sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Epica: The Holographic Principle & Amaranthe: Maximalism

Nyt tuli vähä aikaa sitte Epicalta ja Amaranthelta uudet lätyt pihalle,
joten päätin laittaa molemmat tähän samaan blogimerkintään.
Epicalla tietysti aloitan, koska odotukset oli aika kovat uuden levyn suhteen
ja of course se tuli ennen Amaranthen uutta.

Joten aloitetaas!

1. Eidola

Intro jo pelkästään on nii mahtipontinen ja soundtrackmainen ettei tosikaan,
kylmät väreet iski heti ja toivo palasi, et joko nyt tulis DYU-tason musiikkia.

2. Edge Of The Blade



*Huoh* Pieni mahalasku, mahtavan intron jälkeen...
Tää ei sinkkulohkasunakaa vakuuttanu kauheesti,
tuntuu et se "The Epica Thing" puuttuu taas
Hienoja kohtia siel oli, jos ruvetaa biisiä pilkkomaan,
mut ei se biisiä pelasta.
Video oli kyl jännä kaikkine discopyramideineen,
mut noh eipä se ainakaa avannu biisiä yhtää sen enempöö

3. A Phantasmic Parade

Alku o tosi siisti ja muistutti vanhaa Epicaa, ku biisi lähti "käyntiin",
en vaa saanu yhistettyy mihinkään tiettyy biisiin tätä.
Tykkäsin biisistä, lyriikatki oli pitkästä aikaa semmoset joista ymmärs mistä puhutaan.
Ainaki oman tulkinnan mukaan ymmärs.
Lauluihin oisin toivonu enemmä potkua ja niin ku "mielenkiintoa" tällei sanottuna.
Haa! Tuli mieleen biisi mihi verrata pikkasen,
vähä ku Sancta Terra, mut uudella tavalla tehty,

4. Universal Death Squad



(Huoh, lyriikkavideot...
Robotti Simone o kuitenki tosi nätti!)
Eka sinkkulohkasu levyltä ja aiheutti ristiriitasia tunteita,
et onko tämä hyvä vai eikö.
Jonki aikaa kuunneltua tuli mieleen I, Robot- elokuva,
varsinki kohasta
"Robotic legions stand in line to carry out"
ja
"We embrace new inventions"
ym. kaikesta hienosta teknologiasta mitä tähän maailmaan on ilmestyny.
Ensi en tajunnu lyriikoita, mut sit jonki aikaa biisin muhiessa
ja lukiessa sanoja kanslehtisestä rupes tämänki biisin sanoma avautumaan pikkuhiljaa.
En vielkää oikei tiiä mitä mieltä olis, tää o hyvä joo mut tyhjäkäyntiä valitettavasti on myöskin,
mikä tuo puutumisen tunteen.

5. Divine And Conquer

Tässäki oli tosi hyvä rakenne ja sävellys, mut laulut ois taas tarvinu potkua.

6. Beyond The Matrix

Biisi ei käsittele Matrixin maailmaa, vaikka nimestä voisi päätellä niin.
A Phantasmic Parade taas käsittelee Matrixia, hyvin hämmentävää. :D
Taas hyvin elokuvamainen ja varsinki kertsi o vaikuttava,
kuulosti etäisesti "tutulleki" jopa, en osaa vaa tällä hetkellä yhistää mihinkää.

7. Once Upon A Nightmare

Tää varmaa kuulostaa hassulle, mut tuli mieleen The Piano- elokuva
ja varsinki Nightwishin versio The Heart Asks Pleasure First kappaleesta.
Tää alkaa sillei himmaillen ja kasvaa sitte edetessä,
tästä kyl tykkeen tosi paljon kanssa.
Tuli aika hienot maisemat pään sisälle ja kaikki värit/kuviot tanssi kivasti.

8. The Cosmic Algorithm

Hyvin jytäävä alku, mut sit huomasin iha pientä kierrätyksen merkkiä
ja noh, tääki o vähä semmone et ei oikei tiiä mitä mieltä on.
Sekametelisopalta kuulosti.

9.Ascension - Dream State Armageddon

Tää on niin niitä biisejä,
jotka sopii kaikkii elokuviin, missä maailma syöksyy tuhoon.
Jokin kuitenki jarrutti innostumista, ehkä lyriikat ei sillei oikei auennu viel miulle.

10. Dancing In A Hurricane

Tää oli mielenkiintoinen cocktaili vanhahtavaa ja uutta,
jossa oli jännä vaihdos kesken biisin.
Kertsi jää soimaan päähän aika hyvin ja ehkä ainoa harmitus oli et biisi tuntu vähä lyhyelle,
mut joku tais joskus sanoa et "lyhyempiki virsi o kaunis".

