tunsin hiipivän kuoleman kohta korjaavan miut
kuuden tunnin unien jälkeen.
Ei saakeli sentään, milloha viimeks tosiaan on käyny perättäisillä keikoilla?
..... Mie taisin sillo olla jopa alle 20v.
Anywho Matkakeskukseen odottelemaan bussia, joka vei Himoksen tienhaaraan asti vain,
loppumatka piti tosiaan kävellä et pääsi paikan päälle.
(Sitä paitsi bussin aikataulu ei ees pitäny paikkansa,
miu piti olla puol kympin aikoihin perillä,
olin jotai varttia vaille vaiko kymmentä vaille perillä vasta)
Järkytyin ku näin kuinka monta ihmistä oli tullu juurikin tämän special-keikan takia ajoissa paikalle,
jotkut oli tullu jo yöllä paikalle, mut eivät saaneet jonottaa porttien eessä.
Roosa infosi asiasta miulle ja kertoi myös, et porukalle oli jaettu jonotusnumeroita!
Aivan mahtavaa siis jotai ovat huomioineet tässä, vaikka kahakka meinas siitäki tulla kuulema
ku oltii sitte jonotusnumeroita jaettu.
Sata kappaletta niitä oli ja itellä oli numero 53 ja Sanni sai numeron 54,
ei paha, arvelinki et paikalla olis jotai 50 henkee ainaki.
Ulkomaalasia oli aika paljon jonossa, ai mikä spesiaalikeikka?
Tässä kohtaa o sanottava, et kiitos järkkäreille iha hirmuisesti huolenpidosta
ja kohtelusta jonottavia kohtaan, ei ollu yhtää karjakohtelumeininkiä
ja ne jopa jakso vitsailla meille jne. et ne oli niin ku ihmisiä, eikä mitää "meillä o valta"- kusipäitä.
Pisteitä siitä!
Jono järjestettiin kahelta ja siinä vartija ohjeisti
ja laittoi jokaikisen oikealle paikalle porttien eteen.
Sanni kävi viemässä tavaroita autolle ja olin et "No emmie tota sadeviittaa ota, jos kastuu nii kastuu."
Ei mitä, vittu hirvee ukkonen ja raivoraiskaussade joka kesti tunnin verran!
Kiitos Murphyn Laki!
Sit eiku vaa sateessa tarkastuksesta läpi ja vitun lipunlukijat taas errorissa. -.-
Alueelle päästyä lavalta kajahti Thunderstruckin intro, miu reaktio:
Helvetinmoinen huutonauru.
Menin ensi catwalkin päähän, kunnes huomasin Sannin huitelevan miulle
ja juoksin hänen viereensä sillei "Missä kohtaa sie miusta ohi pääsit?!"
Sanni sit sano ettei häntä pahemmin tarkastettu, nii justiinsa....
No siinä sitte läpimärkänä seisottiin ja aurinkoki taas tuli esille onneks,
pikkasenko tuli vettä siitä miu hupparista ku yritin puristaa kuivaks
ja mie ite olin varmaa rintsikoita myöten märkä, HYIH!
Paikka oli todella paska, koska kamera oli just sopivasti edessä,
no on niitä paskempiaki paikkoja ollu ja keikan aikana se unohtu kyllä aika hyvin.
Ekana lavalle asteli Silentium, joka on iha paska näin lyhyesti,
en oo ikinä tykänny enkä tuu tykkäämään, joten skipataan.
Delain taas on iha ok, mut näitähä tän kaltasia bändejä o varmaa muutama kymmenen kappaletta,
livenä oli tosi hyvä muuten, aika paljon näin vaikutteita eräästä toisesta hollantilaisesta bändistä.
Basisti kyl oli niiiin kuuma! Siis herranmunjeesus mikä tukkajumala sieltä pompahti! *-* ♥
Se oli oikeesti niin kuuma, et teki mieli halata moottorisahaa.
(Sande ja Suvi-Tuuli läppää.)
Kattokaa tota leijonanharjaa!
Sori nyt tulee niin rumaa ja perverssiä tekstiä ettei mitää rajaa,
mut mie laukesin aika lujaa, ku herra tuli lavalle.
Mie haluisin nii hieroa naamaani toho tukkaan ja eiku-
Nonii eteenpäin.
Koska on kyseessä bändi, jonka levyillä Marco on vieraillu,
nii sieltäpä tuli duetto!
En kyl tunnistanu biisiä valitettavasti, koska itellä o vaa 2-3 Delainin biisiä koneella,
joissa Marco vierailee.
