus ja taivaanrannan maalaus.
Ei varmaa hankala arvata et on ranskalainen bändi.
Itelle tommonen "piiputtelu musa" nyt ei kauheesti osunu,
lähinnä katselin kitaristin ns. "skeleton kitaraa" eli
kitaran kaula oli siis tyrkätty läpinäkyvään osaan, joka oli joko lasia tai todella kirkasta muovia.
Tommosta kitaraa en oo koskaan aiemmin nähnykään.
Seuraavana ömmm... Der Weg Einer Freiheit, piti luntata hiukan ku saksa ei taivu.
Nimestäkin voi päätellä et saksalainen, erittäin perinteistä bläkkistä.
Tän kohalla oikeestaan rupesin miettimään, kuunnellen näitä lämppäreitä,
et meinaako Igorrrista tulla illan Disney tapaus.
(Tätä on varmasti hankala avata kellekään)
Igorrrissa joo raskaita soundeja, jossa on jotai melodisuutta
ja extremeä mukana konesoundien maustamana, jossa viel lisänä barokkimusaa,
verraten sit lämppäreihin jotka o vähä ku "tosimiehen musaa"
semmosta perinteistä.
Itse en vielä luokittele Igorrria ns. mainstreamiks,
mut kyl tässä illan ohjelman aikana tuli tosiaan tuo viivis,
et onko pääesiintyjä sittenki illan Disney elokuva. :D
Enigeis, palaten lämppäriin takasin nii tää oli semmosta perusmusaa miulle,
et ei mitään tunteita herättävää,
mut tuli aika semmone rauhaisa olo kuunnellessa.
Tiiättekö ku kuuntelis valkosta kohinaa?
Tuon illan aikana pää oli aika seis ku kuunteli näitä lämppäreitä.
Nimestäkin voi päätellä et saksalainen, erittäin perinteistä bläkkistä.
Tän kohalla oikeestaan rupesin miettimään, kuunnellen näitä lämppäreitä,
et meinaako Igorrrista tulla illan Disney tapaus.
(Tätä on varmasti hankala avata kellekään)
Igorrrissa joo raskaita soundeja, jossa on jotai melodisuutta
ja extremeä mukana konesoundien maustamana, jossa viel lisänä barokkimusaa,
verraten sit lämppäreihin jotka o vähä ku "tosimiehen musaa"
semmosta perinteistä.
Itse en vielä luokittele Igorrria ns. mainstreamiks,
mut kyl tässä illan ohjelman aikana tuli tosiaan tuo viivis,
et onko pääesiintyjä sittenki illan Disney elokuva. :D
Enigeis, palaten lämppäriin takasin nii tää oli semmosta perusmusaa miulle,
et ei mitään tunteita herättävää,
mut tuli aika semmone rauhaisa olo kuunnellessa.
Tiiättekö ku kuuntelis valkosta kohinaa?
Tuon illan aikana pää oli aika seis ku kuunteli näitä lämppäreitä.
Kolmas lämppäri enne Igorrria, oli nimeltään Amenra.
Tätäki piti hiukan googlailla ja tämä on Belgiasta kotosin
ja miten on ollu niin huono tunnistamaan mustan puhuvan musan genrejä,
ku tääki o luokiteltu doomiks ja mie epäilin jotain aivan muuta.
Okei tää on luokiteltu myös post- ja sludge metalliks,
et jos on yhtää enempi noita genrejä nii sit mänöö vaikeeks,
mut tuntuu ettei oikei oo enää tietämys ajan tasalla.
Amenra oli hauska siinä mielessä, et bändin laulaja laulo selin yleisöön,
voitte kuvitella mitä vitsiä sain aikaseks siinä seuratessa meininkiä:
"Herra, anteeks herra, tehä laulatte väärään suuntaan." :D
Näistä lämppäreistä voisin sanoa Amenran jääneen paremmin mieleen,
iha noitten taustavideoitten takia.
Kielestä ku ei ymmärtäny mitään (saatika saanu selvää),
nii tukeutu sit kattelee mitä taustalla tapahtuu ja mitä niissä näkyy,
voisiko sanoa et aika semmosia elämän pieniä juttuja synkissä tunnelmissa.
Oli kyyhkysiä ja sammakoita, yks muijaki roikku puunlatvassa ilmassa manattuna.
Mäni kyl lämppärit aika liukuhihnalla,
mut päästiinpä viimein asiaan ku Igorrr nous lavalle.
