sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Children Of Bodom @ Helsingin Jäähalli 15.12.2019
















Onneks oli myöhempi lähtö, mut silti liian aikanen,
tosin vähä ihmettelin miks olin ylipäätään ottanu niin myöhäsen lähön
et olinko muistanu ovien avauksen väärin vai olinko ottanu tän vaa löysemmin,
noh se selviää kohta.
Bussissa oli pakko ottaa tehounet matkan ajaksi, ettei vaa nukahtas pystyyn ootellessa,
vanha kurppa viiden tunnin unilla kolmatta yötä perättäin yrittää selviytyä,
eheiih. :D
Helsinki ei taaskaan pettäny säällään, plussaa, märkää ja lumetonta,
hyvin tuskallista itelle joka oli juuri tullu pikkupakkasen puolelta
ja oli pukeutunu lämpimästi.
Tosin onneks olin kuitenki varautunu koska Jäähallille päästessä kylmä tuuli vaivasi jonottajia.
Jonottajia oli paljon mitä olin olettanu ja tästä alkaa sit ne facepalmauksen paikat:
Ensin työntekijä blokkaa oven jonka edessä seisoin muutaman muun kanssa
ja jonossa alkoi pieni kuhina.
*Facepalm*
Hienoa, ei ole kukaan siis infonnu mitä ovet avataan jo enne tätä blokkaamista,
tällei olis ihmiset jonottanu vaa niillä ovilla jotka avataan.
Seuraava iha lyhyesti ja kokemuksella: ranskalaiset.
*Syvempi facepalm*
Aiheuttaa vuossadan vitutuksen vaa perseilyllään.
Huomasin tosiaan siinä samalla kuinka kansainvälinen meininki oli jonossa,
oli venäläisiä, ranskalaisia ja japanilaisia, Japanista tulleet oli vähä uus miulle,
mut tosin tiesin et Bodomilla on ollu suosiota siel suunnalla paljonki.
Juuri enne ovien avausta vilkuttelin Jyväskylässä olleelle likalle ja toivotin hyvää keikkaa,
sit viimeinen totaali facepalmin aiheuttaja:
Näillä edessä olleilla ulkomaalasilla oli laukut ja totta kai vesipullot,
joten miu mahollisuudet eturivin paikalle mäni jo siinä ku järkkäri kaato vesiä maahan.
*Geralt Rivialaisen facepalm: "Fuck"*
Noh kokeilin viel onneani kipittäen kohti eturiviä ja löysin onneks permannolle menevän oven,
mut kakkosriviin päädyin, mikä nyt ei ollu huonoin paikka onneks
ku edessä oli sen verran lyhyitä ihmisiä et näin yli.
Siinä sitte muistin miks olin ottanu sen myöhäsemmän lähön,
sen takia juu et vähä löysemmin koska kaks Lutakon keikkaa perättäin
ja tuo Jäähallin meininki arvelutti et mitenhä pahasti asiat kusee ja se kusi oikein kunnolla,
joten parin tunnin jonotus oli iha hyvä tällä kertaa.
Lämppärinä oli Wheel- niminen bändi josta ei saanu minkäänlaista tarttumapintaa
ja näi väsyneenä se män iha ohi korvien.
Jotai tekotaiteellista progerokkipaskaa, mitä ei jaksa erkkikään kuunnella.
Children Of Bodomin tullessa lauteille, ei vielkää oikei tajunnu et nyt viimeistä viedään,
mut tunne oli pikkuhiljaa menossa haikeuden suuntaan.
Bodomin settilistoista on annettavaa lisää peukkua vaikka tämän viimesen keikan setti oli tällä kertaa
kokonaisuus näistä Lutakon kahesta setistä,
nyt siel oli siis kaikki biisit jos oikein muistin, tosin jossai raportissa luki et joku uus biisi oli puotettu.
Anywho ja settiin oli lisätty biisejä!
Jouduin ehkä hetken kuuntelee et "Mikähä?" kunnes tajus biisin ns. uudeks matskuks,
siis tosiaan miu levyn kuuntelut on Are You Dead Yet?-levyn jälkeen jääny yhelle kuuntelulle
joten kovin hyvin en tunnistanu sen jälkeen tulleita uusia biisejä.
Pittikin pyöri jossai taaempana ja kovasti yritin kurkotella nähäkseen missä se oli,
josko olisin päässyt helpolla sinne riehumaan,
mut valitettavasti näin pari päätä vilahtavan jossai kaukasuudessa
ja muutenki olis kestäny sata vuotta päästä sinne pittipaikalle koska halli täynnä ihmisiä.
Olis ollu siistiä vetää täysillä viimesen kerran, ku hartiat ja koko selkä jumissa kahesta edellisestä
ettei seisten onnistunu edes pieni moshaus.
Ei voi mitää, nää o näitä valintoja.
Alexi kiitti yleisöä ja muita jäseniä tästä yli 20 vuoden kestäneestä matkasta
ennen viimeistä biisiä joka oli tutusti Downfall,
intron kuullessa ikävä ja haikeus teki yllärit ja ne kaikki tunteet vyöry vauhilla
saaden hysteerisen itkuparun aikaseks.
*Yrittää hillitä itkua*
Just tän takia kesti kirjottaa tää raportti loppuun, ku vedet tulloo silmiin.
Pidin jossai kohtaa myös silmiä kii, mut ei se hirveesti itkua helpottanu
ku biisi tuntu tällä kertaa lopulliselle.
Voin sanoo et yllärinä vähä tul itelleki, miten syvällä bändi loppupeleissä oli,
olinha mie kuitenki teininä ruvennu kuuntelee Bodomia
ja keikoilla käyny 2007 lähtien ku aiemmin en onnistunu pääsemään,
huonoista levyistä huolimatta jatkanu fanittamista.
Bändistä otettiin yleisökuva ja kaikki muut paitsi Jaska lähti lavalta,
Jaska jäi mikin äärelle kiittäen henk. koht. meitä ja bändiä,
lisäten kuinka kova ikävä hänelle tulee meitä kaikkia.
Rupesin itkee lisää tuon kuullessa ja kuulin Jaskan äänestä et hää on murtumispisteessä,
joutu hää pari kertaa pyörähtää pois mikin ääreltä
ku ilmeisesti kävi pien tunnemyräkkä piässä.
Jaskan lähdettyä lavalta, kukaan ei halunnu lähteä ja huusivat lisää,
kukaan ei liikahtanu tosiaan enne ku valot laitettiin hallista päälle,
sillo porukka ties et se oli siinä,
viikatemies oli niittäny viimeisen kerran
ja poistunut.