Muutenki tais olla enimmäkseen uudempia biisejä ku vanhoja
ja tässä bändissä o jäsenetki vaihtunu.
(Nyt oon kyl hämilläni yhestä jutusta,
mut en ny rupee kirjottaa siitä. Antaa olla.)
Delainin jälkeen Sonata Arctica saapu lavalle akustisen settinsä kanssa,
melkei sama ku Vaakunassa, mut pari biisiä oli puotettu pois.
Fullmoonissa oli hauska ku Tony istahti catwalkille ja nous aika äkkiä pystyyn sanoen:
"Perhana, tää onki märkä! Kattokaa takamukseen jäi läntti." :'D
Lopussa taas kiitteli ku tuemme elävää musiikkia.
Arch Enemy oli enää jäljellä lämppäreistä ja voin sanoa et aika kova keikka oli,
Alissa kyl istu hyvin pestiinsä mut Angela on Angela,
ei miulla oo Alissaa vastaan, tosi kova laulaja myöskin ja nii pois päin.
Uudempaan matskuun en oo pahemmin perehtynyt, muuta ku parin biisin verran
ja onneks vanhojaki biisejä tuli, niskat kiitti moshauksesta ja jalat taas hyppimisestä.
H-hetki lähestyi ja viimeinki rupes soimaan taas sama intro,
joka tämän koko aikana ei ole muuttunut
ja Shudder Before The Beautiful tärähti taas sieltä kaavamaisesti.
Tokana totta kai Yours Is An Empty Hope,
mut oletin et kolmantena biisinä tulee Ever Dream niin ku Provinssissa,
ei mitä vähä aikaa kuuntelin introa sillei "?????????"
ja tajuan vasta sitte et sieltä tuleeki Bless The Child.
Ei hitsi mite siistiä, milloha mie sen oon kuullu viimeks? *miettii hetken*
Ööööh... Oisko ollu 2013, emmie sen jälkee muistaakseni oo kuullukaan,
anywho seuraavaks tulee Storytime ja enne My Waldenia Troy piti pienen spiikin
taas suomalaisuudesta ja sano suomeks "pusipusi", aika ihanaa. :'D
My Waldenista olin vähä harmissani, ku toivoin et olisivat jättäneet sen pois
ja pitäneet I Want My Tears Backin (mark my words!),
mie en vaa tykkee My Waldenista.
Élanin jälkeen Marco tassutteli catwalkin päähän, iha ku The Islanderissa,
mut spiikki meni jotenkuten näin "Muistakaa tämä, mutta tämä pitää sanoa englanniksi
'Kiss, while your lips are still red'".
Mie taas putoon kärryiltä ja oon sillei "Höh?! Mitä tapahtuu?!",
en tiiä mite olin noin pihalla kahen biisin takia, voi olla ettei kyl hirveesti oltu hereillä
univajeen takia. :'D
Mukavia yllätyksiä siis noi oli, varsinki While Your Lips Are Still Red
ku oon kuullu sen viimeks hittolainen Hartwall Areenalla DPP-kiertueen päätöskeikalla.
Sahara oli taas mukava kuulla, sen jälkeen tullu biisi aiheutti hiema huvitusta,
en tiiä miks mut Wishmaster tuli seuraavaks.
Eikä johu siitä misheard lyrics-videosta, en vaa tiiä mut itelle tulee jokin huvittuminen vaa
ku biisi o kyl kova mut ei se niin kova oo, et livenä siitä syttysin kauheesti.
Floorilla meni vähä sanat sekasin taas, tais sillä mennä hiema ekassa biisissäki,
ku vähä kummallisesti takelteli ja biisin jälkeen Marco spiikkas "Saa vähä tirauttaa"
ja taas olin hämilläni et mitä sieltä ny tulee, sieltä tuli I Want My Tears Back!
Tuliko muuten hiema hypittyä.... Ei tietenkää, vähä tanner täris.
Nemon jälkeen tuli iha kunnon pitkä spiikki pitkästä aikaa,
tuntuu ettei hirveesti oo tulluna noita ja tämä siis Marcolta.
Hää kerto et oli nähny Nightwishin viimeks vuonna 2000 ja haluais kovasti nähä taas,
kysy jopa yleisöltä et voiko hää olla sillei, ettei kukaa ota selfieitä ja muutenkaa häiritsis häntä.
Vastattiin et "Joo!".
Sit Marco tuumaili et tarvis kyl basistin lavalle,
tässä vaiheessa rupeen miettii et puhuuko se lämpimikseen
vai meinaako se oikeesti pyytää jonku tuuraamaan
ja sit se sanoo näin: "Meillä on täällä nimipäiväsankari, Sami Vänskä!"
