Mambaa lainaten "pyyhi kyyneleet"
ja seuraavalle illalle olikin jo luvassa keikka Popparissa.
Poppari.
Kerran oon käyny koko tän Jyväskylässä asumisen aikana,
muistelisin et kävin kattoo jonku Konsa opiskelijan opinnäytetyöesityksen siel,
en vaa muista et kenen kanssa
ja miten oli onnistunu puhumaa miut mukaan.
Jos joku sattuu muistamaan tätä lukiessa asian,
nii annatko vähä kontenttia tähä.
En vaa yksinkertasesti muista mitään muuta.
Joka tapauksessa, hämäriä muistikuvia koko tilasta,
sen verra muistan et kellarimallinen paikka kyseessä.
Säästin voimia mänemällä paikalle vasta ku ovet oli jo avattu,
koska soittoaika The Top Gunsilla oli muutenki vasta 22:30,
nykypäivänä noi soittoajat alkaa olla harvinaisia (lähinnä ekalta/ainoalta bändiltä)
ja aiheuttaa välillä sen "Miu pitäs olla nukkumassa" tuskailun. :D
Tällä kertaa unen tarve oli todellinen,
ku olin kuitenki kolmen aikaa aamuyöstä tullut takasin kotio
ja melkei samoilla silmissä taas valvomaan seuraavaki yö.
Paikalle ja sisälle päästyä ekana Juleksen luo,
joka sopivasti lavan eessä jutteli muitten kanssa.
Kerroin siinä et melkei unohin et myö viel nähää,
tosin eri bändin merkeissä.
Anttiaki moikkasin samalla, ku edellisenä iltana en enää jätkää löytäny,
onneks viel tavattiin nii pääs kiittämään edellisestä keikasta.
Siinä myös odotellessa juttelin miehen kaa,
joka tuns PO-tyypit monen vuoden takaa,
voin sanoa et se hetki merkkas tietyllä tapaa.
Viimein rupes pienellä Popparin lavalla tapahtumaan
ja siirryin tuttavallisesti lavan eteen,
porukkaa oli kyl kerääntyny hyvin paikalle,
et ei tässä tyhjälle tilalle todellakaan soitettu.
Keikka alkoi Hearts On Fire biisillä.
Mikä on tämä The Top Guns?
Bändin ideana on soittaa 80-luvun leffojen soundtrackeja.
painotuksena dynaamittisilta toimintaleffoilta.
Virheellisesti saatoin sanoa cover-bändi, vaikka on se sitäki,
oikea sana kylläki o teemabändi,
koska jätkät oli vetäny viimesen päälle kasaria
aina pöksyistä alkaen.
Juleksella oli kissakuosiset spandeksit jalassa,
ne oli niin törkeet et ne näytti hyvälle jopa. :D
Synistillä oli maailman hienoin "pikselirusetti" kaulassa!
Se paisto kilometrien päähä, se oli vaa niin siisti yksityiskohta.
Settilistalta löyty klassikoita ja vähä tunnetumpiaki kappaleita,
ensi ajattelin et saattaa tulla kappale joka ei ole miulle tuttu,
mut setin edetessä totesin kaikkien biisien olevan tavalla tai toisella tuttuja.
Leffat taas aiheutti ehkä piiloutumista nurkan taakse,
koska iha kaikki leffat ei ollu tuttuja.
Tosin Seperate Waysia spiikattiin Stranger Thingsin kautta,
sanoen ettei ole Metallicaa eikä Kate Bushia.
(Aijaa :D)
Tutuimmat leffat itelle oli Karate Kid tietysti,
mut siinä taas en yhistäny sen biisejä ollenkaan leffaan!
En tiiä miten näin o käyny, vaikka oon Karate Kidit kattonu monta kertaa.
Tosin itellä varmaa selityksenä et oon kuullu biisin jossai soittolistalla
tai jossai yhteydessä missä leffa ei ole vaikuttanu asiaan mitenkään.
Ei sen tarvii olla ku joku radiokanava missä on soinu
ja sit sen tunnettu riffi/kertsi/ym. yksityiskohta jää mieleen hyvin.