Vuoden viimeinen keikka, joka oli jälleen päätöskeikka.
Aika perseestä suoraan sanottuna,
ensi HIM lopetti parisen vuotta sitte, elokuussa stoppas Profane Omen
ja nyt Children Of Bodom,
tässä valitettavasti mietin et kukaha seuraavaks lopettaa?
Isoja menetyksiä musiikkimaailmassa lyhyen ajan sisällä.

Kiitos Children Of Bodom.
1997-2019


Settlista
Under Grass and Clover
Platitudes and Barren Words
In Your Face
Shovel Knockout
Bodom Beach Terror
Everytime I Die
Halo of Blood
Are You Dead Yet?
Blooddrunk
I Worship Chaos
Angels Don't Kill
Follow the Reaper
Deadnight Warrior
Needled 24/7
Hate Me!
Hate Crew Deathroll
Lake Bodom
Downfall



























































torstai 19. joulukuuta 2019

Children Of Bodom @ Lutakko Jyväskylä 13.12. & 14.12.2019


"Viikatemies sivalsi tylysti Pakkahuoneella....
Tampereella nähtiin timanttista soittoa ja hemmetin hyvin yhteen hitsautunut rykmentti,
josta kuitenkin oli poissa totuttu hurvittelu ja huumori.
Välispiikkejä ei käytännössä ollut. Children Of Bodom oli selvästi tullut tekemään sen,
mitä viikatemieheltä odotetaan: viimeinen riipaisu ilman palautusoikeutta."
Kaaoszinen liveraportti

Tämän lukiessa ja muitten keikalla käynneitten kommentteja
pelkäsin et joudun näkemään draamaa lavalla tai muuten nihkeetä meininkiä.
Se pelko osottautu onneks kuitenki turhaks,
ainaki kolmen keikan kokemuksen perusteella ja tästä alkaa ensimmäinen
(ja toinen samalla, lol!)