Nyt o sanottava tässä, et oon kuunnellu pitkän aikaa vaa yhtä biisiä
ja keikkapäivänä kuuntelin sit Spotifysta Igorrrin biiseistä koostuvaa soittolistaa,
missä oli vähä joka levyltä biisejä,
joten olin aivan pihalla tuotannosta, joten iha kaikkia biisejä en iha tunnista enää
ku aikaa o kulunu ja Setlist-sivulla kukaan ei ollut laittanu Tampereen keikan settilistaa,
joten jouduin vertailemaan enne ja jälkeen meiningillä muissa maissa ilmotettuja settilistoja.
Hyvin hankalaa, ku biisitki on moniulotteisia nii ei oikei osaa erottaa biisejä toisistaan,
jollei muista jotain tarkkaa yksityiskohtaa biisistä.
Enigeis onneks jotain jäi mieleen soittolistalta sentään,
ku tunnistin pari biisiä Igorrrin kolmisen vuotta sitte julkastulta levyltä.
(Kyllä, koronan ekana vuonna tullu viimeks levy)
Harmittaa ku eivät soittaneet tätä yhtä biisiä eli Tout Petit Moineauta,
jota oon kuunnellu nonstop,
yleensä tämmöset ei harmita niin paljoa mut nyt harmitti ettei meinaa päästä yli.
Olis ollu kiva kuulla se livenä.
Mites show?
Noh, se oli hyvin erikoinen totta kai ja nää ei spiikannu ollenkaan koko keikan aikana,
kuulema spiikkasivat vähän Hesan keikalla viime vuonna
(ja soittivat myös tuon miu lempibiisinki siel...),
et oliko nyt vaa joku taiteellinen juttu ettei pilata biisien jatkumoa höpötyksellä.
Tosin mie odotin vähä jotain Darude meininkiä, et keskitytään siihe musaan enempi
ja ollaan sen pauloissa, ku siihe kuka siel lavalla on.
En osaa selittää sillei, mut vähä jotai samaa ku Huoratroninki kohalla
et emmie oikeestaan mäne kattoo sitä tyyppiä vaa kuuntelee sen musaa livenä.
Siks varmaa korostanki kui tynnyrissä olin illan aikana, en tienny mitään oikeestaan
ja silti lähin maanantai päivänä kattomaan mustan puhuvaa meininkiä. :D
Kokemusha se o tämäkin.
Naislaulajasta, pieni ku mikä mut huhhuh mikä ääni,
siis voiko noin pienestä lähtä massiivista oopperatason laulua?
Miu korvaan siis se kuulosti hyvin perinteiselle oopperalaululle
verrattuna siihe mitä itte oon kuunnellu klasaria.
Mieslaulaja joka oli maalannu ittensä mustaks paria valkosta viirua lukuunottamatta naamassa,
jäi kyl mieleen kanssa.
Piti sen verra googlettaa, et tässähä oli jäsenetki ehtiny vaihtua,
todella harmillista etten ehtinyt tätä Laurea koskaan todistaa livenä,
ku hänen ääniala on aivan älytön ja mite hää käyttää ääntään,
juurikin kyseisessä Tout Petit Moineuat biisissä.
Voisin sanoa et keikkana, tää kyl tyhjenti pään hyvin,
vaikka kuuntelin lähinnä.
Tässä ny keikan jälkeen perehtyny vähä paremmin tuotantoon
ja vois uudestaanki lähtä kattomaan ku tunnelmaltaan tää oli kyl mielenkiintoinen,
toivottavasti tulee jonneki,
missä ei tarvii istua juna-asemalla aamuun asti et pääsee ekalla junalla kotio.
(Onneks seuraavalle keikalle on yöpaikka Tampereella)
Tossa nyt settilistan läpi kuunnelleena, kuulosti omaan korvaan hyvin samalle,
mitä kuulin keikalla.
Jos on lisättävää tai muokattavaa settilistassa nii aina saa vinkata.
Settilista
Tätäki piti hiukan googlailla ja tämä on Belgiasta kotosin
ja miten on ollu niin huono tunnistamaan mustan puhuvan musan genrejä,
ku tääki o luokiteltu doomiks ja mie epäilin jotain aivan muuta.
Okei tää on luokiteltu myös post- ja sludge metalliks,
et jos on yhtää enempi noita genrejä nii sit mänöö vaikeeks,
mut tuntuu ettei oikei oo enää tietämys ajan tasalla.
Amenra oli hauska siinä mielessä, et bändin laulaja laulo selin yleisöön,
voitte kuvitella mitä vitsiä sain aikaseks siinä seuratessa meininkiä:
"Herra, anteeks herra, tehä laulatte väärään suuntaan." :D
Näistä lämppäreistä voisin sanoa Amenran jääneen paremmin mieleen,
iha noitten taustavideoitten takia.
Kielestä ku ei ymmärtäny mitään (saatika saanu selvää),
nii tukeutu sit kattelee mitä taustalla tapahtuu ja mitä niissä näkyy,
voisiko sanoa et aika semmosia elämän pieniä juttuja synkissä tunnelmissa.
