Töitten jälkeen matkasin kohti Kuopiota katsastamaan
Ravintola Ottopojassa esiintyvää Chariot of Fate- nimistä bändiä.Tyylikkäästi taksilla ajettiin pihaa, koska miu eksymisprosentti oli tapissaan,
siis hei Kuopio o yhtä sokkeloinen ku Joensuu
ja ei ollu kauheesti varaa harhailla aikataulujen takia.
Sisällä oli menossa soundcheckit ja jäin siinä säätämään järkkäriä kuvauskelposeen tilaan.
Checkin jälkeen yksi bändin jäsenistä esitteli uudelleen miksatun My Own Will musavideon.
Muistan vielki sen ekan miksauksen *yrittää miettiä mite sen sanois nätisti*
se oli aika kuraa, semmone puolitiehe jääneen kuulonen
ja ite asiasta tästä o hyvä tehä pieni aasinsilta toiseen asiaan.
Aina ku kaveri/tuttu sanoo et hää o bändissä tai hällä on bändi,
mie rupeen heti skeptiseks bändin toimivuudesta ym.
ku kerrotaan et bändi soittaa tämmöstä ja tommosta musiikkia,
koska miulle o kerra eräs tyyppi hehkuttanu omaa bändiprokkistaan maasta taivaisiin.
Keikan nähtyä ja biisit kuultua, miu myötähäpeä meni semmoseen leveliin,
et melkei ois voinu ruveta itkemään, palautteen anto ei ollu kovin helppoa ku sitä kysyttiin:
"Iiiihan... Ok." :D
Voin kuitenki tämän kohalla sanoa et mie yllätyin,
mut hehkutan myöhemmin ja takaisin aiheeseen.
My Own Willin nykynen miksaus oli parempi, kaikki kuulu ja oli balanssissa miu mielestä.
Seuraavaksi esiteltiin uunituorein musavideo Wings, jossa oli isompi ryhmä tekemässä tätä,
näin ainaki ymmärsin ja siksi oli iso hehkutuksen aihe myös bändin suunnalta.
Videoitten jälkeen vielä hetken odotusta ja kurkkailin sillä aikaa EP-levyä enne ku keikka alkoi.
Keikka alkoi My Own Willillä, joten mitää uutta ei vielä tullu vastaan,
mut seuraava biisi Fairytale sai miu huomion valokuvauksen ohella,
joten saattoi välillä olla ongelmia kuvata ja seurata keikkaa.
Miu o pakko pahotella Glimpse Of Beauty And Fortunesta ja Musesta,
mie en muista yhtään mitää kummastakaa, en ees sitä mite ne biisit meni!
Tässä kohtaa varmaa o hyvä hehkuttaa bändin lavaesiintymistä,
se tuli niin isona yllärinä miulle ettei tosikaan.
Myötähäpeästä ei tietoakaan, ku kaikki tuli niin luontevasti ja näki et bändi osaa hommansa,
sen myös huomas yleisöstä, joka myöskin yllätti täysin.
Oon tottunu et pikku bändien keikoilla yleensä o tyylii 5-10 ihmistä kaljat käessä tönöttämässä,
mut Ottopojassa tupa oli melkein täynnä!
Kuvaamisen keskellä vaa huomasin et "Aijaa en voikaa peruuttaa ja liikkua vapaasti,
ku tilani tällä hetkellä on sen henk. koht. alueen kokonen."
Kaiken lisäks porukka oli iha villinä (mark my words!).
Spiikitkin oli oikein mainioita, laidasta laitaan bändin materiaaliin liittyen ja niitten tekijöihin ym.
pari spontaanisti heitettyä spiikkiä mm. basistin sulamisesta
ja kuinka olis tarvetta tuulettimelle oli hyvä lisäys.
Seuraavana biisinä tuli Wings, jonka aikana vaihdoin puolta ja kuvasin yleisöä bändin lisäksi,
sit oli vuorossa bändin esittelyä ja taustalla soi Tango Of The Ancients,
jota ei soitettu loppuun rajallisen ajan takia, mut jonain päivänä lupasivat soittaa kokonaan.
Yours Truly tuli seuraavaksi,
jonka jälkeen tuli biisi joka jäi niin mieleen päähän ilmestyneen mielikuvamaiseman takia:
Winter Night.
Pelkän mystisen soundin takia tästä tuli ehdoton suosikki.
Encoren jälkeen tuli kolme biisiä:
Fear Of Insanity, joka kertoi hulluuden pelosta oli vaikuttava esitys,
varsinkin laulaja Johanin esittäessä tätä pelkoa vaeltaen nykien lavalle
ja karaten yleisön joukkoon.
Toinen laulaja ja hyvä ystäväni Aleksandra kertoi seuraavan coverin
olevan peräisin Pocahontas elokuvasta ja Johan lisäsi painottaen ettei kyseessä ole
Colors Of The Wind vaan tämä:
Pirullisella tavalla tää toimi iha helvetin hyvin livenä soitettuna
ja voin sanoa et oli parempi ku alkuperänen,
yleisön "Savages, Savages!" huudot oli kyl kruunu tälle biisille
ja niin ku spiikattii biisi on omalla tavalla ajankohtanenki.
Niin eksoottinen coveri ku olla ja voi! Ei varmaa tuu iha heti vastaa samanlaista kokemusta.
Keikan lopettavana biisinä soitettiin Endgame.
