siitäki levystä jo "pari kesää aikaa".
Uusi levy Ooka näki päivänvalon 7.9. ja itsehän olin tilannu/varannu levyn etukäteen,
mut tämmösenä persaukisena fanina en voinu käydä lunastamassa
omaa kopiotani julkasupäivänä Äxästä vielä, joten päätin kuunnella levyn Spotifysta odotellessa.
(onneks palkkapäivään ei ole pitkä aika)
Oman kopion kylkiäisenä on myös akustinen levy Where It Hurts The Most,
jota odotan innolla kuultavaksi viimeisimmän akustisen keikan takia,
jossa kuultiin muutama kappale levyltä.
Kun olen saanu tämän arvostelun tehtyä, on miulla jo molemmat levyt kätösessä. :D
Alkulöpinät tehty ja kuunnellaas lisää.
1. They Came For Us
Vähän hidas starttibiisi, joka ei kauheesti aukene.
Katsellaan josko myöhemmin ydin löytyisi
2. Make It Count
Biisi jonka kuulin ekan kerran livenä juhlakiertueella,
mut tääki kyl vaatii tutustumista, Juleksen tavoin mietin itekki biisin ideaa.
3. One Man Show
Tää starttaa lupaavasti, mut en iha saa kii tästäkään biisistä,
paitti et Juleksen loppukiekasu oli jo niin Power Metal
et karvat nous pystyyn.
En tienny et Juleksesta lähtee tommonen ääni myöskin,
tykkäsin!
Lisää tommosia kiekasuja.
4. Terminal Dysfunction
Lyriikat ehkä vaikutti asiaan,
mut tuli vähä Matrix- vibat biisistä jännällä tavalla
ja samalla tietää mikä biisin idea on ollu.
Tästä kyl tykkään, mut en sillei perus fangirling- tyylillä.
5. War Boy
Sinkkubiisi ja biisi johon pääsin osalliseksi muitten PO-fanien kanssa,
kuinkaha monta kertaa tänki oon toistanu? :'D
Tääki oli alus vähä semmonen "what mikä ihme tämä on?",
tässä kuitenki pari kertaa biisin pyöräyttäneenä
rupee tääki tuntumaan toimivalta biisiltä.
6. White Noise
Heti tuli mieleen Left To Disintegrate ja Sonic Wings tästä kipaleesta,
aika lailla sama meininki alusta loppuun.
7. Aftersound
Kokkoselle kiitosta tästä biisistä *taputtaa*.
Tämä iski miuhu ku metrinen halko, tässä o sitä Gunshot/Mindset ja Painbox meininkiä,
josta tykkeen erityisen paljon.
Biisin loppupuolella soiva "aftersound tilpatus" oli kyl hyvä lisä,
toi kivan yllärin.
8. The Wave
Hyvin epätyypillinen Profane Omen biisi, tykkäsin todella todella todella paljon.
PO:lla on noita slovareita, mut tämmöistä ei ole tullu viel vastaan
ja tunnelma on ihanan melankolinen.
Juleksen laulut tässä on jotain niin hienoo ja samalla herkkää.
♪ Come the wave to crush the structure of all.
Let the tide wash away things once stood tall. ♫
Vihellys lopussa kruunaa kaiken.
Kiitos tästä. ♥
9. The Tide
hyvä jatkumo tosta The Wavesta.
Lopussa käytetty samanlaista mökätuuttausta, ku Sentencedin No One There biisissä
eli varoitus, elkee kuunnelko iha hirveen kovalla tätä biisiä,
aiheuttaa pienen paskahalvauksen. :D
Levyn kansiteema on hyvin japanilaispainotteinen,
Pearl Harbor tulee heti mieleen kannesta en tiedä mistä moinen yhdistäminen tuli.
Rupesin tutkimaan mitähä tuo "Ooka" oikein tarkottaa,
vaihtoehtoja tuli monia mut ilmeisesti tällä tarkoitetaan Ooka Tadasuke- nimistä samuraita.
(En kuitenkaa iha varmaks sano huom. helpompi olis vaa kysyä jätkiltä :'D )
Reset ku näytti perus "rokkilevyltä" nii on tämmönen animesarjaa muistuttava levy
ison kysymysmerkin paikka, et mistä moinen on tullut mieleen.
