Epica @ Copenhell, Kööpenhamina 24.6.2016

Mieletön reissu, siis....
Tosi kova kulttuurishokki iski tuolla, et ei mitää rajaa
ja sain samalla upean kokemuksen, jota o mukava muistella kiikkutuolissa
lapsenlapsien kanssa.

Alotetaan vaikka siitä kohtaa, ku menin Farumin asemalle tädin miehen kyydillä
ja piti päästä Köpiksen päärautatieasemalle,
josta sitte jalan kohti Nyhavneniin.
Jännintä tässä oli tosiaan, et mie kuljin iha yksin vieraassa maassa!
Koko aika oli köntsät tulossa housuun, ku tutkailin karttaa ja ohjeita
mite satamaan pääsisi.
Katujen nimet nimittäi oli suurimmaks osaks piilossa
jote piti suunnistaa kauppojen ja maamerkkien mukaan.
Onneks siinä oli Tivoli hyvänä maamerkkinä
ja muistin missä oli Hard Rock Cafeen vanha paikka,
pääsin jopa Amber Shopin kulmalle josta löysin tolpan jossa luki "Nyhavn"
ja kyltti näytti suuntaa.
Sit tuli toinen kylttitolppa jossa ei moista paikkaa lukenutkaan (miksi?!)
ja taas tutkin karttaa mitä siinä on matkan varrella,
siinä oli joku iso kirkko tai museo, johon päi suuntasin
ja löysin itteni jostai torin kaltaselta jossa suoraan meneviä katuja oli ainaki kolme.
Eiku navi päälle ja se kertoo et oon 800m päässä Nyhavnenista,
en siis harhaan ole kulkenu ja pointteria seurasin jonki aikaa,
kunnes olin oikealla kadulla ja huomasin ison kyltin jossa luki kohteen nimi.
Pitkälle jouduin kulkemaan enne ku löysin vesibussin pysäkin.
(Kyllä, vesibussilla piti mennä festaripaikalle,
mie luulin oikeesti et siinä o joku joen kaltanen jonka voi ylittää sillan kautta. Ehei!)
Parin pysäkin jälkeen olin perillä ja ekana huomaan Copenhellin leirintäalueen,
on varmaa mukava ku tuulee mereltä koko aika ja sillei.
Itsehä näytin siltä ku oisin pyöriny maassa muutamaan otteeseen,
koska merituuli ja trooppinen kuumuus, en oo ehtiny ees alueelle
ja oon jo valmiiks wasteheadin näköinen.
Seurasin muita ja löysin "bannerin" jossa oli "rannekkeet, liput ja VIPit tästä portista"
(VIPit oli hauskasti RIPejä)

kysyin järkkäriltäkin et tuossaha portti on ja hää sanoi et on joo,
mut ihmettelin vaa mite oli niin tyhjän näköistä,
kunnes näin tyyppien kävelevän kaukana ja ihmettelin viel enemmä
lähtien tietysti perään ja perillä huomasin jonku muutaman metrin kävelyn jälkeen,
et tässä onki se oikea portti eikä se aikasempi, mitä luulin portiksi!

Vähänkö oli hölmö olo.

Oikea sisäänkäynti

Kyselinki siinä järkkäriltä lippujen vaihdosta ja hää osotti miut kopille
josta sitte miulle sanottiin et oota noitte porttien luona, et järkkärit vaihtaa sitte
ku portit avautuu klo 12, vittu mite turha käynti. :D
Mie ku aattelin et oisin voinu vaihtaa samantein lipun rannekkeeks.
Porukkaa ei tosiaan hirveesti ollu siel ja porttien avaamisen jälkeen,
odoteltiin sit viel toinen tunteroinen portilla, josta pääsi Highway to Hell- polulle,
joka johti alueelle, porukkaa rupes tulee siinä vaiheessa vasta lisää.
Juokseminen meren nuolemien kivien päällä oli sama ku juoksis hiekkarannalla,
mut se vain näytti tyhmälle joten päätin puolen välin jälkeen kävellä nätisti
ja sitte hölkkäsin jotta pääsisin Hades- lavan eturiviin.
Näytin taas todella typerälle hölkäten eestakasin ettien oviaukkoa toiselle puolelle
ja ihmettelin et missä hitossa se on, kunnes katoin aikatauluja
ja huomasin viel yhden portin aikataulun tajuten, et osa alueesta oli viel yhen tunnin verran kii!
Mie olin iha puulla päähä lyöty tämän systeemin takia,
tajuten kuitenki et ihmiset ostais rauhassa viinaa, vettä, ruokaa jne.

sen odottamisen ajan plus pikkulavalla nimeltä Pandæmonium soitti päivän eka bändi sillä aikaa.