Keikan jälkeen oli myyntipöydän läheisyydessä pieni ruuhka,
porukka kovasti halus oman EP:nsä hyllyyn,
nappasin mieki siinä ruuhkan laannuttua viimein omaan reppuuni yhen kappaleen.
Seuraava mitä tapahtu oli et ihmiset kävivät hakemassa nimmareita bändin jäseniltä!
Mie olin puulla päähä lyöty, oli jo pakko ajatella et ei kaikki voi olla bändin tuttuja tai kavereita.
Tämän kokeman perusteella voin todellakin sanoa ettei ole mikää turha bändi kyseessä.
Tähän loppuun voisin vielä mainita jäsenistä ja musiikista.
Mieslaulu: Johan Salonen
-Johania seuratessa huomas kyl et herra on aika lailla valmis pakkaus,
esiintyminen oli luontevaa ja rentoa, ei näkyny minkäänlaista jäykkyyttä tai teennäisyyttä.
Hyvin dramaattinen ja teatraalinen esiintymistyyli, jota korostaa tummanpuhuva laulu.
Johan tietää mitä tekee, kun astuu lavalle ja saa karismallaan yleisön mukaan.
Johanin kynästä tulee Chariot of Faten sävellykset ja sanoitukset,
luonnehtisin hänet Kuopion Tuomas Holopaiseksi.
Naislaulu: Aleksandra Eskelinen
-Aleksandra tosiaan on hyvä ystäväni
ja tiedän hänen musiikillisen taustansa musiikkilukiosta kuoroihin asti.
En vaa enne tätä keikkaa oo nähny häntä tositoimissa,
mitä jotai satunnaisia videoita nähny ja kuunnellu Chariot Of Faten kappaleita
plus laulettu yhdessä jotai iha vaa huvin vuoksi.
Aleksandralla on pikkasen kehitettävää esiintymisessä
(ja ehkä asennoissa), mut muuten hän handlaa hommansa.
Hänelläki tulee luontevasti kaikki mitä hän meinaa tehdä lavalla,
pikkasen rohkeutta vaa tuoda itsensä enemmä esille ns. ettei jää Johanin jalkoihin.
Jousisoitinosasto: Laura Muona (sello) ja Laura Känninen (viulu)
-Muonan maski oli aivan mahtava!
Siis mie luulin et o erillinen maski, mut ihmettelin missä narut on.
Se oliki maalattu maski. :D Hitto et olin hämilläni, se oli niin tehty
Jousiosasto toimi hyvin omassa paikassaan ja Viulu-Laura kävi myös edessä esittelemässä itseään
ja harrasti soittobattlea kitaristin kanssa.
Basso: Sulo Markkanen
-Sulo oli hyvin eläväinen ja persoonallinen bassisti ikinä. (sisäpiirivitsejä)
Kuolema maski sopi herralle ku nenä piähä.
Kitara: Roni Pluta
-Roni meinasi hiema jäädä turhankin paljon basistin taakse,
mut yllättäin hää tuliki sieltä esille mm. soolojen kohalla.
Ehkä enemmä elettä ja liikettä jos herraan saisi.
Muutenha hän oli mainio soittaja ja sopii porukkaan oikein hyvin.
Lyömäsoittimet: Nikke Makkonen
-Nikke hoiti hommansa ammattimaisin ottein
"räkäesteen" takana eli siis pleksin.
Enpä hirveesti moitittavaa löydä.
Koskettimet: Satu Inkinen
-Satulla oli ongelmana et hääki meinas jäädä omaan varjoonsa
ja sain vaikutelman et hää elää vähäeleisesti oman "räkäesteen" takana,
mut varmaa hänet saa paremmin esille korokkeen kaltaisella.
Tosiaan ku o kyse bändistä jossa jäseniä on *laskee taas* 8
ja lava on "suunniteltu" max. 5 hengen bändille,
nii se kyl tuo omia haasteita asetella jäsenen niin ettei hilipateet mee sekasin.
Esim. miksi basisti o enemmä edessä tai miksi sellon paikka o juuri toisella puolella lavaa.
Bändi kokonaisuudessaan toimi loistavasti, oli vuorovaikutusta
ja semmosta leikittelyä jäsenten kesken mitä o mukava kattoa.
Jotai kehitettävää on vielä ja aina tulee olemaanki jotain, mitä pittee kehittää.
(Ja Aleksandra viel kysy miulta erikseen miltä bändi vaikutti miu mielestä,
koska miehä niitä keikkoja olen kiertäny iha hirveesti.
Mietin vaa siinä et päättyykö ystävyys, jos tulee rakentavaa palautetta :'D
vitsi vitsi.)
Mitä muistan Chariot of Faten aikasempia biisejä vuodelta kivi,
nii tää bändi o kehittyny musiikissa miksauksia myöten iha hirveen paljon.
Bändin sivuilla lukee musiikkityylistä näin: "Sinfoniseksi metalliksi luonnehdittava",
hauskinta tässä on se etten voi verrata sitä mihinkää periaatteessa,
se ei ole Nightwishia, ei Epicaa, eikä Within Temptationia,
ei edes vahingossakaan Theatre Of Tragedya tai Delainia.
Tää on iha oma katergoriansa, ite asiassa Savages coverin kuullessa
sain pienen ajatuksen mite tätä luonnehtisi:
Hiema progemaista soundtrackmaista kamarihevimusiikkia.
Jos näette et Chariot of Fate tulloo kaupunkiisi vetää keikkaa,
nii menkää ihmeessä kattomaan!
Support! Support!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.