11. Tear Down Your Walls

Tykkäsin introsta niin paljon, et iha harmitti ku sen jälkeen lähti nopee tykitys
ja edetessä biisi muuttu palapeliks, joka ei pysyny koossa.
Oisko tämä ny se täytebiisi?

12. The Holographic Principle - A Profound Understanding Of Reality

Hassua et tää biisi poikkes noista muista mammuttiteoksista tosi paljon,
mmmmmm.... Huomasin aika nopiaan et "Joo toi kohta on tosta biisistä,
tuo oli tossa ja tuo kuulostaa iha tolta jne."
Et tää oli enempi kooste aikasemmasta tuotannosta,
hyviä kohtia löyty, mut tuli aika ähky biisistä ku ei oikei pysyny mukana.

Bonuksista voisin naureskella, et iha oikeesti luulin näitä ylimääräsiks biiseiks
jotka ny jätettiin akustisiks, mut eihä ne ollu!
Ne oli prkl akustisia versioita biiseistä jotka o levyllä. :'D
Kuuntelin kerra sillei "Tää kuulostaa kauheen tutulle- Mitähel- ku se o se biisi,
mut akustisena versiona!"
*Facepalm* Sitä se tekee ku kuuntelee levyn yhen kerran muistamatta siitä mitään.
Sitä paitti ne oli nimetty hiema eri tavalla.
Oli siel yks biisi kuitenki, joka oli oikeesti bonari eikä versio.
(Kait, nyt en oo enää yhtään varma! xD Korjatkaa sit jos oon iha kujalla.)

Immortal Melancholy

Kuulosti tosi nätille, et tästäki olis voinu kehittää jonku eeppisen biisin.
Hauskaha tässä o et kuulosti jopa paremmalle ku levyn biisit yhteensä. :D Haha!
Mut joo nyt ku tätä levyä o kuunnellu muutamaan kertaan, nii tässä o hieman sitä DYU-maisemaa,
mitä kaipasin mut silti miulle ei tullu sitä "WOHOO, WAU MITÄ MUSIIKKIA!" reaktiota.
Toisaalta mie tajuan miks tää ei välttis iha avaudu sillei niin ku pitäis,
koska Epica o käyttäny DYU:sta lähtien tiettyä vaikeesti ymmärrettävää aluetta:
Kvanttifysiikkaa, siis kvantti-vitun-fysiikkaa eikö yhtää vaikeempaa aihetta voi keksiä,
mistä tehä biisejä?
Tämänki asian sain selville lukemalla haastiksen,
jossa kerrottiin kuinka Mark oli katsellu kaikenlaisia dokkareita liittyen kvanttifysiikkaan,
sen voin sanoa et aihe o ainaki saanu yliotteen, ku nyt ei enää oikei pääse sisälle musiikkiin.
Tämmöset rinnakkaistodellisuudet, teknologia ja uskontoa käsittelevät aiheet jopa viel mahtuu piähä,
mut kvanttifysiikka.
Mie en varmaa pääse yli tästä. :D

Jospa tästä menis eteenpäi enne ku sanon lopullisen mielipiteen,
seuraavaksi Amaranthen uutukainen Maximalism.
Oma levy odottaa Äxän hyllyssä viel, koska olin kerranki nopea ja saan julisteen viel siihe piälle,
mut juliste tulee vasta ens viikolla.
......................................................................
Joten ootan ny sit sen verra et saan se julisteen samalla,
kaikesta huolimatta mie kuuntelin levyn Spotifysta
ja kuuntelen viel kerran. Tuntuu oudolta kirjottaa tätä ilman kanslehtistä, koska lyriikat.
(koska misheard lyrics)

1. Maximize

Lähti oikei mukavasti, selkeesti samalla linjalla mentii
ku edellisten levyjen kanssa, tää oli vaa vähä pehmeempi startti
ja kertsi jää soimaa päähän aika helposti.
Korvamadotus! Kolmas sinkku viel, josta olin et "Toimii!"

2. Boomerang

.....................
Tää edelleenki aiheuttaa semmosen kauhistuttavan puistatuksen,
"It sounds like POP!".
Tän biisin takia rupesin jo huolestuu, et "Ei hitto joko nyt tuli se moka noilleki,
et ne tekee oikeesti raskasta poppia, eikä popahtavaa metallia niin ku tähänki asti?"
Jos tästä ottas sen metallin pois, nii kertsi o suoraan jonku Kate Perryn tai iha minkä tahansa,
pop-maailman artistin radiohitistä, jota soitetaan puol vuotta putkeen.
HYYYH! Noh, mut vasta alku.