No ei auttanu ku ostaa vettä ja kierrellä pikkasen paikkoja,
porttien avauduttua menin sitte porukan perässä Hades- lavalle päi
huomaten hirveen ison lätäkön eturivin takana.... Nopenopenopenopenope... :D
ja muutenki porukkaa oli niin väljästi nii päätin sittenki kierrellä lisää
toivoen kuitenki pääseväni viel eturiviin.
Seurasin kuitenki lavan ekan bändin, Sólstafirin keikkaa vierestä
ja hiljaa toivoin et "jospa ne soittas Ótta biisin nii olis aika kiv-MITÄH?!" O_O
ja ne soitti sen! En siis oo mikää fani, hyvä ku tiiän maan ja kielen,
mut tykkeen kovasti tosta mainitusta biisistä.
Sólstafirille kävi vaa köpelösti keikan aikana, sähköt män iha yllättäin ja keikka loppu siihen.

Syytä en tiiä miks näin kävi, koska muilla lavoilla virrat pelas kuitenki.

Tapauksen jälkeen kiertelin ja yritin ostaa itelleni drinkin,
joka män niin perseelleen ku olla ja voi: pelkkä Red Bull, vaikka oisin halunnu Red Bullin viinalla :'D *Huoh*
Mie luulin et pelkkä "Red Bull drink" riittäs, mut ei.
Siinä kierrellessä löysin nimmarikojun ja aikataulut jossa luki "Epica klo 15:15"
UI SAAKELI! ♥
Jäinpä siis oottelemaan Epican nimmarisessiota siinä aikani kuluks.
Matka aiheuttama jännitys ja fanityttöily paniikki sai miu palat iha sekasin,
ku nimmarisessio alko, miulla oli kännykkä valmiina et ottasin kuvia ainaki Markin ja Simonen kanssa,
mut Markin antaman poskipusun jälkeen menin oikeesti niin sekasin et kuvat jäi ottamatta. :'D
Mie vaa ajattelin et "Haluun äkkiä pois täältä!" *REPSLOL*
Kerroin siin jäsenille vuoronperää kuinka hyö oli taas hypänny Suomen yli kiertueella
ja olin päättäny tulla sitte Tanskaan kattomaa heijä ensimmäistä keikkaa kyseisessä maassa,
plus olin tylsyyspäissäni kirjottanu käsivarteen "Perkele".
Mark sano tuohon et "Vittu saatana" ja Simonen lausuma "Perkele" oli niin parasta!
Kuvaaja siinä halus ottaa miusta kuvan, ku piän nimmaroitua Copenhell-lippua käessä.
(rannekevaihdossa sain paperilipun takasin)
Päätin mennä katsomaan meininkiä lavalle, lavalla soitti Tremonti- niminen bändi,
aika lailla perusheviä, mut mikä iski huomioni oli yleisö.
Joka ikinen varmaa oli mukana meiningeissä vaikka kyseessä ei olis lempibändi,
sit porukka joi viinaa/kaljaa lavan edessä,
se varsinki oli semmone "Ei meil sais"
ja yks mikä aiheutti isomman ihmetyksen: *Nuuh nuuh* ".... Hönöheinä?!"
vilkasen ympärille ja näen miehen, jolla o kunnon jointti käessä
ja jos en väärin muista nii järkkäri oli viel siin iha likellä, mut ei ollu moksiskaan.
Hönöheinähä on kielletty Tanskassa myöskin, mut tuon päivän aikana huomas
et kukaan ei välitä toisin sanottuna vaikka polttasit sitä.
Viidesti se haju tunki nenään ja varsinki vikalla kerralla teki hiema jo pahaa et ilmassa leijaili
en tiiä onko se ny imelä tuoksu, mut paskalle tuo kyl haisoo ja paljo pahemmalle ku tupakka.
Ns. Päivi Räsänen meininkiä siel ei kauheesti ollu, järkkäritki oli jopa ihmisiä
jotka jutteli festariväelle lepposina.
Bändin lopetettua siirryn hiljaa eturiviin ja jään odottelemaan,
miulta yks tanskalaismies kysy mitä odotan, vastasin ja hää toteaa ihmetellen et
"Kyl o pitkä aika oottaa". Naurahin.
Ihmettelin odotellessa et miks lavalla o hiljasta eikä näy valmistelun tohinaa,
katon aikatauluja ja huomaan et Epican alotukseen o 2 tuntia,
siis 2 tuntia! Sieltä kyllä löyty tunninki välejä, mut 2 tuntia...
En tiedä miksi näin pitkä aika odottaa bändin alotusta tai sit en oo tajunnu tätä,
mut ainaki niillä festareilla missä oon ollu on ollu semmone tunti odotusta.
Porukka liikku tosi paljon siel ja yleisö vaihtu bändien välillä,
tarkotan et eturivi ei jää oottelee koko päiväks esim. Megadethia, niin ku Suomessa
todella fanaattisten kohalla.
Siinä sitte odotellessa tutustuin brasilialaiseen pariskuntaan,
jotka oli muuttanu meren tuolta puolelta viikinkien maahan.
Ei kai siinä, pitkä matka olluna. :D
Assiki tuli moikkaamaan miuta odotuksen aikana, ihanaa saada puhua suomalaisten kanssa.
(Tunsin itteni kauheen yksinäiseks yleisön joukossa, ku kaikki puhu joko tanskaa tai ruotsia
plus jotai muuta kieltä, jota ei kaikesta huolimatta ymmärtäny)
Assi kerto et hää vahingossa pääs crowd surffaamaan muutaman tonnin kameroittensa kanssa
ja mie innostuin kyseisestä surffaamisesta kanssa, mut siitä myöhemmin.
Epican alotus rupes olee lähellä ja Assi lähti valmistautumaan valokuvaamiseen.
Epican keikka oli saakelin kova, mut setti tuntu kauheen lyhyelle
tai sit mie vaa luulen, koska setti koostu enimmäkseen The Quantum Enigma albumin biiseistä.
Hirveesti vanhoja biisejä ei ollu, tyylii neljä jotka ny ties ennakkoon et nää tulee,
jote mitää yllätyksiä ei ollu tällä keikalla luvassa.
Bändistä kuitenki huomas kuinka otettuja olivat vastaanotosta
ja kiittelivät yleisöä sanomalla kuinka helvetin kovia hyö ovat
plus minä yksinäinen suomalainen. :'D
Coen kävi syntikkansa kanssa lavan ja kaiteen välissä nousten korokkeelle just miu kohalta,
aaaahhhh.... ♥
Yks miinus oli miksaus, siis muutenki festareilla oli volat niin kovalla et tuntu oikeesti pahalle
ja tulpat oli laitettava korviin plus *PÖRRRPÖRRRSURRRSURR*.
Bassot oli niin kovalla et ei meinanu kuulua mitää muuta ku tuota ylläolevaa ääntä,
Assi mainitsikin et perjantain päivän miksaukset oli perseellään, mut torstaina oli ollu hyvät.
*kohauttaa olkia* mut kesken keikan kuitenki bassot meni yllättäin pienelle
ja rupesin jopa kuulemaan Simonen ja Markin lauluja soiton keskeltä.
Keikan päätteeks sain pullon ja settilistan, olin tekemässä lähtöä "lentävien lättyjen kojulle",
kunnes brasilialaiset pyysivät miut seurakseen, lähin ilomielin mukaan
ja hyöki halusivat kyseisiä lättyjä syödä.
Festareilla jysähti aina päälavan luona semmoset tulitykit niin kovaa
et paskahalvaus meinas iskeä joka kerta.
Eli siis tämmöset:


Megadeth oli alottanu keikkansa ja seuralaiset halusivat mennä katsomaan sitä,
mie seurasin perässä ja ihmettelin varsinki tytölle ääneen et kuinka Megadethin musiikki oli niin Trashia
ja hää kertoi sen olevan uutta materiaalia, joka selitti iha kaiken.
Itehä en tiiä bändiltä ku Symphony Of Destructionin ja siihe se jää,
ei kyl mitää paskaa loppupeleissä ollu, tiukkaa vetoa.
Lopulta sit tein päätöksen ja sanoin seuralaisille et lähen surffaamaan,
puikkelehin ihmismassassa ettien ihmisiä, jotka auttas asiassa.
Huutelin siellä jonki aikaa "LIFT ME UP, LIFT ME UP"
("Oh la la la la!" Googleta Moby ja Lift Me Up)
ja "I WANT TO CROWD SURFING", kunnes löyty pari miestä jotka avitti asiassa
ja sit lähettii, hitto et kuumotti ja seki matka jäi vähä kesken ja "pudottauduin" tyhjälle kohalle.
Jatkoin ettimistä ja löysin viimeinki ihmisiä jotka melkeinpä sarjana heitti ihmisiä surffaamaan,
menin heijä luokse sillei "ME NEXT, ME NEXT!"
Uudestaan heitettiin yleisön päälle ja mie vaa huusin, kiljuin ja nauroin samaan aikaa
kannustaen porukkaa viemää miuta kohti eturiviä, jossa järkkäri(t) nappas miut kii,
yks järkkäreistä tervehti miuta tanskaks ja vastasin takasin samalla kielellä.
Hienointa oli et porukka oli lapa pystyssä odottaen ylävitosia
ja siinä sit vedin muutamalle ihmiselle ylävitosia mennessä yleisön puolelle.
Seisoskelin siinä surffauksen jälkeen kattoen Megadethiä ja yrittäen käsittää mitä just koin.
Symphony Of Destruction rupes soimaan ja keikka oli melkei lopuillaan,
joten päätin viel pari kertaa mennä surffaamaan viimesten biisien aikana!
Huomasin keikan loputtua et kartta ja julkisen liikenteen aikataulut oli hävinny reisitaskusta,
ihme ja kumma, ois voinu olla rahapussi ja kännykkä.
(Tosiaan ku muistutettiin ihmisiä olemaan varuillaan taskuvarkaitten takia,
niitä on niin paljo et jopa junissa o animaatiomainokset siitä.)
Noh, lähin ettimää Assia ja sattumoisin löysin hänet RIP oviaukon luolta,
hää oli menossa kuvaamaan Triviumia, joten tulin mukaan.
Triviumin keikka oli jotain käsittämätöntä kattoa sivusta,
koko porukka hyppi, pomppi ja riehu ku viimestä päivää, ehkä siistein näkymä ikinä
ku koko porukka miksaustornille/kopille asti oli niin täysillä mukana,
yleensä puolet joukosta o täysillä mukana ja loput keikkapoliiseja.
Assin kuvaushomman jälkee mentii RIP oviaukolle ja hää kävi hakemassa
varmaa elämäni vahvinta "punaista marjamehua",
jeesus että se ol tiukkaa, mut sainpa pienen humalan aikaseks siinä
jutellessa Assin tuttujen kanssa ja kuunnellen tanskalaisten vittuilua suomalaisista. :'D
Perus, perus.
Olin kyl jo niin väsyny et päätin lähtee ajoissa, Kinkun missaaminen vähä harmittaa,
mut kartan ja aikataulujen häviämine vaikutti asiaan plus
olin jo aikasin aamusta hereillä ja liikkeellä koko aika joten jalatki rupes huutaa hoosiannaa.
Sanoin heipat Assille ja suunnistin kohti vesibussia,
jolla oli onneksi suorempi reitti takasin Nyhavneniin
ja vähä kyl mietin et mite ihmeessä osaan suunnistaa takasin päärautatieasemalle,
mut kummasti katujen nimet oli iskostunu mieleen ja suunnistin lähinnä
kapakkojen ja ravintoloitten mukaan. :'D
Junalla matkustin Ølstykkeniin, jossa odotin bussia..... 25 min. ehkä
ja bussilla Slangerupin bussiasemalle, josta sitte suunnistin kävellen kohti majapaikkaani.

