Tarja Turunen - Varjominuus

Niin ku prequelissa, taas kamppailen elämää mullistavien ongelmien kanssa:

Saakelin näkymättömät lyriikat/tekstit ja kuinka kansi tuntuu ihanalle kohokuvion takia
miettien samalla onko tämä perverssiä vai ei.
*...............*
Jooh, jatketaas. :D
Albumin kuvat nyt ylläri ei poikennu kauheesti teemaltaan,
mut erilaisia sentää olivat suurimmaks osaks ja Tarjan valkonen asu tuo mieleen mielisairaalan,
varsinki yhessä kuvassa tämä korostuu selkeesti.
Mukana tuli myös bonuslevy, joka sisälti haastattelun ja official videot,
ei mitää muuta.

Taas biisi kerralla:

1. Innocence



Miksi tämä on alotusbiisinä?
Anteeks ny vaa kaikki, ei oo mikää parhain alotusbiisi.
Tää biisi muutenki jää leijailee rajalle sillei
"...Ehkä olen hyvä biisi..... Ehkä olen iha paska biisi...."
Levyllä biisi o paljon pidempi ku tässä videossa,
mut miusta se kuulosti lähinnä pianon hakkaamiselle ku välisoitolle.
*Pieni puhahdus*
Ainoa mikä tässä oli hyvää, oli videon teema.

2. Demons In You ft. Alissa White-Gluz



(Sori ei ny parempaa laatua löytyny, ku tästä videosta,
jossa on muutama muuki biisi samassa.
06:09 kohasta alkaa)
Kun kuulin, et Alissa laulaa Tarjan levyllä
olin hyvin hämmentyny, mut samalla iloinen tästä duetosta.
Pelkäsin kuitenki et Tarja tekee taas sen virheen,
ettei käytä vierailevaa tähteä, kun "kiitos" sanan verran,
mut onneks oltii opittu jostai ja vieraileva tähti oli enemmä äänessä.
Ekalla kerralla olin tosiaan hämmentyny biisin introsta
ja biisi ei sillo oikei vakuuttanu miuta,
mut sit sain kuulla et Alissa vetää juurikin tässä biisissä,
olin viel enemmä hämilläni.
Oletin nimittäi et Alissa vetäisi yhessä tietyssä biisissä,
mut siitä lisää myöhemmin.
Rehellisesti voin sanoa,
et tuli pitkästä aikaa hyvät kylmät väreet.
*Näyttää peukkua*

3. No Bitter End

Ei mitään uutta, pikkasen erilaisempi ku videossa.

4. Love To Hate

Eka sana jolla kuvaisin tätä biisiä on puhallus.
Alkaa tosi lupaavasti ja tosi tarttuva pianomelodia,
joka tuo tietynlaista synkeyttä.
Sit ku jäät säkeistön jälkeen oottamaa kertsiä,
nii ihmettelet kuinka tää soitto vaa jatkuu kuulostaen siltä,
et mennääs suoraa ns. loppuhuipennusta kohti.
Sit tulee bridgemäinen kertsi (vaiko kertsimäinen bridge?)
Uuden välisoiton jälkee tulee taas säkeistö,
jonka jälkee... Öööh, "kertsimäinen säe" ehkä
ja viel kerran säe, jonka jälkeen biisi vaa loppuu hiljalleen.
Vähä aikaa tuumailin ja totesin tän olevan laulettu runo,
joka ei rimmannu. *vilkasee äkkiä lyriikoita*
Tää oli todella hyvä, mut biisi oli hetkessä ohi, niin ku ois puhaltanu.
(Oli lyriikoissa jotai vihjailua kymmenen vuoden takaisesta eiku-)
*häseltää itekseen ja yrittää kasata pään*

5. Supremacy (Muse)

Coveri, jota joka ikinen on hehkuttanu,
vaikka Tarja vetääki iha älyttömän huikeen korkeelta,
nii biisi ei miuhu iske sitte yhtään.
Kuuntelin kyllä Musen version, et tiesin mistä hitosta o kysymys,
mut eipä tuo Muse ole ikinä kolahtanu,
tää oli vähä sama ku Goldfinger et joo tiiän mut en fanita.

