Huhhuh, koin jotai kummallista nostalgisuutta,
vaikka mie oon ollu 7 v. Episoden aikoina ja Stratosta ei ollu viel mitää hajua.
(Destiny ja S.O.S. oli miu eka kosketus bändiin)
Oli kyl helvetin siistiä kuulla niinki vanhaa matskua ja miettikää levyn julkasusta on 20 vuotta aikaa.
............. Siis 20 vuotta.
Helevetti et tuntee taas ittensä vanhaks! D:
Anywho, tosiaan tuli tarvottua Lutakkoon hirveessä paskakelissä,
jota kutsutaan lumisateeksi.
Nilkkoihin asti lunta, nii siinä vähä meinas tulla huoli et ehtiikö keikalle ajoissa,
ku päätin lähtä vasta kasilta paikalle välttääkseen lämppärin katselun.
Perille päästyä Thunderstone oli just soittamassa viimeistä biisiään ja
keikka loppuki sit siihe aika äkkiä.
Näinpä siinä kurkatessa Tanjan toisella puolella
ja päätin mennä sinne päästen myös eturiviinki. :'D
Oli muuten paljo porukkaa, mikä hämmästytti miuta
ja keikan alotuski myöhästy vartin verran.
(jälkikäteen huomasin videotervehdyksen Stratoilta ja siinä olivat sanoneet 21:15. :D *huoh*
se tunne ku aikataulut ei piä siitä huolimatta mitä o infottu alunperin.)
Enne keikkaa luin haastiksen, missä Kotipelto kertoi etteivät aio vetää Episodea
levyjärjestyksessä ja mikä oli hieman harmi ku Profane Omen teki niin debyyttijuhlakiertueella
ja miu mielestä se toimi aivan helvetin hyvin, kun setissä oli muitakin biisejä
nii levylle kuulumattomat biisit oli encoren puolella tai ylipäätään loppupiässä.
Speed Of Lightilla alotettiin, josta olin sillei "Jeeh! Speed Of Light! Eiku hetkinen.... Eikujoojoo!"
Oon kuullu liia monta kertaa akustisena versiona joka o lähinnä balladi, ku nopea power metal biisi.
:'D
Seuraavana Eternity, josta tuli kylmät väreet jo introsta,
en ossoo selittää miks tuli kylmät väreet mut kaipa se oli jotai nostalgisuutta
ja tajuamista et oot todistamassa jotai uniikkia.
Will The Sun Risen kertsi ♥
"Will the sun rise tomorrow
Will it light up my sky
Can I wake up with no sorrow awaiting
Will the sun Rise tomorrow
Will I still see the dawn
And not worry 'bout the future at all"
Kiva kiekasu nimittäi kyseisessä biisissä.
Episode levy muutenki o vaihtelevasti nopeaa ja sit semmosta mätkismätkis-tempoa,
eli hitaampia raskaimman puoleisia biisejä, jotka laahaa ei oikei muulla sanalla pysty kuvailemaan.
Hyvä esimerkki o Babylon.
Tähän ny voisin heittää ärsytykseni siitä, et aina jollai keikalla on yks tai kaks kappaletta
epänormaalia tai humalaisinta suomalaista tunkemassa väkisin eturiviin,
näyttäkseen Episode-paitansa sillei "Kato mikä miulla o päällä! Oon paras ja teijä kovin fani!",
(Nii iha ku täys Lutakko ei todistas ketkä o faneja kanssa)
iha ku kukaa ei olisi ikinä nähnykään kyseistä paitaa. Ketään ei yksinkertasesti kiinnosta,
onko siulla Episoden vai Polariksen paita piällä.
Sit jäädää viel siihe heilumaan ja "ahistelemaan" Kotipeltoa kaikilla mahollisilla tavoilla,
viel siihe päälle et eikö voinu heilua ja riekkua taka-alalla,
ku melkei tuli piälle ja nyrkkiki kävi turhan lähellä naamaa.
*HUOH*
Kyl mie ymmärrän intomielisyyden, mut emmiekää Nw:n keikoilla riehu niin
et kaikki muut kärsii siinä sivussa.
Anywho jatketaas, sit tuli biisi jota ei ole kuuleman kertaakaan soitettu livenä:
Night Time Eclipse.
Sen jälkeen tutusti Forever ja mie en tienny et Porra osaa soittaa selloa! D:
Sit viimeinki Father- fucking- Time tuli seuraavaksi,
sitä nimittäi odotin jo alussa toivoen et ne kuitenki alottas sillä kaikesta huolimatta,
kyllä muuten hyppäsin housuistani ja korkealle. ♥
Se o vaa niin tykki biisi ku olla ja voi.
Encoressa tuli sit viel kolme biisiä, Unbreakable, Shine In The Dark ja Hunting High And Low,
oli muuten kummallista ettei Black Diamondia tullu, joka näky settilistaltaki yliviivattuna.
Kiitoksia Tanjalle, joka kehtas käyä hakemassa.
Jonki aikaa hengailtiin siinä, toivoen et näkyis bändin jäseniä,
mut taisivat livahtaa hotelliin ja itse sain kyydinki kämpille takasin, kiitoksia tälle herralle.
Yritän tässä miettiä loppusanoja tälle keikalle ja kekkasin
et jos Tuska 2007 keikka oli miu paras keikka, nii tää keikka sit oli hyvin erityinen miulle,
koska tosiaan mie olin pentu sillo ku Stratovarius oli toiminnassa jo pidemmän aikaa
ja vanhemman levyn kuuleminen kokonaan oli vaa niin hito siistiä.
Se tosiaan ku kuuli jotai harvinaisempaa, ku niitä samoja kulutettuja biisejä
mitä bändi o hangannu jonki aikaa ja uudempi matsku ei ole oikei sytyttäny miuta,
jote jonku Father Timen tai Speed Of Lightin kuuleminen livenä sai miut innostumaan
taas pitkästä aikaa bändistä.
Hitto ku olis varaa nii lähtisin kyl uudestaan kattomaa tällä settilistalla,
mut ku ei ole ja muutenki tässä keikkojen perässä juostu kk verra, et pakko vähä huilia. :D
Kiitos Stratovarius näinki eeppisestä muistelmakeikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.