Tää reissu edelleenki oli niin kulttuurishokki itelle,
juuriki sen takia ku tuol ei ollu "Kielletään vittu kaikki" meininki,
oon kuullu nii monet tarinat kuinka ulkomailla järjestetyt festarit toimii paremmin ku Suomessa,
no voin yhtyä tähä siinä mielessä, et kertaakaa ei tarvinu jonottaa esim. vessaan
(Siel oli bajamajojen lisäks iha kunnon vesivessat! Luksusta!)
tai ruokakojulle, kojulleki ehkä viis min. ja sit sain tilattua.
Sain myös kovasti huomiota miu tatskojen takia ja hämmentävin hetki oli se,
ku näet järkkärin, joka oli aamulla vahtimassa porttia ja huutaa siulle "EPICA, AWSOME!"
nähden Epica-paidan piällä. :'D
Yhteenvetona voisin sanoa et hitto pittee lähtä uudestaan, jos tulee yhtä tasokasta ohjelmaa ens vuonna
ja toiseks et iha turhaa jännitän matkustella yksin tuntemattomassa maassa,
mie oon hengissä ja omaisuus tallella.
Kova himo tuli suunnitella ekaa Lontoo reissua ja Harry Potter studioilla käymistä.

Jos jussina ei ole tekemistä, haluat tehä jotai muuta ku meet mökille tai ryyppäät
tai Nummirock on sinä vuonna iha anaalista nii menkää Copenhelliin,
suosittelen lämpimästi, varsinki ku "banneritki" sanoo siulle näin:


P.s. Pikkasenko paloin siellä, rintakehä sai ainaki uutta väriä
ja päänahka näytti jakauksen kohalta siltä, ku joku ois lyöny piiskalla piähä. :D
Jumaliste ku näytti pahalle! Käytin kyllä aurinkorasvaa, en tiiä mikä män pieleen.
Viel yks juttu, tätä juttua kirjottaessa arvatkaa mite vaikeeta oli kirjottaa paikkojen nimiä,
ku joka kerta piti ettiä erikoiskirjainten luettelosta mite tehää mikäki tanskalainen kirjain näppäimistöllä, ARGH!. :'D
Tuossapa muuten pikainen kurkkaus festareista videona:



Settilista

Corgn to Oblivion *repslol*

Nopenopenopenopenopenope... xD