perjantai 11. syyskuuta 2026

Paranauskas Mundo (salakeikka) 9.9.2026

 










 

"Onks tää salakeikka?!"
Oli välitön kyssä, ku sain korvanappiini tiedon keikasta Lahen Torvessa,
hetken piti kattoa tapahtumasivun kuvaa
ja ynnäillä et mikä homma, kunnes rupes raksuttamaan.
Eipä siinä hirveen kauaa männy, 
ku löin bussifirmojen sivut auki kattoen edullisimmat
ja vuorot jotka kulkee,
lopulta olinki jo ostanu bussiliput, eipä siinä hirveen kauaa tarvinu asiaa miettiä.













 

Voin sanoa et hymy oli korvissa koko päivän ajan
ja jopa saapuessa perille Torven hoodeille,
jossa heti kättelyssä Tomppa ja Jules pyöri oven suulla.
Siinä sit Jules kyseli kukas vinkkas keikasta 
ja osotin Tomppaa vieressä,
joka oli keikan antanu ilmi.
Jätkät män jatkamaan puuhia sisälle ku itte jäin viivistelee pihalle,
onneks sateensuojassa Torven julkisivua ja ovia.
Siitä on tovi nimittäi ku viimeks käyny Torvessa
ja onko kukaa yllättyny et Profane Omenia on sillo käyty kattomassa?

Williami tuli myöhemmin paikalle halaten
ja kutsui sisälle, sanoen miksaajalle et 
"Tässä o meijä vakkari fani,
joka on kulkenu bändin mukana tosi pitkään." :')
Tää ei oo eka kerta nimittäi ku oon päässy seuraa soundcheckia,
sillo ku olin Lutakossa bändin paitamyyjänä,
nii siinä laittaessa pöytää kondikseen sai kuunnella miten bändi soundaa.










 

Tää vaa tuntu erittäin spessulta, koska en oo kuullu bändiä livenä,
jumaliste,
moneen vuoteen!
Sattupa siinä tuttavallisia kommelluksiaki:
Williamilta katkes kieli ja Tompan loota sano tilt,
mut jotenki sopii hyvin bändin meininkiin et vähä pitää jotai sattua. :D
Myöhemmin tul Mira tyttären kaa paikalle,
ol se kyl kasvanu viime näkemästä.
Soundcheck kuulosti kyl hyvälle
ja moikkasin Samulia ja Anttia halaten ja jutustellen siinä ajan kuluks.

Lopulta Torven ovet aukes ja jengiä tuli sisälle taloon,
saatoin jopa yllättyä et pihalla oli jonoa!
Eikä siinä kaikki, sitä jengii valu pikkuhiljaa lisää
ja rupes tuntuu et eipä iha pienes porukassa olla keikalla,
oli tuttujaki paikalla:
Sirja oli saapunut paikalle tyyliin suoraan töistä,
tais olla muutama samalla mentaliteetillä tullu paikalle.

Siinä odotellessa ja viimein kajareista tärähti tuttu intro,
blast from the past meiningillä.
Sieltä jätkät tuli estradille ja starttasivat Adrenaline biisillä keikan käyntiin
eli tukka pöllyämään.
Williamilta napsahti kitarasta uudestaan kieli keikan alussa,
joten hetkellisesti Jules spiikkas koko illan spiikit kerralla ja muut jamitteli ympärillä. :D
Torvi kyl muistutti itestään kui siel tuloo kuuma,
ekan biisin aikana ei viel tuntunu missään,
mut tokan ja kolmannen aikana rupes hiki valumaan niskaa pitkin
plus itellä meinas kunto tulla vastaan,
koeta itte vetää tän bändin vauhissa monen vuoden tauon jälkeen.
Voin sanoo näin kirjottaessa et kokovartalokipsi o kyl todellinen,
miul o alaselkäki kipee keikan jäljiltä.
En ees muista millo viimeks oon moshannu ilman kaidetta
ja ihme et pysyin pystyssä, mut luulen senki iha johtuvan ku löytäny jaloille uuden tasapainon.