Olisiko jätkien Japanin reissu jääny syvälle sydämeen, mene ja tiedä
vai onko tämä "symboliikkaa" sille nahan luonnille?
Levyn alkuosa jäi vähä takkuamaan, mut loppua kohti rupes paranemaan huomattavasti,
ehkä joku päivä nuo alun biisit aukeaa miulleki.
Seuraavaksi, jos Profane Omen olisi akustinen bändi
se kuulostaisi ja varmaa näyttäisi tältä.
Bonuslevy: Where It Hurts The Most
(alkuun jo valitan kansilehtisen lyriikoineen päivineen puuttumista,
mut noh bonus mikä bonus)
1. Bloodshed Boogie
Mukava länkkäri meininki, kertsiki jää soimaan kivasti päähän
tätä kuunnellessa.
2. Vanishing
Tää aluks ei lähteny, mut kyl tää nykyään lähtee vähä paremmin,
ehkä livevedolla oli vaikutusta asiaan.
Ajanpatinabiisi.
3. The Tune Of The Damned
Jeeh! Humppaa eiku-
Tääki oli alussa semmone "wtf?!" varmaa sen takia,
et luulin et akustinen levy sisältäisi vanhoja kappaleita uudella sovituksella,
mut tää onki iha oma levynsä. *facepalm*
Noh, näitä sattuu. :D
Video ja biisi kyl niin hyvin natsaa yhteen
plus et hitto et jos jätkät vanhenis tollei nii kyl olis komeita pappoja pakko sanoo.
Williamin Nuuskamuikkuslookki on niin paras! :D
4. The Ghost Of Porcaro
"Tää seuraava biisi kertoo mielenterveysongelmista."
Tän lauseen myötä heräsin kuuntelemaan biisiä vähä tarkemmin,
tätä biisiä mie odottelin todella paljon
sen jälkeen ku kuulin tämän livenä ja itkeä tirautin kappaleen takia.
Rehellisesti sanottuna tämä iski henk. koht. tasolla todella lujaa,
lähipiirissä sattuu olemaan ihmisiä jotka näistä kärsii.
5. O Cotovelo Do Diabo
Ekalla kerralla piti kuunnella tarkkaa millä kielellä lauletaan,
sieltä tul.... Portugalia I think?
Hitto ku en ikinä muista tätä, ku miusta espanjan ja portugalin kieli kuulostaa niin samalle
(Jules tosiaan asuu Rio De Janeirossa nykyään),
anywho hyvin tulisen kuulosta tiluttelua kuitenki biisissä oli.
6. Where It Hurts
Pohdintaa missä sattuu eniten, aika perusveisu oli.
7. Fall To Gain Control
Vähä tämmösen viimeisen marssin meininki tässä.
8. Hopes
Nätti slovarikipale, jonka hyvin vois kuvitella kuulevansa nuotion äärellä
tuijotellen samalla taivaalle.
9. The Gatekeeper Of Time
Tääki o vähä perusveisu, mut mystisyydellä höystetty.
10. Destination
Päättäväisyyden meininkiä eli eteenpäi sano mumma lumessa.
Bonuslevy tuntu kokonaiselle tarinalle, missä mennään ns. alamäkeen
mut lopussa päätetään et perkele täältä tullaan ja noustaan.
Tykkään tästä mustavalkoelokuva tyylisestä kannesta
ja hauska idea tosiaan tuo vanhana patuna oleminen takakannessa.
Naislaulajan lisääminen biiseihin toi kontrastia lauluihin ja oli muutenki kiva lisä,
tämä laulaja (muistaakseni) on sama joka oli ekoilla akustisilla
ja nyt viimeks olleella akustisella keikalla mukana.
Ajatella et niistä ekoista akustisista keikoistakin on kohta kymmenen vuotta aikaa. o_o
En kestä tätä.
Mut tosiaan levyt oli positiivinen yllätys miulle, vaikka eka vaatii aikaa sisäistämiseen
ja toinen osu kerralla kuuppaan.
Ens viikolla pääseekin näkee PO:n Katseessa, sen jälkeen en tiiä missä näen PO:n
seuraavan kerran ku Helsingin keikalle valitettavasti ei ollu tällä kertaa varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.