Vajanaisilla unilla kohti Lutakkoa jonottelemaan Bodomin keikalle,
olin viel eka jonottaja ja heti perään tuli ulkomaalanen fani jonottelemaan kaveriksi.
Myöhemmin tuli nuor tamperelainen likka paikalle, jolle neuvoin Lutakon toimintatavoista
ja ovien aukasuista, jutellen muuten omista keikkareissuista ja fanittamisesta.
Se vähä piristi miun latistunutta mieltäkin, koska Pe 13 päivä nii se oli iha oikeesti todella paska päivä taas.
Enempöö asiaa en avaa, mut muutama tunti enne Lutakkoon menoa
sain huonoja uutisia ja se vei hetkellisesti keikkaviivikset,
mut päätin et nyt vaa veetään täysillä ja riehutaan.
Ovien avattua päästin tän nuoremman sisälle eka, koska eturivin paikka oli selvä muutenki
ja hää siel piti paikkaa miulle "vanhalle konkarille".
Lämppärinä oli bändit nimeltä Bloodred Hourglass ja Brymir,
ekan oon nähny monta vuotta sitte Mikkelin Naisvuoritalolla, ku oli päihteetön tapahtuma
jossa Profane Omen oli pääesiintyjänä, joten ei itelle kovin tuntematon ollu,
mut mitähä bändissä on tapahtunu näitten vuosien aikana ku muistan siltä keikalta pitkätukkasen laulajan ja nyt oli lyhyt tukkanen,
tyyliki oli muuttunu synkästä tommoseks... Öööh, perushevarijamppatyyliseks.
Keikan alettua meinas rytmihäiriöt olla ystäviä koska basso ja bassorummut oli niin saatanan täysillä,
kuulu vaa tasanen "tytytytytytytytytytyty..." jytke,
laulajaa en kuulu paljon ollenkaa joten seurailin muuten vaa bändin liikkeitä ja meininkiä,
huomaten valitettavasti et laulajan housuissa, haarakohdassa ol alkava reikä....
*Ei saa näkemäänsä pois mielestä* :D
Vittu, whyyyyh? Miksi minä näin sen?
Enkä sit mitää muuta nähnykään ku sen vitun reijän siel haaruksissa,
välillä toivoin et valot olis peittäny nyt kerralla kaiken,
ku oli odotellessa muutenki sokaistunut täysin valojen osottaessa suoraan silmiin
plus strobot jotka välkytti siihe päälle niin oli pakko välillä kattoo sivuille alaspäin
ja laulajan haaruksia eiku-
Seuraavana Brymir, nimen oon bongannu jostai, mut muuten oli et "Mm? Mikähä tää on?"
Voisko joku selittää miulle heidän taustalakanansa joissa oli King Arthurin näkönen puolikuollut henkilö,
kuollu kyyhkynen käessä ja ilmeisesti verta vuotava Graalin Malja toisessa käessä
ja heidän setissään laulettiin kosmoksesta muutaman biisin verran.
En iha tajunnu yhtälöä, tosin muut biisit sit viittas tosiaan power metaliin
ja tämmösen sankarihevityyppiseen joka istu paremmin ideaan.
Brymirin miksaus oli parempi ku edellisellä, jopa laulajan ääni kuulu kaiken
jytinän läpi eikä hautautunut, silti ehkä asteen liian kovalla oli matalat.
Yleisö ainaki oli Brymirin kaveria heti ekasta biisistä lähtien ja bändiki oli mielissään,
laulaja tykkäs tehä tuttavuutta miunki kanssa et oliha se pakko fistbumppi antaa,
mut voin sanoo et keikan aikana nyrkki oli hellänä moisista. :'D
Miks pittee muksia niin saatanan lujaa?
Mut joo Brymir sai ainaki yleisökontaktista pointseja miulta ja heijä meiningistä muutenki.
Seuraavana Bodom nousi lauteille ja se oli sit menoa ku Are You Dead Yet?
starttaa soimaan, kyllä muuten unohtu paskan päivän aiheuttama harmitus
ja tokan biisin jälkeen keho oli sillei: "Olen valmis",
iha päätä ja persettä myöten hiestä märkä,
mitä helvettiä tapahtu? :'D
Siellä oli kyl lämpöasteet kohillaan ku porukka veti pittiä selän takana ja eturivi pelkkää tukka-
ja nyrkkiriviä.
Uudet biisit anto hetken huokasta, mut just Bodom Beach Terrorit, Follow The Reaperit jne.
sai kyl niin riehumisen aikaseks, pakko sanoo et nyt en muista oonko kuullu
Deadnight Warrioria koskaan aiemmin livenä, hyvin mahollista et oon
mut ei millään muista et millä keikalla, joka tapauksessa oli kyl aika eeppistä kuulla se.
Itse en huomannu keikan aikana nihkeetä tai tylyä meininkiä, johon olin vähä varautunut,
bändi veti asiallisesti ja oli kuin ei olisi ollutkaa mitää draamaa bändissä
joka oli hyvä koska se draaman tuominen lavalle pilaa vaa sit muittenki meininkiä.
Spiikit, noh enemmänki vois varmaa sanoa, mut en ite ainakaa huomannu eroa
et olis jotenki vähäsanaista matskua.
Tosin varmasti bändi o vetäny pitempiäki spiikkejä vuosia sitte, mut niihä ne Nightwishinki spiikit o muuttunu vuosien varrella
ja yhellä kiertueella eivät oikeestaa spiikannu ollenkaa,
et aika valintakysymys haluaako sanoa vaa lyhyesti ja ytimekkäästi
vai kertoa kaskuja musiikin sijasta.
Jäsenten kesken oli myös hassuttelua ja kontaktia,
et mistää totaali eristäytyneestä meiningistä ei näkyny merkkejä.
Ei ole varmasti ollu helppoa soittaa keikkoja loppuun, vaikka olivatki lehtien haastatteluitten mukaan
sopineet skarpata ja "puhistaneet ilmaa" keskustelemalla,
et voisivat vetää tän rundin loppuun isompia riitoja.
Keikan päätteeksi sain Jaskalta kapulan. ♥
Ulostautuessa sanoin heipat keikkatoverille sanoen et nähää Helsingissä,
itse päätin viel ehtiä PoGo-ryhmän pienimuotoisille jatkoille jotka siirrettiin Timeen
ja siel sitte törmäsin sattumalta Danieliin, kiitin keikasta ja jutustelin niitä näitä Lutakkoon liittyen
ja ilmeisesti onnistuin mainostamaan tatuoija Antti Rossia niin hyvi omilla tatuoinneilla,
et hää otti puhelimen ja sanoi: "Sanos viel uudestaan, nii mie laitan talteen."
!!!!!
Aaaah, ei tää voi olla totta! :D
Samalla myös kiitin Brymirin rumpalia hyvästä keikasta,
kunnes lähin jatkamaan hullunkurista iltaa muitten kanssa törmäten Brymirin laulajaan
jolle heitin ylävitosen ohimennessä.
Lopulta oli pakko mennä nukkumaan, et selviäisi huomisesta round two Lutakon keikasta.