6. The Living End

En voi mitää, mut tuli niin monta mielikuvaa mieleen tästä biisistä
mm. pystyin kuvittelee Tarjan laulamassa Nw:n uudempia biisejä
esim. The Islanderin tai Turn Loose The Mermaids. :'D
Vähemmästäki ku biisi kuulostaa iha skottien "ylistyslaululta".
Kertsi toimi todella hyvin, tykkäsin siitä.

7. Diva

Häiritsi hiema nähä tämä nimi Tarjan levyllä,
vaikka tässä ny tarkotettiin palvonnan kohdetta,
eikä synonyymina kusipäälle toisin sanottuna.
Ihan selkee Moulin Rouge- biisi, ei epäilystäkään.

8. Eagle Eye

Ei taaskaa mitää mullistavaa tässä, sama ralli ku esiosassa.

9. Undertaker

Aika leikittelevän olonen ja jollai tavalla erilainen.
En ossoo oikei muuta sanoo, ku tuntuu et on ähky
ja sit taas tunne ettei oikei saanu mitää irti tästä.

10. Calling From The Wild

Parasta tässä biisissä oli vaa "Oh! Oh! Oh! Oh!" kohdat.
Ei oikei ny lähteny.

11. Too Many

Toinen, jota oltii hehkutettu kanssa.
Nätti sävellys ja tykkäsin tässäki kertsistä todella paljon,
jotai erilaista taas saatu aikaseks eikä kierrätetty omia biisejä,
mut lopussa oli turhaa tyhjäkäyntitäytettä.
Ihmettelin biisin pituutta ja sitä ku biisi loppu ennen aikojaan,
sit muistin lukeneeni levyarvostelusta "hidden trackista".
Noh päätin odotella et tämä bonus tulisi,
ilmeeni ku tärähti yllättäin tuttu rumpuintro: O_O
*Kuuntelee taas bonusta sillei "Mitä helvettiä?"*
Ensi o semmone n. min. kestävä hevimetalpunkräpellys,
joka muuttuu David Guetta tyyliseks teknoks
ja lopun kruunaa sama hevimetalpunkräpellys,
jonka lopussa voi kuulla Tarjan sanovan:
"Ai vittu it goes so fast."
Minnuu ensi huvitti, mut nyt harmittaa ettei tää ollu kunnon biisi,
jossa oli tuo hieno rumpuintro.
Tää oli vaa joku väsyny idea joltai ja päätettiin toteuttaa.


Kokonaisuudessaan levy oli vähä epäselvä miu mielestä,
varsinki parissa biisissä lyriikat ei oikei avannu mistä lauletaan
ja mite niissä "näkyy/kuuluu" tämä varjominuus.
Välillä tuntu et lyriikat oli koottu randomisti heitettyjä lauseita käyttäen,
et ei ollu selkeetä punaista lankaa,
kuha ny laulan "forever, never, die, inside of me ja i feel".
Tyhjäkäyntiä oli muutamassa ja lauluista viel sen verra,
et mataliaki kohtia löyty biiseistä vaikka suurimmaks osaks mentii sopraanossa.
Harmittaa ku Tarja vetää nykyää livenä iha päi helvettiä rokkikeikoillaan,
ku se yrittää liikaa sitä rintarekkaria käyttää
ja se rakas ihminen ei vaa tajua et pitäs mennä ensi opettelee se tekniikka,
koska se ei ole laulanu millään muulla tyylillä ku klasarilla.
Hyvänä esimerkkinä on Tähdet Tähdet ohjelmassa kilpaillu
Laura Pyrrön Paranoid veto, hyi saatana ku se kuulosti kauheelle.
Anywho, nyt päästään siihe kysymykseen:
Oliko raskaampi ku edellinen albumi?
........ Ei niin raskas mitä mie ootin, siis sen rumpuintron perusteella
ootin jotai paljon raskaampaa.
Levy ei kuitenkaa iha täysin susi ole.