3. That Song



Ihan paska biisi! Iha suoraan sanottuna, tää oli jo niin liikaa miulle.
Kaiken lisäks tää oli eka sinkku levyltä.
Mie aattelin jo et ei helvetti, kaikki bändit joita mie seuraan jne.
on tehny kelvottomia levyjä tässä ny viime aikoina.
MUTTA tämä on edelleenki alkua viel, jostai syystä halusin toivoo loppuun asti
et ehkä tää viel muuttuu parempaan suuntaan.

4. 21

Tästä tuli mieleen Within Temptationin Hydra- levyn biisit,
varsinki kertsi toi mieleen. :'D
Muuten tää biisi meni vähä ohi, iha ku taas olis tehty joku täyte.

5. On The Rocks

Wauh! Tosi tiukka biisi ja iha selkee tämmönen pomppubiisi,
itellä ainaki tuli mielihaluja hyppiä biisin tahtiin.
Kyl tanssijalkaki rupes hiema vipattamaa.
Hämää aika kivasti toi biisin nimi, ku Helsingissä tosiaan on tämä
On The Rocks- niminen baari, jossa kävin kattoo PO:ta.

6. Limitless

Taas Kate Perry, mut hieman feat. Skrillex,
nää miu vertailut on iha helvetin outoja, mut koettakaa kestää.
Pääasiaha o kertoa mikä tulee mieleen, vähä erilainen slovari mihi o tottunu
ja kertsi o vaa nii mahtava. *Tekee semmosta tekno heilutusta*
Yks asia vaa hiema harmittaa, mut siitä kerron lopussa et mikä oli levyn miinus loppupeleissä.

7. Fury

Tää oli semmone hevimättöpunkkielektropläjäys, lähtee kerralla liikkeelle
ja ns. välihiljennys on taas jälleen kerran jostai radiohitistä.
Toka sinkkulohkasu, joka toi toivon et ei voi tulla huonoa levyä.
Tulee mieleen edellisten levyjen biisit aika selkeesti.

8. Faster

Sama mitä Furyssa tuosta et tulee mielee vanha tuotanto,
muuta en ossoo tästä sanoo.
Tykittää kivasti.

9. Break Down And Cry

Kiva syntsamelodia jytkeen keskellä, mut tääki jää vähä täytebiisin oloseks.

10. Supersonic

Tosi jännä pre-chorus! Kuulosti iha musikaalikohtaukselta
ja argh jäi ny häiritsee missä o tommonen, kuulosti tosi tutulle.
Eikä viel mitää, biisissä "Ooo-o-o-oo" tyylinen kohta kuulosti hieman klasarille
iha pienen hetken ajan.
Todellakin tykkäsin tästä, tää ol niin positiivinen ylläri!

11. Fireball

Mmmmm... Ei oikei startannu sillei niin ku kuvittelin,
nopeeta biisiä kaipasin, mut tää oli eestakasin keinumista.

12. Endlessly

Alusta tuli mieleen kaikki poppimaailman slovarit
ja kertsiin päästessä taas jonkilaista ylistystä jonneki korkeuksiin,
iha ku jossai musikaalin loppuhuipennuksessa.
Hämmentävää et tää on levyn viimeinen biisi, toisaalta miksei
mut muut levyt o päättyny tykitykseen tai johonki perusralliin.

Jooh, siis alkupettymyksestä huolimatta oli kyl kova levy,
vaikka vielki vähä vaivaa tuo lisääntynyt poppi musiikissa,
nii oli pysytty kuitenki tutulla Amaranthe- linjalla.
Erilainen tää oli todellakin verrattuna edellisiin levyihin.
Harmitti vaa et biisit tuntu kauheen lyhkäsille,
ku biisi lähtee starttaamaan hito hyvi ja on ruvennu pääsee sisälle biisiin
nii se yllättäin loppuu ku seinään.
Semmone "Höh, eikö tän enempöö", tietysti jos ei oo ollu enempöö sanottavaa.

Molemmista yhteisesti voisin heittää tällei:
Onko nämä _melkei_ huonoja levyjä?
Aikasemmin mainitsin siitä riemun tunteesta ku levy on onnistunu todella hyvin,
mut se jäi kokematta, koska jotain puuttu tai aiheutti pettymyksen.
Amaranthe onnistu tässä vähä paremmin ku Epica,
mut Epican levy taas houkuttelee kuuntelemaan uudestaan,
et pääsee sisälle tuon levyn maisemiin.
Vaikka Amaranthe onnistu, nii en pääse oikei yli siitä pettymyksestä,
kuinka pop-elementit ovat lisääntyneet musiikissa tai olivat tehneet todella huonon biisin,
joka kuitenki pääty levylle.
Tässä tapahtu 50-50 tilanne, mut on seki parempi ku ei onnistunu ollenkaan.
Huh, oli kyl pien homma kirjottaa molemmista,
kiitos ja anteeks jos jaksoit jopa lukea kokonaan ku on näi pitkä blogimerkintä. :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.