Settilistoja ei ollu jätkillä esillä,
mut kovin näytti siltä et Samuli oli ainoo 
joka ties missä järjestyksessä biisit soitetaan,
sieltä tul yhes kohas Samulilta biisin vastaukseks "pallit", 
joka siis oli Bound To Striven työnimi. :D
Melkei ku kysyis Samulilta suoraan, 
et hei muistatko viel harkkasettilistan sisällön.

About tämmönen settilista oli,
poikkeuksellisesti kirjotan sen keskelle kirjotusta,
voi olla et oon unohtanu jotain eikä se oo järjestyksessä,
mut samalla mie ekaa kertaa pitkään aikaan muistan aika kirkkaasti jotain,
ehkä settilistan pituus tai se et sisältö muistutti miu jotai ekoja PO-keikkoja
vuodelta yks ja kaks, varsinki ku soitettiin debyytin biisejä enempi.
Mut joo yritetään, se oli about näin:

Adrenaline
Rewind
Base
War Boy
Gunshot/Mindset
God In The Bottle
Disconnected
Bound To Strive
Wastehead
Painbox

Totta kai pidempäänki ois kuunnellu, mut ties et Painbox on päättäny suurimman osan keikoista,
nii se o hyvin väistämätöntä et on illan viimeinen kyseessä.
Siltikin en voinu olla hymyilemättä sille nostalgisuudelle
ja et bändi oli aktivoitunu taas hetkeks.
Edessä on viel Finlandia-klubin keikka!
Siinä höpötellessä ja viivistellessä muitten kaa keikkaa,
kävin myös bändille kertomassa isoja uutisia,
mut siitä sitte joskus myöhemmin, kun on sen aika.
Lopulta olin vikana paikalla bändin kanssa,
seuraten roudaamista kunnes oli aika antaa kaikille pitkät halit kiittäen
ja sanoen "Nähdään ens viikolla." ♥

Bussia odotellessa oli kyl "Yks yö Lahes" viivis,
mut mikään ei pyyhkässy leveetä hymyä naamalta.
Tosiaan, seuraavan kerran Finlandia-klubilla
ja seuraavaan raporttiin!

Nii ja paljastus, se oli oikeesti Profane Omen! :D

(Torven valojen nähessä, totesin aika äkkiä 
et aika toivotonta ottaa kuvia pokkarilla
saatika kännykällä vaikka sitäki testasin,
joten kuvaaminen jäi aika vähälle,
mut jotain pientä yritin repästä 
ja ehkä videot kertoo vähä paremmin meiningistä.
Plus tuntu samalle ku vikalla keikalla,
et halusin keskittyä enempi itse keikkaan.)


 
 
 
 























































tiistai 8. syyskuuta 2026

Leverage&Brother Firetribe @ Lutakko Jyväskylä 5.9.2026

 









Kellareitten komeroista Lutakon loppuunmyydylle keikalle,
tämä keikka oli spessu siitä et keikalla oli kaks bändiä,
joitten debyyttialbumien julkaisuista oli vierähtänyt aikaa 20 vuotta.

Bändit olivat Brother Firetribe ja Leverage,
albumit False Metal ja Tides.

Infopläjäys jos ei historia ole tuttu, 
Pekka Heinoha hoiti molemmissa bändeissä laulajan tonttia,
kunnes poistui Leveragesta,
sen jälkeen Leveragessa on ollut Kimmo Blom (Rip)
ja nykyään laulajana on The Voice Of Finlandista tutuksi tullut Paolo Ribaldini.
Voin sanoa jo nyt et oon ihaillu Paoloa pidemmän aikaa
ja oli kyl ilo et sain viimein todistaa Paolon laulamista iha kunnon hommissa,
eikä mitään iänikuisia covereita Voice Of Finlandin tyyliin.
Itselle Leverage ei ollu ku nimenä tuttu ja ku o paljon musiikkia maailmassa,
kapasiteetti ei ole riittäny tutustumiseen,
nyt seki korjaantu tämän keikan yhteydessä.

Plussana tähän, tämän keikan pääsin kuvaamaan mediana
ja joo Frozenissaha pääsin kuvaa vai kui montaa bändiä passilla,
mut tää oli eka ns. omalla keikalla kuvaaminen,
joten voin sanoa et kyllä jännitti hiukan.
Kiitokset Manniselle joka järjesti asian.