Koko yleisö meni iha palikoiks!
Mie kiljuin iha helvetin lujaa ja en meinanu pysyä housuissani enää!
HOLY SHIT, iha oikeesti!
Tähä liittyy nimittäi pieni tarina:
Mie nimittäi leikin oottaessa ajatuksella, et ehkä jonain päivänä
jos jätkät saa välinsä sovittua Tarjan kanssa nii tulis joku keikka,
missä näkis vanhoja jäseniä, niin ku Epican Retrospect DVD:llä.
(En oo ikinä nähny kokonaan, mut videoita nähny)
Nii ei jumaliste, siis tää oli paras yllätys ikinä!
Mie en oo ikinä nähny Vänskää bändissä, ku tutustuin bändiin ku Vänskä oli lähteny,
mut oon tienny kuitenki hänestä ja sillei totta kai.
Siis iha mieletöntä. *Ei pysty vielkää käsittämää tätä*
Marcolta sain high fiven ku käveli takasin lavalle.
Seuraavan biisin reaktio meni suunnilleen näin:
"NE SOITTAA TÄN TAAS!"
*Itkuparkuvollotuskohtaus*
The Poet And The Pendulum
*Meinaa ruveta taas itkemään*
En yleensä häiriinny mistään, mut takana röhäpaskakarjumisella varustettu muija,
huus suoraa miu korvaa ja se ei tuntunu mukavalle,
varsinki ku se karjuminen kävi suoraan hermoille
ja toiseks jotkut ulis taustalla laulaen Floorin kanssa,
ei siinäkää mitää jos se ei olis ollu matkimista eli "yritämme laulaa yhtä klasaristi".
Teki mieli oikeesti kääntyä ja karjasta "Nyt turpa kiinni saatanan ulisija!"
Jätin kuitenki välistä ja jatkoin itkemistä,
miulle o iha sama oikeesti mite toinen nauttii keikastaan ja mitä tekee,
mut ekaa kertaa meni niin tunteisiin, ku mie yritän nauttia Floorin laulusta ja
joku vittu viittii nussia biisiä tolla tavalla.
Anywho, anteeksi kielenkäyttö, mut mie olin kuitenki hyvin onnellinen biisistä,
vaikka se biisi tekee helvetin kipeetä joka kerta kuunnellessa. :'D
Seuraava ylläripylläri vähä paljastu siinä, ku yleisö rupes huutamaan "Jukka! Jukka! Jukka!"
Ihmetellään siinä, et miks ne tota huutaa ja ruvetaan kurkkimaan kameran takaa
et mitä siellä lavalla on.
Siellä oli Jukka Nevalainen rumpujen takana!
Ei hitto sentää ja Last Ride Of The Day lähti soimaan,
oli mukava nähä Jukkaaki pitkästä aikaa. :')
Porukka oli taas iha pähkinöissään tämänki takia.
*Taas tulee vettä silmiin*
The Greatest Show On Earth lopetti tämän viimeisen Suomi keikan tältä erää
ja kaikki jäsenet, niin uudet, nykyset että vanhatki kävivät catwalkilla
heittämässä heippoja kaikille.
Lopuksi tuli kunnon paperisilppusade, joka män suuhun ja maistu pahalle,
kuva viel mainiosta bändistä yleisö taustalla ja keikka olikin siinä.
Vähä aikaa koomailtua siinä, yritin vielä kerran soittaa Paulalle
ja viimeinki sain kii kysyen hältä oliko hää autolla.
Oliha hää onneks, pääsin sitte hänen kyydillä takasin Jyväskylään,
enne sitä hain Sannin autosta tavarani ja kipein jaloin lähettiin ettimään autoa.
Miulla o tällä hetkellä tosi haikee olo, mie oon fanityttöilly ja itkeny videoita katellessa.
Pari vuotta pittee oottaa, et NW taas aktivoituu,
no onneks o DVD:tä luvassa kuitenki lievittämään ikävään.
Kiitoksia seuralle ja kiitos erityisesti bändille tästä "epävirallisesta" 20-vuotisjuhlakeikasta.
Settilista
Yours Is An Empty Hope
Bless The Child
Storytime
My Walden
Élan
While Your Lips Are Still Red
Weak Fantasy
Alpenglow
Sahara
Wishmaster
I Want My Tears Back
Nemo
Stargazers
The Poet And The Pendulum
Last Ride Of The Day
The Greatest Show On Earth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.