La samoihin aikoihin Lutakkoon, tällä kertaa oli kolme enne minnuu,
mut eipä tuo maailmaa kaatanu, tällä kertaa jonotuksessa rupes tulee vaa kylmä
ku eilen oli plussa ja nyt oli ehtiny pakastaa plus tuuli päälle
nii oli viimeset kaks tuntia aika tuskallisia.
Sisälle päästyä melkein samoille paikoille, tosin iha hitusen vasemmalle päi eturivissä,
ei huono yhtään.
Kävin myös nopsaa ostaa itelleni paidan merkkarista,
koska täytyhä sitä saada uusi paita seuraavalle keikalle.
Round two ei sinällään eronnu ekasta, Brymiriin taisin lämmetä viel enemmä
ja yleisö oli pienesti vaisumpi ku pe, varmaa keikkaväsymys tai muu "väsymys"
vähä vaikutti asiaan.
Settilistaki oli vaihtunu yhellä biisillä, Needled 24/7
männynä Follow The Reaperin tilalle,
jos oikein muistan tsekanneeni keikan jälkeen.
Tää oli ehkä hienoin yllätys vaikka pieni olikin,
se et bändi ei vetäny samalla setillä ku eilen vaa olivat vähä muuttaneet sitä.
Tosin kusen vähä itteäni silmään taas verraten Nw:hen, mut se taas muuttaa settilistaa vaa festareilla
ns. festariystävälliseks, omilla keikoilla taas ne vetää sitä samaa settiä sen vuos ja kaks
enne seuraavaa uutta albumia.
Bodomilla tosin on varaa muuttaa ku ei ole niin paljon taustanauhoja,
muuta ku noita puheosuuksia biisien alussa.
Oli hieman hartia ja selkäjumia edellisen keikan tiimoilta,
mut hyvihä tuo kroppa kesti rankan riehumisen, ehkä lillasen joutu himmailee muutamissa biiseissä.
Spiikeissä ei sen kummempaa muutosta, samoja kiitoksia ja ylityksiä
plus väsyneitä vitsejä, kaikki liitty soundiin tai siihe kuinka soitti väärästä sävellajista.
Hmmmm...
Tänki keikan päätteeks sain Jaskalta kapulan, yay!

Tähän loppuun voisin sanoa et päätin kunnioittaa jäseniä ja olla "kyttäämättä" heitä bäkkärin ovella,
vaikka kovasti teki mieli ja oli parempi tilaisuus sille.
Haluun kuitenki muistaa tän bändin semmosena mitä se oli 2015 M&G:ssä
ja miul oli viivis et jätkät haluaa hoitaa nyt nämä viimeset keikat rauhassa,
varmasti on ollu ressaavaa vetää vaikka Laiho kertoi että olivat tosiaan puhuneet
asiat halki niin ettei tarvis kyräillä viimesillä keikoilla.
Onneks näin kuitenki Danielin Timessa nii sain sanottua terkut hänen kautta bändille,
joten tämä tapaaminen riitti itelleni,
et edes sain sanottua kui hyvä keikka oli.

Seuraavaksi itkuiseen final roundiin.