Varmaan moni kuvaaja on todennu samaa ja totean mieki,
ku kömmin Lutakon kuvapittiin valmistautumaan BF:n keikan alkamiseen:
Se betonilattia on aivan jäätävän kova!
Miul oli polvet aivan paskana vähästäkin,
koitin siinä sitte eri asentoja et mikä ois ees vähä parempi,
totesin et polvillaan ruoto suorassa oli ainoa jossa kesti hiukan olla.
Todella epämukava pitti kykkiä.
Soittojärjestys oli taas sarjassamme Amaranthe ja Epica,
et Epica soitti enne Amaranthea.
BF soitti jo ekana ja Leverage oli illan päättävä,
mikä hämmenti täysin et miks näin päin.
(Kuulema jotai aikataulullisia juttuja et näin on päätetty)

Tupa oli aivan täynnä, ku keikka alkoi ja starttasi Break Out biisillä
voin sanoa et aika välittömästi tuli nostalginen viivis kuvatessa kolmen biisin ajan.
Kömpiessä pois pitistä tuli perään One Single Breath,
jonka oon kuullu varmaa viimeks Nosturissa 2017,
en iha äkkiseltää muista et olisin kuullu sitä viime Lutakon keikalla
ja jos kuulin, nii hyvin huonosti muistan.
Kauhea vääryys silti et Wildest Dreams oli puotettu pois setistä,
oisin niin kovasti halunnu kuulla sen, yhyy!
No can do, tää on tätä miu tuuria.
Settilista noin muuten, oli aivan jäätävän hyvä
ja huomas kyl yleisöstäkin et oltiin kyl mehuissa asiasta.
Oli kyl kova keikka ei voi muuta sanoo.
Keikan jälkeen Manninen löi käteen settilistan nimmareilla.

Seuraavaks odoteltiin Leveragen alotusta
ja sillä aikaa osa yleisöstä oli poistunu paikalta,
tul sen verra väljää et pystyki vähä liikkumaan.
Toisen kerran pittiin tuskailemaan polvien kanssa kolmen biisin verra
ja kömpien yhtä vaivalloisesti pois.

Leveragen tyyli vähä yllätti, ku se oli kasarirokin ja power metallin sekoitus,
en oottanu iha niin täysillä mänevää meininkiä heiltä.
Paolon tosiaan tuntenu pidemmältä ajalta,
ite asiassa jos pitää paikkansa nii näin hänet ekan kerran Helsingin karaoke baarissa
laulamassa kovaa ja korkeelta,
sit ku hää osallistu The Voice Of Finlandiin,
olin Paolon nähessä et ".... Toi o se karaoke äijä!" :D
Pieni maailma.
Paolon laulaminen oli niin hienoo kuunneltavaa,
iha mieletöntä.
Plus se lavakarisma hiuksineen päivineen, ei voinu ku vähä fanityttöillä
ja ihastua toho äijään uudelleen ja uudelleen keikan aikana.
Välillä unohin jopa et hää ei oo suomalainen,
ku puhuu niin helvetin hyvää suomee et oksat pois.
Siinä o ollu motivaatio kohillaan kielen opettelus.
Biisejä, noh, mie siis tunnen tosi huonosti tosiaan Leveragen tuotantoo,
mut tutkiessa jälkikäteen tuli ainaki biisit Follow Down That River, Twilight Symphony,
King Ghidorah ja Wolf And The Moon, joka vedettiin Pekka Heinon kera keikan lopussa,
sillei legendaarinen hetki et entinen ja nykynen Leveragen laulaja samalla lavalla.
Pitää kyl perehtyä tähä bändiin paremmin,
ei voi muuta sanoo, et kyllä mie tykkäsin ja varsinki Paolosta todella paljon.
Meinas kuvatessa ehkä vähä painottua Pekka ja Paolo showks. :D

Annan taas kuvien ja videoitten puhua enempi tunnelmasta.
Sain taas juuri sopivasti keikkaraportin valmiiksi,
enne seuraavaa keikkaa.
Nimittäi korvanappiini tuli tieto salakeikasta Lahessa,
mikä?
Siitä seuraavassa raportissa.