Mie oon paras siinä et muistan asioita,
vaikka muuten unohtasin nimeni eiku-
Maniacin aikana piti olla liikkeellä koko biisin ajan,
vähä ku spinningissä,
voin sanoa et oli muuten jalat hapoilla ja perskannikka
ton jälkeen kipeä. :D
Hyvä oli viel joku äijä huus takana et "Jaksaa jaksaa!"
Seuraava tuttu leffa totta kai Terminator,
mut tästäkää en muistanu et siel soi Guns N' Rosesia!
Tässä o ehkä paras esimerkki et oon kuunnellu bändiä ns. enne leffaa,
joten You Could Be Mine ei tuo takaumaa leffaan missä oon sen kuullu.
Nyt ku Gunnareista puhun nii sanottava et Jules kyl veti paremmin biisin
ku Axel nykypäivänä.
(Okei hällä on ikää jo ja laulanu koko ikänsä tyylii ilman tekniikkaa,
mut silti)
Saatiin myö lavalle Vääpeliki käymään,
joka siellä rupes vetää stemmoja,
hauska ohjelmanumero.
Oudointa oli se et keikalla piettiin "kahvia ja pullaa" väliaika,
oon tottunu noihi jossai klasarikonserteissa ym.
mut livekeikalla jotenki tosi hassua,
en varmaa tuu koskaan tottuu toho.
Lopulta päästiin the biisiin jota oikeestaan ootin eniten
ja se oli Top Gun leffasta tuttu Mighty Wings.
Oli miul yks kesä urheilubiisinä ku vedin pyörällä pitkin Rantaraittia
tukka hulmuten ja läkähtyen kuumuuteen.
Vaarallisen vyöhykkeen jälkeen vikana biisinä tuli AC/DC:n Big Gun!
AC/DC biisejä ei ensinnäkää lähetä vetää noin vaa tai joka jannu ei ainakaa pysty
ja toiseks, pitää oikeesti osata laulaa sitä jos haluaa vakuuttaa yleisön.
Jules kuitenki yllätti vedollaan
ja vakuutti kyl Popparin,
joka kyl oli aivan mehuissaan koko illasta muutenki,
enpä ois uskonu kokevani kahta iltaa perättäin missä meteli on mieletön,
erona yleisökapasiteetti.
AC/DC:tä on iskä soitattanu kyl paljon,
mut muistan Last Action Hero leffan ja musavideon missä Arska piipahtaa.
The Top Gunsin keikka oli viihdyttävä
ja aivan varmasti kasariystävien mieleen,
Jyväskylässä ainaki näytti olevan paljonki kasarista tykkääviä.
Enne lähtöä kotio ja nukkumaan kävin heittämässä moikat Julekselle
toivottaen turvallista paluumatkaa
rapakon taakse ja Antille kiitokset eilisestä ja tämän illan keikasta,
nyt ku oli tilaisuus siihen. ♥
Kotimatka män sateessa kävellen,
olin jo aika kypsä syyssateeseen,
mut samalla siinä oli symboliikkaa.
Pääsi viel kerra näkee lempibändinsä jäsenet, eri bändissä tosin.
Se veti haikeeks.
Suosittelen kyl käymää kattomassa,
jos The Top Guns on keikalla.
Niillä on Lahessa viel yks keikka lauantaina Pub Cherissä,
sinne kaikki ja parhaimmat kasarit piälle
tiikerin silmän kera.
Saatte sit paikan piällä tietää miten paras heijä settilista on.
(kjeh!)
Seuraavat keikat, saapi nähä et lähetäänkö lokakuussa keikalle vai ei,
se on aika vahva media-akkre kuu.
Ei voi tietää tulosta ku lähempänä tai sit ollaan kk verra huilimassa.
Marraskuussa on ainaki yks varma keikka, toiseen mietin media-akkren ja lipun välillä,
mut se on tapahtuma.
Joka tapauksessa, seuraavaan raporttiin!
(Kuvia muokatessa huomasin,
et näihihä sopii pieni kasarimainen rosoisuus kuin nenä piähän!
Nyt o osunu kyl bändi sen verra kohalle,
ettei tarvinu pahemmin harmitella, et ei oo iha smoothia kuvalaatua. :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.