Oli kyyhkysiä ja sammakoita, yks muijaki roikku puunlatvassa ilmassa manattuna.
Mäni kyl lämppärit aika liukuhihnalla,
mut päästiinpä viimein asiaan ku Igorrr nous lavalle.
Nyt o sanottava tässä, et oon kuunnellu pitkän aikaa vaa yhtä biisiä
ja keikkapäivänä kuuntelin sit Spotifysta Igorrrin biiseistä koostuvaa soittolistaa,
missä oli vähä joka levyltä biisejä,
joten olin aivan pihalla tuotannosta, joten iha kaikkia biisejä en iha tunnista enää
ku aikaa o kulunu ja Setlist-sivulla kukaan ei ollut laittanu Tampereen keikan settilistaa,
joten jouduin vertailemaan enne ja jälkeen meiningillä muissa maissa ilmotettuja settilistoja.
Hyvin hankalaa, ku biisitki on moniulotteisia nii ei oikei osaa erottaa biisejä toisistaan,
jollei muista jotain tarkkaa yksityiskohtaa biisistä.
Enigeis onneks jotain jäi mieleen soittolistalta sentään,
ku tunnistin pari biisiä Igorrrin kolmisen vuotta sitte julkastulta levyltä.
(Kyllä, koronan ekana vuonna tullu viimeks levy)
Harmittaa ku eivät soittaneet tätä yhtä biisiä eli Tout Petit Moineauta,
jota oon kuunnellu nonstop,
yleensä tämmöset ei harmita niin paljoa mut nyt harmitti ettei meinaa päästä yli.
Olis ollu kiva kuulla se livenä.
Mites show?
Noh, se oli hyvin erikoinen totta kai ja nää ei spiikannu ollenkaan koko keikan aikana,
kuulema spiikkasivat vähän Hesan keikalla viime vuonna
(ja soittivat myös tuon miu lempibiisinki siel...),
et oliko nyt vaa joku taiteellinen juttu ettei pilata biisien jatkumoa höpötyksellä.
Tosin mie odotin vähä jotain Darude meininkiä, et keskitytään siihe musaan enempi
ja ollaan sen pauloissa, ku siihe kuka siel lavalla on.
En osaa selittää sillei, mut vähä jotai samaa ku Huoratroninki kohalla
et emmie oikeestaan mäne kattoo sitä tyyppiä vaa kuuntelee sen musaa livenä.
Siks varmaa korostanki kui tynnyrissä olin illan aikana, en tienny mitään oikeestaan
ja silti lähin maanantai päivänä kattomaan mustan puhuvaa meininkiä. :D
Kokemusha se o tämäkin.
Naislaulajasta, pieni ku mikä mut huhhuh mikä ääni,
siis voiko noin pienestä lähtä massiivista oopperatason laulua?
Miu korvaan siis se kuulosti hyvin perinteiselle oopperalaululle
verrattuna siihe mitä itte oon kuunnellu klasaria.
Mieslaulaja joka oli maalannu ittensä mustaks paria valkosta viirua lukuunottamatta naamassa,
jäi kyl mieleen kanssa.
Piti sen verra googlettaa, et tässähä oli jäsenetki ehtiny vaihtua,
todella harmillista etten ehtinyt tätä Laurea koskaan todistaa livenä,
ku hänen ääniala on aivan älytön ja mite hää käyttää ääntään,
juurikin kyseisessä Tout Petit Moineuat biisissä.
Voisin sanoa et keikkana, tää kyl tyhjenti pään hyvin,
vaikka kuuntelin lähinnä.
Tässä ny keikan jälkeen perehtyny vähä paremmin tuotantoon
ja vois uudestaanki lähtä kattomaan ku tunnelmaltaan tää oli kyl mielenkiintoinen,
toivottavasti tulee jonneki,
missä ei tarvii istua juna-asemalla aamuun asti et pääsee ekalla junalla kotio.
(Onneks seuraavalle keikalle on yöpaikka Tampereella)
Tossa nyt settilistan läpi kuunnelleena, kuulosti omaan korvaan hyvin samalle,
mitä kuulin keikalla.
Jos on lisättävää tai muokattavaa settilistassa nii aina saa vinkata.
Settilista
Paranoid Bulldozer Italiano
Spaghetti Forever
Hollow Tree
Nervous Waltz
Downgrade Desert
Camel Dancefloor
ieuD
Parpaing
Polyphonic Rust
Overweight Poesy
Viande
Opus Brain
Himalaya Massive Ritual
Cheval
Apopathodiaphulatophobie
Robert
Very Noise
