Vuosi sitte 25.8.2017 oli miu 30. Profane Omenin keikka,
joka muuten oli akustinen keikka myöskin
kera grillibileitten.
Sattumaako? Sitä en voi tietää, mut sen tiesin et tämä akkariveto
oli tällä kertaa erilaisempi, koska setissä oli täysin akustisen
Where It Hurts Most levyn biisejä mukana, joka siis tulee tulevan Ooka levyn kylkiäisenä.
(Kandee tilata ennakkoon nyt! Akustista levyä on vaa 300 kpl)
Sanotaanko näin et män vähä tiukille oisinko piässy paikalle,
mut raskaan vittumaisen viikon jälkeen päätin lähtä kattomaan tätä ainokaista akkarivetoa
ja tosiaan viimeisen kokonaisen vapaan viikonlopun kunniaksikin,
koska palkkatuella ollessa miu velvollisuus on olla la töissä.
(Kerran kuussa on pitkä viikonloppuvapaa,
mut sillo pitteeki miettiä onko rokulia vai lähteekö jonneki)
Anywho bussilla kohti Lahtea ja olin ite asiassa jopa ajoissa siel,
vaikka miu miu ois pitäny olla kasin pintaan vasta perillä,
no ei siinä kävin lähimmässä K-marketissa hakemassa evästä
ja vaelsin pikkasen sokkona ettien Virasto- nimistä pubia jossa bändin keikka oli,
löysin lopulta Viraston kyltin ihmetellen rakennusta,
joka tosiaan oli joku vanha virastotalo joho oli lykätty pubi.
Sisältä katsottuna muistutti iha kakkostason Hemmaria
eli semmone herrasmiesten olutpaikka jossa pelataan lautapelejä ja luetaan kirjoja,
tosin pelejä eikä kirjoja ollut.
Otin siinä sitte vettä istuessa ja siinäpä moikkasin taas bändin jäseniä ajan kuluks,
Williamiki toteaa nähdessä ja halatessa et "Sinnikkäästi paikalla". :D
Saija laittaa viestiä miulle et tulisinko 1,5 kilsan päähän kahvittelemaan,
noh aikaa oli viel joten lähin sitte käppäilemään suuntaan missä Poski eli Keekin keikka oli menossa,
jytinä kuulu aika hyvin ja rakettien paukutuskin siihe päälle.
Siinä sitte rappuharjojen eli Skotlanninterrierien seurassa juotiin teetä
ja ihmeteltiin Keekin keikkaa telkasta,
kunnes oli aika lähtä Virastolle jottei liput mänis sivu suun,
tosiaan lippuja ei saanut ku tiskiltä ostettua.
Jules olikin tiskin takana hoitamassa asioita ja moikkas halaten miuta ja Saijaa siinä
kysellen taas kuulumisia.
Mentii sitte istumaan penkeille, jotka olivat lava-alueen edessä sopivasti,
myöhemmin näen E-P:n tiskin lähellä ja päätin mennä moikkaamaan häntä,
mukava oli nähä pitkästä aikaa!
Samuliki tulee viimein paikalle tullen suoraan jostai toiselta keikalta kuuleman
ja lopulta rupeaa näyttämään että keikkakin viimein alkaisi,
porukkaa ainaki oli paljon alakerrassa.
PO:n lisäksi oli vieraileva naislaulaja Suvi Wirman, joka oli myös 2009 akkarikeikoilla laulamassa.
(Sviidu miten pitkä aika noistakin akkarikeikoista on! D:)
Ekana kuultiin akustiselta levyltä maistiainen jonka perään tuli Painbox,
ärsytti vaa vietävästi yks äijä joka tuli just siihe meijä eteen seisomaan katellen keikkaa,
teki niin mieli potkasta sitä äijää nilkkaan et menis vittuun siitä seisomasta,
ei siinä jos se ois erehtyny moiseen yhen kerran,
mut ku se tapahtu pariin otteeseen et se jäi siihe keskelle näkökenttää seisomaan
ja sit se viimein osas lähtä pois tieltä.
ARGH! :D
Jos siinä o porukkaa istumassa lava-alueen edessä, ei sillo mennä toisten eteen seisomaan!
Aina ku näin sen sivusilmällä tulevan jostai vessasta tai kaljan hakureissulta,
nii toivoin todellakin hiljaa mielessä et pysyis nyt perkele siellä reunassa eikä tulis.
Muistaakseni juurikin kolmantena tuli biisi, jonka alustan tällein:
Jules spiikkaa biisin kertovan mielenterveysongelmista
jatkaen että varmasti jokaiselta löytyy kaveri tai muu läheinen joka kärsii näistä.
Sen spiikin myötä heräsin täysin ja oli iha pakko kuunnella tarkkaan mitä biisissä lauletaan,
sanonpa vaa et biisi meni todella syvälle saaden kyyneleet silmiin.
En muista oliko heti seuraavana vai oliko kappale välissä,
mut anywho tuli pitkästä aikaa Acediaki kuultua ja Juleksen mainittua
et kappale on viimeksi soitettu 2012, sai miut ajattelemaan vaan:
"... Aevan, sillo tosiaan oon kuullu biisin viimeks..."
eikä tämä tieto "auttanut asiaa", ku raskaan mielen combo oli valmis.
2012 sattui myös ikäviä asioita, joten aika vakavaks veti nämä kaksi biisiä.
Pääsin kuitenki letkeeseen meininkiin taas kiinni Learning To Dien ja Damaged Justice myötä,
plus tietysti Wild Child coveri lämmitti mieltä.
Vilkasin kelloa huomaten et ehtisin aikasempaan bussiin sittenkin,
jos lähtisin samantein matkakeskukselle,
päätin tarttua siihen ja Tompalle sanoin nopiasti heipat
plus parille muulle vilkuttelin syöksyen pihalle
ja kaivaen maksuvälineet lompakosta jotta saisin ostettua nettilipun bussiin,
sain onneks ostettua ja olin viel ajoissa keskuksella.
Ihmettelin hieman väenpaljoutta mut muistin taas Keekin keikan,
joka oli varmaa loppunu jo ajat sitte
ja porukka oli myöskin yrittämässä kotiopäi menemistä.
Melkei täys bussi oli ku päästiin lähtemään ja siinä se matka mäni hiljaa nyyhkyttäessä
ja nukkuessakin.
Tosiaan en tiiä oliko sattumaa vai mitä yliluonnollista,
ku osuu kohdalle biisi joka on ollu viime vuodesta lähtien ajankohtanen miu kohalla.
Sen tiiän et Jules ja Tomppa on ainoita jotka tietää ultimaattisen totuuden,
muille oon lähinnä sanonu yleisesti et tämmöstä kävi sen enempöö asian avaamista,
koska se o todella arka asia vielkin
ja oon käyny monen monta kertaa henkistä sotaa itteni kanssa sen takia.
Eipä siitä sen enempöö, tämä ei ole masennuskanava vaa keikkablogi,
kaikesta huolimatta miulle tuli hyvin lohduttava olo kappaleesta.
Pittee Katseen keikalla kiittää, ku en nyt tuon bussiin juoksemisen takia ehtiny pahemmin
edes sanoa heippoja kaikille immeisille.
Akustinen matsku kuulosti todella lupaavalle, nyt o enemmä syytä ootella Ookaa
ja Where It Hurts Most levyä.
Kiitos Profane Omen ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.